maanantai 28. tammikuuta 2013

Haasteen loppuosa

On minun vuoroni aukoa hieman aiemmin saamaamme haastetta ja kertoilla tarkemmin itsestäni. Pidemmittä puheitta siis asiaan!

 Haasteen säännöthän kulkivat näin:

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa
5. Sinun pitää ilmoittaa kenet olet haastanut
6. Ei takaisin haastamista

Haasteen alkuosa, eli Lilyn vastaukset, löytyy täältä

11 asiaa itsestäni

Jospa minä tässä saisin samalla nämä sienet kuvattua...?
1. Harrastan pääasiallisesti luovia tai käsitöihin liittyviä asioita. Rakastan kirjoittamista eri muodoissaan, käytän vapaa-aikaani eläytymällä välillä muiden ihmisen arkeen pöytäroolipelaamisen tai larppaamisen parissa, neulon ja virkkaan sekä kokeilen innokkaana uusia käsityölajeja. Monet harrastukseni limittyvät kiinteästi perusarkeeni: liikun paljon luonnossa, kokkailen, teen kosmetiikkaa omiin tarpeisiin ja käsitöinä valmistuvat monet tarve-esineet ja esimerkiksi vaatteet.

2. Tietokoneet ovat olleet osa elämääni alle neljän vanhasta lähtien, olihan isäni atk-opettaja ja kotonani oli aina tietokoneita. Olenkin käyttänyt konetta ennen kuin valtaosa perheistä sellaista omisti ja tutustunut nettiin aikana jolloin kellään ei ollut sähköpostiosotetta. Tuolta juontaa myös kiinnostukseni tietokone- ja konsolipeleihin, joita harrastan nykyisinkin aktiivisesti.

3. Olen aina rakastanut lukemista. Pienenä kolusin vanhempieni ison kirjahyllyn systemaattisesti päästä päähän. Luin aivan samalla innolla ja rakkaudella niin lastenkirjoja, erilaisia romaaneja, autonkorjausoppaita, scifikirjallisuuden klassikoita sekä tietokirjoja. Tuohon aikaan perusteeksi lukea jotakin tuntui riittävän se, että siinä oli tekstiä. Nykyisin vähentyneen vapaa-ajan myötä lukemiseni on vähentynyt ja rajautunut huomattavasti.

4. Minulla on välillä itseänikin ärsyttävä usko siihen, että asiat järjestyvät tavalla tai toisella. Vaikka yleisesti ottaen koen olevani vahvasti realisti, silti minussa elää voimakkaana pohjavireenä luottamus siihen, että kaikki järjestyy ennemmin tai myöhemmin. Ei todennäköisesti odottamallani tavalla, eikä haluamallani aikataululla, mutta jotenkin kuitenkin.
Älä hätäile, kaikki järjestyy kyllä!
5. Rakastan spontaaniutta. Minut on helppo puhua hetken varoajalla vaikka reissulle toiseen maahan, jos olosuhteet muutoin sen vain sallivat. Lähden helposti mukaan erilaisiin asioihin ja arkeni suola ovatkin erilaiset pienet hullutukset. "Lähdetään katsomaan Laajavuoren huipulle tähtiä!" "Joo! Odotas, niin vaihdan vaan paksumman paidan."

6. En ole koskaan juonut kahvia, hyvä jos maistellut edes lusikallista silloin tällöin. Teetä juon kupillisen päivässä. Olenkin melkoisen herkkä kofeiinille, kun en sitä koskaan ole suuria määriä käyttänyt.

7. Olen hieman yli 180 senttinen. Pohdimme joskus Lilyn kanssa, että perustaisimme Isojen Naisten Klubin, olemmehan molemmat melkoisen pitkiä.

Lilyn kanssa sieniä jahtaamassa helteisenä elokuuna
8. Sanoin kolmen vanhana aikovani isona biologiksi. Rakentelin siileille pesiä ja nenäni oli kesäisin keltainen siitepölystä, kun työnsin sen jokaiseen kukkaan niitä nuuhkiakseni...

9. ...lajintuntemukseni ei kuitenkaan ollut huippuluokkaa, minkä sai todeta myös isäni, joka lähetti minut joskus puutarhakasvien pariin tekemään leikkaustöitä. Ymmärtääkseni leikkelin hyvässä uskossa lähestulkoon kaiken paitsi oikean kohteen.

Tupavuoren jylhiä maisemia
10. Huippuhetkiäni ovat luonnossa olleet erilaiset henkeäsalpaavat maisemat, linnavuoret ja etenkin Koloveden kansallispuisto. Muistan myös upeita kuutamon valaisemia talviyösuunnistuksia, hiihtovaelluksia, souturetkiä sekä laavuyöpymisiä. Eläimistä huikeimmat hetket ovat tarjoilleet muutamaankin otteeseen karhut, hirvipariskunta, pari kyytä sekä erilaiset pikkulinnut, joita pienenä pelastelin milloin mistäkin pinteestä.

11. Minulle rakkain suomalainen maisema ovat Saimaan rannat jylhine piirteineen, auringon paahtamine kallioineen ja liplattavine aaltoineen.


Annikan kysymykset

1. Miksi päätit alkaa kirjoittamaan blogiasi?
Lilyn kanssa tuumastelimme Protomolla ajatuksia tulevaisuudestamme ja samalla totesimme, että ajatuksemme luontoon liittyen tarvitsisivat oman kanavan, jonka voisi yhdistää myös muuhun toimintaamme. Tästä ajatuksesta lähti Villikatajan blogi, johon olemme Lilyn kanssa kirjoitelleet kahden artikkelin viikkotahdilla.

2. Mitä arvostat eniten elämässä?
Onnellisuutta, rakkautta, ystävyyttä, rehellisyyttä.

3. Mitä ruoka merkitsee sinulle?
Ruoka on paitsi välttämätön polttoaine kehoillemme, tapa huolehtia itsestämme entistä paremmin, nautinnon lähde sekä myös keino vaikuttaa maailmaan ympärillämme. Minulle ruoanlaitto on myös käsityötä ja tapa purkaa stressiä. Viihdyn keittiössä hyvin.

4. Elämäsi kohokohtia?
Ne hetket, joina tajuaa oivaltaneensa jotakin oleellista. Hetket, joina tajuaa olevansa täydellisessä harmoniassa jonkun toisen ihmisen kanssa. Ne hetket, kun istuu nauramassa sydämensä kyllyydestä. Monet hetket töiden, opintojen ja harrastusten parissa, kun osasi jotakin erityisen hyvin ja tajusi oppineensa matkalla paljon. Sekä etenkin se hetki, kun pikkuinen tyttöni nostettiin ensi kerran syliini.

Minä ja Maha kesäretkeilemässä kahta kuukautta ennen synnytystä

5. Jos saisit toivoa mitä tahansa, mitä toivoisit nyt?
Muutamia täyspitkiä ja katkeamattomia yöunia. Ei taida olla vielä ainakaan muutamaan kuukauteen realistinen haave.

6. Minkälaisiin asioihin pyrit omilla arkirutiineillasi tai kulutusvalinnoillasi vaikuttamaan ja miksi?
Maailmaan, ympäristöön, yleiseen reiluuteen ja omaan sekä lähimmäisteni terveyteen. Pyrin tekemään taloudellisten realiteettieni rajoissa valintoja, jotka takaisivat sen, ettei kenenkään toisen ihmisen tai eläimen elämää kurjistettaisi. Koetan ajatella ensisijaisesti sitä, mitä todella tarvitsen ja toiseksi valita mahdollisimman eettisiä ja ympäristöystävällisiä tuotteita. Minulla on myös omalta osaltani vastuu siitä, että myös tulevaisuuden sukupolvet voisivat elää täällä. Teen myös valintoja, jotta minä ja perheeni voisimme paremmin ja välttyisimme esimerkiksi tarpeettomilta kemikaaleilta.

7. Kerro paras -ja huonoin puolesi? :)
Olen valoisa ja huumorintajuinen persoona, jonka seurassa on yleensä helppo olla.
Osaan olla myös itsepäinen ja pinnani on lupaavista kehitysaskelista huolimatta edelleen liian lyhyt.

Elämä ei saa olla turhan vakavaa!
8. Ihminen, joka on vaikuttanut sinuun eniten?
Miltei kaikki tapaamani ihmiset ovat vaikuttaneet minuun jotenkin. Koen, että esikuviani naisena ovat olleet oma äitini ja isoäitini. Kumpikin on paljosta selvinnyt,  kiinnostunut maailmasta ympärillään ja säilyttänyt vaikeuksienkin keskellä herkkyytensä. Voimakkaita, upeita naisia. Sisarukseni ja perheeni ovat vaikuttaneet etenkin uskooni siitä, että yhteistyö kantaa meidät aina yksin yrittämistä pidemmälle ja opettaneet, että vaikka olemme kovin erilaisia, voimme silti toimia yhdessä. Myös huumorini on pitkälti peruja perheeni ja sukuni vaikutteista. Oma nykyinen perheeni sekä läheiset ystäväni ovat myös vaikuttaneet minuun paljon.


Yhdessä olemme vahvempia

9. Mikä vuodenaika olet?
Olen ehdottomasti synnyinkuukauteni mukaisesti kesä. Kesä on minulle aina suunnattoman energian, tapahtumien ja ystävien värittämää aikaa, jolloin elän kiivaimmillani. Luonto on täydessä kukassaan ja kaikki tuntuu heräävän ympärilläni pariksi lyhyeksi kuukaudeksi.

10. Mitä odotat vuodelta 2013?
Uusia seikkailuja, uuden oppimista, aikaa, rauhaa ja rakkaita ihmisiä.

11. Mitä haluaisit pystyä tehdä paremmin?
Ainahan kaikkea voisi parantaa, mutta tällä hetkellä tahtoisin enemmän aikaa ja mahdollisuuksia upottautua minua kiinnostaviin aihepiireihin, kuten kotikosmetiikkaan ja yrttikasveihin. Haluaisin oppia niistä enemmän ja syventää jo aiempaa osaamistani.
Tahtoisin olla myös ihmisenä parempi. Olla kärsivällisempi, stressata vähemmän, oppia näkemään asioita paremmin eri näkökulmista käsin ja löytää uusia puolia itsestäni.

Ihana, ihana Saimaa


Haastamme Lilyn kanssa yhteistuumin seuraavat blogit:

Eijan Kudontaputiikki
Erään planeetan ihmeitä
Henskiksen hekumalliset herkut
Hurmioitunut
Koskenranta
Kuu yrttitarhassa
Life outside the Box
Mausteinen Manteli
Palstamaan tarinoita
Patalintu
Unagidon

Mukana on jomman kumman tai molempien seuraamia hienoja blogeja, joilla on google-tilin kautta kirjautuneita seuraajia tai mahdollisesti Facebook-sivujen tykkääjiä alle 200 molemmissa. Todellisia lukijamääriähän emme tämän tarkemmin pysty tietämään, joten monella blogilla todennäköisesti on paljon enemmän lukijoita. 

Haastetuilta blogeilta/bloggaajilta tahtoisimme kysyä seuraavaa:
1. Mikä on blogisi kaikkien aikojen suosituin postaus?
2. Suosikkikirjasi/-kirjailijasi? Miksi juuri se/hän?
3. Mitkä asiat tekevät arjestasi tärkeää ja merkityksellistä?
4. Jaa linkki johonkin suosikkireseptiisi.
5. Mitä muuttaisit itsessäsi, jos voisit?
6. Mitä pelkäät?
7. Mitä sellaista haluaisit vielä saada tai saavuttaa, jota et ole vielä saanut?
8. Mikä oli lapsuutesi toiveammatti?
9. Mitä luonto merkitsee sinulle?
10. Jos saisit matkustaa ihan mihin tahansa, mihin matkustaisit juuri nyt ja miksi?
11. Mikä on ollut tärkein elämänviisaus jonka olet oppinut? Tai neuvo, jonka olet joskus saanut ja joka on sittemmin osoittautunut todella hyödylliseksi elämässä?

-Annukka

PS. Kuvat joko minun käsialaani tai veljeni Tuukan ottamia. 

perjantai 25. tammikuuta 2013

Haastetarinointia


Enemmän kuin tuhat sanaa -blogin Annika heitti blogihaastetta Villikatajan suuntaan ja tietysti otimme siitä kopin. Ympäristötieteen opiskelijana ja harrastelijavalokuvaajana Annikan blogi tarjoaa muun muassa luonto- ja ekojuttuja todella upeilla valokuvilla. 

Haasteen säännöt ovat seuraavat:


"Tämän haasteen tarkoitus on löytää uusia blogeja ja auttaa huomaamaan heitä joilla on alle 200 lukijaa!

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään
2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen
3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille
4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa
5. Sinun pitää ilmoittaa kenet olet haastanut
6. Ei takaisin haastamista"


Päätimme Annukan kanssa vastata molemmat haasteeseen ja miettiä yhteistuumin uudet haastettavat, sekä kysymykset heille. Tässä postauksessa pääsen siis itse toteuttamaan kohdat 1. ja 2. muut löytyvät myöhemmin Annukan postauksesta.

1. Olen vasenkätinen. Yleensä tämä yksityiskohta tuntuu arkiselta, enkä juurikaan ajattele sitä, mutta aina toisinaan se tuntuu todella jännittävältä. Varsinkin lapsena vasenkätisyys oli jotain erikoisen tuntuista, välillä huonossakin mielessä. Arjessa jännittävää on myös se, että puolisonikin on vasenkätinen (joskin heikommin kuin minä). Vasenkätisiä on toisinaan sanottu luoviksi ja tunteellisiksi, mikä kuulostaa kivalta. 

2. Harrastan innokkaasti ruoanlaittoa. Kehittelen jatkuvasti uusia reseptejä ja teen keittiössä kulinaarisia kokeiluja, aina kun aikaa on vähänkin enemmän. Nykyään olen kehittänyt jo melko hyvän tuntuman siihen, mitkä raaka-aineet saattaisivat täydentää toisiaan maun, koostumuksen ja ulkonäön suhteen ja voin melko huoletta kokeilla vähän villimmänkin kuuloisia yhdistelmiä. Haen toisinaan inspiraatiota keittiökokeiluihini myös ruokablogeista ja -lehdistä.

3. Toinen aikaa ja tilaa vievä harrastukseni on huonekasvit. Puolisoni harmiksi niitä kerääntyy asuntoon jatkuvasti, kun innostun milloin mistäkin kasviryhmästä. Tuorein kiinnostuksen kohteeni on orkideat. Bloggailen myös huonekasviharrastuksestani Viidakkokirjeet -blogissa.

4. Itken usein liikutuksesta. Eläydyn tunteellisiin elokuvakohtauksiin, musiikkiin ja kirjoihin niin, että huomaamatta kyynelehdin melkein poikkeuksetta vähänkin koskettavamman kohtauksen kohdalla. Olen siis varsinaista nyyhkyleffaseuraa.

5. Aloitin vuoden alussa väitöskirjan tekemisen. Kuluneet viikot ovat olleet kiireisimpiä pitkään aikaan, mutta samalla niin täydellisen antoisia ja inspiroivia, että koen tehneeni oikean valinnan. Sitä paitsi nyt minulla on neljännes työhuonetta ja nimikyltti ovenpielessä: varsinainen moderni prinsessasatu!

6. Olen asunut lapsuuteni lähes kokonaan Aasiassa. Pimeät ja kylmät talvet ovatkin minusta sietämättömämpiä joka vuosi, ja olen täydellisen vetämätön marraskuusta tammikuulle. 

7. Löydettyäni mielestäni upean uuden laulun kuuntelen sitä muutaman päivän jatkuvasti. (Now Playing: Susan Boyle - I Dreamed a Dream. Neljättä tuntia.) Tästä paheesta ovat kärsineet kaikki kämppikseni ja olen todennäköisesti pilannut heiltä ikiajoiksi monta hyvää biisiä. Parempi puoliskoni ratkaisi ongelman sysäämällä minulle hyvin umpinaiset kuulokkeet. 

8. Luen paljon. Sekä työn puolesta että vapaa-ajalla. Tosin vapaa-ajan lukemiseni ovat harvemmin ylevää populaaritiedettä tai klassikkokirjallisuutta: luen ihmissuhdehömppää, fantasiakirjallisuutta ja dekkareita.. Välillä myös ylevämpää kirjallisuutta, tietysti. Eläydyn kirjoihinkin kuitenkin sen verran voimakkaasti, etten uskalla lukea esimerkiksi kovin väkivaltaisia tai jännittäviä kirjoja. 

9. Vaikka olen vasenkätinen, niin neulon oikeakätisesti: kun opettelin lapsena neulomaan, ei kukaan osannut neuvoa vasenkätistä neulontaa. Virkkaan kuitenkin vasenkätisesti. 

10. Minusta käärmeet, liskot, hyönteiset sekä muut suuren yleisön mielestä pelottavat tai rujot eläimet ovat pääsääntöisesti todella jännittäviä ja mielenkiintoisia! Poikkeuksena tähän en kuitenkaan ole järin innostunut esimerkiksi juotikkaista tai tuhatjalkaisista, enkä ole vielä täysin keksinyt syytä tähän. Kenties jotain tiedostamattomia lapsuusajan traumoja?

11. Pidän oopperasta. Ja musikaaleista. Ja teatterista. Haaveilen siitä, että pääsisin joskus seuraamaan balettia.



Sitten pääsemmekin Annikan kysymyksiin:

1. Miksi päätit alkaa kirjoittamaan blogiasi?
Villikatajan blogi syntyi samoihin aikoihin, kuin ajatus Villikatajastakin. Halusimme alusta asti jakaa omia mietteitämme, kokemuksiamme ja ohjeita muille samanhenkisille ihmisille. Kirjoittaminen on sekä itselleni että Annukalle luonteva ilmaisukeino, joten senkin puolesta blogin aloittamiseen oli matala kynnys.

2. Mitä arvostat eniten elämässä?
Onpa vaikea kysymys. Elämä jo itsessään on niin monitahoinen ja vivahteikas.. Mutta sanoisin, että arvostan eniten läheisiä ihmissuhteita, oikeudenmukaisuutta ja reiluutta sekä empatiakykyä.

3. Mitä ruoka merkitsee sinulle?
Enemmän kuin ravintoa. Minulle ruokaan liittyy usein myös läheisten välittämistä ja rakkaudella valmistettuja aterioita, hyvässä seurassa ravintolassa nautittuja päivällisiä. Kääntöpuolena on tietysti myös lohtusyöminen ja satunnaiset ruokaöverit.

4. Elämäsi kohokohtia?
Aikuiselämäni kohokohtia ovat olleet ensimmäiset ulkomaanmatkat, varsinkin ne, jotka olen tehnyt yksin: se, että huomasin pärjääväni vieraissa maissa ja viihtyväni omassa seurassani oli kasvattava ja voimaannuttava kokemus. Muita kohokohtia ovat olleet muun muassa kesän 2009 työharjoittelu Sveitsissä oman alan tutkimustöissä, Villikatajan parissa koetut onnistumiset, epäonnistumiset ja kasvupaikat, parisuhteen vakiintuminen ja viimeisimpänä väitöstutkimuksen alkamisen varmistuminen.

5. Jos saisit toivoa mitä tahansa, mitä toivoisit nyt?
Lisää (vapaa-)aikaa! Vuoden alku on tuntunut todella hektiseltä kaiken ollessa vielä niin uutta.

6. Minkälaisiin asioihin pyrit omilla arkirutiineillasi tai kulutusvalinnoillasi vaikuttamaan ja miksi?
Omassa elämässäni pyrin edistämään kestävää ja eettistä elämäntapaa: valitsen lähellä tuotettuja tuotteita, reilun kaupan tuotteita, ekologisia tuotteita. Suosin joukkoliikennettä, sammutan turhat valot ja sähkölaitteet, kierrätän jätteet. Tiedostan kyllä samalla sen, että olen ihan liian mukavuudenhaluinen, jotta minusta voisi tulla askeettinen ekohippi, joten teen sen, minkä pystyn. Elämän ei pitäisi mielestäni olla jatkuvaa kieltäytymistä ja kilvoittelua, mutta ei toisaalta myöskään omaa omatuntoa vastaan toimimista.

7. Kerro paras -ja huonoin puolesi? :)
Hmm.. Voisin ehkä sanoa, että paras ja huonoin puoleni ovat molemmat saman luonteenpiirteen eri puolia: olen todella voimakkaasti eläytyvä ja lyhytjänteinen. Näin sekä iloni että suruni näkyvät ja kuuluvat kovaa ja kauas...

8. Ihminen, joka on vaikuttanut sinuun eniten?
Uravalintoihini eniten vaikuttaneita ihmisiä ovat yläasteen ja lukion biologian ja maantieteen opettajani sekä lukion historian ja yhteiskuntaopin opettajani, joka toimi samalla ryhmänohjaajanamme. Muutoin minuun eniten vaikuttavat, ja ovat vaikuttaneet, läheiset ystävät ja perheenjäsenet. 

9. Mikä vuodenaika olet?
Nautin eniten loppukeväästä, mutta voisin kuvitella olevani keskikesä syntymäpäiväni mukaan: lämpimät valoisat kesäyöt ja helteiset päivät rannalla, ah!

10. Mitä odotat vuodelta 2013?
Uusia haasteita ja paljon uuden opettelua. Lämmintä, aurinkoista kesää. Matkustamista uusiin maihin. 

11. Mitä haluaisit pystyä tekemään paremmin?
Perfektionismiin taipuvaisena tietysti kaiken! Eniten haluaisin ehkä pystyä omaksumaan uusia asiakokonaisuuksia ja varsinkin yksityiskohtia entistä paremmin ja tehokkaammin.




Hyvää ja rentouttavaa viikonloppua kaikille lukijoille!

-Lily

maanantai 21. tammikuuta 2013

Öljyuutteita ja saippuaa


Viikonloppuna ajattelin, että minulla on tiedossani ihana ja rentouttava tovi keittiössä miehen leikittäessä lapsrakasta. Olen innostunut viimeisen vuoden aikana yhä enemmän kotikosmetiikasta ja sen eri sovellutuksista, joten olin odottanut viikonloppua innoissani. Minut tavoittaneet surulliset uutiset saivat kuitenkin keittelytovin muuttamaan luonnettaan enemmän toimintaterapiaksi. Rasvojen sekoittelu, tuoksujen nuuhkiminen, värien valitseminen ja saippuoiden koristelu osoittautuikin pian tyynnyttäväksi ja rauhoittavaksi.

Vasemmalta lukien: Siankärsämöä, rantaminttua, poimulehteä ja mesiangervoa

Uuttelin kesällä kerättyjä yrttejä öljyyn. Pohdiskelin pitkään, mitä kosmetiikkaa tulisin tekemään tulevaisuudessa ja millaisia ominaisuuksia siihen tahtoisin. Näillä perustein kävin sitten kaapit läpi ja keräsin sopivia yrttejä uuttoa varten. Siankärsämö soveltuu erityisesti rasvaiselle iholle, poimulehti puolestaan puhdistaa, hoitaa ja poistaa turvotusta. Rantaminttu taas on antiseptista sekä antibakteerista ja mesiangervoa on käytetty esimerkiksi hiertymien hoidossa. Joukkiosta onkin siis monelaiseen käyttöön. Käytin siis kuivattuja yrttejä ja oliiviöljyä uuton pohjana. Sitten vaan purkit vesihauteeseen porisemaan. Annoin purkkien jäähtyä vesihauteessa aamuun asti. Aamulla poistin yrtit ja nuuhkin mielenkiinnolla öljypurkkeja. Osa antoi aivan erilaisen tuoksun kuin olin kuvitellut! Myös öljyn saamat värisävyt vaihtelivat, ihastuin etenkin poimulehden raikkaaseen vihreään.

Mantelisaippuaa kaurahiutaleilla koristettuna
Seuraavana päivänä valmistimme saippuaa kolmella eri reseptillä. Keittiössä valmistuikin lopulta hellävaraista ja ylellisen hoitavaa suihkusaippuaa, kuorivaa mantelisaippuaa sekä hoitavaa käsisaippuaa. Vaikka yleensä pidänkin saippuasta luonnonvärisenä tai esimerkiksi mausteilla tai pohjanesteellä värjättynä, testailimme tällä kertaa myös saippuavärejä käytännössä. Väriaineet käyttäytyivät eri tavalla kuin olimme ajatelleet, joten kokeilu olikin siis paikallaan. Voimakkaanväriset sävyt laantuivat massassa haaleiksi pastelleiksi ja vaalenivat vielä yön yli odotellessa. Väri ei myöskään ollut kaikissa saippuoissa aivan tasainen, vaikka se oli sekoitettu alkuperäiseen lipeäveteen. Lopputuloksena oli kuitenkin vasullinen kauniita saippuoita.


Hellän hoitavaa suihkusaippuaa atooppiselle iholle






Hellävaraista käsisaippuaa
Kärsin myös valitettavasti ennen viikonloppua elämäni ensimmäisestä migreenikohtauksesta, ilmeisesti suvussani naisilla on tapana saada synnytyksen jälkeen joksikin aikaa riesoikseen migreeni. Eräs tuttavani suositteli sitrutuoksuja eteerisinä öljyinä migreenin hoidatukseen, hänen kokemuksensa mukaan lähipiirissä moisesta vaivasta kärsineet olivat saaneet niistä apuja. Satun myös itse rakastaan kirpeän raikkaita sitrustuoksuja.  


Niinpä tein myös yhden satsin kiinteää parfyymia, jonka kyllästin eteerisellä greipillä. Sitä voi mielialojen mukaan sipaista ohimoille tuomaan omaan nenään greipin kirpeyttä piristämään ja toivon mukaan myös migreeniä karkottamaan.

Tällaisissa merkeissä siis vietettiin meillä lauantaita, toivottavasti muilla on viikko vaihtunut iloisemmissa merkeissä!

-Annukka

torstai 17. tammikuuta 2013

Jaakko, kuu ja kuumuus

Upea täysikuu näkyi vuonna 2011 Kuun ollessa erityisen lähellä Maapalloa
(kuva täältä).


Vanha kansa on kertonut monia viisauksia, joihin on uskottu yleisesti ja jotkut uskovat niihin yhä tänä päivänä. Kansanperinteen mukaan heinäkuun 25. päivänä eli Jaakonpäivänä, Jaakko itse heittää kylmän kiven veteen. Emme tiedä kuka oli alkuperäinen Jaakko, ja oliko hän jostakin vihainen. Järvivesien on ajateltu alkavan kylmetä tuosta päivämäärästä lähtien. Kyseinen päivä on kuitenkin useimpina vuosina kuuminta kesää Suomessa, mikä ei tue uskomusta. Sanonta on kuitenkin peräisin keskiajalta, jolloin meillä käytettiin juliaanista kalenteria nykyisen gregoriaanisen sijaan. Siinä vuodenpäivät osuvat 11 päivää myöhempään ajankohtaan kuin nykyisessä kalenterissa. Kalenteriuudistus tapahtui vuonna 1753. 

Tilastojen mukaan Jaakon pintavesien jäähtyminen alkaa elokuun alkupäivinä. Ilma alkaa kuitenkin viilentyä Jaakon päivän tienoilla, mikä näkyy pitkän ajan tilastoissa. Tosin uusi lievä nousu näkyy elokuun alkupäivinä nykyisissä tilastoissa; ikään kuin ilmakehä ei antaisi suosiolla periksi jäähtymiselle. Tämän toisen nousun jälkeiseen aikaan sijoittuu myös järvien pintavesien laskun alku pitkän ajan tilastoissa. Tämä selittyy veden lämpövaraston tilavuudella, lämpökapasiteetilla. Raskaampi lämmin vesikerros jäähtyy hitaammin kuin ilma.

Säät vaihtelevat kuitenkin suuresti eri vuosina, ja pintavesien lämpötila seurailee noin viikon viiveellä ilman lämpötilan muutoksia. Joskus Suomessa on pitkään elokuussa päivisin yhä hellettä. Vaikka yöt toki alkavat jäähtyä, niin pintavesien jäähtyminen on lämpimän ja aurinkoisen sään jatkuessa hidasta. Uimavesien viileneminen elokuun alussa ei ole jokavuotinen fakta.


Täysikuu

Yleisen uskomuksen mukaan täysikuulla ihmisiä vaivaa kuuhulluus. Seurauksena olisi uneton yö, perheriita tai keskittymiskyvyttömyys töissä. Jaksollisesti vaihteleva käyttäytymisen ilmiö ei ole mahdoton todellisuudessa, sillä tietyt ihmisen psyykkiset ja fyysiset ominaisuudet liikkuvat kuin hissi. Muun muassa vireystila vaihtelee vuorokauden aikana. Järkevää selitystä kuun ja käyttäytymisen väliselle yhteydelle ei kuitenkaan ole olemassa. Tilastot eivät myöskään tue tällaista yhteyttä.

"Biologisen vuorovesi" -teorian mukaan kuun täytyy vaikuttaa myös ihmisiin, koska se vaikuttaa meriin. Ihmiset ovat suurimmaksi osaksi vedestä muodostuneita. Teoria on kuitenkin epätodennäköinen, koska ei ole olemassa järkevää selitystä sille, että miten ihmisessä oleva vesi vaikuttaisi tunnetiloihin. On myös huomion arvoista, että kuunvetovoima on fysikaalisesti mitattuna hyvin pieni. Täysikuun ja rikosten välistä yhteyttä on myös tutkittu. Useimmat tutkijat, kuten Durm, Terry ja Russel eivät löytäneet aggressiivisuuden ja täysikuun välille yhteyttä. Amerikkalainen Lieber suoritti kuitenkin toisenlaisen tutkimuksen, jonka mukaan murhat lisääntyivät täysikuulla. 


Helteet

Ilmastonmuutoksen myötä kesät tulevat lämpenemään entisestään. Ilmastoennusteiden mukaan kuumat ja hyvin kuumat päivät lisääntyvät selvästi jo lähivuosikymmeninä. Helteiden tarkkaa ajankohtaa ei kuitenkaan voida ennustaa.

Kesä 2010 oli erikoinen, koska silloin alkoi juhannuksena hellejakso, joka jatkui aina elokuun puoliväliin asti. Ilmatieteen laitoksen mukaan hellettä mitattiin jossain päin Suomea, toukokuun hellejakso mukaan lukien, peräti 57 päivänä. Ennusteiden mukaan kuumat ja hyvin kuumat päivät lisääntyvät selvästi jo lähivuosikymmeninä. Tyypillisenä vuosisadan lopunkaan kesänä niitä on tuskin kuitenkaan kuuttakymmentä.

Tulevaisuuden kuumimmat kesät ovat vielä vuotta 2010 kuumempia, kertoo Ilmatieteen laitos. Pohjois-Savoon tehty arvio näyttää, että siellä jo ennen vuosisadan puoliväliä voi olla suunnilleen kerran 20 vuodessa kesä, jolloin kuumia ja hyvin kuumia päiviä olisi enemmän kuin vuonna 2010. Todennäköisyyslaskelmien mukaan nykyisessä, jo muuttuneessa ilmastossa vastaava hellekesä koettaisiin vain kerran elämässä. Ilmastonmuutoksen edetessä todennäköisyys kasvaa ja tällainen kesä koettaisiin vuosisadan puolivälin arvioidussa, muuttuneessa ilmastossa jopa kerran 10-15 vuodessa.


Alla muutamia vanhan kansan sanontoja, joita jokainen voi halutessaan pohtia ja tutkia:

"Maaliskuussa maata näyttää, huhtikuussa humahtaa (maaliskuussa ilmestyvät ensimmäiset varvut ja huhtikuussa hanget sulavat nopeasti)."

"Pihlaja ei kanna kahta taakkaa (jos pihlajassa on paljon marjoja, niin tulee vähäluminen talvi)."

"Liisan liukkaat ja Kaisan kaljamat (jos Liisan päivänä on liukasta niin myös Kaisan päivänä)."

"Minkä helmi helpottaa sen maalis maksattaa (jos helmikuussa tulee leutoja kelejä niin maaliskuussa tulee kovia pakkasia)."

"Kun kuulet kurjen äänen, älä mene lammen jäälle. (jää on silloin niin heikkoa ettei kestä kävellä)."

"Jos tammikuussa on oravan kierä, on maaliskuussa oriin kierä (jos hanki tammikuussa kantaa oravaa niin se maaliskuussa kantaa oriin)."

"Simo siltoja tekee, Martti aisoilla ajelee (Simon päivä tuo jääkelit ja Martin päivänä jään pitäisi kantaa)."

"Iltarusko hyvä rusko, aamurusko päivän pasko (jos on iltarusko niin seuraava päivä on kaunis, ja jos on aamurusko niin tulee huono sää)."

"Jos talitintit tulevat ikkunalaudalle kurkistelemaan niin tulee pakkassää."

"Jos nurkat paukkuu niin sää lauhtuu."

"Lehmät tietää milloin tulee ukkonen."

"Jos on talvella poutia, niin ensi kesänä heinänteon aikaan on myös poutaa."

"Pouviks` kuu kehii (kuussa kehä ympärillä, tulossa poutaa)."

"Lännen tuulet lämpimät."


-Lauri

--
Wikipedia: Jaakko

maanantai 14. tammikuuta 2013

Hammastahnatarinan jatko-osa: mintunraikkautta

Basis sensitiv
-hammastahna
(kuva Lavera).
Siirryin reilu vuosi sitten käyttämään luomuhammastahnaa huolestuttuani hammastahnoissa käytettävien lukuisten kemikaalien vaikutuksesta elimistööni. Pitkään käytössä oli ensi-ihastukseni, Frantsilan Yrtin raikas luonnonhammastahna. Parhaimpaankin makuun kuitenkin kyllästyy ennemmin tai myöhemmin, ja koska Frantsilan toinen vaihtoehto ei sisällä fluoria, suuntasinkin etsintäni muiden luonnonkosmetiikkamerkkien pariin. 

Tutustuin saksalaisen luonnonkosmetiikkamerkin Laveran valikoimiin, joista löytyi lupaavan oloinen perushammastahnamaku: minttu. Natrue -sertifioitu Basis sensitiv hammastahna sisältää myös merisuolaa ja maistuikin ensimmäisillä kerroilla hätkähdyttävästi suolalle. Muutoin maku on todella lähellä tavallisten merkkien mintunmakuisia hammastahnoja. Olen jopa saanut palautetta muutamalta lähipiirini luonnonhammastahnojen makua vieroksuvalta henkilöltä, että tämä kyseinen Laveran hammastahna kelpaa käyttöön heilläkin. Hammastahna soveltuu ainesosiensa puolesta myös vegaaneille, sillä se ei sisällä mitään eläinperäisiä ainesosia. 

Raikkaan mintunmakunsa puolesta Basis sensitiv soveltunee erinomaisesti pehmeäksi laskuksi luonnonhammastahnoihin siirtymiselle, sillä se ei usean muun luonnonhammastahnan tapaan poikkea liiaksi tavallisista hammastahnoista. Pesevien ominaisuuksiensa puolesta Basis sensitiv on ollut omasta mielestäni aivan yhtä hyvä, kuin edeltäjänsä, Frantsilan versio. Myös saatavuus ilahduttaa: Laveran tuotteita kun näkyy jo useammankin perusmarketin hyllyillä. Itselläni tämä mintunmakuinen suunpuhdistaja tuo kivasti makuvaihtelua hammastahnan käyttöön. 

-Lily

P.S. Annukka kirjoitti aiemmin kattavan artikkelin luonnonkosmetiikan sertifioinnista ja eri sertifikaateista. Artikkelista löytyy myös Natrue -sertifikaatti, artikkeliin pääset tästä.

perjantai 11. tammikuuta 2013

Arvonnan tulokset

Arvonta tosiaan suoritettiin jo aiemmin, mutta kommenttipalkinnon saajaa emme päättäneet ennen kuin pari päivää sitten nähdessämme Lilyn kanssa ensimmäistä kertaa joululomien jälkeen kasvotusten. Teekupposen äärellä pohdiskellessamme saimme päätettyä pakettien sisällön ja päätettyä viimeisenkin palkinnonsaajan.

Arvonnan apuna käytettiin satunnaislukuja arpovaa Random.orgin ohjelmaa. Kommenteista arpoutuivat mukaan kommentit numero 6 ja 2 eli Marika ja maruska. Ensimmäisenä arpoutui tosiaan Marika eli hän saa valita ensimmäisenä kahdesta palkintopaketista, kumman hän haluaa. Kolmannen palkinnon eli kommentit jättäneiden kesken valitun palkinnon saaja oli hieman ongelmallisempi ja arvoimme asian suhteen pitkään. Lopulta päätimme, että palkinto menee Eijalle.

Eli kuten jo aiemmin oli puhetta, ensimmäisenä koneen arpomista eli Marika saa valita alla olevista paketeista haluamansa ensimmäisenä, toisena maruska ja viimeinen paketti matkaa sitten Eijalle. Laitamme sähköpostia voittajien jättämiin osoitteisiin, mutta toivoisimme mahdollisimman pian vastauksia tähän tai sähköposteihin noista palkintotoiveista asianomaisilta, jotta saisimme paketit liikkeelle ensi viikon alussa.


Paketissa numero 1 on seuraavat jutut:
  • vyyhti Röykkälän luomulammastilan villalankaa, joka on värjätty veriseitikillä (vyyhdin paino n. 95 grammaa)
  • vihreä tee-saippuapala (itse tehty)
  • sydänsaippua (itse tehty)
  • kuivattuja mustatorvisieniä
  • Laveran Rose Milk -tehohoitonaamio hiuksille
  • Aubreyn vadelmahuulirasva (luomu)
  • talvinen virkkattu koriste


Paketti 2 puolestaan näyttää tältä:
  • vihreä tee -saippuapala (itse tehty)
  • sydänsaippua (itse tehty)
  • Aubreyn vanilja-hunaja -huulirasva (luomu)
  • Laveran Rose Milk -tehohoitonaamio hiuksille
  • tyrnimarmeladi (itse tehty)
  • talvinen virkattu koriste 
  • Luonnonyrtit -vihkonen (pdf, Villikatajan oma)


Paketti 3 näyttää taas tältä:
  • sydänsaippua (itse tehty)
  • Aubreyn mandariini -huulirasva (luomu)
  • Laveran Rose Milk -tehohoitonaamio hiuksille
  • tyrnimarmeladi (itse tehty)
  • talvinen virkattu koriste 
  • Luonnonyrtit -vihkonen (pdf, Villikatajan oma)  
  • Lankojen kasvivärjäys -vihkonen (pdf, Villikatajan oma)

Oikein paljon onnea kaikille voittaneille! Jatkossakin voitte jättää ajatuksia, kommentteja ja toiveita esimerkiksi käsiteltävitä aihepiireistä minkä tahansa postauksen alle, olemme kaikesta palautteesta kiitollisia.

Oikein ihanaa viikonloppua kaikille!

-Annukka

maanantai 7. tammikuuta 2013

Kermaista toffeeta

Ensiksi tahtoisin mainita, että arvonta on suoritettu ja voittajat ovat kommenttipalkintoa lukuun ottamatta tiedossa. Jahka ennätämme Lilyn kanssa hieman jutustella, päätämme kolmannen paketin saajan. Todennäköisesti siis loppuviikosta tulee tarkempi tieto aiheesta sekä myös tietoa siitä, mitä tarkalleen ottaen palkinnot pitävät sisällään. Mutta aiheesta tosiaan lisää myöhemmin, nyt toffeen ihanaan maailmaan.

Käsityöblogini puolella kyseltiin jo kovasti, miten ennen joulua kuvaamani toffee valmistetaan. Lupailin kirjoitella reseptiä Villikatajan puolelle, joten tässäpä tätä vihdoinkin on. Koska useimmat reseptini liittyvät arkeeni, kulkee tämänkin mukana tarina. Olin marraskuussa mieheni työmatkan aikana evakossa tytön kanssa sisareni luona Tampereella. Sisarellani on nykypäivän mittapuulla harvinaisen läheiset välit talonsa naapureihin -joukko treenailee yhdessä koirien kanssa, vaihtaa palveluksia, kantaa toisilleen leivonnaisia ja istuu viettämässä iltaa milloin kenenkin kotona. Nytkin kun olin käymässä, joukkio vietti pikkujoulujaan. Alakerrassa asustava Riikka toi tullessaan kulhollisen itse tekemiään toffeekarkkeja.
Ne olivat kerrassaan ihania ja täydellisen toffeen ruumiillistumia: rakenne oli juuri oikeanlainen, maku oli ihanan kermaisen makea mukanaan hienostuneita vivahteita vaniljasta ja karamellista ja mukana oli sattumina erilaisia pähkinöitä. Koska Riikka ei suostunut vaihtamaan nykyistä ammattiaan toffeentekijäksi, jotta olisin voinut olla hänen ensimmäinen asiakkaansa ja ostaa varastot tyhjiksi ennen lomia, minun oli pakko kokeilla tehdä toffeeta itse. Selailin nettiä ja koetin kaivella sopivaa reseptiä. Yhdistelin lopulta pariakin ohjetta uudeksi versioksi, joka on ohessa.

Aivan niin hyviä kuin Riikan toffeista näistä ei tullut. Tietenkään. Jatkan täydellisen reseptin metsästystä (tai koetan kinuta Riikkaa jakamaan omansa). Sitä odotellessa voitte tutustua tähän reseptiin.



Toffeekarkit

Mitat ovat hitusen eksoottiset, koska jenkkiohjeet käyttävät eri mittayksikköä ja jouduin kääntämään ne deseiksi.

2,5 dl fariinisokeria
2,5 dl sokeria
1,9 dl kuohukerma
1 dl vaahterasiirappi (kannattaa testata luomuversiota)
30 g voita
1 tl vaniljaa
1,2 dl paahdettuja hasselpähkinöitä

Suureksi avuksi on, mikäli puuhastelussa on käytettävissä pistolämpömittari tai muu vastaava, jotta seoksen lämpötilaa voidaan seurata.

Hasselpähkinät hakataan veitsellä sopivan karkeaksi rouheeksi ja niitä paahdetaan uunissa pellille leviteltynä 190 asteessa noin 6-8 minuuttia.


Paksupohjaiseen kattilaan laitetaan fariinisokeri, sokeri, kerma ja vaahterasiirappi. Näitä sekoitellaan ja nostetaan lämpötilaa kevyesti (Minulla levy oli 3-4 tienoilla), kunnes sokeri on kokonaan liuennut. Tätä voi testata ottamalla seosta pisaran sormiensa väliin ja hieromalla sormiaan yhteen. Mikäli sormien välissä tuntuu edelleen rakeita, jatketaan sekoittelua ja lämmittämistä.

Jahka sokeri on liuennut, jatketaan lämmittämistä, kunnes se on saavuttanut lämpötilan 115 astetta. Seosta sekoitellaan kuumentamisen aikana varovasti ja tarkkaillaan, ettei se ala kuplia liian voimakkaasti. Lieden lämpötilaa voidaan välillä laskea, jos massa alkaa kuplia liikaa. Kun lämpötila on saavutettu, siirretään kattila liedeltä ja lisätään valmiiksi kuutioitu voi sekä vanilja. Vaniljana voi käyttää vaniljasokeria tai aitoa vaniljatankoa. Älä sekoita massaa, lisää vain voi ja vanilja seoksen päälle ja jätä kattila jäähtymään. Odotellessasi voit laittaa valmiiksi vuoan, jonka vuoraat foliolla tai tuorekelmulla.

Seuraava osuus on oleellinen. Minä en tiennyt sitä, koska käyttämäni ohjeet eivät tarkemmin antaneet ohjeita, mutta yhden epäonnisen satsin ja tarkemman asiaan perehtymisen jälkeen jutun juoni oli selvä minullekin. Massan annetaan jäähtyä 43 asteeseen tai sen alle. Joku resepti puhui rempseästi kädenlämpöisestä. Tahtoisin kuitenkin painottaa tuota numeroa 43. Tämä ei ole noin luku, vaan oikeasti tärkeä virstanpylväs. Minä ajattelin 46 asteen tienoilla, että ei kai pari astetta voi olla niin oleellinen juttu. Uskokaa pois, on se. Mikäli massaa aletaan sekoittaa kun se ei ole jäähtynyt kunnolla, lopputulos on rakeista, haurasta ja helposti murenevaa.

Tehkää kuten neuvoin, älkää kuten minä tein. Alle 43 astetta, alle...
Massaan siis sekoitetaan pähkinät ja seosta aletaan sekoittaa voimakkaasti ja tätä jatketaan, kunnes tummanruskea väri on vaihtunut toffeemaisen vaaleaan ja rakenne paksuuntuu. Tämän jälkeen seos kaavitaan valmisteltuun vuokaan, tasoitellaan ja laitetaan viileään vähintään kahdeksi tunniksi. Folion tai kelmun ansiosta toffee on helppo irrottaa vuoasta ja leikata paloihin. Valmis toffee säilyy rasiaan pakattuna jääkaapissa viikon.

Herkullisia hetkiä toffeen parissa!

-Annukka




torstai 3. tammikuuta 2013

Lämmittävä porsas-papukeitto

Nopea ja maukas arkikeitto, olkaa hyvät!

Joulusta jää lienee yhdellä jos toisellakin vähäsen kinkkua ylitse ja joulunjälkeisen ajan hittireseptejä ovatkin erilaiset kinkunpiilotusreseptit. Perinteisin vaihtoehto lienee tehdä kinkunjämistä hernekeittoa, mutta jos edellämainittu ruoka ei jostain syystä lukeudu suurimpiin ruokasuosikkeihin (kuten omalla kohdallani) tai siihen kaipaa vaihtelua, voi kokeilla vaikkapa tätä nopeaa ja helppotekoista porsas-papukeittoa. Keittoon voi upottaa jäljelle jäänyttä kinkkua sen verran, kuin sitä löytyy, makunsa mukaan. Lisäksi keittoon voi laittaa suosikkipapujaan ja kaapista löytyviä kasviksia, esimerkiksi porkkanaa ja paprikaa tai pussillisen sekapakastevihanneksia. Keittoon voi myös piilottaa kinkun sijasta muuta ylimääräistä kypsää lihaa, esimerkiksi broileria tai kalkkunaa. Vaihtoehtoisesti keiton voi valmistaa vaikkapa jauhelihasta tai makkarasta tai jättää lihan kokonaan pois.


Porsas-papukeitto
noin 4 annosta

4dl vettä
300-400g kinkkua kuutioituna
tölkillinen kidneypapuja chilikastikkeessa
noin 1/2 pussillista (250g) peruna-sipulisekoitusta
1/2 tlk (savustettua) paprikajauhetta
2rkl tomaattipyrettä
1-2 valkosipulinkynttä
mustapippuria ja suolaa maun mukaan


Kiehauta vesi kattilassa. Kuori ja murskaa valkosipulinkynnet. Suikaloi kinkku ja lisää kattilaan kinkkusuikaleet, pavut omassa liemessään, peruna-sipulisekoitus, valkosipuli, tomaattipyre sekä paprikajauhe. Anna muhia liedellä keskilämmössä noin vartin verran. Lisää mustapippuria ja tarvittaessa suolaa (itse en laittanut suolaa, sillä kinkusta ja papujen kastikkeesta tuli keittoon omaan makuuni riittävästi suolaa). Nautiskele sellaisenaan tai leivän kera.

-Lily

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Sienet ennen vanhaan

Metsän monipuolista sienisatoa

Olen viime viikot paneutunut sienten maailmaan osana työharjoitteluani. Yksi kiehtova aihepiiri sienissä on niiden käytön historia. Katsotaanpa siis aikakoneella taaksepäin, miten sieniin suhtauduttiin kauan, kauan sitten... 
Keräily- ja pyyntikulttuurien aikana ravinnoksi on käytetty kaikkea mahdollista luonnosta löytyvää. Syksyisin sienet ovat marjojen ja muiden luonnonantimien ohella olleet käytettyä ravintoa. Sienten käytöstä ei tosin ole todisteita ennen neoliittista kautta (5000-1500 eaa.). Keskiajalla sienten ilmestymisen kuolleesta maasta uskottiin olevan taikuutta. Renessanssiaikana, jolloin antiikin kulttuurin perinteitä vaalittiin, sieniä arvostettiin enemmän kansan keskuudessa, vaikka luonnontutkijat pohtivatkin sienten olemusta. Pohjolassa yksi epäilijä oli 1700-luvulla elänyt ruotsalainen luonnontieteilijä Carl von Linné. Hänen jälkeensä sienten asemaa nosti Elias Fries, jonka kirjaa Systema mycologicum (1821-1822) pidetään nykyisin sienten nimistön perusteoksena.

Venäjällä ja muissa Itä-Euroopan slaavilaisissa kulttuureissa sieniin suhtaudutaan suopeasti, mutta germaanisilla alueilla sieniä saatetaan paikoitellen vieläkin vältellä. Mahdollisesti vanhat uskontorajat vaikuttavat edelleenkin. Raja, joka jakaa sienten ystävät niiden välttäjiin, osuu Suomen kohdalle. Itä-Suomessa sienten käyttö on edelleen yleisempää kuin Länsi-Suomessa.

Suomessa

Suomen asuttamisesta saakka jokamiehenoikeus luonnon yleiskäyttöoikeutena on sisäistetty kirjoittamattomana sääntönä. Vastaavaa luonnon yleiskäyttöoikeutta ei esiinny muualla Euroopassa samassa laajuudessa kuin Pohjoismaissa. Sieniin suhtautumiseen Suomessa on saatu vaikutteita sekä idästä että lännestä. Muissa Pohjoismaissa sieniä on käytetty melko vähän. Arvellaan että sienten käyttöä ei vielä 1300-1400-luvuilla tunnettu Suomen alueella, vaan se omaksuttiin vasta vähän myöhemmin. Keskiajalla katolisen kirkon ja ortodoksisen kirkon sääteleminä paastopäivinä, joita oli enimmillään puolet vuoden päivistä, syötiin lähinnä kasvisruokia ja sieniä. Uskonpuhdistuksen ja luterilaisuuden myötä sienten käyttö paastoruokana jäi.

Kauppatilastojen mukaan sieniä on viety Suomesta Venäjälle jo vuodesta 1860 lähtien. Toisen maailmansodan aikana sieniä vietiin Saksaan. Venäjältä Suomeen tuotiin suolattuja ja marinoituja tatteja, myöhemmin myös kuivattuja muita sieniä. 1800-1900-lukujen vaihteessa alettiin Suomeen tuoda tryffeleitä ja herkkusieniä Ranskasta, mutta vienti oli noihin aikoihin selvästi suurempaa kuin tuonti. Pietarinkaupan ansiosta sienten käyttö levisi Savo-Karjalaan. Haperoita, rouskuja ja tatteja oli osattu käyttää Karjalassa jo ennen tätä. Valikoima laajeni hitaasti. Lounais-Suomessa käytettiin usein vain keltavahveroa. Ennakkoluuloisimpia sieniä kohtaan oltiin Pohjois-Satakunnassa, Pohjanmaalla ja Lapissa.

Suppilovahveroita sammalikossa

Vielä 1900-luvun alussa sienet koettiin Länsi-Suomessa herrasväen herkuiksi. Sieniä oli myös rahvaan saatavilla, mutta ne eivät levinneet helposti kansan käyttöön. Yläluokka käytti aiemmin tunnettujen tattien, haperoiden ja rouskujen lisäksi myös korvasieniä ja kantarelleja. 
Ensimmäisen maailmansodan aiheuttaman heikon elintarviketilanteen aikana opittiin syömään sellaisiakin ruoka-aineita, joita muuten ei olisi hyväksytty kuten sieniä. Talouskoulut ja neuvontajärjestöt alkoivat
opettaa sienten käyttöä koko väestölle; se levisi myös maaseudun virkamiesluokan välityksellä. Sienten syöntiä laajensi 1940-luvulta lähtien myös siirtokarjalaisten tulo muualle Suomeen. Länsi-Suomessa syötiin lähinnä vain sellaisia sieniä, joista tuli maitomaista nestettä eli rouskuja, ja ne säilöttiin suolaliemeen. Itä- ja Keski-Suomessa karvarousku ja haaparousku suosituimpia, Turun seudulla puolestaan keltavahvero.

Sienten käyttö teollisuudessa oli vielä 1940-luvulla vähäistä. Vähittäismyymälöissä myytiin joitain einestuotteita. Keväisin oli kaupan korvasieniä, syyskesästä kantarelleja ja syksyllä ynnä talvella suolasieniä. Viljeltyä herkkusientä tuli kauppoihin säilykkeenä 1950-luvulla. 1960-luvulla sieniä alettiin arvostaa herkkuna ja sienikirjojakin julkaistiin. Vuonna 1969 metsähallitus käynnisti sienineuvojien ja poimijoiden koulutuksen. Koulutuksen tavoitteena oli saada jokaiseen kuntaan kaksi aktiivista sienineuvojaa. 1980-luvulla siitakkeen ja osterivinokkaan viljely alkoi, ja sienten käytöstä tuli jokapäiväistä.

-Lauri


Lähteet

Sienten ja marjojen käyttötavat Suomessa, Italiassa ja Saksassa Emma Pikkarainen, Helsingin yliopisto Pro gradu -tutkielma 2006