maanantai 10. kesäkuuta 2013

Kalajuttuja ja katiskoita

Suomalaiset syövät keskimäärin noin 16 kiloa kalaa vuodessa. Tästä määrästä kaikkiaan kolmannes on lohta. Peräti 2/3 Suomessa myytävästä kalasta tuodaan ulkomailta. Kala onkin yleisesti ottaen erinomaista ravintoa, jota suomalaiset syövät harvemmin kuin suositellut kaksi kertaa viikossa. Kalassa on rasvahappoja, useita vitamiineja ja kivennäisaineita sekä runsaasti proteiinia. Näiden rasvahappojen on todettu vähentävät sydän- ja verisuonitautiriskiä.

Lily pilkkimässä Jyväsjärvellä
Eri kalalajeja on suositeltavaa ruokavaliossaan vaihdella, jolloin voi välttää kaloihin kertyneiden haitta-aineiden annoksen nousemisen vaarallisen korkeaksi. Kalasta löydetäänkin esimerkiksi metyylielohopeaa, dioksiineja, PCB-yhdisteitä sekä cesiumia. Yleisenä nyrkkisääntönä on, että vanhemmat kalat ovat ennättäneet kerätä enemmän vierasaineita elimistöönsä kuin nuoremmat. Esimerkiksi järvestä pyydettyä haukea suositellaan syötäväksi 1-2 kertaa kuussa, johtuen kalan keräämästä metyylielohopeasta. Lisäksi sisävesialueiden kalaa lähes päivittäin syöviä suositellaan nauttimaan elohopean vuoksi rajoitetusti isokokoisia ahvenia, kuhaa ja mateita. Moni suomalainen syö myös kesäkaudella kalaa esimerkiksi mökillä ollessaan miltei päivittäin. Tällöin haitta-aineita ei pääse kertymään vaarallisia määriä, kunhan vain kalan annosmäärät ovat talvella selkeästi pienemmät.

Kalastus voi olla myös koko perheen yhteistä ajanviettoa
Kasvatetussa kalassa on vain vähän dioksiineja ja PCB:tä, koska kalanrehun laatua valvotaan. Sen sijaan kasvatetun kalan kohdalla esille nousee muita ongelmia, kuten kasvatuksen ympäristövaikutukset.

Kirjolohen kasvatusta tarkastelevassa Suomen ympäristökeskuksen tutkimuksessa vertailtiin kotimaista lohenkasvatusta norjalaiseen lohenkasvatukseen, sian- ja naudanlihan kotimaiseen tuotantoon sekä silakan kalastukseen, ottaen huomioon kunkin ympäristövaikutukset koko tuotteen elinkaarelta. Ympäristövaikutuksina tarkasteltiin tuotannon vaikutuksia ilmastonmuutokseen, happamoitumiseen, alailmakehän otsonin muodostumiseen ja rehevöitymistä aiheuttavien päästöjen kokonaisvaikutuksia. Silakka pesi mennen tullen kilpakumppaninsa ekologisuudellaan, poistuuhan sen kalastuksen myötä Itämerestä ravinteita. Sama koskee tutkimuksen mukaan myös muita luonnonkaloja, kunhan niiden kalastamisessa ei ylitetä kantojen tuotantokykyä eikä kalastamisessa aiheuteta haittaa vesiympäristölle. Valikoivaa kalastusta käytetäänkin Suomessa, kun järviä halutaan kunnostaa ja vähentää rehevöitymisen aiheuttamia ongelmia.


Tuoretta kalaa katiskasta
Järvikalan käyttäminen ja etenkin sen itse kalastaminen onkin siis monelta kannalta katsottuna hyödyllistä puuhaa. Kalatiskin valikoimiin verrattuna kukkaro kevenee huomattavasti pienemmällä summalla, kun esimerkiksi käy jokamiehenoikeuksien nojalla ongella tai hankkii katiskan ja siihen luvat. Kalastamisen muita hyötyjä ovat kuin huomaamatta päivittäisen liikunta-annoksen saaminen, luonnossa rentoutuminen ja ekologisuus. Kuljetusmatkat ovat myös huomattavasti lyhyemmät kuin kaupan kalaa syödessä, eikä raskasta kylmäketjuakaan tarvita, kun tuoreen kalan valmistaa heti kotona ruoaksi.

Nyt kannattaakin napata onkivapa käteen tai käydä viemässä katiska järveen! Lähtiessä voi rannalta kerätä vielä yrttejä ja tehdä niistä erilaisia lisäkkeitä kalan kaveriksi. Herkullista, halpaa ja ekologista!

-Annukka

---

Linkkejä:

Evira: Kalan syöntisuositukset
Kepa: FinnWathc: Kalatukkujen vastuullisuus jää arvoitukseksi
Suomen ympäristökeskus: Järvien kunnostus
Suomen ympäristökeskus: Kirjolohen tuotanto ja ympäristö

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti