keskiviikko 31. heinäkuuta 2013

Tinktuuroita uuttamassa

Tinktuuran eli alkoholiuutteen valmistaminen on yksinkertaista puuhaa. Valmistukseen tarvitaan lähinnä puhdas lasipurkki kansineen, haluttua yrttiä, harsokangasta ja alkoholia (40-60 %). Toisin kuin öljyn kanssa, alkoholiin voi uuttaa kuivattujen yrttien lisäksi tuoreita kasveja. Alkoholiuutoksen säilyvyys on ylipäätään hyvä verrattuna öljyyn eli näiden käyttämisen kanssa ei ole samalla tavalla kiirus kuin öljyuutteiden.

Valmista tinktuuraa säilytyspullossa
Uutteita voi käyttää käytetyistä yrteistä riippuen eri tarkoituksiin. Niitä voidaan nauttia sisäisesti vedellä laimennettuna, lisätä hoitavaan kylpyyn, käyttää sellaisenaan haavojen tai hyönteistenpistojen hoitoon tai purskuttaa laimennettuna suun limakalvoilla. Lapsille annettaessa tipat kannattaa sekoittaa kuumaan veteen, jotta alkoholi haihtuu pois.

Alkoholin suodattaminen harsokankaan läpi

Perussekoitussuhde yrteille ja alkoholille:

Kuivatut yrtit: alkoholi = 1 : 4-5
Tuoreet yrtit : alkoholi = 1 : 3-4

Myös muita suhteita voidaan käyttää, riippuen kasvista ja uutteen käyttötarkoituksesta.

Kasvit laitetaan puhdistettuun purkkiin, päälle kaadetaan alkoholi. Kansi suljetaan ja jätetään purkki huoneenlämpöön. Purkkia on hyvä ravistella päivittäin. Itse jätän tätä tarkoitusta varten usein purkit keittiön sivupöydälle, jotta aamuteetä keitettäessä muistan samalla ravistella uutoksen. Uuttoa jatketaan 10-14 vuorokautta, jonka jälkeen kasvinosat siivilöidään pois kaatamalla uutos kaksinkertaisen harsokankaan läpi toiseen astiaan. Purkita ja muista kirjoittaa etikettiin käytetty kasvi, alkoholin vahvuus sekä valmistuspäivä.

-Annukka

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Meksikolaisherkkua

Paprikan (Capsicum annuum) lajikkeiden monimuotoisuutta. Kuva Wikipedia.

Kuluvalla viikolla (22.-28.7.2013) on vietetty Kotimaiset kasvikset ry:n paprikaviikkoa. Teemaviikon kunniaksi muutama sananen tuosta maukkaasta herkkuvihanneksesta, sekä reissuilta mukaan tarttunut paprikainen kalatahnaidea. 

Paprika (Capsicum annuum) kasvaa luonnossa Meksikon alueella. Kasvi on erittäin muunteleva ja miedon makean vihannespaprikan lisäksi lajista on monia polttavan tulisia lajikkeita, chilejä. Oikeastaan tulisuuden aiheuttavan kapsaisiinin puutos ruokapaprikoissa on jalostuksen ansiota, samoin kuin tulisena mausteena käytettäviä chilejä huomattavasti suurempi koko. 

Paprikassa on todella huomattavia määriä C-vitamiinia, 100 grammassa paprikaa voi olla noin 200mg C-vitamiinia. Lisäksi paprikassa on muun muassa  karotenoideja, A-vitamiinia, folaatteja, kaliumia ja fosforia. Onneksi tämä terveyspommi on varsin hyvän makuinenkin. Paitsi meksikolaisessa keittiössä, sitä käytetään suuressa määrin myös unkarilaisissa ruokalajeissa ja Unkari onkin suuria paprikanviljelijämaita. 

Suomessa paprika ei menesty avomaalla, mutta sitä viljellään kasvihuoneissa. Ja voihan ikioman paprikan laittaa kasvamaan vaikkapa ikkunalaudalle!

Muutamä kesä takaperin, ollessani Sveitsissä työharjoittelussa, ihastuin kovasti paikallisten ruokakauppojen valikoimista löytyvään tonnikala-paprikatahnaan. Sittemmin kalansyönnin ympäristötietoisuuden lisääntyessä olen käyttänyt tähän herkkuun MSC-sertifioitua tonnikalaa ja vaihtoehtoisesti lämminsavukalaa. Muun muassa savusiika, savulahna ja savulohi/-kirjolohi toimivat erinomaisesti tahnassa. Aivan täysin samaa makua en ole vielä onnistunut saavuttamaan, kuin sveitsiläisen pikkukylän kasvitieteellisessä puutarhassa aamupalaa nauttiessa, mutta ehkäpä myös ympäristö toi makuelämykseen oman lisänsä...


Paprikainen kalatahna

2-3 punaista paprikaa
1 valkosipuli
(1 tomaatti tai muutama kirsikkatomaatti)
1tl oliiviöljyä
1 purkki MSC -sertifioitua tonnikalaa vedessä tai n. 150g  lämminsavustettua kalaa
muutama oliivi tai ½ ruokalusikallista kapriksia
mustapippuria ja suolaa maun mukaan

Lämmitä uuni 250 asteeseen. Halkaise paprikat pituussuunnassa kahtia ja poista kanta sekä siemenet. Leikkaa valkosipulin laelta pala pois siten, että yksittäisten kynsien laet tulevat näkyviin. Asettele paprikanpuolikkaat uunipellille leivinpaperin päälle "nahkapuoli" ylöspäin. Aseta myös valkosipuli leivinpaperille paprikoiden kanssa, lorottele sen sisään oliiviöljy. Paahda kuuman uunin ylätasossa, kunnes paprikoiden pinta muuttuu mustapilkulliseksi. Tähän menee noin puolisen tuntia, uunin tehosta riippuen (jos valkosipuli uhkaa saada liikaa väriä, voi sen ottaa pois jo aiemmin).

Kääri paahtuneet paprikat folioon tai laita kannelliseen muovirasiaan ja anna jäähtyä sen verran, että pystyt käsittelemään niitä ongelmitta. Kuori paahtunut "nahka" pois. Kuori myös valkosipulista esiin kynnet. Pilko paprikoita halutessasi hieman pienemmäksi ja aseta valkosipuleiden kanssa isoon kulhoon. Jos käytät tonnikalaa, niin valuta siitä huolellisesti neste pois. Lisää kala sekä oliivit/kaprikset ja pyöräytä sauvasekoittimella tasaiseksi. Mausta varovasti mustapippurilla ja tarvittaessa suolalla. Anna maustua jääkaapissa yön yli ja lisää vielä tarpeen mukaan suolaa/pippuria.

--
Tahna toimii erinomaisesti leivänpäällysenä, mutta miksei myös esimerkiksi voileipäkakun täytteenäkin. Jos haluat tahnastasi rouheamman, voit lisätä kalan vasta kasvisten soseuttamisen jälkeen tai esimerkiksi säästää pienen osan paprikaa ja lisätä sen tahnan joukkoon kuutioituna. Tahna säilyy jääkaapissa ongelmitta muutamia päiviä, mutta ainakin itsellä se on tullut aina syötyä muutamalla istumalla, joten tarkkaa säilyvyyttä en ole päässyt testaamaan!

-Lily

maanantai 22. heinäkuuta 2013

Loppukesän yrtteilyt

Manailin Facebookin puolella sitä, miten inspiraatio usein ottaa meidät valtaansa silloin kun aikaa sen toteuttamiseen ei tahtoisi olla. Minulla olisi mieletön into tehdä kosmetiikkaa, testata uusia haudukeseoksia, kokeilla suolasaippuaa, värjätä veriseitikillä sekä sinipuulla... Aikaa vain ei tahdo juuri nyt olla lainkaan. Hetki päivityksen jälkeen totesin, että toisaalta, minnekäs se lista kutistuisi jos en reippaasti vain tarttuisi toimeen ja kävisi raksimaan hommia yli.

Tuumasta siis toimeen!

Lähtötilanne: Kasvit öljyssä ja alkoholissa, kuivattuja kasveja siellä täällä
Tavoitteeksi muodostui siis sekoitella ystävälleni oma haudukesekoitus kesällä hiostetuista ja kuivatuista yrteistä, siivilöidä kaikki valmiit uutokset ja pullottaa tuotokset. Kävinkin toimeen mielestäni helpoimman kohdalta eli yrttihaudukkeesta. Tein muutamia sekoituksia, maistelin välillä kupillisen ja pohdiskelin, mitä kaikkea haluan sekoitukseeni. Lopulta päädyin tekemään Syysneito -nimellä kulkevaa hauduketta, johon tuli hiostettua maitohorsmaa, hiostettua pihlajaa ja kuivattua kaneliomenaa suikaleina. Olisin tahtonut mukaan myös pihjalanmarjaa, mutta marjoja saa vielä vartoa hyvän tovin. Pussittelin haudukkeen paperipussiin, kirjoittelin päälle laput ja vein viikonlopun reissulla vastaanottajalleen.

Haudukesekoitusta valmistamassa
Seuraavana kävin uutteiden kimppuun. Olin aiemmin uuttanut hyvin vaaleaan oliiviöljyyn kuivattua piharatamoa vesihauteessa. Öljyn siivilöinti oli kuitenkin jäänyt tekemättä ja kasvit olivatkin odotelleen öljyssä lilluen miltei viikon. Siivilöin öljyn harson läpi kuumennettuun purkkiin, johon tein etiketin ja säilöin sen kaapin hämärään.

Kauniit ratamonlehdet oliiviöljyssä
Toisena uutoksena olivat miltei kaksi viikkoa alkoholissa majailleet siankärsämön kukat. Nekin siivilöin kaksinkertaisen harson läpi ja pullotin tummiin tippapulloihin tulevaa käyttöä varten.

Siivilöinti meneillään
Siankärsämötinktuura siivilöitynä
Nyt on taas muutamaa hommaa lyhyempi tehtävälista edessä ja hyvä mieli, kun sain niin monta asiaa hoidettua kohdalleen. Laittelen myöhemmin myös tarkempia ohjeita tuohon alkoholiuuttoon, joten pysykäähän kuulolla, mikäli aihepiiri kiinnostaa!

Tinktuurat ojennuksessa, Syysneito -haudukkeet pusseissaan ja ratamoöljy siilattuna
-Annukka

lauantai 20. heinäkuuta 2013

Makeat manteli-kaakaonibsikeksit

Manteli-kaakaonibsikeksit purkissa.

Paremman puoliskon keksihammasta rupesi kolottamaan, joten leivoin kotoa löytyvistä aineksista erän keksejä. Improvisoidut keksit olivatkin sen verran maistuvia, että ajattelin jakaa ohjeen myös teidän lukijoiden kanssa, olkaapa hyvät:

Manteli-kaakaonibsikeksit
n. 25kpl

135g voita
80g sokeria
80g ruokosokeria
1 kananmuna
1 maustemitta vaniljajauhetta
½tl karvasmanteliaromia
½dl kaakaonibsejä
190g vehnäjauhoja
ripaus suolaa
½tl ruokasoodaa

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit vaaleaksi kuohkeaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon kananmuna vatkaten. Lisää vaniljajauhe ja manteliaromi. Yhdistä kuivat aineet keskenään ja sekoita voi-kananmunavaahtoon. Nostele taikinasta kahdella pikkulusikalla nokareita uunipellille, jätä leviämisvaraa. Paista 170 asteisen uunin keskitasolla noin 7-10 minuuttia, kunnes keksit ovat saaneet hieman väriä reunoilleen. Jäähdytä ritilän päällä.

Taikinasta tulee reilut parisenkymmentä keksiä. Mikäli haluat mehevämpiä ja suurempie cookie-tyyppisiä keksejä, käytä pikkulusikoiden sijaan ruokalusikoita taikinan annostelussa. Muista tällöin jättää myös enemmän leviämisvaraa ja paistaa isompia keksejä muutaman minuutin pidempään.

Ohje on mukailtu iki-ihanasta luottoleivonnaiskirjastani The Hummingbird Bakeryn Leivonnaisia herkkusuille. Alkuperäinen ohje on kaura-rusinacookielle, joten tästä tuli jotain aivan muuta. Oma manteli-kaakaonibsimukaelmani on myös puolitettu alkuperäisestä ohjeesta. Kekseistä tulee hyvin makeita, joten itse ajattelin kokeilla ohjetta seuraavalla kerralla hippusen pienemmällä sokerimäärällä. Makeutta tasapainottavia kaakaonibsejä voi myös käyttää reilummalla kädellä, mikäli niiden mausta pitää.

-Lily

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Sieniseikkailu Leivonmäellä

Leivonmäki on yksi Suomen nuorimmista kansallispuistoista. Puisto viettää tänä vuonna kymmenettä vuottaan eli kovin pitkään ei puisto ole meitä ilahduttanut. Leivonmäki soveltuu erinomaisesti koko perheen retkikohteeksi, löytyyhän polkuverkostosta vaihtoehtoja etenkin kevyempää retkeilyä silmälläpitäen. Alueella on useita taukopaikkoja tulentekomahdollisuuksineen ja onpa puistossa useampikin laavu tai telttapaikka. Itse olen viettänytkin Leivonmäellä leppoisia päiviä niin marjastaen, sienestäen kuin telttaillenkin.

Leivonmäestä erityisen viehättävät tekevät harjut ja suoreitit pitkospuineen. Pienellä alueella löytyy maisemia laidasta laitaan. Itse olen aina nauttinut etenkin Joutsniemen harjuniemestä, joka työntyy upeana, kapeana pätkänä pitkälle järven selälle. Toinen suosikkini on Soimalampi, jonka laavulla olen yöpynyt pariinkin otteeseen. Erityisen ihanat ovat lammelle vievät pitkospuut ja suoalueet.

Leivonmäki onkin tuttu retkikohde, jonne oli helppo suunnata viikko sitten koko perheen sieniretkelle. Emme olleet aiemmin tehneet tämän tyyppistä päiväretkeä tytön kanssa, mutta evästelyn ja kantorepun voimin uskoimme moisen sujuvan ongelmitta. Reitiksi valittiin sopivan mittainen lenkki tutuilla sienipaikoilla. Mukaan huudeltiin kavereita auto täyteen ja niinpä starttasimme aurinkoisena sunnuntaina kimppakyydillä kohti Leivonmäkeä.

Alussa kannattaa katsoa aina karttaa, tietääpähän sitten minne on eksynyt...

Maasta tuntui löytyvän kaikkea jännittävää

Löytyihän niitä sieniäkin, vaikka osa oli kovin pieniä
Jostakin syystä valtaosasta kuvissa könyän metsänpohjalla

Joutsniemen kivikoissa voi bongata myös kyykäärmeitä - itse olen nähnyt moisen kahdesti täällä
Välillä oli hyvä pysähtyä rannalle ja pulahtaa uimaan ennen eväshetkeä. Matalat hiekkarannat olivat ihania!
Myös variksenmarjaa oli paikoitellen niin paljon, että sitä olisi saanut kerättyä talteen asti
Osa retkiläisistä nukkui välillä päiväunet
Maisemia Joutsniemen kärjestä

Paluu takaisin Joutsniemen harjun päällä
Retkeläiset paluumatkalla ahkeraa kuvaajaa/hölkkääjäämme lukuun ottamatta

Suosittelen lämmöllä Leivonmäen kansallispuistoon tutustumista, etenkin mikäli kaipaat retkimaastoiltasi vaihtelevuutta, muttet tahdo patikoida kymmeniä kilometrejä. Alueella on myös mainiot sieni- ja marjametsät, joten tähän aikaan vuodesta mukaan kannattaa ottaa sienikori tai marjaämpäri. Eväiden valmistukseen on paikkoja runsaasti, joten vaikka alueella liikkuukin usein muitakin luonnosta nauttivia, ruuhkaa ei tulentekopaikoilla ole.

Leivonmäen alueella on myös mainiot mahdollisuudet liikkua vesireittejä pitkin ja lähisaarissa onkin muutamia laavupaikkoja. Mikäli omat taidot epäilyttävät, Leivonmäelle järjestetään myös opastettuja retkiä. Lisäksi alueella on myös useita yrityksiä, joissa voi käydä tutustumassa tuotteiden valmistukseen sekä ostaa lähituotettuja tuotteita. Tällaisia ovat esimerkiksi lankoja ja lampaanlihaa tarjoileva Röykkälän lammastila, Mäkiahon Juustola sekä Leivonmäkipuukko. Alueella saakin helposti kulumaan päivän jos toisenkin.

-Annukka

Kuvat: Pekka Savolainen


lauantai 13. heinäkuuta 2013

Loppukesän menovinkit Keski-Suomeen

Koska itselläni heinä- ja elokuu sujuvat rauhallisesti keikkatöistä huolimatta pääosin kotosalla, olen koettanut metsästää myös erilaisia tapahtumia ja kohteita, joissa voisin vierailla kesän aikana yhdessä kohta vuoden täyttävän tyttöni kanssa. Etsinnät poikivat koko joukon erilaisia kohteita, joista osan jouduin suoralta kädeltä raakkaamaan yli. Koska moni lomalainen kaipaa kuitenkin pientä, leppoisaa tekemistä joutilaisiin päiviinsä ja työssäkäyvät taas haaveilevat usein virkistyksestä aherruksensa keskellä, ajattelin koota Keski-Suomen alueen tapahtumia yhteen teidän muidenkin iloksi.


Heinäkuu

20.7. launtai, 13:00-16:00
Lasten ja nuorten onkipäivät, Porthanin satama, Viitasaari

Tiedossa on opastusta ongintaan ja varsinainen onkikilpailu, jossa kaikki osallistujat palkitaan. Sarjoja on aina 0-4 vuotiaiden sarjasta 12-16 vuotiaiden sarjaan. Tapahtuma on maksuton. Ainakin oma miehekkeeni on niin kalahullu, että voisin hyvinkin kuvitella isän lähtevän tytön kanssa onkikilpailuihin, kun kerran sarjoissakin löytyy sopivan alhaisella ikärajalla oleva meidän tirpallemme.


Röykkälän tilapuodin lankoja ja villoja

28.7 lauantai, 12-16:00
Lankapäivät
Röykkälän lammastila, Leivonmäki

Ryökkälän lammastilalla keskiössä ovat langat ja neuleohjeet, mutta tilapuodista voi ostaa myös lihaa ja erilaisia lammasjalosteita. Samalla on oivallinen tilaisuus tutustua Röykkälän lammastilaan paremminkin tai lampaista kylliksi saatuaan kurvata porukalla esimerkiksi kiertämään lyhyen vaellusreitin viereisessä Leivonmäen kansallispuistossa.


Elokuu

18.8. sunnuntai
Ravintolapäivä
Koko maa

Ravintolapäivänä kuka tahansa voi perustaa oman ravintolansa. Jyväskylässä esimerkiksi nähtiin viime Ravintolapäivänä niin amerikkalaistyylisiä leivonnaisia, sushia, japanilaista ruokaa kuin perinteisempääkin apetta. Myös keittiökuningatar Lily oli Veturitalleilla toukokuussa, tarjoillen erilaisia villiyrttiherkkuja. Kartalta voi tarkistaa oman alueensa ravintolat ja lähteä herkuttelemaan naapuriin. Jos puolestasi tunnet houkutusta taiteilla keittiössä ja tarjoilla taideteoksiasi myös muille, Ravintolapäivä tarjoaa tähän oivan tilaisuuden.


31.8 launtai
Tehtailijan korjaustori
Toivolan vanha piha

Toivolan vanhalla pihalla järjestetään Tehtailijan korjaustori. Torilla kohtaavat rikkinäisen tavaran omistajat sekä niiden korjaajat. Vinkkiä saa myös tavaroiden huoltoon, korjaukseen ja entisöintiin. Nyt onkin siis erinomainen tilaisuus oppia korjaamaan rikkoutuneita tavaroitaan pois heittämisen sijasta. Paikan päällä on myös tarpeettomaksi jääneen tavaran vaihtopiste. Tapahtuma on osa Sitran ja Jyväskylän kaupungin Kohti resurssiviisautta -hanketta.



Ajankohdalta epämääräisemmät


Valikoidut kesälauantait

Toivolan vanha piha, Jyväskylä

Hermannin herkkutorilla Toivolan vanhalla pihalla on nyt kesän ajan tarjolla lähi- ja luomuruokaa, aivan Jyväskylän keskustassa. Herkkupihalle pääsee vielä tänä kesänä kolmesti, 27.7, 17.8 ja 31.8. Kannattaakin lähteä paikan päälle ihastelemaan erilaisia herkkuja, kokeilla maistiaisia sekä tutustua pihan vakituisiin puoteihin. Kierroksen päätteeksi voi mennä kahvilaan nauttimaan virvokkeista ja rentoutua kesätunnelmasta nauttien.

Hermannin herkkutori toukokuun lopussa

Kesälauantaisin ja -sunnuntaisin 8:00-16:00
Sepänaukion kirpputor, Jyväskylä

Aina 15.9 asti Sepänaukiolla järjestetää Jyväskylän partiolaiset ry perinteeksi muodostuneen kirpputorin. Paikkojen hinnat eivät huimaa päätä, oman myyntipisteen voi lunastaa jo kolmella eurolla. Totuttuun tapaan parhaat kaupat tehdään aamulla, joten kannattaakin laittaa kello soimaan ja suunnata kirpputorille tekemään löytöjä.


Operaatio punainen lanka, koko kesä
Suomen käsityön museo, Jyväskylä

Museoseikkailu sisältää  tarinapolun lapsille, jonka varrelta löytyy erilaista kuuntelemista ja itse tekemistä. Tarkoituksena on selvittää, mistä villalanka tulee ja miten se saa punaisen värinsä. Tehtävät ovat parhaimmillaan lukutaitoisilla alakoululaisilla, mutta tekemistä löytyy aina kolmevuotiaasta aikuisiin asti. Hintaa tällä seikkailulla on 3 euroa lapselta.

Kauniita maisemia ei tarvitse aina etsiä kaukaa

Luontoa lähellä, kaupungin luontopolut

Usein käy niin, että miellämme luonnon olevan jotakin ainutlaatuisen kaunista ja koskematonta kaupunkiympäristömme ulkopuolella. Jyväskylän alueella on kuitenkin useita luontopolkuja, jotka tarjoavat helpon sukelluksen lähiluontoon. Etenkin Tourujoen lyhyt, mutta vaikuttava polku oli itselleni ensimmäisellä kerralla melkoinen yllätys. Monet poluista ovat helppokulkuisia, eivätkä vaadi esimerkiksi kumisaappaita kuin märällä kelillä. Matkaan onkin helppo lähteä koko perheen voimin. Mukaan voi pakata eväät ja tehdä reissusta kunnon kesäretken makkaranpaistoineen ja retkiruokailuineen.



Toivottavasti joukosta löytyi mielenkiintoisia kohteita! Minulle saa myös mielellään vinkata erilaisista Jykylän alueen kesätapahtumista, mieluiten sellaisista joihin voisi lapsi repussa kuvitella suunnistavansa!

-Annukka



tiistai 9. heinäkuuta 2013

Kalatutkijan kesä

Kurjenjalat (Potentilla palustris) kukkivat parhaillaan Keski-Suomessa.

En olekaan aiemmin kertonut suuremmin siitä, mitä teen päivätöikseni, mutta kirjolohet ja tutkimus ovat saattaneet sanoina vilahdella siellä täällä tekstien seassa. Seuraavaksi ajattelin kertoa hieman tarkemmin työstäni tutkijana sekä siitä, mitä se on tässä ensimmäisen puolen vuoden aikana pitänyt sisällään. 

'Tutkija' kuulostaa monen korvaan pölyisiltä arkistoilta, kellarikerrosten silmänkantamattomiin levittäytyviltä kirjahyllyiltä ja muutaman neliömetrin ikkunattomalta siivouskomerolta, jonne tutkijan ammattia harjoittavat sulkeutuvat yksittäin ja piipahtavat ihmisten ilmoilla korkeintaan yleisinä juhlapyhinä muutaman tunnin ajaksi. Todellisuus on useimmiten jotain muuta, mutta sisältää silti hämmentävän koomisesti aika ajoin hyvin stereotyyppisiä elementtejä siitä, millaista ihmisten mielestä on olla tutkija.

Aloitin siis jatko-opinnot tammikuussa, tutkimusaiheenani kalojen ravitsemus. Tarkemmin sanottuna tutkin kokeellisesti mahdollisuuksia korvata eläinperäiset rehuraaka-aineet kotimaisilla kasviperäisillä proteiineilla. Kalanviljely kun on huoman nopeasti kasvava ala maailmassa ja tällä hetkellä siitä aiheutuva ympäristön kuormitus ja viljelykalojen rehua varten pyydettävien kalakantojen hupeneminen ovat alan ongelmakohtia. Kehittämällä hyvin hyödynnettäviä kasvipohjaisia rehuja, päästään pienentämään molempia ongelmia merkittävästi. Käytännössä siis tutkin sitä, kuinka kalajauhoa ja -öljyä voisi korvata rypsillä ja härkäpavulla. Tutkimuksissani testataan lisäksi vielä rehututkimuksessa uudenlaista analyysimenetelmää, jossa vertaillaan kalojen kudosnäytteiden isotooppisuhteiden muutoksia eri raaka-aineita nauttivissa kalaryhmissä. Omassa tutkimuksessani käytetään vakaita isotooppeja, joten kuvioissa ei onneksi ole radioaktiivisia aineita. 

Parhaillaan tutkimukseni on edennyt ensimmäiseen kokeeseen asti. Usein tuntuu, että oma työ etenee järkyttävän hitaasti ja aina tulee vastaan vaikka minkälaisia kommelluksia. Meneillään oleva koekin viivästyi koekalojen sairastumisen takia muutamalla kuukaudella. Niinpä vietän kesän koekirjolohien kanssa, kalat kun vaativat päivittäistä hoitoa. Epäsäännöllisiin työaikoihin ja pitkiin päiviin tulee siis jokaisen tutkijaksi havittelevan tottua. 

Suomen punaisimman kukan titteliä kantava ketoneilikka (Dianthus deltoides).

Paljon aikaa työssä kuluu tosiaankin tiedonhakuun ja sen sisäistämiseen. Pölyiset arkistot ja kirjahyllyt tosin ovat suurelta osin muuttuneet netin tarjoamiin hakupalveluihin ja elektronisiin tiedejulkaisuihin. Useimmiten tulostan kuitenkin tärkeät ja kiinnostavat julkaisut, sillä niitä on todella paljon mukavampi lukea paperisina versioina kuin näytöltä. 

Työhuoneessani on sentään ikkuna, tosin istun siitä mahdollisimman kaukana. Neljän hengen jaetussa toimistohuoneessa ei myöskään ole aina rauha ja hiljaisuus taattua, joten paljon aikaa kuluu myös kotona, kirjastossa, tai näin kesäaikaan ulkona rannalla, lukiessa. Lukuhommat saa kuitenkin unohtaa aika tehokkaasti kokeiden ajaksi: muuta ei juuri koekalojen hoitamisen, ruokkimisen, näytteidenoton ja jatkuvasti vastaan tulevien pulmien ja haasteiden selvittelyn jälkeen ehdi tehdä. Pitkien päivien ja työputkien aikana mieleen hiipii välillä toive siitä, että koe olisi jo ohitse ja käynnissä olisi näytteiden käsittely, kokeesta saatujen tulosten analyysivaihe tai tieteellisen raportin kirjoittaminen. Vanhasta kokemuksesta kuitenkin tiedän jo, että myöhemmin koevaihetta ehtii tulla ikävä, sillä analyysit ja kirjoittaminen ovat omalla tavallaan vaativia ja työläitä vaiheita. 

Akateeminen vapaus, eli työn aikaan ja paikkaan sitoutumattomuus tuo sekä hyviä että huonoja puolia mukanaa. Totta, joka arkipäivä ei tarvitse välttämättä olla kello 8:15 työpaikalla. Toisaalta siellä saattaa hyvinkin joutua olemaan sunnuntai-iltana kello 21:45 tai tekemään 15 päivän yhtäjaksoisen työputken.  Minulla oli viime kuussa yhteensä neljä vapaata päivää, jolloin en käynyt laitoksella. Näistä kolmena selvittelin kuitenkin koejärjestelyihin ja -kaloihin liittyviä asioita puhelimitse ja sähköpostitse. Tutkijana oleminen ei myöskään kovin helposti lopu silloin, kun Bio- ja ympäristötieteiden laitoksen ovi painuu selän takana kiinni. Arki tai pyhä, päivä tai ilta, sillä ei ole väliä: kimurantti ongelma kaihertaa mieltä tai suuri oivallus iskee milloin tahansa. Tutkijana olemisen haasteena onkin, ainakin itsellä, oppia elämään 'jatkuvan työnteon' kanssa väsymättä. Onneksi uuden oivaltaminen, asioiden miettiminen ja ongelmanratkaisu ovat mielestäni parasta, mitä voisin kuvitella tekeväni!

-Lily

P.S. Harkitsin käyttäväni jutun kuvituksena näytteenottopäivänä nappaamani kuvia kirjolohien ruumiinavauksista, mutta lukijoiden mielenrauhan vuoksi kuvissa onkin jotain ihan muuta...

perjantai 5. heinäkuuta 2013

Nokkospannukakkua hampulla



Yrtti-iltakoulumme on edennyt hiljakseen kesän muiden kiireiden taustalla. Tarkoituksena on siis ollut kouluttaa tämän kesän aikana Lilysta ja Maijasta yrttineuvojia. Omat mutkansa projektiin ovat tuoneet osallistujien risteävät aikataulut, mutta onneksi olemme saaneet soviteltua yhteisiä tapaamisia aina silloin tällöin.

Tiistaina pidimmekin meillä illanvieton, jossa jatkoimme neuvojakoulutusta käymällä läpi yrttejä koskevaa lainsäädäntöä ja byrokratiaa. Kuten aina tapaamisissamme, myöskin nyt ruoka näytteli merkittävää osaa. Teen kanssa nautittavana iltaherkkuna meillä oli opintoja siivittämässä kokeiluluontoista nokkospannaria. Resepti osoittautui toimivaksi ja ainesosiensa vuoksi myös tavan pannukakkua hieman terveellisemmäksi makeaksi herkuksi. Etenkin ihastuimme hampunsiemeniin, ne kun rouskuivat ihanasti tuoden pannukakun rakenteeseen oman kivan lisänsä. Pannukakut ovat myös siinä mielessä kiitollisia leivottavia, että niiden ainesosia voi helposti muutella ja lisätä joukkoon omat suosikkinsa: vehnänalkioita, kuivattuja yrttejä, porkkanaraastetta...

Nokkospannukakku

3 dl täysjyvävehnäjauhoja
1 dl kauralesettä
noin 1/2 dl kokonainen hampunsiemen
noin 1 dl ryöpättyä nokkosta silppuna
1 1/2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria tai noin 1/2 tl vaniljajauhetta
8 dl maitoa
2 kananmunaa
100 g sulatettua voita tai margariinia

Sekoita keskenään kuivat aineet. Lisää joukkoon maito, kananmunat, sulatettu margariini sekä nokkossilppu. Sekoita ja anna hetken aikaa turvota. Kaada taikina leivinpaperilla suojatulle uunipellille ja paista 200 asteessa noin puolisen tuntia. Tarjoillaan esimerkiksi hillon ja kermavaahdon kera.

Tähän tykästyimme sen verran, että erilaisia yrttipannareita tullaan varmasti jatkossakin tarjoilemaan meidän taloudessamme.

-Annukka

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Tom's of Maine - ratkaisu deodoranttipulmiin?

Ihastuttavan aprikoosintuoksuisesta
deodorantista on tullut suosikkituotteitani
(kuva Tom's of Maine Store).

Annukka kirjoitteli hiljattain ekodeodoranttitestailuistaan blogissa, etsiskellen toimivaa ekodeodoranttia. Itselläni on ollut sama missio jo tovin käynnissä, mutta kokemukset ovat olleet pääsääntöisesti enemmän tai vähemmän pettymyksiä. Todella ikävää, sillä myös deodorantin käytön osalta sitä toivoisi voivansa vähentää elimistön kemikaalikuormitusta. Ja koska epäonnekseni en ole sattunut syntymään siihen vähemmistöryhmään, jonka kainalohiki ei houkuttele hajua aiheuttavia bakteereja luokseen, olisi jonkinlaista kohtuullisen tehokasta deodoranttia käytettävä. 

Paikallisessa Punnitse & Säästä -kaupassa törmäsin itselleni vieraaseen Tom's of Maine -merkkiseen Long Lasting Natural deodoranttiin, jonka nappasin heräteostoksena mukaan. Tuote kun houkutteli paitsi pakkauksen lupaamalla aprikoosituoksulla myös sillä, että se oli laadultaan kiinteä deodoranttistikki, mikä on mielestäni deodorantin paras olomuoto: ei turhauttavaa nestemäisten deodoranttien kuivatteluaikaa tai aerosolin hengitysteihin ja silmiin tunkeutuvia hiukkasjäämiä.

Valmistajan sivuilta en ikävä kyllä löytänyt sen kummempia luonnonkosmetiikkasertifikaatteja, mutta ilahduttavan tarkasti nettisivut listaavat jokaisen käytetyn ainesosan, sen käyttötarkoituksen ja alkuperän (tuotteissa ei käytetä eläinperäisiä ainesosia). Ainesosaluettelo on myös ilahduttavan lyhyt, ja tulee tunne, että kaikki turha on karsittu pois tuotteesta. Lisäksi tämä brittiyritys vaikuttaa ainakin omien sivujensa perusteella olevan kovastikin ympäristö- ja yhteiskuntavastuullinen: esimerkiksi 10% voitoista menee ympäristö- ja yhteiskunta-aiheisiin hyväntekeväisyysprojekteihin ja yrityksen työntekijät käyttävät 5% työajastaan vapaaehtoistyössä.  

Mukavan aprikoosintuoksuinen deodorantti on ollut nyt käytössäni muutaman viikon ja saanut kokea tujuja hellekelitestejä. Tästä huolimatta en ole vielä havainnut kertaakaan ikävää hienhajua. Kainalot toki kostuvat hikoillessa, mutta kuivahtavat myös melko pian. Olo on tuntunut raikkaalta ja deodoranttiin on voinut luottaa tiukemmassakin paikassa. Mahtava tuote! Nettiarvioiden mukaan osalle käyttäjistä on aiheutunut deodorantista ihoärsytystä, joten voi olla, että hyvin herkkäihoisille tuote ei välttämättä sovi. Toisaalta valmistajan valikoimissa on erilaisia tuoksu- ja tuoteversioita, joista toivottavasti jokainen löytää omaan makuunsa ja ihotyyppiinsä sopivan.

-Lily