maanantai 11. marraskuuta 2013

Steviaa makeuttajaksi

Viime vuosina markkinoille on kovaa vauhtia kiivennyt uutena makeutusaineena stevia. Varsinaisesti stevia tarkoittaa kasvisukua, johon kuuluu yli 200 lajia. Makeutusaineena käytetty stevia on yksi näistä lajeista, Stevia rebaudiana. Kasvin lehdistä saadaan steviolin glykosidejä, joita voidaan käyttää makeutusaineena, ovathan ne jopa 300 kertaa tavallista sokeria makeampaa. Itsekin olin muutamissa paikoissa päässyt maistelemaan kasvin lehtiä ja makeitahan nuo mokomat olivat. Päädyinkin viime kesänä kokeilumielessä hankkimaan yhden yksilön itselleni kesäksi kasvamaan.

Pitkin kesää kuulin eri yrttikursseilla ihmisten valittavan, etteivät he ole saaneet parveikkeillaan tai pihoillaan kasvavia stevioita hyödynnettyä. Lehtien kuivaaminen ja niiden murustelu ruokaan ei ollut tuonut toivottua lopputulosta, makeutta tuskin tunsi. Itse painoin tämän seikan selvitettävien listalle, mutta loppukesän kiireissä moinen jäi hieman paitsioon.

Steviauutetta
Lokakuun lähestyessä ja muuttokuormien kertyessä tajusin, että minulla oli edelleen parvekkeella yrttikasvien kokoelma, joka tulisi käsitellä. Niinpä pakastelin valtaosan yrteistä sellaisenaan, mutta jäin pohtimaan tarkemmin stevian kohtaloa. Selailin pidemmän tovin myös netin englanninkielisiä sivustoja ja löysinkin viitteitä siitä, että stevia voisi toimia uutossa hyvin. Kuitenkin valmis uutos oli hyvin herkkä pilaantumaan ja sen säilyvyys jääkaapissa oli vain muutaman viikon luokkaa. Päätinkin heittäytyä kokeilevaiseksi ja lopputuloksena syntyi viitteellinen ohjeistus siitä, miten steviaa voi hyödyntää kotiviljelijä makeutusaineena.

Keräsin stevian lehdet talteen verrattain myöhään eli vasta syyskuun lopulla. Kasvit olivat muutenkin olleet hieman hunningolla loppukesän kiireideni vuoksi, joten otollisempaa sadonkorjuuaikaa voi jokainen etsiä itse.

Keräsin lehdet metallikulhoon ja musertelin niitä hieman saksilla leikellen ja lusikalla nuijien. Keitin vettä miltei kiehumispisteeseen asti. Kaadoin vettä niin, että lehdet peittyivät juuri ja juuri. Tarkoituksena oli saada aikaiseksi mahdollisimman väkevä uutos, jotta se ei veisi paljon tilaa ja sen käyttö olisi helpompaa. Jätin lehdet uuttumaan yön yli. Illalla maistelin lientä lusikalla ja olin vähällä nakata koko kulhollisen pois, olihan liemessä outo kitkerä sivumaku. Aamulla se oli kuitenkin tasoittunut, eikä sitä enää aistinut.


Steviauute jäässä
Siivilöin lehdet ja varastoin uutoksen pakastamalla. Pohdin ensin pakastuspulloja, mutta niiden kohdalla törmäisin taas samaan säilyvyysongelmaan: minun olisi sulatettava kerralla käyttöä varten kokonainen pullollinen ja sulana säilyvyys oli kovin lyhyt. Niinpä lopulta päädyin valuttamaan makeuttajanesteen jääpalapussiin, josta voisin käyttää ainetta pala kerrallaan.

Koska itse neste toimi selvästikin makeuttajana, halusin testata vielä muuttuisiko maku noin kuukauden pakastuksessa. Sulattelinkin muutama viikko sitten steviapaloja ja maistelin suoraan itse lientä. Makeus oli tallessa hyvin, eikä sivumakuja ollut ilmestynyt. Niinpä heitinkin surutta uutteen raakakakkumassaan ja sain aikaiseksi sopivasti makean kakun.

Tällainen palalla lopulta makeutui oivallisesti
Tämän kokeilun perusteella voinkin suositella stevian säilömistä uuttamalla ja pakastamalla. Jos te olette kokeilleet ja hyväksi havainneet muita menetelmiä stevian säilömisessä, vinkkailkaas ihmeessä!

-Annukka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti