perjantai 4. lokakuuta 2013

Mustatorvisieniä sämpylöissä


Minulla on  juuri nyt todella hyvä mieli. Olin toissa viikonloppuna Jämsässä opettamassa sieniä kaksipäiväisellä sienikurssilla. En ole opettanut sieniä vähään aikaan, enkä käynyt niitä omia sienireissujani lukuun ottamatta kovin aktiivisesti katselemassa viime syksynä, tyttöseni kun syntyi juuri elokuun puolivälissä ja alkusyksyn muutamaa liinailureissua lukuun ottamatta emme metsään kovin usein eksyneet. Entiset kauppasienet näköislajeineen tunnen kyllä hyvin, mutta entäpä niiden ulkopuolinen lajisto? Meinasinkin mennä edeltävällä viikolla katselemaan ihan omaa silmääni harjaannuttaakseni metsään sieniä. Ajatus oli toki hyvä, mutta podin koko kurssia edeltävän viikon ankaraa flunssaa, joka vei äänenikin välillä miltei kokonaan.

Tuntuikin, että olen aivan ruosteessa. Jännitti ja hieman pelottikin. Entä jos en tunnistakaan enää mitään? Jos sienistä onkin tullut minulle ihan vieraita? Ja mikä ikävintä, entä jos kurssilaiset olisivatkin sitä mieltä, että oli ihan turha tulla kurssille? Myös oma flunssani hieman huoletti, entä jos ääneni ei kestäisikään kahden päivän puhumista?

Maastossa kaikki huolet kaikkosivat jonnekin taustalle. En stressannut enää sitä mitä tiesin, vaan luotin omaan osaamiseeni muistaen myös sen, että ihan kaikkea ei yksi ihminen koskaan voi tietää. Valtaosa sienistä olikin vanhoja tuttuja, vaikka niiden viime kohtaamisesta olikin aikaa. Joidenkin erikoisen kinkkisten lajien kohdalla kaivoimme porukalla sienikirjan esille ja kävimme läpi, miten tuntemattomalle sienelle voi lähteä etsimään oikeaa sukua ja lopulta lajia. Vettä ripsi välillä, mutta kaikki olivat hyvillä mielin tonkimassa metsänpohjaa ja ihmettelemässä erikoisia sieniä. Hurjasti löysimmekin kaikenlaista, myös niitä syömäkelvottomia lajeja. Punasuomuseitikit ja purppuravalmuskat herättivät ihailua komeilla väreillään, löyhkävalmuska ja kuusenneulasnahikas ihmetyttivät tuoksullaan. Moni huomasi myös paljon sellaisia lajeja, joihin ei ole aiemmin kiinnittänyt huomiota.
Myös kokkailut sunnuntaina onnistuivat hyvin ja kaikki tuntuivat saaneensa kurssilta itselleen hakemiaan asioita, olivatpa ne sitten uusia ruokasieniä lajilistaansa laajentamaan, varmuutta sienestyksen aloitukseen tai mahdollisuuksia hyödyntää sieniä keittiössä uusilla tavoilla.

Mukavinta on se, etteivät nämä kurssit tunnu oikeastaan koskaan siltä, että olisin varsinaisesti töissä. Koolla kun on aina joukko ihmisiä, jotka ovat innostuneita samoista asioista kuin minäkin ja tahtovat tietoa kysymyksiin, joihin olen itsekin etsinyt vastauksia aiemmin. Saan aina uusia vinkkejä ja ideoita kurssilaisilta ja opin itsekin uutta. Samalla kaikilla kursseilla on vallinnut lämmin ja innostunut ilmapiiri. Sellaisessa työpaikassa on hurjan kiva ja innostava käydä. Suurin kiitos siitä kuuluukin kaikille niille kurssilaisille, joita olen kohdannut.

Sienisämpylät

Sienilisäke

1 l tuoreita sieniä
voita tai öljyä paistamiseen
1 sipuli
1 valkosipulinkynttä
ruohosipulia
meiramia
suolaa
mustapippuria

Siivoa sienet ja leikele ne pienemmiksi suikaleiksi. Kuumenna sieniä öljyssä pannulla hetki, kunnes ylimääräinen neste on haihtunut. Lisää joukkoon silputtu sipuli ja hienonnetut valkosipulinkynnet. Paista, kunnes sipuli on kypsynyt. Mausta.

Tätä maustettua sienisilppua voi tehdä kerralla isomman satsin eri sienistä tai sekoitella sienilajeja keskenään. Silpun voi pakastaa esimerkiksi minigrip-pusseissa ja sulattaa pitkin talvea tarpeen mukaan esimerkiksi keittoihin, kastikkeisiin, leipätaikinoihin tai lisäkkeeksi aterialle. Minä käytin silppua juurikin taikinan maustamiseen. Sieninä käytin ihanan aromikkaita mustatorvisieniä.



Taikina

3 dl sienilisäkettä
5 dl neste
50 g tuorehiiva tai 1 pss kuivahiiva
1 rkl sokeri
1/2 tl suola
12 dl vehnäjauho
1/2 dl öljy

Liota hiiva lämpimään nesteeseen, lisää mukaan sokeri, suola ja sienilisäke. Sekoita joukkoon jauhoja ja alustuksen loppuvaiheessa öljy. Anna taikinan kohota liinan alla. Leivo sämpylöiksi pellille, anna kohota vielä hetki. Paista 225 asteessa 10-15 minuuttia. Paiston ajaksi uuniin pohjalle laitettu vesikippo antaa sämpylöille rapeamman kuoren.

Höyryävien sämpylöiden äärellä onkin mukavaa aloittaa uusi, koleana alkanut viikonloppu. Ihanaa syksyä kaikille!

-Annukka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti