keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Rosvopäällikön opissa

Palasin vasta maanantaina takaisin Jyväskylään yli viikon lomailuilta. Reissu kuljetti meidät ensimmäisenä itärajalle, jossa vietimme ihanan viikonlopun nauttien lämpimistä hellekeleistä ja karjalaisesta vieraanvaraisuudesta. Suuntasimmekin Humaljärven tienoolle isoveljeni avokin perheen luo. Tiedossa olivat perinteiset kesänlopettajaiset saunomisineen, mutta mielenkiintoisuutta tapahtumaan toi samaan aikaan naapurissa järjestetyt rosvopaistijuhlat sekä loppuviikon kylämarkkinat.

Sää oli upea ja maisemat peltoiset
Veljeni ja mieheni menivät paikan päälle jo perjantaina, aloittaen näin kuulema huumorin sävyttämät oppipoikavuotensa rosvopäällikön opissa. Muutaman vuoden perästä voivat pojat kuulema siirtyä itsekin rosvopaistelijoiden kunniakkaaseen joukkoon, nyt mokomat vielä opettelevat käytäntöjä.

Illalla sytyteltiin siis pihan perällä olevan laavun eteen monttuun tulet. Miesporukka istui kipinässä vuorotellen ja pitäen huolta, etteivät tulet päässeet koko yönä sammumaan. Aamulla yhdeksän pintaan monttuun käytiin kaivamassa lihat. Ne oli paketoitu ensin voipaperiin, sitten folioon ja lopulta kasteltuihin sanomalehtiin. Päälle oli taivuteltu kanaverkosta kuori, jossa paketit kestivät siististi. Mukana oli niin nautaa, possua kuin läheltä metsästettyä hirveä ja teeriäkin. Paketti laskettiin monttuun, peiteltiin huolella ja päälle viriteltiin huolella uudet tulet.

Tulet saivat palaa läpi yön
Lihat paketoituna ennen monttuun pistämistä

Laavu aamupäivällä auringon paistaessa
Lihojen annettiin kypsyä montussa iltapäivään asti, jolloin ne kaivettiin ylös. Tulikuumien hiilten lapioimisessa sai pitää varansa ja vetää ylleen pitkälahkeista ja hihaista suojavaatetta. Varovasti lapioiden hiilten alta paljastettiin huolella käärityt lihapaketit. Kaikissa työvaiheissa huomasi, ettei porukka ollut ensimmäistä kertaa asialla. Työjärjestys oli huolella suunniteltu, kaikki tehtiin ripeästi ja olipa erikseen työtä varten rakennettu työkalujakin.

Kelit suosivat rosvopaistelua jopa niin hyvin, että itse pelkäsin palavani
"Kyllä ne lihat täällä ovat vielä!"
Siinä ne nyt ovat!
Kun lihat oli nostettu montusta, vuorossa olivat varsinaiset pidot. Höyryäviä kääröjä auottiin, vieraat kantoivat pöytään tuomiaan herkkuja ja talon emäntä oli leiponut aamusta lähtien. Vaikka olen itse Imatralta kotoisin ja tottunut siihen, että vieraille löytyy aina talosta tarjottavaa, tuntui silti hitusen kuumottavalta istua vieraassa pöydässä passattavana ja suorastaan hemmoteltavana. Onneksi saimme kuitenkin kunnian ottaa osaa näihin juhliin, sillä kokemus oli mielenkiintoinen ja kaikki ruoat ehdottoman herkullisia! On myös ihanaa, että vanhat taidot ja tiedot kulkevat eteenpäin.

Tältä näytti nyyttien sisältö availtuna
Annosta perinteisesti päreeltä tarjoiltuna
Rosvopaisteluporukka tehtailee myös perinteisiä päreitä, joiden päältä mekin ateriamme nautimme. Moisia tehdään myös myyntiin ja esimerkiksi Imatralla ravintola Nuotta käyttää näitä tarjoiluastioina. Jos siis moiset kiinnostavat joko tarjoilukäytössä tai perinteikkäänä kattomateriaaleina, näitä voi herraporukalta tilata.

Pidot jatkuivat yöhön asti juhlineen ja saunomisineen. Me palasimme yöksi takaisin kälyni perheen tilalle ja nukuimme tukevat yöunet. Aamulla saimme viestin, että montusta oli löytynyt jälkikäteen vielä yksi paketillinen lihaa. Vieläkään emme oikein tiedä, miten se oli päässyt verkkopaketistaan karkaamaan. Olipahan kypsää lihaa.

Sunnuntaita leimasivat myös kylämarkkinat, joilla suuntasimme keskipäivän tienoilla. Paikalla olikin niin ruokatarjoiluja, erilaisia käsitöitä kuin myös kirppispöytiä sulassa sovussa. Alueelta löytyi myös vanhojen työ- ja tarvekalujen esittelyjä sekä vanhojen traktoreiden näyttelyä. Helteisellä alueella vierähtikin muutamakin tunti kaikkea tarjolla olevaa ihmetellessä.

Näyttävätkö tutuilta?


Traktorit olivat esillä myyntialueen reunalla
Paikalla oli myös eläimiä
Markkinoiden jälkeen oli hyvä mennä saunomaan porukalla. Aurinko paistoi iltapäivällä jo matalalta ja värit tuntuivat syvemmiltä kuin tavallisesti. Vesi oli lämmintä ja pisarat pirstoutuivat pieniksi timanteiksi uimaan juostessa. Vedessä seisoessa ja auringon hymyillessä sitä tuntui, että kaikki on juuri nyt erityisen kohdallaan.

Sää helli myös uimareita

Kesä alkaa nyt olla takana ja on aika valmistautua syksyyn. Oli ihanaa, että sain viettää vielä yhden kesäisen viikonlopun ja aloittaa pimenevään vuodenaikaan valmistautumisen keräämällä näin kauniita kesämuistoja.

-Annukka

PS. Kameran takana heiluimme minä, veljeni Tuukka Partanen ja puoliskoni Mikko Niskanen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti