torstai 28. maaliskuuta 2013

Minttupestoa pääsiäispöytään

Kesää kaipaava palstaviljelijä saa onneksi tuoretta minttua
näin talviaikaan kaupastakin.

Intouduin näin pääsiäisen lähestyessä kokeilemaan vähän uusia reseptejä ja sovelsin tämän ihastuttavan pirteän minttupeston kasaan. Innoituksen peston tekoon sain viime viikonlopun messuilta ostamastani todella upeasta ja laadukkaasta kreetalaisesta Terra Cretan Kolymvari Extra Virgin oliiviöljystä, jossa maistuu ihanasti kuumat kesäpäivät ja lehtivihreä. Jaan ohjeen kanssanne näin ennen pääsiäistä, jos juhlapöydän ruokasuunnitelmista sattuisia puuttumaan vielä pirteän vihreä lisukekastike. 


Minttupesto

2-4dl mintunlehtiä (1 ruukullinen)
muutama valkosipulinkynsi
2rkl kuorittuja manteleita
1dl laadukasta oliiviöljyä
2rkl pecorino romano -juustoa raastettuna
rouhaus mustapippuria

Nypi mintturuukullisesta lehdet ja silppua mintunlehdet, kuoritut valkosipulinkynnet sekä mantelit nopeasti sauvasekoittimella. Lisää oliiviöljy ja juusto, pyöräytä vielä sauvasekoittimella sekaisin. Rouhaise joukkoon mustapippuria ja anna tekeytyä muutama tunti, mielellään yön yli jääkaapissa kannellisessa astiassa. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mustapippuria ja/tai ripaus suolaa.

Valmista minttupestoa. Pähkinät voi halutessaan rouhia vielä
hienommiksikin palasiksi.

Pecorino romano -juuston tilalla voi käyttää tietysti myös parmesania tai manchegoa. Myös murusteltu feta toimii eri lähteiden mukaan varsin mainiosti minttupestossa. Mantelit voi korvata halutessaan perinteisemmin pinjansiemenillä tai cashewpähkinöillä. Vastatehdyssä minttupestossa on todella voimakas mintun aromi, mutta anna makujen tasaantua jääkaapissa yön yli, niin pesto pääsee kunnolla oikeuksiinsa. 

Tämä tekemäni minttupestoerä päätyi kuutioidun savulampaan ja smetanan kanssa rieskarullien täytteeksi, mutta minttupesto maistunee myös muiden pääsiäisajan ruokien, etenkin lampaan kaverina. Tai miksipä ei ihan leivänpäällisenäkin, ainakin ehdin maistella pestoa sekä paahdetun tumman leivän, että vaalean leivän kaverina.. Nam!

-Lily

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Messuseikkailuja ja yrtti-infoja

Olimme viikonloppuna Jyväskylän Paviljongissa, jossa vietettiin Elämysviikonloppua. Voimansa olivat yhdistäneet niin Ruoka 2013 -messut, Kirjamessut sekä Piha- ja parvekemessut. Lisäksi perjantaina varaslähdön messutunnelmiin otti Viini 2013 -messut. Me suuntasimme Lilyn kanssa paikalle lauantaina sekä sunnuntaina. Alunperin olimme sopineet Taulun kartanon kanssa, että olisimme heidän esittelypisteellään kertomassa yhteisistä kesäkursseistamme. Tämän lisäksi saimme myöhemmin pyynnön pitää myös Keruutuotteet Keski-Suomessa -hankkeen alaisuudessa villiyrtti-tietoiskuja molempina messupäivinä. Messuja edeltävällä viikolla pitikin kiirettä, kun koetimme ennättää kaikkien muiden arkipuuhien lomassa suunnitella esityspohjan tietoiskuille.

Lily tormakkana Taulun kartanon standilla

Ensiesittelynsä messuilla saivat myös Heidin Villikatajalle suunnittelemat esitteet
Taulun kartanolla on paljon erilaista kesäohjelmaa aina joogasta ja pilateksesta melonnan alkeiskurssin kautta meidän villiyrtti- ja hemmottelukursseihimme. Ihmisten kanssa oli mukava jutella ja monet tulivat erikseen mainitsemaan, että olivat kartanossa vierailleet aiemminkin. Etenkin kauniit puitteet ja hyvä ruoka mainittiin useampaankin kertaan kaihoten näissä muisteloissa. Itsehän vakuutuin kesäohjelmaa selaillessani etenkin puutarhajoogasta ja ajattelinkin lähteä moista ystäväni kanssa testaamaan kesäkuussa.

Paikalla oli myös Taulun isäntä Jyrki
Taulun kartano sai myös paljon huomiota messukävijöiltä lehdissäkin näkyneen Halosen talon oston johdosta. Erilaiset majoitus- ja ravitsemuspalvelut sisäpihakahviloineen kuulostivatkin lupaavilta. Jäämmekin odottelemaan mielenkiinnolla vuotta 2014, kun suunnitelmien pitäisi konkretisoitua.

Taulun kesäkurssien esittelyn lisäksi juoksimme kumpanakin messupäivänä kahdesti myös Ruoka-messujen Tietoisku-lavalla kertomassa villiyrteistä. Samalla esittelimme keruutuotehanketta ja tiedotimme esimerkiksi seutukuntainfoista.

Diat odottelivatkin meitä jo saapuessamme esiintymislavalle
Tietoiskut aiheuttivat meissä etukäteen aaltomaisesti etenevää hermoilua. Stressinaiheet olivat perinteisen loogisia, kuten esimerkiksi mitä jos emme löytäisi oikeaan tilaan lainkaan, hajottaisimme kaikki mikrofonit tai unohtaisimme kokonaan, mitä olimme tulleet puhumaan. Onneksi kuitenkin meitä vastassa olivat Paviljongin huippuetevät avustajat, jotka hoitivat kaikki käytännön karikot puolestamme (kuten esimerkiksi headset-mikrofonin sovittelemisen liian pieneen päähäni). Etukäteiset murheenaiheemme kutistuivatkin pian onneksemme melko olemattomiin.

Ennen esitystä oli hyvä nahistella siitä, kumpi joutuisi ottamaan perinteisen mikrofonin ja kumpi headsetin

Meillä oli mukanamme noin säkillinen erilaisia papereita -hankkeen esittelyjä, reseptejä, kyselyitä...



Esitykset menivät hyvin, väkeä riitti ja myös ohikulkijat usein hidastivat tahtiaan pysähtyäkseen hetkeksi kuuntelemaan yrttien käyttövinkkejä. Esitysten jälkeen jäimme myös hetkeksi vastailemaan kysymyksiin ja jakamaan tietoja hankkeesta. Yrttien käyttö tuntuikin kiinnostavan ihmisiä ikään tai sukupuoleen katsomatta. Moni myös kertoi jo aloittaneensa yrttikokeilut ja kaipaavansa lähinnä lisäideoita siihen, miten hyödyntää kasveja monipuolisemmin keittiössään. Oli hurjan mukavaa ja inspiroivaa jutustella ihmisten kanssa. Harmillista olikin päivien tiukka aikataulumme, monen kanssa olisin mielellään jutellut pidempäänkin!

Messuilla riitti väkeä, tuotteita ja tapahtumia
Lily demonstroi, miten pakata kätevästi litratolkulla mehua hitusen liian pieneen laukkuun

Messuaikataulumme oli tosiaan rakennettu melkoisen tiukaksi, joten esitysten ja Taulun standilla vierailujen lomassa meillä oli luppoaikaa kovin niukasti. Ennätimme kuitenkin kiertää etenkin maalaistorin puolella ja tehdä hieman ostoksia. Olikin upeaa nähdä, miten paljon paikalla oli etenkin erilaisia lähituotteita sekä luomua. Kiertelimmekin lauantaina hyvän tovin esitystemme jälkeen torilla närppien maistiaisia, pohtien eri tuotteita ja tehden ostoksia. Mukaan tarttui kokonaan uusia tuotteita testiin, mutta myös aiempina vuosina hyviksi havaittuja luottoruokia. Itse kannoin kotiin esimerkiksi ison säkillisen Riekon marjatilan mehuja.

Onnelliset ja tyytyväiset, kun viikonlopun viimeinenkin esitys on kunnialla takana

Vaikka tekemistä ja tapahtumia riitti, viikonloppu tuntui rientävän ohitse huikean nopealla tahdilla. Pian huomasimmekin kapuavamme alas esiintymislavalta viimeisen kerran ja messujen ohjelman olevan osaltamme ohitse.
 Menimme viimeisen esityksen jälkeen Lilyn kanssa istahtamaan hetkeksi teekupposen äärelle ja kertaamaan viikonlopun tapahtumia ja aikaansaannoksiamme. Messut olivat meille kaikkiaan hyvin mielenkiintoiset ja antoisat. Pääsimme kokeilemaan uusia juttuja ja tapasimme hurjan paljon mukavia ihmisiä. Kumpikin meistä myös varmasti oppi uutta matkalla. Näissä tunnelmissa olikin hyvä lopettaa Villikatajan osalta messut ja sukeltaa Paviljongin hämärästä ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Toivottavasti vielä joskus uudelleen!

-Annukka

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Ruokaa läheltä

Lähiruokaa: palstalla itse kasvatettuja vihanneksia ja yrttejä!

Viime vuosina yhä useammat ovat ilahduttavasti ruvenneet kiinnittämään entistä enemmän huomiota syömänsä ruoan alkuperään. Lähiruoan suosiota ovat ennestään siivittäneet erinäiset ruokaskandaalit, viimeisimpänä hevosenlihakohu ja siitä noussut vilkas keskustelu. Omallakin kohdalla lähiruoan osuus on hiljakseen noussut ja varsinkin liha on mukava ostaa lähiversiona - onhan lihantuotanto kokonaisuudessaan varsin epäekologista verrattuna kasviksiin, joten lähiseudulla tuotettua lihaa ostaessani pystyn edes karsimaan tuotantoketjua lyhyemmäksi sekä tukemaan paikallisia yrittäjiä. Jyväskylän alueella toimiikin lukuisia lähiruoan tuottajia ja lähiruokapiirejä, joiden kautta voi vaivattomasti ostaa lähellä tuotettua ruokaa. Myös monet paikalliset liikkeet ja tavalliset marketitkin ovat ottaneet valikoimiinsa enenevässä määrin lähiruokaa.

Seuraava tiivis listaus kokoaakin suppean katsauksen paikallisiin lähiruoan osto- ja hankintapaikkoihin. Valtaosa listalle päätyneistä lähiruoantuottajista on sellaisia, joiden tuotteita olen itse ostanut (ja joista olen pitänyt), osa taas sellaisia, joiden tuotteita olen aikeissa testata lähitulevaisuudessa. Lähiruokaa etsiessä kannattaa käyttää Aitoja Makuja -sivun todella näppärää hakukonetta josta voi etsiä oman lähialueensa tuottajia maakunnittain tai vaikkapa kotimaisia makeistentekijöitä.


Ahontuvan Tarhat
Ahontuvan tarhat on Uuraisilla sijaitseva mehilaistila, joka tarjoilee valikoiman hunajaa ja erilaisia mehiläistuotteita, kuten ihania mehiläisvahakynttilöitä. Tuotteita saa joko suoraan tilalta tai kotimyynnistä Palokasta. Ahontuvan tarhojen tuotteita on myynnissä myös paikallisilla markkinoilla ja messuilla, esimerkiksi Toivolan Vanhan Pihan tapahtumissa.

Kalaliike Mäkinen
Kalaliike Mäkinen myy tuoretta kalaa Jyväskylän keskustassa sekä torilla että Kauppakatu 8 kivijalkamyymälässä. Valikoimassa on lisäksi myös silakkaherkkuja, kalapihvejä, sushia sekä sillileivoksia ja voileipäkakkuja. Kalapitoisia leivonnaisia voi myös tilata liikkeestä.

Lehtolan Limousin
Lehtolan tila sijaitsee Puuppolassa, noin viitisentoista kilometriä Jyväskylän keskustasta pohjoiseen. Tilalla kasvatetaan limousin-rotuista pihvikarjaa, joka kasvaa tilalla syntymästään aina teurasikäiseksi saakka. Itse tilasin juuri viime viikolla erän lihoja pakkaseen, sillä olen aivan ihastunut tilan maukkaaseen lihaan, joka on aivan omaa luokkaansa verrattuna tavanomaiseen kaupan vakuumipakattuun naudanlihaan. Lihaerän sain todella vaivattomasti kotiinkuljetuksena suoraan ovelta ovelle.

Pohjosahon tila
Laukaalainen Pohjosahon tila kasvattaa sikoja ja tilalla onkin sianlihan suoramyyntiä tilauksesta. Tilalta tilattava sianlihaerä, 20kg, saattaa olla joihinkin talouksiin hieman turhankin iso, jos pakastintilaa ei löydy paljoa. Onneksi tilan lihoja myyvät Jyväskylän keskusta-alueella myös Mestarin Herkku, Länsiväylä ja Minimani. Muita keskisuomalaisia myyntipaikkoja Pohjosahon porsaille ovat Laukaan S-Market, K-Citymarket Äänekoskella sekä Tiituspohjan Palvari, josta saa ostaa kokonaisia palvattuja porsaita.

Riekon Marjatila
Riekon Marjatilan marjaisat kuohujuomat ovat monien juhlien alkoholittomien tarjottavien ykkössijalla. Kuohujuomien lisäksi tilalla valmistetaan hilloja, hyytelöitä, mehuja, ja glögejä. Kesäaikaan tilalta saa suoramyynnistä ennakkovarauksella mansikkaa ja vadelmaa. Saarijärvellä sijaitsevan tilan tuotteita myydään ympäri Suomen lukuisissa myyntipisteissä (kaikki myyntipaikat näkee tilan omien sivujen listasta) ja mansikkakuohujuoma löytyy myös Alkon valikoimista.

Röykkälän tilan ihastuttava kuvioitu morsiustalja.

Röykkälän lammastila
Tältä Leivonmäellä sijaitsevalta lammastilalta saa aivan mahtavaa lammassalamia ja bratwurstia! Myös tilan villalanka ja taljat ovat ensiluokkaisia. Röykkälän tilalta saa myös karitsanlihaa, jonka varaamisessa kannattaa olla tarkkana, sillä nopea toiminta on paikallaan: karitsanliha on erittäin kysyttyä. Tilalla on säännöllisesti myös avointen ovien päiviä, jolloin kannattaa käydä tutustumassa lampaisiin ja tunnelmalliseen tilapuotiin.

Taipaleen Tila
Taipaleen luomuelämää elelevät, perinnebiotooppialueella laiduntavat naudat päätyvät aika ajoin teuraaksi ja tilalta saakin ajoittain tilauksesta naudanlihaa. Eläinten hyvät elinolosuhteet tuntuvat lihan maussa, sillä talouden miespuolinen asukaskin totesi viimeksi lihasta, että "Parasta pihviä ikinä!". Teurastusaikatauluja kannattaa tiedustella suoraan tilalta, samoin kuin mahdollista kuljetusta. Salamia ja lihahyytelöä myydään myös tilan omassa Tallipuodissa. Taipaleen tila sijaitsee Petäjävedellä.

Vanhalan Tila
Luhangassa sijaitseva Vanhalan tila myy tilauksesta karitsanlihaa suoraan tilalta. Lihalle on saatavilla myös kuljetus ainakin Jyväskylän kaupunkialueelle, mikä ilahduttaa itseni kaltaista autotonta ihmistä suuresti. Karitsanlihan lisäksi tilalta saa ajoittain myös kyytönlihaa ja suoramyyntinä kananmunia.


Yllä listattujen paikallisten tuottajien lisäksi lähiruokaa saa Jyväskylästä myös monesta liikkeestä keskitetysti. Lisäksi Keski-Suomessa toimii useita lähiruokapiirejä, joiden kautta on mahdollista tilata paikallisten tuottajien tuotteita. Seuraavista linkeistä löytyykin monia hyviä lähiruoan ostopaikkoja ja -toimittajia:

Ekolo
JAPA ry:n hankkeiden myötä syntyneet lähiruokapiirit
Jolppi (Jyväskylän opiskelijoiden luomupiiri ry)
Lähiruokamestarit
Toivolan Vanha Piha (Tapahtuma-aikoina paikallisten tuottajien myyntikojuja, parhaillaan Pihalla on menossa Pääsiäispiha)
Punnitse ja Säästä

Varsinaisten lähiruokaan keskittyneiden liikkeiden lisäksi myös ilahduttavan monet "tavalliset" ruokakaupat ja marketit Jyväskylän seudulla ovat ottaneet valikoimiinsa lähiruokaa. Kannattaakin pitää silmät auki myös seuraavalla kauppareissulla lähiruoan varalta!

-Lily

P.S. Lukuisia kotimaisia tuotteita ja tuottajia on esillä myös nyt viikonlopun (23.-24.3.) Ruoka 2013 -messuilla Paviljongissa.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Väripatojen äärellä

Viime viikon loppupuolella tiemme vei jälleen Kortepohjan Lillukkaan, kun vuorossa oli tällä kertaa lankavärjäyskurssi. Ennen kurssilaisten saapumista ehdimme viettää tovin keskenämme kuulumisia vaihtaen, Villikatajan juttuja hoitaen ja pitsaa mutustellen, kokousaikataulujen yhteensovittaminen kun voi välillä arjen kiireiden keskellä olla haastavaa... 

Kurssilaisille jaettiin heti ensimmäiseksi kurssimateriaali.

Vaikka lankavärjäyksen tarvikepöytä ei ollutkaan ihan yhtä täynnä kuin saippuankurssin, tarvitaan silti värjäyksessäkin monenlaisia tarvikkeita. Saimmekin ensitöiksemme kantaa kirpeässä pakkassäässä muutaman laatikollisen tavaraa autolta Lillukkaan ennen kuin pääsimme järjestelemään niitä pöydille.

Lankavärjäyksen monia tykötarpeita: pöydältä löytyy muun muassa värjäyssieniä,
puretusaineita, vaaka, vanhoja sukkahousuja sekä tietysti lankaa.
"Mitäs sieniä täältä pussista löytyikään?"

Ja sieltähän löytyi somia  karhunkäävän kappaleita.

Tarvikepöydän tykötarpeiden lisäksi toimme lisäksi Lillukkaan värjäyksessä oleelliset esineet: ison kasan kattiloita ja muovisankoja! Kattiloiden koko vaihteli noin seitsemänlitraisesta aina parikymmentälitraiseen jättikattilaan.

Puolimetrinen pinollinen kattiloita odottamassa
innokkaita värjäreitä.

Kurssilaisten saavuttua pääsimme aloittamaan värjäyksen purkamalla lankakerät vyyhdeiksi. Tässä menikin tovi ja vyyhtimisessä käytettiin myös monenlaisia luovia ratkaisuja. Langat saatiin kuitenkin kaikki vyyhdeiksi asti, joten vyyhteämistekniikka ja pasmalankojen sitominen ovatkin eniten makukysymyksiä.

Tuolinjalkojen ympärille saa vyyhdittyä näppärästi
värjättävän erän lankaa.

Vyyhtimisen lisäksi ensimmäisenä kurssi-iltana ehdittiin myös esipurettaa pestyt lankavyyhdit sekä laittaa värjäyssieniä likoamaan. Etenkin isot kattilat vaativat pitkän keittoajan, jotta vesi saatiin lämmitettyä kyllin kuumaksi.

Lankoja esipuretettiin alunakylvyssä.

Vanhoille sukkahousunlahkeille saatiin uusiokäyttöä...

...kun niihin pujotettiin värjäyksessä käytettäviä sieniä ja solmittiin päät kiinni.

Hiljakseen tilan täyttivätkin tutut värjäämisen tuoksut, joista voimakkain oli märän villan aromi. Ensimmäinen kurssi-ilta päättyi tähän ja lankoja päästiin toden teolla värjäämään vasta seuraavana iltana.

Annukka saapui perjantaina hyvissä ajoin paikalle ja laittoi likoamaan jääneet sienet kiehumaan. Odotellessa olikin hyvä kaivaa esille käsityö ja neuloa muutama rivi. Tunnin kuluttua alkoi Lillukka täyttyä jälleen kurssilaisista ja väriliemetkin alkoivat sopivasti olla valmiita. Pienen jäähdyttelyn jälkeen saatiinkin langat väripatoihin.

Padalliset veriseitikkiä ja karhunkääpää

Pätkävärjäystä karhunkäävällä


Pientä päänvaivaa osallistujille aiheutti se, että lankamääriä oli edellisenä iltana ynnäillyt useampikin innokas, mutta selkeistä suunnitelmista huolimatta pian todettiinkin, etteivät langat olleet jakautuneet sittenkään patoihin alkuperäissuunnitelmien mukaan. Onneksi tämä ei haitannut paljoa, vaan väriä tarttui jokaiseen pataan heitettyyn vyyhtiin.

Hiljakseen valkeat langat saivat väriä
Vaikka sieniä oli tarjolla useampaakin sorttia, niistä kaksi valikoitui lopulta kaikkien kurssilaisten patoihin. Veriseitikki tarjoili ihanaa oranssinpunaista sävyä. Jälkivärit jäivät keittelemättä, mutta onneksi väriliemi ei mennyt hukkaan, kun yksi kurssilaisista kaappasi sen mukaansa pullossa kotiin vietäväksi. Liemestä pitäisikin saada vielä kirkasta oranssia. Toinen suosikkisieni oli karhunkääpä, joka antaa voimakkaita keltaisia sävyjä, jotka jälkipuretus raudalla taittaa vihreään. Liemeen innoittikin ihmisiä tekemään niin keltaisia, vihreitä kuin pätkävärjättyjäkin lankoja.

Pätkävärjätty vyyhti sekä pari testinippua
Samettijalkaa ja violettiseitikkiä lankaväreinä

Kurssilla liotetuista samettijalan ja violettiseitikin liemistä keiteltiin vielä kurssin jälkeen väriä neljään vyyhtiin. Samettijalat antoivat oliivinvihreitä sävyjä raudalla puretettuna ja violettiseitikki tarjoili ruskeaa eri sävyissä, liemen pH:sta riippuen.

Kurssi sujui kaiken kaikkiaan mukavissa merkeissä ja parasta palautetta oli se, kun muutamakin kurssilainen sanoi ehdottomasti haluavansa jatkaa kokeiluja värien parissa tulevaisuudessakin. Toivommekin, että värjäysinnostus vain nousisi kesää kohti kuljettaessa ja saamme jatkossa upeita kuvia sekä tarinoita ihmisten omista värjäyskokeiluista!

-Annukka & Lily



sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Seutukuntainfoista potkua keruutuotteille




Olin maanantaina Jämsän ammattiopistolla ja keskiviikkona Jyväskylässä Maatalolla mukana Keruutuotteet Keski-Suomessa -hankkeen seutukuntainfoissa. Jämsässä väkeä oli niukanlaisesti, mutta Jyväskylään oli kokoontunut väkeä kiitettävästi viime hetken flunssaperuutuksista huolimatta. Paikalle oli tullut niin alan yrittäjiä, poimijoita tai poiminnasta kiinnostuneita, harrastajia sekä aihepiiristä ylipäätään kiinnostuneita.

Hankevetäjä Mirja Pummila avasi tilaisuudet esittelemällä Maa- ja kotitalousnaisten organisaatiota. Kyseessähän on tosiaan yksi Suomen suurimmista naisjärjestöistä kattaen 60 000 jäsentä ympäri maata. Järjestö tarjoilee monipuolisesti erilaista järjestötoimintaa sekä asiantuntijapalveluita niin ruokaan, kotitalouteen, maisemanhoitoon kuin maaseudun yritystoimintaankin liittyen. Kun taustaorganisaatio oli tullut kaikille kuulijoille tutuksi, Mirja esitteli hankkeen ja sen tavoitteet. Kyseessähän on tosiaan toteutettavuustutkimus, jonka tarkoituksena on selvittää keruutuotteiden nykytilaa Keski-Suomessa sekä pohtia, millaisin jatkotoimenpitein keruutuotteiden hyödyntämistä ja niillä käytävää kauppaa voitaisiin alueella kehittää. Keruutuotteiksi hankkeessa määritettiin elinkeinon kannalta merkittävimmät eli marjat, sienet ja yrtit sekä muut eli erilaiset koristemateriaalit, pettu, mahla, terva, pihka, liekopuut ja lieot.

Oman puheenvuoroni tärkeimmät kohdat

Mirjan alustuksen jälkeen oli minun vuoroni esitellä alan haasteita sekä mahdollisuuksia Keski-Suomessa. Jyväskylässä kanssani puhumassa oli myös keruutuotetarkastaja Anni Markkanen. Puheenvuoro kattoi keruutuotteiden esittelyn, niihin liittyvää perustason lainsäädäntöä, koulutusmahdollisuuksia alueella, painopistealueita sekä erilaisia myyntikanavia. Osa aihealueista herätti paljonkin kysymyksiä ja keskustelua. Onneksi infon loppuun oli varattu tovi aikaa ryhmäkeskusteluita varten. Niinpä osanottajat jakaantuivat pienempiin joukkioihin ja pääsivät sitten vapaasti pöyhimään aihepiiriä.
Keskustelussa pohdittiinkin laidasta laitaan erilaisia mahdollisuuksia, ongelmia ja lähtökohtia toiminnalle. Keskustelussa nousivat esille esimerkiksi se, kannattaako metsäalueiden luomusertifioiminen, mistä löytää myyntikanavia tuotteille, miten taata toimitusvarmuus poimijoiden kanssa ja suoramyynti kuluttajille. Myös lähiruokapiirit koettiin todella tärkeiksi ja hyviksi kanaviksi keruutuotteille. Ajatuksia myös maakunnan omasta hankintapörssistä tai -sähköpostilistasta nousi esille. Tällöin pienetkin kerätyt erät sekä myös tilaajien tarpeet saataisiin nopeasti alueen toimijoiden tietoon ja kauppa vilkastuisi. Keskustelua käytiin myös eri mahdollisuuksista kouluttautua alueella.

Tilaisuuksissa oli jaossa myös erilaisia materiaaleja ja aihetta sivuavien tapahtumien mainoksia
Tilaisuudet ovat olleet tähän asti mielenkiintoisia ja tarjonneet paljon. Harmillista on ollut se, ettei sana tapahtumista ole ilmeisestikään tavoittanut kaikkia kiinnostuneita kyllin tehokkaasti. Toivottavasti siis loppuihin seutukuntainfoihin löytyy osallistujia runsain määrin!  Mikäli siis aihepiiri kiinnostaa ja tahtoisit kuulla esimerkiksi yrittämisestä, poimijana toimimisesta, alan yleisestä kehittämisestä tai vaikka maakunnan kurssitoiminnasta, kannattaakin suunnata askeleensa tuleviin infoihin. Itse tulen olemaan seuraavan kerran paikalla puhumassa kun Keuruulle asti päästään. Toivonkin, että väki löytää tiensä paikan päällä pistämään joukolla kuntoon keruutuoteasioita täällä Keski-Suomessa.

21.3.2013 klo 18.00-21.00 POKE Luonnonvara ala, Uuraistentie 240 TARVAALA, Saarijärvi
25.3.2012 klo 18.00-21.00 Villa Mathilda, Sauvomäentie 609 Sauvamäki, Hankasalmi
4.4.2013 klo 18.00-21.00 Pappilan pidot, Kangasmannilantie 2, Keuruu


Lisäksi mikäli jollakin alueella olisi edellä mainittujen lisäksi kiinnostunutta väkeä, infoja on mahdollista järjestää täsmäiskuina vielä muuallakin. Jos siis omilla kylilläsi olisi kiinnostuneisuutta tätä tapahtumaa varten, kannattaa olla yhteyksissä Mirjaan: mirja.pummila[ät]maajakotitalousnaiset.fi.
Mirjalle voi lähetellä myös viestejä, mikäli aihepiiri herättää muita ajatuksia tai ideoita.

Toivotaan, että loppuihin infoihin tulee suoranainen yleisöryntäys!

-Annukka

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Yrttejä ruokapöytään (ja vähän muuallekin)

Apila on maukas ja monipuolinen luonnoyrtti.

Viikolla 11 vietetään Kotimaiset Kasvikset Ry:n Yrttiviikkoa. Tänä vuonna yrttiviikko asettuu aikavälille 11.3.-17.3.2013. Yrttiviikko onkin hyvä (teko)syy kokeilla monipuolisesti yrttejä omassa kotikeittiössään, myös niitä itselle hieman vieraampia. Myös monet ravintolat ja ruokakaupat viettävät yrttiviikkoa, jolloin yrttiruoat ja herkulliset tuoreyrtit on nostettu esiin. Kannattaakin siis pitää silmällä lähiravintolaa, työpaikkaruokalaa sekä lähikauppoja siltä varalta, että teemaviikkoa olisi innostuttu viettämään sielläkin. Ja miksipä ei myös esittää toiveita yrttiviikon vietosta, jos yrttejä ei löydy paraatipaikalta.

Varhaiskesän villiyrttinä voikukka on yleisenä kasvina
helposti kerättävissä.

Yrtit ovat paitsi yrttiviikon teemana, myös viime vuoden Vuoden vihannes. Yrteillä saakin omaan ruokaansa monia eri makuja. Lisäksi yrttien monipuolinen ja runsas käyttö vähentää suolan käytön tarvetta ja yrtit tuovat ravintoon tärkeitä vitamiineja sekä hivenaineita. Etenkin villiyrteissä on usein todella paljon näitä ravintsemuksellisesti arvokkaita mikroravintoaineita. 

Itse tekemällä saippuasta saa lisäaineetonta ja tuoksuina sekä koristeina voi
käyttää ihania yrttejä!

Ruoanlaiton lisäksi yrttejä voi käyttää myös muualla. Esimerkiksi kotona tehty, lisäaineeton saippua sekä kosmetiikka saa potkua useammastakin eri yrtistä. Joillain (luonnon)yrttikasveilla voi myös värjätä lankoja luonnonmukaisesti. Yrttejä monipuolisesti käyttämättä pystyykin melko vaivattomasti vähentämään myös omaa kemikaalikuormitustaan, kun korvaa vaikka osan kosmetiikasta kotona tehdyllä yrttikosmetiikalla ja käsityönystävänä värjää itse omiin lankoihinsa ihastuttavat luonnonvärit!

Omat yrtit voi myös kasvattaa itse: joko pienimuotoisesti ikkunalaudalla tai
parvekkeella tai esimerkiksi Kankaan Puutarhalla yhteisöllisesti.

Miten sitten päästä alkuun, jos yrttien käyttö tuntuu kovin vieraalta? Nyt teemaviikon kunniaksi ainakin Ruokala (jonka yrttijuttu on vuodelta 2012) ja Kotiliesi ovat koonneet vinkkejä yrttien ruokakäyttöön, sekä listanneet monia herkullisia reseptejä. Viime vuonna kirjoittelin myös Yrttiviikon aikoihin vinkkejä yrttien käyttöön. Ja tietenkin kannattaa tarkistaa Villikajatan blogin Ohjeet ja Reseptit -lista, josta läytyy myös monia yrttiaiheisia ohjeita ja reseptejä. Mukavaa teemaviikkoa yrttien ihmeellisessä maailmassa!

-Lily


P.S. Näin kevään pikku hiljaa edetessä voivat luonnonyrteistä kiinnostuneet myös katsastaa kurssivalikoimaamme, jossa on tiedossa runsaasti luonnonyrtteihin perehdyttäviä kursseja. Valikoimasta voit valita itsellesi sopivimpia kursseja aina muutaman tunnin yrttiretkestä useamman päivän intensiivikurssiin täysihoitoineen. Yksityiskohtaisempia kurssitietoja ja ilmoittautumisohjeita pääset katsomaan tästä

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Pahaa sutta ken pelkäisi

Perhon susien salakaadot herättivät laajalti keskustelua Suomen pedoista, niiden määristä ja suojelusta. Erityisen masentavaksi tapauksen teki se, että osalliset olivat kokeneita metsästäjiä. Tähän asti metsästysseurat ja muut tahot ovat sanoutuneet tiukasti irti salametsästyksestä. Nyt mukana on poliisin mukaan ollut peräti 17 metsästäjää. Vahingosta tai kavereiden kanssa hetken huumassa syntyneestä ajatuksesta tuskin voitanee puhua. Onkin jokseenkin masentavaa, että ihmisten käsitys kohtuullisista petokannoista, laillisista kaatoluvista, petovahingoista ja lajin luonnosuojelusta on kärjistynyt niin pahoin, että susikannan kurittaminen on päätetty ottaa laittomasti omiin käsiin.


Olen itse alunperin kotoisin itärajalta, Imatralta. Venäjän rajalle pääsi kävelemällä, ja kaupunkia ympäröivät joka puolelta metsäiset maisemat. Alueella liikkuu susia, karhuja ja muita petoeläimiä. Leppoisammista eläimistä hirvet ovat kuljeskelleet suoraan vanhempieni talon pihamaalla nuuhkimassa omenapuita ja ihmettelemässä aamun hiljaisuutta. Asuinalueellani annettiin kerran myös varoitus ulkonaliikkujille, sillä turhan kesyksi käynyt karhu hiipparoi teitä pitkin muutaman kilometrin päässä kotoani. Partiokämpällä 14-vuotiaana tyttöporukalla retkeillessämme löysimme aamulla lähes kämpän nurkalta suden tassunjäljet painautuneina tuoreeseen hankeen. Villieläimiä tuli kohdattua ja merkkejä niiden elämästä löytyi kaikkialta ympäriltäni.

Vanhempieni omakotitalon takapiha päättyi suoraan metsäkaistaleeseen ja useimmat leikkini sisarusteni kanssa veivätkin meidät metsään. Vuodet ovat vierineet ja leikit vaihtuneet toisiksi, mutta edelleenkin kuljen metsissä. Olisi valehtelua sanoa, etteikö minua olisi koskaan yön pimeydessä pelottanut. Telttakankaan toiselta puolelta kuuluva oksien rapina keskellä yötä tai omituinen kiljaisu huussipolkua aamuhämärissä tapaillessa ovat saaneet sydämen lyömään lujempaa. Koskaan en ole kuitenkaan pelännyt metsää tai sen eläimiä. Joka kerta mielikuvitukseni on loihtinut kuusten lomaan ihmisen, joka minua tahtoisi satuttaa.


Osa metsästäjistä puhuu mielellään petokantojen hoitamisesta metsästyksen kautta. Heidän mukaansa metsästys ylläpitää kantaa. Eläimet eivät kuitenkaan tarvitse ihmistä kantojaan säätelemään. Mikäli alue käy liian ahtaaksi tai saaliseläimet harvoiksi, kanta harvenee itsekseenkin, heikoimmista yksilöistä alkaen ravinnon käydessä vähiin ja esimerkiksi sairauksien ja loisten yleistyessä. Luonnon oma kantokyky siis pitää kannat kurissa, siihen ei metsästäjiä tarvita. Oikeampaa olisikin sanoa, että metsästyksellä pidetään petokannat ihmisten haluamalla tasolla. Samaan aikaan tarkoituksena on kuitenkin pitää suurpetojen kannat tasolla, joka takaa lajin selviytymisen. Vuonna 2011 tehdyn selvityksen mukaan kuitenkin kaikki suurpedot ovat vähintään vaarantuneita (karhu, ilves), pahimmillaan erittäin (susi) tai äärimmäisen uhanalaisia (ahma). Tärkeimmäksi uhanalaisuutta selittäväksi tekijäksi on arvioitu metsästys.
Petokannan saalistuksen tulisi olla järkeistettyä ja perustua aina suunniteltuihin kiintiöihin. Huomioon olisi otettava metsästettävän lajin kanta ja pidettävä huolta siitä, että metsästys on kestävällä tasolla. Parasta olisi, mikäli saaliskiintiöt voitaisiin suunnitella paikallistasolla ja alueen asukkaita kuunnellen sen sijaan, että ne saneltaisiin esimerkiksi EU-tasolla. Tällöin ihmisillä säilyisi paremmin tunne siitä, että he voivat oikeasti ja todella vaikuttaa asioihinsa. Askeleita tähän suuntaan onkin onneksi otettu, kun vuodesta 2008 lähtien on paikallistasolla ollut mahdollista myöntää poikkeuslupia metsästykseen.


Minulle kunnioittava ja käytännönläheinen suhtautuminen petoeläimiin on tuntunut aina luontevalta. Koskaan en ole niitä osannut suoranaisesti pelätä, vaikka suurella varovaisuudella ja kunnioituksella niihin ja niiden voimaan suhtaudunkin. Kaikki eivät kuitenkaan tunne samoin ja se on ymmärrettävää. Lapsensa koulumatkalla kaappavia susia tai iltalenkillä päällekäyvää karhua pelkäävä ihminen ei saa lohtua siitä, että hänelle kerrotaan luonnon kiertokulusta tai suoraan todetaan hänen olevan typerä. Pikemminkin se on loukkaavaa ja typerää käytöstä minun puoleltani. Pelko ei siitä vähene, että sanomme vähättelevään sävyyn sen olevan aiheetonta. 
Petoja pelkäävän tuntema pelko ei ole myöskään täysin perusteetonta. Aina silloin tällöin joku huono-onninen kohtaa esimerkiksi pentujaan puolustavan emokarhun. Se on äärettömän harvinaista, mutta sitä tapahtuu. Myös karjaansa ja lemmikkejään puolustavat ovat voineet havaita, että pedot ovat todellinen riski joillakin alueilla. Jotenkin meidän pitäisi yhdessä saada sovitetua erilaiset näkemykset ja tunteet yhteen, samalla turvaten luonnon monimuotoisuus.
Eläimet tekevät sen, mitä sen selviytyäkseen tarvitsevat. Ne valitsevat aina kahdesta saaliista helpomman. Helpompi tarkoittaa saalista, joka on mahdollisimman helppo löytää, saada kiinni ja käsitellä. Saaliista pitäisi saada energiaa enemmän kuin edellä mainittuihin toimenpiteisiin kuluu eläimeltä energiaa. Jos susi näkee talon nurkalla hihnassa kiinni olevan koiran, lemmikki on sen näkökulmasta äärettömän helppo ja kannattava saalis. Sehän on kuin tarjottimella, eikä se taatusti juokse karkuun. Totta kai peto syö helpon saaliin, jos siihen on mahdollisuus. Onkin ihmisen tehtävä suojata kotieläimensä ja lemmikkinsä niin, etteivät ne ole pedolle helppoja saaliita. Kunnolliset aitaukset, lemmikkien pitäminen sisällä öisin ja pihapiirin tekeminen vaarallisemman oloiseksi esimerkiksi valaistuksella ja muilla keinoin ovat pohjana sille, että peto valitsisi mieluummin jonkin toisen saaliin ja mielellään saalistusalueenkin. Roska-astioiden pitäminen lukkojen takana estää myös esimerkiksi karhua hakemasta helppoa ruokaa ihmisasutuksen läheltä. Metsässä liikkuessa kannattaa liikkua porukalla ja jutustella, lauleskella tai pitää mukanaan karhunkelloa, jolloin otso tietää väistää jo kauempaa kulkijan.


Toivottavasti jokainen meistä voisi nauttia luonnosta ympärillään ilman pelkoa. Luontoa on hyvä kunnioittaa. Vain typerys suuntaa tuntemattomaan maastoon vaeltamaan ilman varusteita. Kukaan ei syytä erämaata, jos joku varomaton sinne eksyy tai paleltuu. Kukaan ei vaadi silloin kaikkia metsiä kaadettaviksi kokien, että ne ovat liian vaarallisia ihmisten elää. Petoeläinten kohdalla näin kuitenkin usein ajatellaan. On pedon vika, jos ihminen jättää karjansa suojatta tai suorastaan tyrkyttää seinään kytkettyä lemmikkiään syötäväksi. Me puhumme usein itsestämme ylivertaisena ja älykkäänä lajina. Olisi jo korkea aika, että osoittaisimme tuota ylivertaista älyämme ja ottaisimme vastuun omasta osuudestamme tässä rauhanomaisessa rinnakkaiselossa, kun kerran siihen kykenemme.

-Annukka

PS. Artikkelin petokuvat on räpsitty turvallisesti aidan takaa Ähtärin eläinpuistossa.

---

Linkkejä, lukemista ja pohdiskeltavaa:

RKTL:n Suurpetotutkimuksen verkkosivu. Mitä eläimistä tutkitaan ja miten? Miten laajalle susi on levittäytynyt viime vuosina Suomessa?

Suurpedot -sivuston (taustalla Metsähallitus sekä joukko suurpetoasiantuntijoita) on koonnut yhteen erilaista tietoa suurpedoista.

Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010 (Nisäkkäitä koskeva osuus ja taulukko on jälkimmäisessä pdf-tiedostossa, dokumentin sivulla 139)

Farley Mowat: Älä hukkaa hauku, Karisto 1979. Äärimmäisen hauska sekä opettavainen kanadalaisen biologin kertomus tutkimustyöstään susien parissa tundralla.

perjantai 8. maaliskuuta 2013

Naistenpäiväkuulumisia



Annukka sai tänään iloisia uutisia, kun Suomen luontoyrittäjyysverkosto ry myönsi hänelle stipendin Vuoden 2012 parhaaseen luontoyrittäjyyteen liittyvästä opinnäytetyöstä. Annukan opinnäytetyö liittyi keruutuotetarkastajan erikoisammattitutkintoon (nykyisin luonnontuotealan erikoisammattitutkinto) ja käsitteli tuntemattomampia kotimaisia luonnonyrttejä ja -vihanneksia kooten yhteen hajanaista tutkimustietoa kasveista. Tarkemman tiedotteen ja arviointiperusteet työstä voit lukea Suomen luonoyrittäjyysverkosto ry:n Ajankohtaista -tiedotteista

Näiden uutisten myötä vielä isot onnittelut Annukalle sekä oikein hyvää ja mahtavaa naistenpäivää kaikille naisille!

-Lily

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Uuteen aikaan



Eräs aikakausi päättyy, kun Villikataja on saanut viimein uudet, ikiomat nettisivut. Jatkossa kurssitiedot ja muut ajankohtaiset asiat löytyvät siis osoitteesta www.villikataja.fi. Blogi jatkaa edelleen tuttuun malliin  tarjoillen säännöllisesti uusia juttuja ajankohtaisista aiheista, uusista ruoka-, värjäys- ja kosmetiikkakokeiluista, tuotetesteistä ja kurssikuulumisista. Käykää siis tutustumassa uusiin nettisivuihimme!

-Lily

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Hauki on (kotimainen) herkkukala

Koska ahmaisin haukipihvit nopeasti parempiin suihin (kuin hauki ikään),
jutun kuvituksena toimii tämä hauenvonkale.
(Kuva Jik jik, Wikimedia Commons.)

Polkkapossu sekä Kauhaa ja rakkautta -blogin Eeva ovat molemmat nautiskelleet viime aikoina herkullisen näköisiä haukipihvejä ja pullia. Niinpä päädyin minäkin testailemaan murekepihvejä kotimaisesta haukifileestä. Polkkapossun tapaan kalastin fileeni kalatiskiltä, mutta aina tietysti tuoreinta ja herkuinta kalaruokaa saa itse pyydetystä (tai lähipiirin kalamiesten ja -naisten) antimista.

En ollut aiemmin kokkaillut kalamureketta, joten tästä tuli samalla uusi ohje kotikeittiön testattavaksi. Sovelsin edellä linkattuja kahta ohjetta sillä erotuksella, että keittiöstä löytyi vain kuivattua tilliä, jota ripottelin mureketaikinaan noin ruokalusikallisen verran. Lisäksi lisäsin murekkeeseeni sipulin silppuna tuomaan hieman rapeampaa suutuntumaa muuten tasaiseen massaan. Paistelin taikinasta pieniä ja paksuhkoja haukipihvejä, jotka syötiin perunasoseen ja tilli-kananmunakastikkeen kera. 

Haukipihvit
(noin 15kpl pienehköjä pihvejä)

n. 500g haukifilee
1/2rkl sitruunamehua
11/2dl (kuohu)kermaa
1 kananmuna
vajaa 1dl (ruis)korppujauhoja
n. 1rkl kuivattua tilliä
1 maustemitallinen valkopippuria
1 maustemitallinen suolaa
1 pieni sipuli
paistamiseen voita ja rypsiöljyä

Leikkele haukifilee paloiksi ja surauta monitoimikoneessa hienoksi. Lisää sitruunamehu, kerma, kananmuna, korppujauhot ja mausteet ja surruuttele muutama minuutti, kunnes murekemassa on varmasti tasaista ja mahdolliset ruodot hienonnettu syömäkelpoisiksi. Kuori ja silppua sipuli hienoksi silpuksi. Lisää murekemassaan sipulisilppu. Sekoita massa tasaiseksi ruokalusikalla. Lämmitä nokare voita ja rypsiöljyä pannulla keskilämmöllä. Annostele pannulle kahden ruokalusikan avulla haluamasi kokoisia pihvejä ja paista keskilämmöllä hitaasti kypsiksi (suunnilleen 10 minuuttia). Pihvit kärähtävät herkästi, jos pannu on liian kuuma. Käännä pihvit lastalla paistamisen puolivälissä. 


Kokonaisuus oli mielestäni onnistunut, joskin mauiltaan pohjoismaisen mieto. Itse olisin kaivannut annokseen hieman enemmän potkua... Helpoiten tämä olisi varmaan onnistunut ottamalla lisukkeeksi etikkasäilykkeitä ja lisäämällä mureketaikinaan hieman reilummalla kädellä sitruunamehua ja pippuria. Kalamureketaikina tuntui varsin toimivalta konseptilta ja haluankin kokeilla murekepihvejä myös muista kotimaisista kalalajeista sekä erilaisin maustein. Joten pysykää kuulolla, kerron murekekokeiluistani myöhemmin lisää!

-Lily

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Miksi söisin hevosta?

Sveitsiläinen hevosvaljakko Interlakenin kaupungin kaduilla.

Näin einesskandaalin paisuessa ja hevosenlihakeskustelun jyllätessä kiivaana rupesin itsekin miettimään tarkemmin asenteitani hevosenlihaan ja pohtimaan syitä sen syömiselle tai syömättömyydelle. Nyt esille tulleissa pakkausmerkintävirheissä ehkä itseäni eniten harmittaa kuluttajien harhaan johtaminen, mahdolliset lääkeainejäämät ja muut käytetyn hevosenlihan laatuun vaikuttavat tekijät sekä skandaalin liittyminen osaksi laajempia järjestäytyneen rikollisuuden muotoja: veronkiertoa, laitonta asekauppaa ja ties mitä muita päivänvaloa kestämättömiä toimia. Merkittävä seikka on mielestäni myös vähemmälle huomiolle keskustelussa jäänyt seikka väärien pakkausmerkintöjen vaikutuksesta allergisten ihmisten elämään: ruoka-aineallergiat kun voivat pahimmillaan johtaa kuolemaan, joten ei ole ihan sama, mitä kaikkea tuoteselosteessa listataan ja jätetään listaamatta.

Lähituotettua lihaa ostaessa ja itse valmistaessa voi olla varmempi siitä, että
lautaselta löytyy sitä mitä sieltä haluaakin löytää. Kuvassa Taipaleen luomutilan
naudasta valmistettua herkkua.

Ilokseni itse hevosenliha ei ole noussut negatiivisessa mielessä keskustelua hallitsevaksi aiheeksi, vaan huomio on yleisemminkin keskittynyt ennemminkin kuluttajien harhaanjohtamiseen ja elintarvikeväärennösten tehtailuun. Hevosenlihan syöminen kun ei mielestäni poikkea mitenkään merkittävästi esimerkiksi naudan, sian tai lampaan syömisestä. Itselläni on lapsena ollut lemmikkilampaita, -kanoja ja -ankkoja, joista osa on päätynyt myöhemmin myös ruokapöytään. Vaikka lapsena tämä onkin ollut kova paikka, niin näin aikuisena asia tuntuu luonnollisemmalta. Ongelmia syntyy ennemminkin siitä, että ruokapöytään päätyy lihaa, jonka turvallisuus ja sitä kautta syömäkelpoisuus on kyseenalaistettu. Myös ruokaväärennösten eettiset ongelmat ovat suuria: ostamalla pakastelasagnen saatankin pahimmassa tapauksessa tukea tietämättäni ostoksellani laitonta asekauppaa ja veronkiertoa! Yleisemmin ottaen halpatuotantoon tosin liittyy iso tukku muitakin eettisiä ongelmia, kuten hikipajoja, riistoa, ihmiskauppaa... Emme vain ole tottuneet rinnastamaan näitä ongelmia elintarvikkeisiin, ainakaan ennen tätä.

Hirvipaistia tutuilta metsästäjiltä, kotimaisia perunoita ja porkkanoita sekä
hetkeä aiemmin kerätyistä suppilovahveroista ja (kotimaisesta) sipulista tehtyä sienipaistosta.

Hevosenlihaskandaalin kohdalla esiin ovat nousseet kotimaisen hevosenlihan pieni saatavuus ja sitä kautta pitkien teuras- ja hevosenlihakuljetusten aiheuttamat ongelmat sekä väärennetyissä elintarvikkeissa käytetyn hevosenlihan laatu. Suomessa hevosen teuraaksi vieminen on melko harvinaista, sillä lihasta maksetaan niin vähän, ettei teurastaminen ole kannattavaa. Niinpä valtaosa kotimaisista hevosista päätyy lopetettavaksi, tuhkattavaksi ja haudattavaksi. Vanhojen ja sairaiden eläinten kohdalla hautaaminen onkin parasta, mutta moni nuori ja terve hevonen kelpaisi vallan mainiosti ruokalautaselle. Esimerkiksi ratsastus- tai ravionnettomuudessa jalkansa loukannut hevonen voisi monesti tehdä vielä viimeisen palveluksen mehevinä paisteina ja pihveinä. Urheilu- ja harrastekäytössä pidettyjä eläimiä on hoidettu monin verroin paremmin kuin useimpia tuotantoeläimiä: raitis ilma, hyvä ruoka, lajitoverien seura, säännöllinen sukiminen ja liikunta... Eikö kuulostakin siltä, että näin hyvin pidetty eläin on päässyt nauttimaan elämästään aivan toisella tavalla kuin esmikerkiksi suurtilan emakko tai lypsylehmä?

Kemikaalicocktailin Noora kirjoitti erittäin osuvasti aiheesta ja tarjosi ratkaisuksi huolestuneille ilmiselvää vaihtoehtoa: tee itse ruokasi! Sillä tosiaan, kun einesruoka-aterian hinta lähikaupassa parhaimmillaan on alle euron verran, niin mitä tällä rahalla voi ajatella saavansa lautaselle? Paitsi ison kasan lisäaineita, niin nyt todistetusti myös muutoinkin hieman kyseenalaisista raaka-aineista tehtyä valmisruokaa. Jos tuote tehdään mahdollisimman halvalla ja tuotantoketjut paisuvat halki puolen maailman, niin matkan varrella voi helposti tapahtua vaikka mitä. Muistanette varmaan vielä kiinalaisen melamiinimaitokohun viiden vuoden takaa? Sen, jossa meijerituotteisiin lisättiin muovin valmistuksessa käytettävää teollisuuskemikaalia tuotteiden proteiinipitoisuuden nostamiseksi ja sitä kautta tuotantokustannusten laskemiseksi? Melamiinimaito aiheutti munuaisvaurioita ja johti muutamiin kuolemantapauksiinkin. Niinpä niin. Tuohon kohuun verrattuna hevosenlihan löytyminen eineksistä tuntuu verrattain pienemmältä pahalta, pois lukien tietysti lihan mukana mahdollisesti tulleet lääkejäämät.

Lähiruokaa ilman turhia lisäaineita:
kotimaisia, itse kuivattuja omenarenkaita.

Jo aiemmin olen aikuisiällä kiinnittänyt enenevässä määrin huomiota syömäni ruoan alkuperään. Viime vuosina olen löytänyt lähiruoan ja varsinkin lähiliha suoraan pieniltä luomutiloilta on peitonnut kaupan tiskien kelmulihat monin verroin laatunsa puolesta. Valmispakattujalin lihoja tosin käytän arjessa, samoin kuin lihatiskien palveluita. Näissä tosin ostan kotimaista aina, kun mahdollista. Ehkä oman ruokavalioni heikoin lenkki on erilaiset lihajalosteet: leikkeleet ja makkarat. Niiden osalla kun raaka-aineiden alkuperä on hankalampi selvittää. Onneksi tavallisiin ruokakauppoihinkin on ilmestynyt enenevässä määrin pienempien kotimaisten tuottajien valmistamia lähellä valmistettuja tuotteita, joiden tuotantoketjut ovat monikansallisia yhtiöitä lyhyempiä ja raaka-aineiden alkuperä helpommin jäljitettävissä. Muutama klikkaus netissä tai puhelinsoitto valmistajalle ja raaka-aineen tuotantotila on tiedossa. Samaa läpinäkyvyyttä ja jäljitettävyyttä kaipaisin pidempiinkin tuotantoketjuihin: loppujen lopuksihan ruoan turvallisuuden tulisi olla itsestäänselvyys.

Kulhollinen vasta kerättyjä, perattuja tattilohkoja. 

Toivottavasti nyt esiin nousseet elintarvikeväärennökset johtavat tuotantoketjujen kriittiseen arviointiin, turhien pitkien ketjujen lyhenemiseen (joka saattaisi loppupeleissä olla taloudellisestikin kannattavampaa), parannuksiin pakkausmerkinnöissä ja tehokkaampaan, puolueettomaan laadunvalvontaan.  Siihen asti joudumme kaikki hyväksymään eineksiä ja pitkälle jalostettuja tuotteita ostaessamme sen, että ostamme samalla (usein lähes kirjaimellisestikin) sikaa säkissä. Suosimalla lyhyitä tuotantoketjuja voimme onneksi vähentää väärennetyn ruoan riskiä, kun ruoan jäljitettävyys on parempi. Samalla lähellä tuotettu on usein myös ekologisempaa ja eettisempää.

-Lily

--
Helsingin Sanomat: Euroopan hevosenlihaskandaali on levinnyt Aasiaan
Kemikaalickoctail: Hevosenliha on vahva allergeeni
Kemikaalicocktail: Vältä ruokaskandaalit: kokkaa itse
MTV3: Suomalaisen hevosenlihan pulma: Halvemmalla hautaan kuin teuraaksi
Suomen Kuvalehti: Nurinkurinen hevosenlihaskandaali
Taloussanomat: Koskaan et tiedä mitä syöt
YLE:n uutisia aiheesta:
Hevosenlihasta löytyi lääkejäämiä Britanniassa - voinut päätyä ruokaan
HK myynyt ulkomaista hevosenlihaa kotimaisena
Ihmisille haitallisia lääkkeitä saanut hevonen voi joutua lautaselle
Järjestö: Hevosenlihaskandaali johtaa veroparatiisiin ja rikolliseen asekauppaan
Ruokaväärennökset huolestuttavat allergiaperheessä 
Teuraaksi tulevalta hevoselta vaaditaan EU-passi