perjantai 30. elokuuta 2013

Minne mennä, mitä tehdä?

Kesän vaihtuessa syksyyn nämäkin Jyväsjärvellä kuoriutuneet ja kasvaneet
silkkiuikut lähtevät talvea pakoon Länsi-Eurooppaan ja Välimeren alueelle.

Näin kesän, ja kesälomien, päättyessä ja syksyn alkaessa käynnistyvät koulujen lisäksi monet muutkin aktiviteetit. On uudet harrastukset ja jumppakurssit, kaikki tuntuu jotenkin helpommalta ja soveliaammalta aloittaa näin alkusyksystä. Alkusyksystä riittääkin monenlaisia mielenkiintoisia, usein sadonkorjuuherkkujen täyttämiä tapahtumia, joten seuraavassa postauksessa listataan jälleen ajankohtaisia menovinkkejä alkusyksyyn.

Elokuu

Huomenna tapahtuu Toivolan Vanhalla Pihalla, kun tarjolla on sekä Tehtailijan Korjaustori että Hermannin Herkkutori! Korjaustorilla on tarjolla ammattilaisten korjaus- ja kunnostuspalveluita sekä niksejä omien tavaroiden korjaukseen, huoltoon ja entisöintiin. Tarjolla on myös vanhojen tavaroiden vaihtopiste, jonne voi tuoda itselleen tarpeettomaksi jääneitä, ehjiä tavaroita ja vaihtaa ne veloituksetta muiden tuomiin tavaroihin.

Viime keväänä käynnistynyt Hermannin Herkkutori taas lienee tullut tutuksi jo monille jyväskyläläisille. Torilla paikalliset tuottajat tarjoavat omia tuotteitaan  kerran kuussa, kesäkaudella kahden viikon välein. Lähituotetun ruoan ostaminen onkin helppoa, kun myyjät ja ostajat kohtaavat keskeisellä paikalla keskustassa.

Toivolan Vanha Piha, Cygnaeuksenkatu 2. Lauantai 31.8. Tehtailijan Korjaustori klo 10-15 ja Hermannin Herkkutori klo 10-15.

--
Suomen luonnon päivänä voi lähteä opastetulle luontoretkelle
vaikka sammalia tai suomaisemia ihastelemaan.

Toivolan Vanhan Pihan lisäksi huomenna vietetään myös järjestyksessään ensimmäistä Suomen luonnon päivää, ja monipuolisia luontoaiheisia tapahtumia ja retkiä on tarjolla ympäri maata. Miltä kuulostavat esimerkiksi lepakkoretki, erilaiset sieniaiheiset retket ja tapahtumat, kalatien esittely tai suunnistuksen alkeet? Tapahtumakalenterista löytyvät kaikki päivän tapahtumat: Jyväskylästäkin löytyy Retki Vaarunvuorille sekä Koko perheen retki Tourujoen luonnonsuojelualueelle.

Tapahtumapäivän lisäksi useissa elokuvateattereissa esitetään uusintanäytöksinä lähipäivien ajan Metsän tarina -dokumenttielokuvaa, joka ainakin itsellä on vielä näkemättä. Eli nyt olisi hyvä tilaisuus viimein nähdä tämä laatuleffa!

Koko Suomi. Lauantai 31.8. Suomen luonnon päivä.


Syyskuu

Syyskuun ensimmäisenä torstaina järjestetään Maaseutu kaupungissa -tapahtuma, joka levittäytyy keskustan kävelykadulle sekä Toivolan Vanhalle Pihalle. Tapahtumassa esitellään maaseudun elinkeinoja. Toivolan Vanhalla Pihalla esitellään päivän aikana hevosen kengitystä sekä hevoshierontaa ja paikalta löytyy myös hevosia ja lampaita yleisön ihmeteltäväksi. Tarjolla on myös lähiruoan tuottajia myymässä herkkuja sekä ruokavinkkejä ja maistiaisia järvikalasta, naudanlihasta ja kotimaisista marjoja.

Jyväskylän kävelykatu ja Toivolan Vanha Piha, Cygnaeuksenkatu 2. Torstai 5.9. klo 10-16. Maaseutu kaupungissa.

--
Kesäisen herkkutorin antimista
nautittiin takapihan piknikillä.
Toivolan Vanha Piha on syyskuussa muutoinkin aktiivinen: tarjolla on keskiaikainen Hansapiha syyskuun puolivälissä, sekä Tehtailijan Korjaustori ja Hermannin Herkkutori! Hansapihan keskiaikamarkkinat esittelevät keskiaikaista kulttuuria ja elämänmenoa monesta eri näkökulmasta, ja tarjolla onkin muun muassa ruokaa, musiikkia sekä työnäytöksiä.

Toivolan Vanha Piha, Cygnaeuksenkatu 2. Torstai-lauantai 12.-15.9. Hansapiha.

Toivolan Vanha Piha, Cygnaeuksenkatu 2. Lauantai 28.9. Tehtailijan Korjaustori klo 10-15 ja Hermannin Herkkutori klo 10-15.

--
Ween Maan Wiljaa kokoaa jälleen syksyn sadon antimet Jyväskylän Paviljongille. Kaksipäiväisillä markkinoilla on tarjolla monipuolisesti niin paikallisten lähituottajien kuin hieman kauempaakin matkanneiden myyjien tuotteita. Näitä syyskuisia markkinoita odotan joka vuosi innolla ja samalla ne merkitsevät mielessäni kesän vaihtumista syksyksi.

Jyväskylän Paviljonki, Uno Savolan katu 8. Lauantaina 14.9. klo 10-17 ja sunnuntaina 15.9. klo 10-16.  Kala- ja elomarkkinat Ween Maan Wiljaa.

Ween Maan Wiljaa -markkinat tarjoavat monia herkkuja myös
paikan päällä nautittavaksi. Viime syksynä maisteltiin lettuja.

--
Komiikan ystäviä hemmotellaan, kun Stand Up Festari saapuu Jyväskylään. Kolmipäiväisen festarin aikana tarjolla on lukuisia esityksiä ympäri kaupunkia. Esitysten lippuhinnat vaihtelevat 12€-22€ välillä.

Jyväskylän kaupunkialue, torstai-lauantai 19.-21.9. Stand Up Festari.

--
Tanssitaiteen ystävien iloksi Jyväskylään rantautuu jälleen Tanssin aika -festivaali, joka järjestetään nyt kahdeksannen kerran. Nelipäiväisen festivaalin tapahtumat levittäytyvät keskusta-alueelle ja moneen esitykseen onkin vapaa pääsy. Esityksiä onkin tarjolla muun muassa Matkakeskuksessa ja Suomen käsityön Museossa. Festivaalien ohjelma on nähtävissä täällä.

Jyväskylän kaupunkialue, keskiviikko-lauantai 25.-28.9. Tanssin Aika -festivaalit.

--
Valon kaupunki -tapahtuma tarjoilee valotaidetta
pimenevissä illoissa.
Valon kaupunki -tapahtuma järjestetään syyskuussa niin ikään kahdeksatta kertaa. Tapahtuman aikana tarjolla on lukuisia valo- ja multimediaesityksiä, näyttelyitä, työpajoja, juoksutapahtuma ja opastettuja kävelykierroksia- Tapahtumakalenteri kokonaisuudessaan löytyykin tapahtuman omilta sivuilta. Omaan kotikaupunkiin kannattaakin lähteä tutustumaan ihan uudenlaisesta näkökulmasta pimenevissä syysilloissa, jännittävästi valaistuna. 

Jyväskylän kaupunkialue, torstai -lauantai 26.-28.9. Valon kaupunki -tapahtumat.

--

Listattujen tapahtumien ja menovinkkien lisäksi kannattaa tietysti katsastaa myös paikallisten opistojen tarjonta (Jyväskylän kansalaisopisto, Alkio-opisto, Jämsän työväenopisto), sekä tutustua myös muuhun kulttuuritarjontaan, kuten Jyväskylän kaupunginteatterin, Jyväskylän Sinfonian, sekä Jyväskylän museoiden ohjelmistoihin. Esimerkiksi Annukka on menossa Jyväskylän kansalaisopiston järjestämälle Nokkosesta lankaa ja paperia -kurssille, joten aiheesta lienee tulossa tunnelmointia myös blogin puolelle myöhemmin...

Alkusyksyllä on luonnollisesti myös mahtava tilaisuus päästä nauttimaan luonnossa liikkumisesta upeissa syysmaisemissa sekä tietenkin luonnon antimista! Keski-Suomessa onkin tarjolla monia upeita luontopolkuja, vaellusreittejä ja kansallispuistoja. Jyväskylän seudun matkailu on listannut keskisuomalaisia patikointi- ja rekikohteita täällä. Lisäksi kannattaa katsastaa vinkkejä retkeilykohteiksi myös esimerkiksi Retkipaikasta sekä Suomen Vesiputoukset -sivustolta.

Menovinkeissä on listattu omasta mielestäni kiinnostavia tapahtumia Jyväskylän alueella, joten mikäli tiedät jonkin upean tapahtuman, joka ei listauksesta löydy, vinkkaa ihmeessä tästä postauksen kommentteihin!

-Lily

P.S. Luonnollisesti kannattaa tutustua myös Villikatajan kurssikalenteriin ja poimia sieltä kiinnostavat kurssit omaan kalenteriin. Otamme myös mielellämme vastaan kurssiehdotuksia ja -toiveita, mikäli kalenterista ei löytynyt haaveilemaasi kurssia.

keskiviikko 28. elokuuta 2013

Paprikakeittoa sulatejuustolla

Lily kirjoitteli taannoin paprikan historiasta ja ominaisuuksista ja vinkkasi myös yhdestä lempipaprikareseptistään. Itsekin olen aina pitänyt paprikasta ja viime viikkoina olenkin tehnyt muutamaankin otteeseen tomaattipohjaista paprikakeittoa. Keltaisten lehtien ilmestyttyä puihin ja kelien viilennettyä harva asia tuntuu niin ihanalta kuin nauttia kupillinen lämmintä keittoa sateen rummuttaessa ikkunoita.


Lempeä paprikakeitto

öljyä tai voita
2 sipulia
2-4 paprikaa, koosta riippuen. Kuvan mallisia paprikoita keittoon upposi kaksi vaaleaa ja kaksi punaista
2-4 valkosipulinkynttä
2 prk tomaattimurskaa
2-4 dl ruokakermaa
1-2 dl punaisia linssejä
1/2 pkt sulatejuustoa (Koskenlaskija)
chilipippuria

Kuullota sipulit rasvassa, lisää valkosipulit joukkoon. Silppua paprikat suikaleiksi, lisää hetkeksi pehmenemään sipuleiden kanssa. Lisää tomaattimurska ja ruokakermaa makusi mukaan. Huuhtele linssit ja lisää ne keittoon. Mausta chilipippurilla ja halutessasi suolalla. Keittelyn ollessa loppuvaiheessa, lisää pieniksi kuutioiksi leikattu sulatejuusto. Sekoittele varoen ja nosta levyltä. Tarkoituksena on, että sulatejuustot sulavat hieman, mutta jäävät kuitenkin suussa sulaviksi sattumiksi keittoon. Tarjoile keitto leivän kanssa.

Keitto maistui hyvin suolattomanakin, kiitos sulatejuuston
-Annukka

sunnuntai 25. elokuuta 2013

Loppukesän tunnelmissa

Dekkari ja teetä auringonpaisteisella mökkilaiturilla, unelmaviikonloppu!

Tänä kesänä en ole paljoa ehtinyt nauttia  nopeasti ohi menneestä alkukeväisestä villiyrttikaudesta, hellesäistä, lämpimistä uimavesistä, mästä, marjastuksesta tai muistakaan parhaan vuodenaikamme antimista. Kesä 2013 on mennyt minulla tiiviisti väitöskirjatutkimuksen parissa, kellareiden koekalojen ääressä. Vaikka työ onkin pääosin motivoivaa, on silti kolmatta perättäistä viikkoa kala-altaita kuuratessa kaivannut koko muun Suomen kanssa heinäkuisille lomalaitumille. 

Yrttien ja marjojen satokausi saattoi mennä jo ohitse suurelta osin, mutta onneksi sentään monien sienten paras aika on vielä edessä päin.

Onneksi omaankin kesään on mahtunut muutamia kesämenoja. Olen ennättänyt käydä pari kertaa mökkivierailulla eri mökeillä, festareilla, sirkuksessa ja Tampereella Särkänniemessä. Olen ehtinyt ostaa uudet bikinit ja käyttää niitä kolmesti. Yhden iltapäivän olen viettänyt vadelmia poimien. Kesään onkin kaikesta kiireestä huolimatta ehtinyt varkain eksyä pieniä seikkailuja sinne tänne; muutama yksittäinen päivä tai puolikas, jotka ovat auttaneet jaksamaan kesäistä uurastusta. 

Tallinnan eläintarhassa voi ihmetellä lystikkäitä pesukarhuja, sekä satoja muita eläimiä.

Kesän kohokohtiin lukeutuu ehdottomasti elokuun alun neljä vapaapäivää ja niiden vietto Tallinnassa paremman puoliskon kanssa. Toisin kuin moni muu suomalainen, en ole itse juurikaan vieraillut etelänaapurissamme, eikä Tallinnakaan ole tullut tutuksi aiemmin muutamaa talvista piipahdusta lukuun ottamatta. Kesäinen kaupunki olikin ihastuttava! Kanssamme samaan aikaan paikan päälle osuneet helteet ja yölliset ukkosmyrskytkin viehättivät, joskin kosteankuumat yöt tekivät nukkumisesta hieman haastavaa. Tallinnassa vierailimme ensimmäistä kertaa paikallisessa eläintarhassa, joka olikin biologin unelma! Valtaosalla eläimistä oli tilavat ja virikkeelliset kodit, joskin esimerkiksi karhutalo odotti vielä remonttia. Neljän päivän lomalla ehdimme tietysti myös syödä hyvin ja kierrellä vanhassa kaupungissa tunnelmoimassa. 

Tallinnassa valokuvasin eläintarhavierailua lukuun ottamatta erittäin laiskasti; tämä on ainoa otos vanhan kaupungin viehättävistä taloista.

Tämä viikonloppu vierähti ihanasti kesän toisella mökkivierailulla, hyvässä seurassa. Vaikka säät suosivat ja päivisin sai nauttia ihanan lämpimästä auringonpaisteesta mökkilaiturilla, olivat yöt jo melkoisen kylmiä (ja ainakin omalla kohdallani jo ihan liian kylmiä ulkona tapahtuvaan illanviettoon). Kylmenevät yöt ja koivuja täplittävät keltaiset lehdet kertovat karua kieltään syksyn saapumisesta. Osa ihmisistä sähäköityy selvästi syksyn saapuessa. He ovat täynnä intoa ja virtaa, ja nauttivat pimenevistä illoista ja viilenevistä päivistä. (Esimerkiksi Annukka on oivallinen esimerkki syysihmisestä.)

Itse en kuulu näihin ihmisiin. 

Hämärässä tunnelmointi kynttilänvalossa tosin on, no, tunnelmallista ja mieltä rauhoittavaa, mutta loputtomiin pimeisiin ja kylmiin aamuihin herääminen sekä jatkuva sade ja kuoleva luonto ovat kyllä todella tehokas vastapaino. Itse rauhoittuisin mielelläni pimeäksi loppuvuodeksi luonnon mukana: heräisin yhä myöhempään, yhdessä kalpenevan auringon kanssa, viettäisin aikani lämpimissä sisätiloissa ja tekisin lyhyempiä työpäiviä. Harmillista kyllä, tämä ei useinkaan sovi muiden ihmisten aikatauluihin, joten loppuvuoden sinnittelen todella väsyneenä eteenpäin, joululoman lepoa kaivaten. 

Kesän aikana olen sentään onneksi ehtinyt nauttia myös klassikkoherkusta, mansikkatortusta.

Alkusyksystä iskee kuitenkin minullekin useimmiten selkeästi virkistyminen ja tehokkuuden puuska, joten tästä tunteesta pitää ottaa kaikki irti ja venyttää sitä mahdollisimman pitkälle syksyyn. Pysykäähän siis kuulolla!

-Lily

keskiviikko 21. elokuuta 2013

Tavaranpoistajan vuosi -mitä jäi käteen

Miltei 1,5 vuotta sitten kirjoitin siitä, miten tavaramäärät kodissa ovat alkaneet ahdistaa minua. Kaipasin ympärilleni tilaa ja sitä aloimme myös tarmokkaasti järjestää. Nyt puolitoista vuotta myöhemmin kannamme edelleen ylimääräistä tavaraa säkeissä ulos. Uutta on tullut tilalle huomattavasti vähemmän, mutta silti tavaraa tuntuu olevan loputtomasti. Toivon kovasti, että syyskuun lopussa tiedossa oleva muutto karsii viimeisetkin ylimääräiset kapineet ja uudessa kodissa kaikelle on selkeä paikkansa.

Mitä olen oppinut vähennysprojektini aikana? En ihan hirveästi. Monta kertaa kyse on ollut enemmänkin vanhoista tavoista pois oppimisesta. Siitä, että kyseenalaistan enemmän tarvettani hankkia jotakin ja pohdin suhdettani omistamiseen ylipäätään. Muutama nyrkkisääntö on itselleni muotoutunut ja tässä ne ovat myös tiiviinä pakettina.

Meillä on nykyisin tällaisiakin! Tyhjiä laatikoita nimittäin!
Luopuminen on vaikeaa
Luopuminen koskee, olipa kyseessä ihminen, tärkeä asia tai tavara. Mitä suurempi tunneside tavaraan on, sitä raskaammalta siitä luopuminen tuntuu. Minusta tämä on tärkeää ja se pitää tiedostaa. Luopumiselle pitää antaa aikaa. En ehkä ollut valmis viime siivouskierroksella luopumaan matikankokeissa lukiovuosina onnea tuovasta villapaidastani tai yliopiston luentomuistiinpanoistani. Paitaa en ole käyttänyt vuosiin ja paperia pursuavaan säkkiin en ole kuitenkaan kurkannut sitten valmistumiseni kertaakaan. Villapaitaan kuitenkin liittyi niin monia rakkaita ja haikeitakin muistoja lukiosta. Muistiinpanojen eteen olin taas hikoillut kuutisen vuotta luentosalin hämärissä. Niinpä kumpikin säilyi ensimmäisillä karsintakierroksillani, olivathan ne minulle erityisiä. Kaikkia rakkaiksi kokemiaan tavaroita ei ole helppo heittää pois kerralla, mutta muutamasta kerrallaan on helpompi selvitä. Mitä harvemmiksi pinot ajan myötä käyvät, sitä helpommaksi muuttuu myös luopuminen. En tarvitse tavaroita muistaakseni todella minulle tärkeitä asioita, ihmisiä ja ajanjaksoja. Hiljakseen huomaan antavani eteenpäin hymyillen tavaroita, joista en uskonut koskaan voivani luopua.

Järkeistä ja pohdi käyttökelpoisuutta
Otin heti alussa käyttööni yhden vuoden säännön ja se on toiminut hyvänä perussääntönä kaikissa tavaroiden karsinnoissa. Kysyn siis aina jokaisen tavaran kohdalla itseltäni, olenko tarvinnut sitä viimeisen vuoden aikana. Jos vastaus on ei, tavara lähtee auttamatta poistopinoon. Poikkeuksen muodostavat jotkin työkalut, kuten esimerkiksi vasarat ja ruuvimeiselit. Niitä en välttämättä tarvitse jokaisena vuotena, mutta niiden olemassaolo on kiistatta tarpeellista perusasunnossa. Samoin jos vastaani tulee jotakin, jonka olemassaoloa en ole koko sen hukassaoloaikana osannut kaivata, tavara lähtee kiertoon.

Kaapeistani on pitkin vuosia löytynyt esimerkiksi:
  • rakkaita, särkyneitä posliiniastioita (Jos vaikka aloittaisin vihdoinkin sen mosaiikkiharrastuksen ja aloittaisin uusiokäyttämällä rakkaat lautaset esimerkiksi pannunalusen pohjana? Nerokasta!)
  • kanaverkkoa (Koska eihän kukaan voi elää ilman moista, etenkään kerrostalossa?)
  • kassillinen paperisälää, kuten kuitteja ja matkalippuja, ulkomaanmatkoilta (Näistähän näppärä tyyppi askartelee valokuva-albumit muistoksi upeasta reissusta. Tosin matkastakin on nyt jo kuutisen vuotta ja kukahan niitä albumeja sitten selailee, kun matkojen muistelut on tehty jo pitkään meidän perheessämme koostamalla reissukuvista videot)
Miksei esimerkiksi lajintunnistusoppaita ja tietokirjoja tahdo löytää sähköisinä?
On myös järkevä kysyä, miten monta pussilakanasettiä tai käsipyyheparia kolmen hengen taloudessa todella tarvitaan? Viimeisimpänä, hitusen kirvelevänä poistona veimme kierrätykseen ison pinon lakanoita ja muita liinavaatteita. Emme käytä kaikkia silloinkaan, kun meillä on vieraita ja valtaosa lojottaa komeron hyllyllä isoimman osan ajasta. Periaatteessa meille riittäisi esimerkiksi kolme paria pussilakanoita -yksi käytössä omassa sängyssä, toinen pesussa tai kaapissa ja kolmas vierasvarana. Enempää en tarvitse ja ylimääräiset ovat pois muusta säilytystilasta.

Kannattaa myös pohtia, tarvitseeko jotakin tavaraa lainkaan enää fyysisessä muodossa. Nykyisin musiikki, elokuvat ja pelit on helppo ladata kokonaan sähköisessä muodossa. Kirjat seuraavat hieman kangerrellen perässä. Tarvetta säilyttää niitä fyysisesti ei enää samalla tavalla olekaan. Itse tunnen lievää kauhua ajatellessani tulevaisuudessa kirjahyllyäni tarpeettomana, mutta toisaalta ajatus isosta kirjastosta käteni ulottuvilla vain muutamalla klikkauksella houkuttelee. Ainakin seuraavassa muutossa selkäni kiittäisi, kun minun ei tarvitsisi raahata noita tiiliskivilaatikoita enää asunnosta toiseen.

Kaikella tulee olla oma paikkansa
Tavarat on helppo pitää järjestyksessä ja asunto tilavana, kun kaikella on oma paikkansa. Kun tilan riisuu ylimääräisistä kuljeskelevista tavaroista, on helpompi hengittää ja hahmottaa kokonaisuutta. Minulle tämä toimii myös hyvänä mittarina tavaran määrästä -mikäli tavarat eivät mahdu säilytyslaatikoihinsa, jostakin on aika luopua.

Vaatehuoneessa näyttää nykyisin tältä, kun karsimme valtaosan liinavaatteista
Laatuun kannattaa satsata
Liinavaatteitamme lajitellessani huomasin selvästi, mitkä olivat laadukkaampaa tekoa ja mitkä eivät. Pahimmillaan muistan saaneeni lahjaksi aluslakanan, joka kului puhki kolmessa käytössä. Sen sijaan ylioppilaslahjaksi saamani laadukas kotimainen pussilakanasetti on edelleen yhdeksän vuotta myöhemmin hyvässä kunnossa. Samassa ajassa olisin saanut ostaa aika monta huonompilaatuista settiä. Hyvälaatuinen tarkoittaakin paitsi ekologisuutta, myös säästettyjä euroja. Tavaravuorista eroon haaveilevan kannattaa pitää tämä mielessään. Sen sijaan, että kaappeihin hamstraa tavaroita odottamaan edellisten rikkoutumista tai "varmuuden vuoksi", kannattaa hankkia sellaista, josta todella pitää ja jonka kanssa voi elää pitkään.

Ihastele, ihmettele ja ihastu -älä omista
Olen oppinut myös hitaasti nautiskelemaan tavaroista ilman, että minun tarvitsee omistaa niitä. Katselen kuvia, ihastelen värejä ja kehun kekseliästä designia. Jos minulla ei kuitenkaan ole todellista tarvetta kyseiselle tavaralle, annan sen jäädä kauppaan. Usein huomaankin seisovani jonkin tarjouslaarin tai sieluani sykähdyttävän taide-esineen äärellä ja käyväni itsekseni yksinpuhelua -miksi haluaisin juuri tämän, mihin sitä tarvitsen, mitä se minulle merkitsee... Satsaankin nykyisin tavaran sijasta mieluummin rahojani ruokaan, lisäähän se suoraan hyvinvointiani ja terveyttäni.

Toivottavasti näistä on apua muille kun pohditte omistamista. Kamppaileeko joku muukin teistä tavarapaljouden kanssa? Mitkä ovat parhaat vinkit itsensä hillitsemiseen kaupassa?

-Annukka

perjantai 16. elokuuta 2013

Kausiherkkuja

Parhaillaan käynnissä olevan blogikisan osanottajat ovat toivoneet Villikatajan Facebook-sivuille muun muassa lisää herkullisia ja terveellisiä reseptejä. Olemme toki jakaneet aiemminkin hyviksi havaittuja ruokaohjeita ja muita vinkkejä täällä blogin puolella, mutta ajattelin blogikisan inspiroimana lanseerata postaussarjan, jossa esillä ovat ajankohtaiset raaka-aineet. Nämä kausiherkut voivat olla yhtä hyvin maittavia ruokia, joissa hyödynnetään parhaillaan saatavilla olevia kauden raaka-aineita, mutta yhtä hyvin kyseessä voi olla myös vaikkapa talvi-ihoa hellivän täyteläisen kasvonaamion resepti tai vinkkejä lankavärjäykseen syksyn sienimetsän saaliin avulla. Ajankohtaiset ohjeet tunnistaa paitsi kausiherkku' -tunnisteesta, myös postauksessa mukana olevasta kuvasta:


Ensimmäinen kausiherkku-ohje tarjoilee terveellisen, maukkaan reseptin, jossa hyödynnetään ajankohtaisia satokauden aineksia. Tämä nopeasti valmistuva höystö maistuu niin arjessa kuin juhlavammankin aterian lisukkeena. Höystön kasvikset on tarkoitus jättää kunnolla napakoiksi, jotta niissä on vielä mukavasti purutuntumaa jäljellä.


Maukas höystö kauden vihanneksista.
Kahden sipulin herne-porkkanahöystö

noin 500g porkkanoita
200-300g tuoreita herneenpalkoja
1 sipuli tai 2 kesäsipulia
1 valkosipulinkynsi
1rkl oliiviöljyä
1-2rkl vaaleaa balsamiviinietikkaa
yrttejä maun mukaan (rosmariinia, basilikaa, timjamia, kynteliä)
mustapippuria
yrttisuolaa

Riivi herneet paloista. Pese porkkanat hyvin, kuori halutessasi. Kuutioi porkkanat noin herneiden kokoisiksi kuutioiksi (pilkkomisessa kuluu tovi, mutta pienemmät porkkanakuutiot kypsyvät nopeammin ja maustuvat paremmin). Kuori myös sipuli(t) ja silppua ne pieneksi. Kesäsipuleista voit halutessasi käyttää myös vihreät varsiosat. Kaada oliiviöljy paistinpannulle ja anna lämmetä hetki. Lisää sipulisilppu, porkkanakuutiot ja herneet. Jos käytät kuivattuja yrttejä, niin lisää nekin tässä vaiheessa. Kuullota keskilämmöllä noin vartin verran, kunnes sipulit hieman pehmenevät. Lisää balsamiviinietikkaa varovasti, samoin mustapippuria ja yrttisuolaa, sekä tuoreita yrttejä käytettäessä myös silputut yrtit. Tarkista maku ja lisää tarvittaessa etikkaa/pippuria/suolaa.

--
Meillä höystöä syötiin uunissa paistettujen perunoiden ja broilerinkoipien kera, mutta höystöstä on monen muunkin ruokalajin kaveriksi. Balsamiviinietikkaa jokainen voi annostella oman makunsa mukaan, minusta reilu ruokalusikallinen tuo mukavasti piristävää makua. Höystöstä voi myös tehdä raakaruokaversion silppuamalla porkkanat ja sipulit hyvin pieneksi ja sekoittamalla kasvikset kylmäpuristetun oliiviöljyn, balsamiviinietikan ja mausteiden kanssa sekaisin. Raakaversion voi antaa maustua jääkaapissa muutaman tunnin ajan ennen tarjoilua.

-Lily

P.S. Muistakaa käydä esittämässä omia toiveita ja terveisiä blogikisassa, niin voimme kehittää tarjontaamme vielä paremmin toiveitanne vastaavaksi!

tiistai 13. elokuuta 2013

Puolukkaista suklaata

Jokunen aika sitten minulla kävi vieraisilla ystävättäreni, jonka kroppa ei siedä vehnää lainkaan ja muitakin viljoja vähän sinnepäin. Niinpä kaivelin kaapit läpi löytääkseni jotakin tarjottavaa. Olen itse inspiroitunut viimeisen vuoden aikana tekemään yhä enemmän herkkuja raakaversioina.

Pohja-ajatuksenahan raakaravinnossa on, ettei ruokaa kypsennetä yli 40 asteeseen, jolloin lämpö ei pääse tekemään tihutöitään ravintoaineiden, vitamiinien ja entsyymien parissa. Tällöin keho saa käyttöönsä ravintorikkaampaa ruokaa. Raakaravinnon pohjana ovat mahdollisimman vähän käsitellyt raaka-aineet.
Omaan filosofiaani on viime vuosien aikana iskostunut etenkin herkkujen kohdalla, että jos kerran herkutellaan, se tulee tehdä kunnolla -ruoasta nautintoa saaden, itseään syyllistämättä ja toisaalta jokaisen suupalan mahdollisimman tehokkaasti hyödyntäen eli tyhjiä kaloreita vältellen. Raakareseptiikka on toiminut tässä oivana toverina, sillä herkutellessa raakaversioilla tiedän saavani kaloreiden lisäksi ruoasta hurjan paljon myös keholleni tärkeitä ravintoaineita. Lisäksi mausta ei ole tarvinnut tinkiä lainkaan, päinvastoin. Erilaiset raakakakut sekä etenkin raakasuklaa ovatkin tulleet tutuiksi tässä taloudessa.

Olen melkoisen noviisi mitä raakaravintoon noin yleisesti ottaen tulee, mutta mainiona apuna ja inspiraationa on toiminut Halo-blogin Hannamari inspiroivine ruokaresepteineen ja vinkkeineen. Tämäkin puolukkaleivonnainen on hänen kokkailuistaan runsaasti vaikutteita saanut. Meillä siitä tykkäsivät niin vieraani kuin myös omakin perhe.



Puolukkainen suklaaraakakakku

2 dl kaurahiutaleita
1,5 dl palmusokeria
1 dl raakakaakaota (jauhe toimisi varmasti parhaiten, minulla sattui olemaan vain massaa kaapissa)
1 dl kaakaovoita
0,5 dl kylmäpuristettua kookosöljyä
loraus vettä
1 dl lucumaa
1 rkl soijalesitiiniä
1 rkl psylliumia

Päälle:
puolukoita tai muita marjoja ripoteltuna

Sulata varovasti vesihauteessa kaakaovoi. Sekoita blenderilla (tai sauvasekoittimella, kuten minä ronskisti tein) pohjan kuivat ainekset keskenään, lisää öljyt ja vesi. Sekoittele tiiviiksi massaksi. Taputtele irtopohjavuokaan, ripottele päälle haluamasi marjat ja laita jääkaappiin noin tunniksi, jotta pohja ehtii jähmettyä hieman.

Kakku on yhtä aikaa ihanan kirpeää sekä makean suklaista. Tästä ei tule myös samalla tavalla sokeriähkyä tai -tutinaa jälkikäteen, kuten perinteisistä leivonnaisista. Sen sijaan olo on lähinnä kylläinen. Suosittelen kokeilemaan raakaversioita leivoksista omassakin keittiössä!

-Annukka

PS. Muistattehan käydä osallistumassa blogiarvontaan, osallistumisaikaa on aina 31.8 saakka.

torstai 8. elokuuta 2013

Öttöveks ja muita luonnollisia hyttysmyrkkyjä

Minulla ei ole koskaan ollut kovin lämmintä suhdetta hyttysiin, noihin kesäiltojemme vakituisiin vierailijoihin. Niiden verensiirto-operaation jälkeen saan kiitoksena omasta osuudestani peukalonpäänkokoisia paukamia, jotka kutisevat viikkoja pureman jälkeenkin. Vielä vähemmän kuitenkin kuin noita inisijöitä kohtaan kannan sydämessäni rakkautta hyttysmyrkyille. Pelkkä niiden käyttöseloste varoittaa suihkimasta ainetta kasvoihin tai taivealueille, alle kolmevuotiaiden iholle tai millekään aremmille materiaaleille. Tökötti haisee voimakkaasti ja on epämiellyttävä käyttää. Lisäksi vaikuttaviin aineisiin liittyvä tutkimustieto on nostanut itselläni karvat pystyyn. Esimerkiksi HaLon Hannamari on koonnut erilaista tietoa hyttysmyrkkyihin liitetyistä ongelmista täällä.

Innoistuinkin huikeasti, kun Lily linkkasi minulle joitakin viikkoja sitten linkin Kiitos hyvää -blogin jutun luonnollisemmasta hyttysmyrkystä. Päädyinkin pian googlettelemaan aiheesta lisää ja sekoittelemaan oman hyttysmyrkkyni. Annoin pullon testiin viikonlopuksi Sotahuutoon lähtevälle miehelleni. Tämä oli aineen suhteen skeptinen ja totesi lähtiessään, ettei ulkona edes ollut hyttysiä. Lisäksi mieskulta kysyi epäluuloisena pullon etiketin nähtyään, miksi tropin nimi on Öhöveks. Koetin selittää, että lapussa luki oikeastaan Öttöveks, mutta käsialani oli ilmeisesti hitusen liian monitulkintainen.

Öttö vai öhö? Vanha desinfiointipullo sai uuden elämän hyttysmyrkkypullona

Seuraavana aamuna sain puhelun hitusen lammasmaiselta kuulostavalta mieheltä, joka totesi, että a) hyttysiä oli sittenkin ollut ja b) aine oli toiminut. Jatkoimme kokeiluja tällä viikolla perheemme mustikkaretkillä ja todettava oli, että aine toden totta piti inisijät loitolla. Hyttysiä ei toisaalta ollut yhtä paljon kuin alkukesästä, mutta selkeä ero oli kuitenkin havaittavissa verrattuna hetkiin ennen karkotteen lisäystä ja sen jälkeen. Itse en esimerkiksi saanut ensimmäistäkään puremaa kolmen päivän marjareissuilla.

Hyttyskarkote

1,5 dl vettä
20 tippaa sitruunaöljyä (eteerinen)
20 tippaa sitruunaruohoöljyä (eteerinen)
20 tippaa litseaöljyä (eteerinen)
10 tippaa laventeliöljyä (eteerinen)
10 tippaa basilikaöljyä (eteerinen)
5 tippaa piparminttua(eteerinen)

Sekoitellaan suihkepulloon. Ennen käyttöä aine ravistellaan huolella ja suihkutellaan iholle. Ainetta kannattaa lisätä säännöllisesti parin tunnin välein, jotta sen teho säilyisi.

Hyttysmyrkyn voi tehdä myös halutessaan johonkin sopivaan öljyyn veden sijasta (oliivi, manteliöljy, jne.) tai pohjana voi käyttää myös alkoholia. Mitä enemmän eteerisiä öljyjä käyttää, sitä voimakkaampi tuote on. Kannattaakin siis nuuhkia karkotetta pitkin valmistusta ja suihkutella sitä välillä iholle testatakseen, miten vahvasti karkote tuoksuu ja onko sen kokonaisutuoksu omaan nenään siedettävä.

Monet eteerisistä öljyistä toimivat hyönteisiä karkottavasti


Hyönteiskarkotteeseen (niin hyttysiä kuin monia muitakin ötököitä vastaan) sopivia eteerisiä öljyjä:

  • sitronella
  • sitruunaruoho
  • sitruuna
  • kaneli
  • rosmariini
  • teepuu
  • eukalyptus
  • kissanminttu
  • laventeli
  • minttu
  • neilikka
  • cajeput
  • piparminttu
  • basilika
  • timjami

Laitelkaahan linkkejä, jos olette tehneet omat toimivat sekoituksenne, mielelläni jatkaisin näitä kokeita myös ensi kesänä. Samaten jos teillä on kokemuksia siitä, mikä pitää punkit parhaiten loitolla, kuulisin mielellään niistäkin :)

-Annukka

tiistai 6. elokuuta 2013

Väriä huuliin, iloa elämään

Sävy Deep Red 04. Kuva Lavera

Aiemmin, metsästäessäni vaihtelua hammastahnavalikoimiini, päädyin saksalaisen luonnonkosmetiikkamerkki Laveran hyllyjen ääreen. Tuolloin matkaani tarttui vain hammastahna, mutta myöhemmin palasin ihmettelemään laajaa valikoimaa lähempää. Selvisi, että Lavera valmistaa monipuolisesti paitsi hammastahnaa ja muita kehon puhdistusaineita, myös meikkejä. 

En ole edes teinivuosinani syventynyt jokapäiväiseen raskaaseen ehostukseen, tai jaksanut aamuisin meikata kasvojani huolella. Parhaimmillaan arkimeikkaaminen on sisältänyt meikkivoiteen, puuterin, ripsivärin ja rajausvärin käytön, lisäksi kenties hentoa huulikiiltoa tai -punaa. Valmiiksi tummakulmaisena ja -ripsisenä olen omasta mielestäni selvinnyt helpolla, kun naamataulun kriittiset kohdat ovat erottuneet jo luonnostaan. Juhliin olen kuitenkin tykännyt laittautua aina jaksaessani, tuohan juhlameikki osaltaan juhlan tuntua. Niinpä tutkailin kiinnostuneena luonnonkosmetiikkahyllyä, etenkin sen huulipunavalikoimaa. Onhan huulipuna hammastahnan jälkeen toiseksi eniten suuhun päätyvistä tuotteista: senkään kohdalla ei siis ole ihan sama, mitä kaikkea tuotteen ainesosaluettelo sisältää. 

Laveran kosmetiikkahyllyltä löytyi ihastuttavissa sävyissä hehkuva Trends sensitiv Beautiful lips -sarja, jolla on Natrue -sertifikaatin kahden tähden luokitus, eli vähintään 70% luonnosta peräisin olevista aineista on joko luomua tai luonnosta kontrolloiduissa oloissa kerättyjä. (Tarkemmin eri luonnonkosmetiikkasertifikaateista voit lukea Annukan aiemmin kirjoittamasta artikkelista.) Huulipunasarjasta löytyy kymmenen eri sävyä, joten uskoisin, että lähes jokaiselle löytyy oma suosikkisävynsä. Sävyistä kaksi, numerot 02  Peach Amber ja 07 Golden Kiss, soveltuvat myös vegaaneille, lopuissa sävyissä on väriaineena kokenillikirvoista saatavaa punaista karmiinia*. Itseäni miellyttivät eniten sävyt 05 Red Berry Charm sekä 01 Rose Kiss. Testattavaksi hyllyltä lähti näin alkuun Red Berry Charm, vaaleamman Rose Kiss -sävyn jäädessä odottamaan edellisen arkisemman punan loppumista.

Huulille Red Berry Charm levittyi ihanan mutkattomasti, eikä jättänyt joillekin huulipunille ominaista kuivaa tuntumaa. Ainesosista siis löytynee riittävästi kosteuttavia öljyjä ja vahoja. Ilokseni puna myös kesti ihan hienosti ja antaa ainakin omaan makuuni myös tarpeeksi väriä huuliin. Arkisempaan käyttöön pitääkin noutaa myös Rose Kiss jossain vaiheessa...

-Lily


Kuivattuja naaraspuolisia
kokenillikirvoja (kuva H.Zell,
Wikimedia Commons)
* Karmiinia käytetään aivan yleisesti elintarvikkeissa ja kosmetiikkatuotteissa punaisena väriaineena (koodi E120). Karmiinia löytyy muun muassa monista makeisista, mehuista, alkoholijuomista sekä kosmetiikasta. Karmiinilla myös värjätään lankoja ja tekstiilejä. Osalle ihmisistä karmiini voi aiheuttaa yliherkkyyttä ja eläinperäisenä tuotteena se ei sovi vegaaneille. Joissain tuotteissa karmiini on pystytty korvaamaan esimerkiksi kasviperäisellä punajuurivärillä (koodi E162).





lauantai 3. elokuuta 2013

200. eli blogiarvonta

Blogimme syntyi  reilut kaksi vuotta sitten halutessamme kirjata tarkemmin ylös omia puuhastelujamme sekä etenkin erilaisia kokeiluja. Hiljakseen blogista on tullut parin satunnaislukijan selaamasta sivusta satoja päivittäiskäyttäjiä keräävä paikka. Tämä jaksaa hämmästyttää meitä ja ilahduttaa meitä viikosta toiseen, hurjan isot kiitokset siis tästä teille kaikille!

Pian huomasimme myös, että usein törmäsimme tiedepuolen uutisiin, erilaisiin resepteihin ja mielenkiintoisiin juttuihin, joista ei kuitenkaan riittänyt kokonaisen blogipostauksen aiheeksi. Ne olisi ollut kuitenkin kiva jakaa teidän kanssanne, samoin kuin monet pienemmät kuulumisemme ja kokeilumme. Niinpä päätimme perustaa Villikatajalle myös Facebook -sivun. Sivusta tykkäämään pakotettujen kavereiden lisäksi paikan päälle löysi hiljakseen myös muitakin ja äskettäin saavutimme 200 tykkääjän rajapyykin.


Olimme naamakirjan puolella lupailleet pistää pystyyn pienen arvonnan kun sataluvut rikkoutuisivat. Tämä tapahtuikin yllättävän pian. Huomasimme kuitenkin hetken FB:n kilpailu- ja arvontasääntöjä selattuamme, että moisen pitäminen Facebookin puolella oli todella vaikeaa rikkomatta palvelun käyttöehtoja. Niinpä päätimmekin pistää pystyyn pienen blogiarvonnan. Arpajaisiin osallistumaan pääset siis kirjoittamalla tämän postauksen kommenttilaatikkoon toiveesi Facebook-sivun tulevasta sisällöstä. Kiinnostavatko sinua esimerkiksi keruutuoteuutiset? Ajankohtaiset menovinkit? Uutislinkit luonto- ja tiedeaiheisiin uutisiin? Kerro meille ja me tiedämme kehittää sivuamme palvelemaan paremmin teitä!

Kommentin jättämällä saat yhden arvan, tykkäämällä Villikatajan Facebook-sivusta, jakamalla linkin tähän postaukseen omassa blogissasi tai liittymällä Bloggerin kautta blogin lukijaksi lunastat itsellesi toisenkin arvan. Kerrothan kommentissasi, osallistutko yhdellä vai kahdella arvalla. Mikäli kerrot omassa blogissasi arpajaisista, linkitä myös tämä postaus kommentissasi. Liitä kommenttiisi myös sähköpostiosoite, jotta tiedämme tavoittaa sinut arpavoiton osuessa kohdalle.

Blogiarvonnan palkintona on pieni lahjapaketti, johon kuuluu Annukan tekemä bambutiskirätti sekä raakasuklaalevy Ekolon valikoimista.

Voittaja voi valita tiskirättitehtaan valikoimista haluamansa yksilön
Kilpailun osallistumisaikaa on elokuun 2013 loppuun saakka eli 31.8.2013 mennessä jätetyt kommentit huomioidaan. Arvonta suoritetaan syyskuun alussa ja voittajaan otetaan yhteyttä sähköpostitse. Mikäli voittajaa ei tavoiteta kohtuullisessa ajassa, suoritetaan arvonta uudelleen muiden osallistuneiden kesken.

Arvokkaista kommenteista kiittäen ja hyvää arpaonnea toivottaen,
Annukka & Lily