tiistai 30. huhtikuuta 2013

Itämeren villilohi - suuri kalavale?

Viime syksynä alkanut keskustelu Itämeren villien lohien kalastuskiintiöistä ja kannoista käy parhaillaan kuumana. Kalastuskiintiöitä moititaan vuoroin liian suuriksi ja vuoroin turhaan kalastuselinkeinoa rajoittaviksi. Itämeren lohien määrästä liikkuu runsaasti erilaisia arvioita ja lukemia. Kalastusmäärien kohdalla taas arviot tuntuvat olevan vielä vaihtelevampia ja varsinkin Puolan salakalastus on aiheuttanut vilkasta keskustelua. Mistä koko lohikeskustelussa oikein on kyse? Millainen kala on itämeren villilohi ja miksi sen tilanne aiheuttaa niin paljon suuria tunteita?

Itämeren villi lohi voi kasvaa jopa 30kg painoiseksi vonkaleeksi. Tyypillisimmin
pyydetyt lohet painavat kuitenkin jotain 3-20kg väliltä. Kuva Hans-Petter Fjeld, Wikimedia Commons.

Lohi (Salmo salar) on siis vaelluskala, jonka luontainen elinalue kattaa Itämeren lisäksi myös Barentsinmeren, Norjanmeren ja Pohjanmeren. Sitä löytyy myös Euroopan alueelta Atlantille laskevista joista aina Pohjois-Portugaliin asti ja lisäksi Brittein saarten ja Islannin joista löytyy paikallisia lohikantoja, samoin kuin Pohjois-Atlantilta Grönlannin sekä Pohjois-Amerikan rannikkoalueilta. Vaelluskalana lohi viettää elämänsä alun joessa ja vaeltaa sitten mereen kasvamaan. Takaisin lohi palaa kutemaan kotijokeensa merivuosien jälkeen. Pieni osa lohista saattaa jäädä kotijokeensa ja jättää vaelluksen kokonaan tekemättä. Osa lohikannoista on myös kehittynyt kokonaan makeassa vedessä eläviksi järvivaelluskannoiksi, jotka vaeltavat meren sijasta järviin kasvamaan. Valtaosa lohista kuitenkin vaeltaa kotijoesta mereen ja takaisin.

Lohenpoikaset kuoriutuvat kotijoissaan keväällä ja kasvavat jokipoikasista pieniksi vaelluspoikasiksi eli smolteiksi. Tähän Itämeren lohilta kuluu 1-5 vuotta, keskimäärin  lohenpoikaset saavuttavat vaelluskoon 2-3 vuotiaina. Vaelluspoikaset lähtevät kotijoistaan kohti merta, yleensä kuoriutumispäivänsä tienoilla keväisin.Vaelluksen aikana lohen elimistö tottuu lisääntyvään suolapitoisuuteen, joka aiheuttaa omat haasteensa  Valtaosa lohista viettää merivaiheensa Itämeren pääaltaalla, jonne Pohjanlahden lohet saapuvat vaellusta seuraavana syksynä. Meressä lohet viettävät yhdestä neljään vuotta, valtaosa, 2000-luvun aikana keskimäärin reilu 60%, joista pyydetyistä lohista on ehtinyt viettää merellä kaksi vuotta ennen jokiin palaamista. (Tästä tosin ei voi sanoa, viettävätkö lohet mieluiten kaksi vuotta merellä, vai tulevatko sitä vanhemmat kalat vaan niin tehokkaasti pyydetyiksi, että niitä ei enää riitä jokiin asti vaeltamaan.) Kotijoissaan lohet kutevat heti palattuaan syksyllä ja uusi lohisukupolvi kuoriutuu jälleen seuraavana keväänä.

Lohen ruskuaispussipoikasia. Elämänsä alkumetreillä poikaset
ovat haavoittuvaisimmillaan. Lisäksi 70-luvulla ilmaantunut
M74-oireyhtymä aiheuttaa suurta kuolleisuutta juuri
ruskuaispussivaiheen poikasissa. (Kuva Francc11, Wikimedia Commons).

Jokipoikasvaiheensa aikana lohet syövät selkärangattomia, mätiä sekä muita kalanpoikasia, mereen päästyään smoltit syövät pikkukaloja ja äyriäisiä. Kasvaessaan aikuisiksi lohet siirtyvät käyttämään ravintonaan enenevässä määrin muita kaloja, jotka muodostavat pääosan aikuisen lohen ruokavaliosta. Aikuistuvat lohet syövät suuret määrät silakkaa ja kilohailia. Itämeren lohia 70-luvulta asti vaivannut M74 -oireyhtymä on yhdistetty lohien lisääntyneeseen kilohailin syömiseen. M74-oireyhtymässä lohenpoikaset kuolevat ruskuaispussivaiheessa tiamiinin puutokseen. Varsinkin 90-luvulla oireyhtymä aiheutti suuria tuhoja luonnonkalakannoissa, kun se romahdutti poikasistutuksilla hieman elpymään päässeitä kantoja. Vahvimpana arviona M74-oireyhtymän syistä pidetään nykytietämyksen mukaan Itämeren turskakantojen romahtamista, joka on johtanut kilohailin runsastumiseen ja sen osuuden kasvuun lohien ruokavaliossa. Samalla enemmän tiamiinia sisältävän silakan osuus on vähentynyt ja lohien ravinnosta saaman tiamiinin osuus on jäänyt liian vähäiseksi. Myös orgaanisten klooriyhdisteiden kohonneet pitoisuudet lohissa on yhdistetty M74 -oireyhtymään. Sairauden tarkkoja syitä ei kuitenkaan vielä tiedetä ja asiaa tutkitaan parhaillaankin useissa tutkimusryhmissä. Oireyhtymän aiheuttama kuolleisuus on koehaudontojen perusteella ollut viime vuosina keskimäärin noin 20% tienoilla.

Kuva RKTL:n raportti: Lohi- ja meritaimenkantojen seuranta
Tornionjoen vesistössä vuosina 2011 ja 2012.

Itämeren alueella valtaosa villilohista on kotoisin Pohjanlahden lohijoista Ruotsin ja Suomen alueelta. Muutamia lohijokia on säilynyt myös muualla Itämeren alueella, mutta näiden jokien lohipopulaatiot ovat hyvin niukkoja. Suomen puolella Tornionjoen lohikanta on maan suurin ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) seurantatutkimusten perusteella sen tilasta ollaan hyvin perillä. Tällä hetkellä Tornionjoki onkin Itämeren alueen vahvimpia lohijokia ja se tuottaa nykyään arviolta kolmasosan kaikista Itämereen vaeltavista lohista. Joen lohikanta onkin sen verran hyvässä kunnossa, että sen poikasistutukset lopetettiin vuonna 2003. Kannan koko ei kuitenkaan ole kovin vakiintunut vielä, vaan jokeen nousevien lohien määrä vaihtelee melko suurestikin vuosittain. Tornionjoen ja läheisen Simojoen lohikannat ovat ainoita luonnonvaraisia lohikantoja Suomen alkujaan noin kahdestakymmenestä eri jokiin kutemaan nousseista lohikannoista. Heikkoja lohikantoja on pyritty elvyttämään poikasistutuksin ja Suomessa RKTL tekee joka vuosi lohi-istutuksia jokiin, joiden lohikanta on heikko.

Luonnossa kuoriutuneita lohia on selvinnyt
Pohjanlahden alueella vaellusikään asti
kantojen romahtamisen jälkeen vasta
vuodesta 1996 lähtien. Istutuspoikasten
(alempi kuva) määrä on pysynyt suurin
piirtein samana koko tarkastelujakson
ajan. Kuva RKTL.

Itämeren alueen lohista siis suuri osa on kotoisin suomalaisista joista. Merivaiheensa aikana ne viettävät kuitenkin monta vuotta Itämeren altaalla, jossa harjoitetaan ns. sekakalastusta: merialueella kun on mahdotonta erottaa, että mikä lohiyksilä on kotoisin mistäkin joesta. Valikoimattomalla sekakalastuksella voi olla isot vaikutukset heikkoihin lohikantoihin, sillä niiden tulevaisuuden kannalta jokainen takaisin kotijokeensa lisääntymään selviävä yksilö on todella tärkeä. Mereltä kalastetaan nykyään vuosittain noin puolet kaikista kalastetuista lohista, kun aiemmin sekä kokonaissaalismäärät että merikalastuksen osuus ovat olleet huomattavasti suurempia. Vuonna 2008 voimaan tullut ajoverkkokielto on osaltaan pienentänyt merikalastuksen osuutta. Itämeren lohen suojelu onkin tehostunut 2000-luvulla ilahduttavasti aiempiin vuosikymmeniin verrattuna ja moni sukupuuttoon kalastettu lohikanta on päässyt elvytyksen alkuun siirtoistutusten ansioista. Merikalastuksesta selvinneet lohet joutuvat vielä kohtaamaan paitsi vaelluksen aiheuttamat rasitukset, myös rannikko- ja jokikalastajien pyydykset ennen kutupaikoilleen pääsyä.

Harmaahylkeiden (Halichoerus grypus) kannat ovat kasvussa Itämerellä ja ne
käyvät toisinaan helpoissa pitopöydissä lohenkalastajien pyydyksillä. Lohen
osuutta hylkeiden ruokavaliossa tutkitaankin parhaillaan laajassa
Ecoseal-hankkeessa. Kuva Andreas Trepte, Wikimedia Commons.

Lohenpyyntiä on säädelty EU:n aluella vuodesta 1993 alkaen yhteisesti sovittavilla maakohtaisilla kalastuskiintiöillä TAC:eilla (Total Allowable Catch), jotka rajoittavat ammattikalastusta. Kiintiöiden sopimisen perustaksi Kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES (International Council for the Exploration of the Sea) esittää vuosittain TAC-suosituksensa. Tämä suositus perustuu biologiseen tutkimustietoon sekä edellisvuosien raportoituihin kalastusmääriin ja kansallisiin kalakantaseurantoihin. Koska suositus koostuu moensta yksittäisestä tutkimusjulkaisusta ja raportista, mukana on aina myös tuntemattomia tekijöitä ja raportoinnin maakohtaisista eroista johtuvia epävarmuustekijöitä.

Eräs iso kysymys ICES:in suosituksissa on ollut Puolan tilastoimaton salakalastus, jonka suuruudesta sekä olemassaolosta ylipäätään on väitelty kiivaastikin. Totta on, että tarkkoja salakalastuslukumääriä tai salakalastuksen todentamista ei pystytty luotettavasti osoittamaan viimeisimmissä EU-tarkastuksissa. Toisaalta tarkastusmatkojen määrän voi laskea yhden käden sormilla, eikä osaa näistäkään päästy toteuttamaan kovin kattavasti rajun merenkäynnin takia. (Eikä kai salakalastus sitä paitsi olisi kovinkaan salaista, jos siitä kirkoilla kuuluteltaisi?) ICES:n suosituksista keskustellaan maakohtaisesti ja myös EU-tasolla, jolloin lukuisat eri tahojen edustajat pääsevät tuomaan omat näekymsensä esille. Tätä keskustelua käytiin Suomessakin vilkkaasti loppuvuodesta 2012 ja vuodenvaihteen tienoilla. Kun kaikki taloudelliset, sosiaaliset ja poliittisen näkökulmat on käyty läpi, tekee Euroopan neuvosto päätöksen lopullisista kalastuskiintiöistä.

Lohen pieniä smolttivaiheen poikasia. Kuva Peter Steenstra, Wikimedia Commons.

EU:n yhteiset kalastuskiintiöt ovat lohen, sekä myös monen muun lajin, osalta ovat 2000-luvun aikana pienentyneet. Lohen kohdalla kiintiö vuosittainen on pudonnut noin 500 000 lohesta reiluun 100 000 yksilöön. Vaikka tämä on silti vielä todennäköisesti liikaa lohikantojen kestävän koon saavuttamiselle, on edistystä silti tapahtunut jo huimasti. Vuosi vuodelta pienenevä lohikiintiä herättää kuitenkin närää ammattikalastajien keskuudessa, sillä sitä saatetaan pitää epäreiluna esimerkiksi joidenkin EU-valtioiden kuten Suomen suuremman suojelu- ja kalaistutuspanoksen takia. Toisaalta Suomi käytti vuoden 2011 64 627 yksilön lohikiintiöstään 51%, joten ainakaan kotimainen kalastus ei tuolloin joutunut supistamaan toimintaansa pienten kiintiöiden vuoksi. Uusimmassa kiintiössä Suomen osuus on 28 000 lohta, joten pyyntikiintiö supistuu nopeaan tahtiin. Osittain supistuvien kiintiöidenkin takia myös hylkeiden aiheuttamia haittoja rannikkoalueiden lohenkalastukselle tutkitaan. Suomessa käynnissä on mittava Ecoseal -tutkimushanke, jossa mukana on myös tutkimusryhmä Jyväskylän yliopistosta.

Koituuko lohen herkullisuus sen kohtaloksi? Näin on käynyt myös monelle
muulle lajille ennen sitä: ihminen on tehnyt selvää muun muassa muuttokyyhkyistä,
siivettömistä ruokeista sekä stellerinmerilehmistä.

Itämeren villin lohen tilanteessa on siis monia osapuolia. Toisaalla lajin suojelusta huolestuneet luonnonsuojeluliitot, tutkijat ja muut luonnonystävät haluaisivat viipymättä siirtyä noudattamaan ICES:in suosituksia kestävistä kalastuskiintiöistä. Toisaalta taas lohen kalastuksen nopea rajoittaminen vaarantaa monen ammattikalastajan elinkeinon ja aiheuttaa sosioekonomisia ongelmia varsinkin laajasti kalastuksesta riippuvaisissa rannikkoalueiden asutuksissa. Tämän lisäksi keskustelussa ovat mukana myös vapaa-ajan kalastajat sekä jokialueiden kalastusyrittäjät, joiden omiin tavoitteisiin kuuluu luonnollisesti se, että isoja lohia riittää myös jokialueille kalastettavaksi. Lohikantojen tulevaisuus onkin varsin epävarma, sillä osansa tästä arvokalasta haluaa niin moni. Myös kalojen geneettisen monimuotoisuuden väheneminen ja toistaiseksi vielä hieman mystinen M74-oireyhtymä voivat viedä varsinkin heikommassa kunnossa olevia lohikantoja sukupuuton partaalle. Vahvojenkaan lohijokien kannat eivät ole vakiintuneita, joten liikakalastus voi romahduttaa myös nämä kannat sukupuuton partaalle, kuten kävi viimeksi muutamia vuosikymmeniä sitten. Lohen pitkäikäisyydestä ja monivaiheisestä elinkierrosta johtuen nyt tapahtuvan kalastuksen vaikutukset näkyvät lohikannoissa vuosien viiveellä. Myös esimerkiksi koon mukaan tapahtuva valikoiva kalastus saattaa muuttaa kalojen ekologiaa ja genetiikkaa. Samalla istutuskalojen selviytyminen luonnossa on heikentynyt, eikä tarkkaa syytä tällekään ongelmalle vielä tiedetä. Helppoja ratkaisuja lohikysymykseen ei ole siis tarjolla, kysymyksiä ja vaatimuksia löytyy paljon enemmän kuin vastauksia. Nähtäväksi jää, millaisia kiintiöitä ICES suosittaa ensi vuodelle, keskustelu vuoden 2014 kiintiöistä kun käynnistynee parhaillaan lähiviikkoina.

-Lily

P.S. Vaikka Itämeren lohikeskustelu ja lohien tilanne vaikuttaa kovin sekavalta ja saattaa iskeä pieni ahdistus siitä, voiko itse vaikuttaa mitenkään asiaan, niin kyllä voi: paras tapa vaikuttaa yksittäisenä kuluttajana on olla ostamatta itämeren villiä lohta ruokapöytään! Kala- ja äyriäisostoksilla kannattaa muutoinkin suosia WWF:n Kalaoppaan suositeltuja lajeja, kalastus kun ei ole aivan ongelmatonta muidenkaan lajien kohdalla. Esimerkiksi salakalastus aiheuttaa mittavia tuhoja maailman merillä. Mutta tästä aiheesta kenties lisää toisella kertaa..

--
A-Studio: Stream - Taistelu kalastuskiintiöistä. Studiossa maa-ja metsätalousministeriön Markku Aro sekä kalataloustieteen professori Hannu Lehtonen. (katsottavissa viikon 18 loppuun asti)
ECOSEAL-tutkimushankkeen kotisivut
HSItämeren lohikiintiötä ei puoliteta
HS Mielipide: Kalastuspolitiikka voi perustua vain kestävälle kalastukselle
Keinänen ym 2012: The thiamine deficiency syndrome M74, a reproductive disorder of Atlantic salmon (Salmo salar) feeding in the Baltic Sea, is related to the fat and thiamine content of prey fish
RKTLItämeren lohen lisääntymishäiriö - M74-oireyhtymä
RKTLLohi- ja meritaimenkantojen seuranta Tornionjoen vesistössä vuosina 2011 ja 2012
RKTLLohisaaliit Itämeressä
WWF: Lohi
YLE UutisetIstutettujen lohien kuolleisuus kasvanut
YLE UutisetItämeren lohi ei nouse kutemaan entiseen malliin
YLE UutisetJasper Pääkkönen: Ministeriö yritti hiljentää kalastuskiintiökritiikin
YLE UutisetMinisteriön lohivastaisuus herättää ihmetystä
YLE UutisetTutkija puuttuisi myös lohen vapaa-ajankalastukseen
YLE UutisetVilén: Puolassa ei tunnisteta lohen salapyynnin ongelmaa
YLE UutisetWWF:n kampanja pitää lohen hinnan alhaalla

2 kommenttia:

  1. Kiva postaus! :)

    Itse käytän juurikin WWF.n listaa apunani kaupassa! Ja kyllä, kysyn tiskiltä AINA ,mistä kala on peräisin :) Mielellään he sen aina kertovatkin :)

    VastaaPoista
  2. Totta, kalatiskillä vaikeita kysymyksiä esittämällä ja uhanalaisista kalalajeista huomauttamalla saa myös osoitettua myyjille sen, että kalojen alkuperä kiinnostaa ostajaa! WWF:n kalaopas on myös hyvä ohjenuora ostoksilla, siitä julkaistaan säännöllisesti päivitetty versio, jossa on uusin tieto suositelluista lajeista. Oppaassa tapahtuu yleensä aina jonkin verran muutoksia, joten kannattaa vilkaista uusinta versiota. -Lily

    VastaaPoista