perjantai 1. marraskuuta 2013

Kolme kertomusta Lihattoman lokakuun ääreltä, osa 2

Täytetyt paprikat toimivat aina. Näissä on sisällä muun muassa suppilovahveroita,
aurinkokuivattuja tomaatteja ja yrttejä.

Alun perin tarkoitukseni ei suinkaan ollut viettää lihatonta lokakuuta. Halusin kyllä osallistua tempaukseen, mutta vähemmän radikaalein ottein. Suunnittelin laskevani lihankulutukseni syöpäjärjestöjen suosittamaan muutamaan sataan grammaan viikossa, kenties syöväni lihaa vain viikonloppuisin.

Syitä mukaan lähtemiseen oli monia. Tärkein oli jo vuosia jatkunut huono omatunto ylenmääräisen lihankulutuksen ekologisista ja eettisistä ongelmista. Ajatus on kuitenkin aina jäänyt sinne takaraivoon kolkuttelemaan saamatta aikaan merkittäviä muutoksia. ”Sitten joskus”-listalle, kuten Annukkakin sanoi. Pidän hyvästä ruoasta, ja liha nyt vain maistuu herkulliselta.

Toinen syy oli kiinnittää nykyistä enemmän huomiota syömisiini. Kotoa käsin työskentelevän sinkun ruokailut ovat usein mitä sattuu. Välillä unohdan kokonaan syödä, välillä kuittaan aterioita epämääräisillä välipaloilla tai mussutan epäterveellisiä herkkuja koko päivän. Toivoin, että lihan rajoittaminen pakottaisi tarkemmin suunnittelemaan, mitä aion syödä. Ainakaan en yhtä tiuhaan unohtaisi aterioita.

Otin kuitenkin vielä askeleen eteenpäin. Kasvissyöjäystäväni haastoi minut kokeilemaan kokonaan lihatonta lokakuuta, jossa myös kala ja kana ovat kiellettyjen listalla. En voi väittää, etteikö touhun onnistuminen olisi epäilyttänyt, mutta yllytyshulluus vei voiton.

Nyt lokakuu on kuitenkin liukunut ohi melkein huomaamatta. En saanut suuria lihanhimon puuskia, mistä olen edelleen yllättynyt, eikä kuukausi ole muutenkaan ollut sen ankeampi kuin harmaat ja koleat lokakuut aina ovat.

Ainoita merkittäviä kismityksen hetkiä olivat ravintolaruokailut. Ainakaan yliopistoruokalat eivät ole vielä aivan oivaltaneet hyvän kasvisruoan salaisuutta. Koska en enää ole virallisesti opiskelija, joudun maksamaan ruoasta täyden hinnan, eikä luontoni kertakaikkiaan antanut periksi kustantaa moisia summia epämääräisestä vihannesmössöstä. Vietin pari hyvin pitkää päivää yliopistolla kahvilan välipalojen ja kahvin varassa.

Mielenkiintoinen vaikutus oli ruokailutiheyden kasvu. Ilmeisesti liharuoka säilyttää kylläisyyden tunteen pidempään kuin kokeilemani kasvisruoat, joten olen aika ajoin tuntenut olevani kuin mikäkin märehtijä, jatkuvasti jääkaapilla laiduntamassa. Kaloreissa mitaten olen näköjään silti syönyt normaalia vähemmän, sillä paino on kuukauden aikana pudonnut puolisen kiloa. Ehkä monta kertaa päivässä syöminen on tehnyt hyvääkin: niinhän terveellisen ruokavalion ohjeissa usein suositellaan tekemään. Siinäpä siis ekologinen laihdutusvinkki.

Sieniproteiinista valmistetut quorn-nuggetit olivat iloinen yllätys. Sinkun annos
näyttää sinkun annokselta ja syödään tietokoneen äärellä, mutta sentään tämä oli
sekä herkullista, terveellistä että lihatonta.

Niin media kuin monet tuttavatkin ovat moittineet lihatonta lokakuuta hyödyttömäksi, koska kuukauden loputtua kaikki palaavat samoihin vanhoihin tapoihin, ja ehkä vielä kompensoivat lihatonta kuukautta ylimääräisellä mässäilyllä. Vielä en tietenkään tiedä, kuinka tulen jatkossa syömään, mutta luulen, että vastarannan kiisket olivat väärässä. Tuntuu, että pystyn jatkossakin pitämään lihansyönnin vähäisempänä juuri tämän siedätysharjoituksen avulla. Tähtään siihen syöpäjärjestöjen suosittamaan 300 grammaan viikossa, nyt pysyvästi enkä vain kuukaudeksi, kuten alun perin suunnittelin.

Olen löytänyt koko joukon tapoja tehdä maistuvaa ruokaa ilman lihaa. Se helpottaa myös jatkossa: ongelmahan on ollut pitkälti se, etten ole puolihuolimattomasti ruokakaupan käytävillä haahuillessani yksinkertaisesti keksinyt hyviä lihattomia vaihtoehtoja. Nyt niitä on ollut pakko keksiä, ja ne jäävät takataskuun talteen.

Löysin quornin, joka osoittautui iloiseksi yllätykseksi ja pääsee jatkossa vakituiseksi osaksi ruokavaliotani. Olen syönyt paljon suppilovahveroita ja herkkusieniä, pähkinöitä, erilaisia juustoja ja jugurttia. Ja tietenkin vihanneksia ja hedelmiä joka lähtöön.

Monta mielenkiintoista ruoka-ainetta jäi vielä kokeilematta. Seitan-reseptin otin talteen heti kuukauden alussa, mutta syystä tai toisesta en koskaan ehtinyt kaupungille sen aineksia ostamaan. Voipavutkin odottelevat vielä kaapissa, että saisin aikaiseksi laittaa ne likoamaan. Jännittäviä kasvisruokakokeiluja on siis vielä edessä.
Omasta puolestani lihaton lokakuu oli sekä helpompi että hyödyllisempi kuin osasin odottaa. Ilman lihaa pärjää näköjään aivan hyvin, vaikka sitä etukäteen voikin olla vaikea uskoa. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että odotan innolla tämän illan pihviateriaa.
-Maija Karala
--
Maija Karala on Villikatajan Annukan ja Lilyn lailla Jyväskylän yliopistosta valmistunut biologi. Maija toimii freelancer-tiedetoimittajana ja -kuvittajana, kirjoittaen jännittävistä ja mielenkiintoisista tiedeaiheista lukuisiin eri lehtiin.

Lehtijuttujen kirjoittamisen ohella Maija pitää myös Erään planeetan ihmeitä -blogia, jossa tutustutaan monimuotoisen planeettamme lukuisiin ihmeisiin ja seikkaillaan toisinaan myös omaa kotiplaneettaamme kauemmaksikin!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti