tiistai 24. syyskuuta 2013

Seikkailu Oravivuorella

Muutama viikko sitten kävimme ystäväporukalla tutustumassa kotiseudun luontonähtävyyksiin. Määränpäänä oli Korpilahdella sijaitseva Oravivuori ja sen huipulla kohoava Struven ketjuun kuuluva kymmenmetrinen kolmiomittaustorni, josta kuulemamme mukaan on oivalliset näköalat. Sää suosi retkikuntaamme ja keli olikin sekä lämmin että aurinkoinen.

Koivun rungolla kasvoi kimppu... mesisieniä?

Saavuimme vuorelle autoilla ja jätimme kulkupelimme parkkiin vuorelle johtavan polun alkuun. Polku nousi ensimmäiset metrit todella jyrkästi ylöspäin, eikä kiivetessä juuri ehtinyt maisemia vilkuilla. Onneksi matkanteko kävi pian tasaisemmaksi, jolloin polunvarren luontoakin ehti hieman katsella. 

Matka vuoren huipulle oli paikoin hyvinkin jyrkkä. Tässä
kohden apuna olivat onneksi paikalle rakennetut portaat.

Oravivuoren rinteillä kasvoi kalliokieloa, jota en itse ole kovin monesti onnistunut
luonnosta löytämään.

Matka parkkipaikalta kolmiomittaustornille ei sinänsä ole kovin pitkä, suunnilleen kilometrin verran. Suuret korkeusvaihtelut, eli mennessä ylämäki, tekevät siitä kuitenkin haastavamman. Jyrkimpään kohtaan on onneksi rakennettu portaat. Pian portaiden kiipeämisen jälkeen ollaankin jo vuoren laella. 

Kolmiomittaustornin juurella on paikan historiasta ja Unescon
maailmanperintökohdestatuksesta kertova kyltti.

Puinen kolmiomittaustorni kohoaa Oravivuoren laella.

Tornista avautuvat huikeat maisemat!

Jännittävien kasvihavaintojen sarja jatkui vuoren laella, jossa kasvoi tiheinä
mattoina kissankäpälää.

Retkemme ajoittui viimeisiin lämpimiin intiaanikesän päiviin, jolloin puut olivat vielä vihreinä. Noin viikkoa myöhemmin maisemaa olisivat kirjoneet ruskaväreillä koreilevat koivut, haavat ja pajut, mutta meille maisema näyttäytyi vielä kauniin kesäisenä. Ruskaretkelle pitänee siis lähteä vielä erikseen!

Paluumatkalla teimme vielä lenkin vuoren vastakkaiselle puolelle rantaan, jossa pääsimme ihastelemaan valkoiseksi maalattua kummelia. Tämä hauskanniminen merimerkki ei tietääkseni liity millään tavoin erääseen samannimiseen kotimaiseen sketsisarjaan, joskaan sarjaa katsomatta en voi olla täysin varma asiasta. 

Autolle palatessamme teimme vielä jyrkän kivikkoisessa rinnekohdassa luontohavainnon, jota muistellessani olen vieläkin todella innoissani. Kivikkoisen rinteen lohkareilla nimittäin mateli pitkä kyy! 

Kukas se siellä?

Oravivuori retkikohteena oli oikein toimiva syksyiselle sunnuntai-iltapäivälle. Ajomatka Jyväskylän keskustasta ei kummoinen ollut ja autolla pääsi ihan polun alkuun saakka. Kiipeilymme vuorelle, eväiden syöminen ja näköalasta nauttiminen perillä sekä paluu kiertoteitse, asiaankuuluvine pysähdyksineen ja taukoineen, takaisin autoille vei kaiken kaikkiaan noin kolmisen tuntia. Oivallinen kotiseutumatkailukohde kaiken kaikkiaan!

-Lily

2 kommenttia:

  1. Tuo on ollut mielessä, mut nyt sinne pitää päästä ; )

    VastaaPoista
  2. Aivan mahtava retkikohde kyllä, kannattaa ehdottomasti piipahtaa! Itselläkin oli ihan uusi tuttavuus, vaikka on niin lyhyen matkan päässä keskusta-alueelta. -Lily

    VastaaPoista