torstai 6. kesäkuuta 2013

Hikisen hellepäivän pelastus, ekodeodorantti?

Kesähelteiden tehdessä tuloaan olen vihdoinkin päässyt tekemään yhteenvetoa miltei vuoden ajan taustalla käynnissä olleesta deodoranttitestistäni. Kemikaaleista riisutun arkeni yksi vaikeimmista kamppaluista onkin ollut löytää toimiva deodorantti. Minun kohdallani tämä tarkoittaa sitä, että deodorantin pitäisi olla tehokas, hellävarainen, hinnaltaan kohtuullinen ja miellyttävän tuoksuinen. Tärkein pääpaino on listan ensimmäisellä kohdalla, kuulunhan siihen surkuteltavien ihmisten ryhmään, jotka hikoilevat käytännössä jo katsellessaan muiden ihmisten rehkimistä.

Testatut deodorantit rivissä

Kaikkia tuotteita on testattu normaalissa arkikäytössä vähintään viikon verran, usein optimisesti useamman viikon ajan. Kokeilut on kaikki tehnyt yksi ainut ihminen, joten maailmoja syleileviä johtopäätöksiä tuotteiden yleismaailmallisesta tehosta on turha tehdä.
Kaikki tuotteet, joita testasin, on hankittu omakustanteisesti eli mikään taho ei tätä empiiristä koettani ole tukenut.


Herbina, Biohajoava roll-on, n. 2,7 euroa, ostopaikkana Jyväskylän Seppälän Prisma

Herbinan deodorantti oli niitä harvoja alumiinittomia deodorantteja, joita tavan marketitkin tarjoilevat osana valikoimiaan. Varsinainen ekodeodorantti se siis ei varsinaisesti ole, mutta jo askel oikeaan suuntaan. Alle kolmen euron hinta miellyttää myös, usein alumiinittomista saa maksaa huomattavasti useampia monikansallisia. Pakkaus on perinteinen roll-on. Korkkiin erikseen liimattu tarra julistaa tuotteen olevan biohajoava ja alumiiniton. Minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä biohajoava deodorantin kohdalla tarkoittaa. Eivät kerry ympäristöön? Hajoavat harmittomiksi aineiksi luonnossa (ja mitä tarkoitetaan harmittomalla)? Pakkaus ei tarjoa lisävalaistusta asiaan. Valmistajan mukaan tuotteen tuoksu on Ecocert-sertifioitu. Tämä tarkoittaa siis sitä, että tuoksuun käytetyt ainesosat täyttävät luomukosmetiikan sertifikaatin vaatimukset, deodorantti kokonaistuotteena ei.


Käytössä deodorantti oli miellyttävä. Roll-on levittyi helposti, eikä ollut liian tahmea, kuten useimmat vastaavat tuotteet ovat käytössä olleet. Se myös kuivui yllättävän nopeasti ja tuoksui miellyttävän raikkaalta olematta kuitenkaan voimakas tai ärsyttävä.

Tästä tuotteesta olisi kamalan helppo pitää muutoin, mutta se kuitenkin petti minut kaikkein ratkaisevimmassa osuudessa: se ei toiminut. Pelkästään tavallinen päivä kotona puuhastellessa ja koneella työskennellessä osoittautui liian rankaksi deodorantille ja illalla saattoi paitaa nuuhkaistessa todeta, että vaatekappale vaati ehdottomasti pesua ennen seuraavaa käyttöä. Viikon aikana en huomannut mitään kehitystä tuotteen toimivuudessa, vaan tökötti jatkoi yhtä tasaisen heikkoa esiintymistään koko testiajan. Vierailtuani Herbinan omilla kotisivuilla totesin, etten ollut ainut. Vaikka osa arvostelun kirjoittaneista totesikin tuotteen mitä parhaimmaksi, löytyi joukosta muitakin kaltaisiani, joille deodorantin teho ei ollut riittänyt lainkaan.

Kookosöljy Bioplanet, kylmäpuristettu luomu, 6,9 euroa/200 ml, ostopaikkana Jyväskylän Ekolo

Deodoranttien myrkyistä lukiessani törmäsin huomautukseen siitä, että kookosöljy toimii myös deodorantin lailla. Koska minulla on ollut jo pidempään kookosöljypurkki kosmetiikkakaapissani niin hiusten- kuin ihonhoitoakin varten, tuntui luonnolliselta lisätä se kokeiltavien tuotteiden listaan. Kookosöljyn vaikutus tehostuu, mikäli kainalot pesee pelkällä vedellä. Testiä varten noudatinkin tätä ohjetta ja lisäsin öljyä iholle kahdesti päivässä, illalla ja aamulla. Kokeilin myös myöhempien vinkkien mukaisesti sotkea öljyn sekaan ruokasoodaa.


Kookosöljy on mielestäni ylipäätään miellyttävä käyttää. Huoneenlämmössä se on usein puolikovaa ja nokareen käteen lohkaistessa se muuttuu todella nopeasti juoksevaksi. Öljyä ei tarvita paljon ja se jättääkin isoina määrinä ihon kiiltelevän rasvaiseksi. Öljy tuoksuu yllätyksettömästi kookokselle. Minä pidän tuoksua taivaallisena, mutta kookoksenvihaajat ovat varmasti koko lailla eri mieltä tuoksun ansioista. 

Kookoksen taival kompastui samaan ongelmaan kuin Herbinankin kanssa eli vaikka se perusarjessa toimikin Herbinaa paremmin, vähänkin rehkiessä hienhaju ilmaantui ikäväksi seuralaiseksi. Deodorantiksi kookosöljystä ei siis valitettavasti minulla ollut, vaikka se muutoin onkin yksi monikäyttöisimmistä öljyistä kaapissani.


Tuisa Aarre suolasaippua, 4,5 euroa, ostopaikkana Jyväskylän Ekolo

Suolasaippuaa käytetään kasvojenpuhdistuksessa sen rauhoittavan ja desinfioifan vaikutuksen vuoksi. Törmäsin myös pian siihen, että saippuaa oli käytetty deodoranttina. Myös valmistaja tätä käyttöä itse tarjottelee tuotteelleen. Niinpä ajattelin kokeilla saippuaa sen kummassakin tarkoituksessa, kun etenkin sen kasvosaippuaominaisuuksia oli kehuttu.

Suolasaippuan levittäminen iholle on vaikeampaa ja hitaampaa kuin muiden, valmiimpien deodoranttivalmisteiden. Se tulee ensin kostuttaa, hieroa sitten pintaa kädellä ja siirtää kädellä kainaloihin. Vaikutusta en huomannut deodoranttina juurikaan, mutta sen sijaan käyttöjakso jäi pian kesken. Jos kainaloiden iho oli vähänkään ärtynyt, suolasaippuan levitys teki koko operaatiosta tuskallisen. Niinpä saippua unohtui pian kylppärin hyllylle ja jäi pelkästään kasvojenpuhdistuskäyttöön. Saippuan pinta myös meni pian kraatereille niin pahoin, että sen hierominen edes kättä vasten tuntui tuskalliselta. 


Lavera, Orange feeling deodoranttisuihke, 13,40 euroa/75 ml, ostopaikkana Jyväskylän Ekolo

Laveran deosuihke veti huomioni välittömästi puoleensa, olenhan aina ollut perinteisten deodoranttien kohdalla suihkutettavien versioiden ystävä. Nuuhkin kaikkien testereiden tuoksut läpi, mutta niistä eniten huomioni puoleensa veti appelsiinilta ja tyrniltä tuoksuva versio. Tuotteella on NaTrue -sertifikaatti. Deodorantti sisältää alkoholia.



Deodorantti sai heti kättelyssä reilusti pisteistä suihkutettavuudesta, se kun teki tästä kilpakumppaneihinsa nähden ehdottomasti käytännöllisimmän. Deodorantti myös kuivui iholle huikean paljon muita nopeammin. Tuote oli myös testaamistani tuotteista kaikkein ihanimman tuoksuinen. Pettymyksekseni tehoa sillä oli onnettomasti, mutta tuoksunsa takia sitä tuli usein suihkittua päälle ihan yleistuoksuksi. Kainaloni eivät saaneet siis valitettavasti pelastusta tästäkään yksilöstä, mutta muutoin pidin siitä hurjan paljon.


Urtekram Deo Crystal Aloe vera, 3,90 euroa/50 ml, ostopaikkana Jyväskylän Prisma

Olin jo useammaksi kuukaudeksi luopunut toivosta löytää tehokas ja toimiva ekodeodorantti, kun satuin hellekauden alkaessa asioimaan Prismassa ja törmäsin kosmetiikkahyllyn päädyssä yllättävän kattavaan kokoelmaan erilaista ekokosmetiikkaa. Näiden joukosta bongasin myös Urtekramin deodorantin ja koska sen hinta oli sangen edullinen, päätin sen mukaani kopata. Myöhemmin nettiä selatessani havaitsin, että tuotteen hinta huitelee ostopaikasta riippuen tuolta neljän euron tienoilta aina kymmeneen euroon saakka. Deodorantilla on Ecocert-sertifikaatti.


Tuote levittyi kevyesti, eikä ärsyttänyt ihoa. Nimensä mukaisesti myös Urtekramin tuote on deodorantti, ei antiperspirantti. Kainalot siis kostuivat jonkin verran testijakson aikana, mutta deodorantti piti epämiellyttävät tuoksut tehokkaasti poissa. Tuotteen oma tuoksu oli miellyttävän mieto, eikä oikeastaan puskenut missään vaiheessa häiritsevästi esiin.

Tähän asti testaamistani deodoranteista tämä on toiminut kaikkein parhaiten. Ankarimmilla helteillä urheillessa hienhaju alkoi taas kummitella, mutta toisaalta enpä ole löytänyt vielä sellaista marketti/apteekkideodoranttiakaan, joka näissä olosuhteissa pitäisi hajun kokonaan poissa. Muutoin en löytänyt tuotteesta moitteen sijaa ja se jäänee toistaiseksi käyttööni.


En jaksa uskoa, että olen ainut toimivaa ekodeodoranttia metsästävä ihminen, joten olkaa niin armeliaita ja jakakaa ihmeessä vinkkejä tuotteista, jotka teillä ovat toimineet!

-Annukka

14 kommenttia:

  1. Täällä on kokeiltu vaikka minkälaisia luomudödöjä ja vaihtelevasti ovat toimineet (blogissani lisää testauskokemuksia). Tällä hetkellä minulla toimii aika hyvin Yves Rocherin Aloe vera luomudödö, joka maksaakin vain 2,90. Urtekram taas toimi mulla aikoinaan vaihtelevasti. Luulen, että luomudödön toimivuuteen vaikuttaa myös se, kuinka kauan luomudödöä on käyttänyt. Elimistöhän poistaa aluksi normidödöistä mahdollisesti kertynyttä alumiinia pois, joten uskon että se vie aluksi aikaa ja sen vuoksi luomudödöt eivät toimikaan heti. Mulla se taisi viedä muutaman kuukauden, mutta oli sen arvoista! :D

    VastaaPoista
  2. Soikku, kiitos, täytyneekin käydä katsastamassa näitä kokemuksiasi ja etenkin vinkkiä siihen, mikä voisi olla seuraava testiin päätyvä tuote. Tuo YV:n dödö voisi olla hyvinkin seuraava testattava, kiitokset vinkistä :)

    Etenkin alussa koetin antaa deodoranteille pidemmän testijakson juurikin tuosta mainitsemastasi syystä ennen kuin totesin ne toimimattomiksi. Tuo Urtekram on ollut minulle positiivinen yllätys, sillä ehdin jo hetkeksi heittämään toivoni ja todeta, että ei taideta markkinoille tuoda niin luomu- kuin markettiversioinakaan deodoranttia, joka olisi kyllin tehokas. Aikoinani olen apteekin tuotteita myöten kaiken testannut tujuimpiin aineisiin asti (ilman kunnon tehoa), joten olikin mukava löytää hyvin toimiva deodorantti paljon kevyemmillä kemikaaleilla. Eihän tuo Urtekramkaan täydellinen ole, mutta toimi yllättävän tehokkaasti ja hintakin helli kukkaroa moneen muuhun verrattuna :)

    -Annukka

    VastaaPoista
  3. tämän oli mielenkiintoista :)

    VastaaPoista
  4. Elli, kiva jos löytyi tästä jotakin ajatuksia tai vinkkejä kokeiluun :) Deodorantit ovat tosiaan olleet ainakin itselleni melkoinen pulma kemikaaleja arjestani pudotellessani, joten kiva jos joku muu hyötyy tästä testailustani.

    -Annukka

    VastaaPoista
  5. Olen potenut samaa ongelmaa jo pidemmän aikaa ja joutunut myös pettymään useaan tuotteeseen :/ Nyt on käytössä The Body Shopin dödö, johon olen hetkeksi jämähtänyt vaikka sekin toimii juurikin vaihtelevasti. Pitääkin testata tuota Urtekramin tuotetta, kiitos vinkistä!

    VastaaPoista
  6. Itse ostin viikko sitten Punnitse & Säästä -kaupasta Tom's of Maine -merkkisen long lasting -deodorantin, tuoksuna ihastuttava aprikoosi:
    http://www.tomsofmaine.com/products/deodorant/product-details/new-long-lasting-deodorant-stick

    Olen todella ihastunut itse tähän tuotteeseen, sillä tehoa tuntuu löytyvän perusdeodoranttien verran, eli todella upeasti muihin testattuihin luonnonkosmetiikkadödöihin verrattuna! Tuote on myös itselleni parhaiten sopivassa kiinteässä muodossa. Tätä tuotetta voin suositella lämpimästi muillekin, vaikka ilmeisesti joillekin herkkäihoisimmille on nettikeskustelujen perusteella voinut aiheuttaa ihoärsytystä.

    -Lily

    VastaaPoista
  7. Pakko kommentoida tuota sertifikaatti-asiaa: vaikka jollain tuotteella ei olisi sertifikaattia, voi se silti täyttää sertifioinnin vaatimukset mennen tullen, sillä nuo ekosertifikaatit(kin) ostetaan rahalla. Siksi pienemmillä merkeillä/suuremman kohdejoukon halvemmilla tuotteilla ei useinkaan sertifiointeja ole. Sitten noista kristallideoista: ymmärtääkseni ne on tehty pelkästään alumiinisuoloista, vaikkakin suurempimolekyylisistä, kuin antiperspiranttien alumiinisuolat. Siksi olen itse jättänyt ne suosiolla kauppaan, koska pyrin eroon nimenomaan alumiinista. Tuo kookosöljy-sooda-seos sopivalla suhteella on ainakin minulla ollut erittäin hyvin toimiva (muutamalla höysteellä, niistä voi lukea enemmän blogistani), mutta pitemmässä käytössä alkaa ärsyttää ihoa. Siksi minullakin on testissä aina välillä kaupan alumiinittomia ja alkoholittomia vaihtoehtoja, joista parhaiten on toistaiseksi toiminut Laveran kehäkukka roll-on. Mieluusti lukisin lisääkin toisten testailuista, koska sen "oikean" etsiminen jatkuu vielä... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sertifikaatit ovat joo minusta hieman kaksitahoinen juttu. Toisaalta tykkään niistä, ne tekevät elämästä sellaiselle huolettomalle kuluttajalle helppoa. Jos tahtoo elää ekologisemmin ja eettisemmin, sertifikaatti pullon kyljessä on helppo bongata ja kuluttaja tietää, että tuotantoa valvotaan jollakin tasolla muihin verrattuna. Reilu kauppa, luomutuotettu ruoka, ekosertifioitu kosmetiikka... Nämä on kaikki helppoa ja vaivatonta valita, kun asioita ei tarvitse alkaa itse selvittää. Toisaalta taas vastapuolena on juurikin tuo mainitsemasi eli kaikilla ei ole niihin sertifikaatteihin varaa. Itsekin olen törmännyt useampaankin pienvalmistajaan, jotka kertovat tekevänsä kaiken kuten sertifikaatti vaatii, mutta eivät ole halunneet tehdä hintalisää kuluttajalle sertifikaattia hankkimalla. Ja onhan se kovin kallis!

      Tuo alumiinikysymys on hurjan vaikea. Tuntuu, että ekodeodorantit eivät ole kyllin suuri bisness, että niitä tutkittaisiin samalla intensiteetillä kuin tavallisia markettien deodorantteja. Niinpä en ole vieläkään löytänyt kunnon tutkimustietoa siitä, onko tuo dödöjen alumiini millaista keskenään vertaillen toiminnaltaan ja vaikutuksiltaan kehossa. Tähän olisikin kiva saada tutkimustietoa eli onko näillä loppujen lopuksi mitään eroa eli onko toista turvallista käyttää ja toista ei? Saa linkata, jos tulee tietoa vastaan, moni nimittäin ekodeodoranteista herkästi valitsee juurikin noita kristallideoja, mutta myyjätkään eivät tunnu tietävän niiden kemiasta ja toiminnasta juuri mitään.

      Nykyisin käytän pääosin itse tehtyä deodoranttia (tästä pitäisikin muuten tehdä postaus kanssa ehtiessäni) tai olen kokonaan ilman. Yksi kurssilainen sanoi viime kesänä minulle, että hän ei käytä deodoranttia ja on huomannut, että jos hän ei ole stressaantunut tai vahvan tunnereaktion vallassa, hän ei edes ihmeemmin hikoile niin, että hajua tuntisi. Kun olen tehnyt paljon töitä kotitoimistolla, jossa voi olla lötköissä housuissa, tukka sekaisin ja miltä tahansa haisten, huomasin itsekin jättäväni deodorantin yhä useammin pois. Eroa ei oikeastaan huomaa, jos kerran päivässä säännöllisesti pesee kainalonsa. Mieshän on meillä ollut noin vuoden ilman deodoranttia ja hajua ei huomaa kuin silloin, jos mokoma on harrastanut todella raskasta liikuntaa.

      -Annukka

      Poista
  8. Minä olen käyttänyt jonkin aikaa Bottega Verden Lootus-deodoranttia. On alkoholiton, alumiiniton ja parabeeniton (vielä kun tietäisin, mitä sekin tarkoittaa?). On toiminut kohtalaisesti, tosin minulla ei mikään ekodödö ole tähän asti toiminut edes niin hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parabeeneja käytetään pääasiallisesti kosmetiikassa säilöntäaineina ja ymmärtääkseni niiden yhteyksiä syöpään on selvitelty. En kuitenkaan tiedä, onko tästä mitään selkeää näyttöä saatu suuntaan tai toiseen?

      Sehän tuo ongelma tuntuu olevan, että ekodödöissä tehot eivät ole riittävät. Toisaalta kuten Signelle tuossa ylempänä vastasin, järkytyksekseni olen huomannut, etten välttämättä deodoranttia kamalasti kaipaa edes nykyisin. Hikiliikunnassa ja esimerkiksi emotionaalisesti voimakkaissa reaktioissa huomaan, että hiki alkaa kyllä tuoksua, mutta stressittömässä normiarjessa edes minun superhikoilullani ei hajuhaittoja ole oikeastaan syntynyt. Tämä tuntuu uskomattomalta, mutta mitä enemmän olen ilman deodoranttia uskaltautunut olemaan, sitä paremmin on homma sujunut. Kynnys tämän aloittamiseen tosin olisi esimerkiksi kodin ulkopuolella työskennellessä aika suuri itselläni, sillä kuten sanottua, itse ainakin hikoilen välillä aika reippaasti.

      Ja kiitokset deodoranttivinkistä, pitääkin katsoa jos tulisi vastaan moinen, voisin testiin tehdä kakkososan vielä joskus :)

      -Annukka

      Poista
  9. Pitää minun nyt kommentoida, sillä yksi vaihtoehto on jäänyt kokonaan huomiotta. Nimittäin talkki. Itse olen jättänyt antiperspirantit ja deodorantit käytöstäni viime kesänä kokonaan. Alun "puhdistumisjakson" jälkeen en koe edes kainalooni mitään tarvinneeni. Noin kuukausi sitten ostin kuitenkin apteekista talkki purkin (Yliopiston apteekin Professorin tuotemerkki), kun muistin asian asioidessani muusta syystä apteekissa. Talkki imee itseensä kosteutta joten se auttaa pitämään kainalot kuivina, varsinaista hajuahan se ei estä. Itse asiassa olen kokenut nykyään että varsinaisesti kainaloni eivät ala haista hielle, mutta vaate saattaa alkaa haista puhtaanakin kun se lämpeää vartaloa vasten. Tämä johtuu siitä että matalat lämpötilat eivät pese hikeä (tai siis niitä bakteereita jotka käyttävät ravinnokseen hikeä ja jotka siis aiheuttavat varsinaisen hajun) pois vaatteesta ja vaate itsesään alkaa haista. Olenkin pessyt vaatteet joiden olen huomannut alkavan haisemaan aika ajoin 60 asteen hienopesuohjelmassa. Minkään vaatteen en ole huomannut tästä vielä kärsineen, vaikka esim. muutamassa puserossa on ollut 30 asteen pesusuositus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Megi, kiitos vinkistä! Talkkia meillä on lähinnä käyttänyt mies ja hänkin varpailleen. Tämä voisikin olla minulle nyt hyvä vaihtoehto kainaloille, kun varsinainen deodorantin käyttö onkin hiipunut yhä harvempiin kertoihin. Olisikin mielenkiintoista testata, voisiko tämä olla apuna arjessa pitämässä kainalot kuivina, kun kerran empiirisen ihmiskokeeni seurauksena olen huomannut, etten haise hieltä läheskään niin pahasti kuin kuvittelin aiemmin!

      Olen myös havainnut tuon hien hajun pinttymisen vaatteeseen. Erityisen herkäksi sille on oma nenä tullut, kun joitakin vuosia sitten luovuimme kaikista hajustetuista pyykinpesuaineista. Nyt siis huomaa heti pyykkejä levittäessä, onko niissä jotakin epämääräisiä tuoksuja. Meilläkin on sitten alkanut kone pyöriä aina välillä 60 asteessa, se kun tuntuu olevan välttämätöntä. Ristiriitaisin tuntein olenkin seurannut näitä uusia EU asetuksia, jonka mukaan koneessa tulisi olla jopa 20 asteen ekopesuohjelmia :/ Näin alhaisissa lämpötiloissa eivät kyllä oikeasti hiki ja bakteerit lähde mihinkään, kun 40 astettakaan ei siihen riitä.

      Olen myös lukenut, että monet vaatevalmistajat iskevät vaatteisiinsa alemman pesulämpötilan pesuohjeen ikään kuin varmuuden vuoksi, vaikka mitään syytä korkeamman lämpötilan välttelyyn ei olisikaan. Nykyisin aika surutta kyllä miltei kaikki arkivaatteet uskallan pyöräyttää tuossa 60 asteessa :)

      -Annukka

      Poista
  10. Lisäisin vielä tälläisen kommentin. Suolakivisaippua tai suoladeodorantti eivät ainakaan minulla estäneet hienhajua, ja alumiinittomia deodorantteja en ole vielä kokeillut. Netissä joku mainitsi käyttävänsä etikkaa kainaloihinsa. Pitihän tuota kokeilla....Aamulla tuputtelin omenaviinietikkaa (eka etikkapullo joka käteen osui!) kainaloihin ja lähdin kokeilumielessä kohti uutta päivää. Sanottakoon että olen 40.v nainen ja hikoilu on kummasti lisääntynyt viime aikoina, lisäksi olen raskaassa teollisessa työssä jossa on myös kuumat olosuhteet.
    Nyt ensimmäinen etikka kainalossa -päivä on puolivälissä ja hienhaju on edelleen pysynyt poissa! Kainalot kyllä kostuvat, mutta se ei haittaa. Pääasia on, ettei haise...En olisi uskonut tuota etikan vaikutusta, mutta pakko se vaan on uskoa. Eli toimii ainakin meikäläisellä. Suosittelen kokeilemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, tätä pitää kanssa testata ehdottomasti! Itse kun kuulun siihen sakkiin, joilla hiki haisee herkästi, joten olisi hurjan kiva jos saisi edes sen hajun eliminoitua :S -Annukka

      Poista