keskiviikko 27. marraskuuta 2013

Keski-Suomen luomuyhdistystä rakentamassa

Tämän vuoden keväällä perustettiin vihdoin Keski-Suomen alueelle oma luomuyhdistyksensä. Aiemmin keskisuomalaiset luomutuottajat olivat saattaneet kuulua lähialueiden paikallisyhdistyksiin tai suoraan Luomuliittoon. Nyt tuottajat voivat kuulua oman alueensa yhdistykseen ja vaikuttaa asioihin sekä toimintaan paremmin paikallisesti, omalla alueellaan. Yhdistyksen tavoitteena on lisätä jäsentensä välistä yhteistyötä, parantaa luomualan toimintaedellytyksiä alueellamme ja lisätä kaikin puolin luomun tuntemusta ja käyttöä. Tarkoituksena on myös järjestää erilaisia tapahtumia, kuten seminaareja ja koulutuksia.


Minä sain puhelun alkukesästä ensiaskeleitaan ottavalta yhdistykseltä ja minua pyydettiin mukaan yhdistyksen toimintaan keruutuoteasiantuntijana. Suostuin ja tällä hetkellä toiminkin yhdistyksen hallituksessa sihteerinä. Viime viikolla saimme pitkällisten aikataulusäätöjen jälkeen hallituksen koolle ja pidimme yhdistyksen kokouksen. Samalla summattiin kulunutta vuotta ja suunniteltiin myös ensi vuoden toimintaa.

Viikolla 13 maaliskuussa on tarkoituksena järjestää yhdistyksen yleiskokous. Tiedossa on mielenkiintoista luomuasiaa, pientä tarjoilua sekä yhdistyksen toiminnan suunnittelua. Alkuvuodelle kaavailtiin myös parin vuoden takaisen paneelikeskustelun tapaista tilaisuutta painopisteenään tuotantoeläimet. Aiemmista kokemuksista viisastuneena paneeli tahdottiin pitää pienempänä, jotta keskustelulle ja erilaisille näkökulmille olisi paremmin aikaa.
Kesän ajan tarkoituksena on tehdä yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Syksyn ja viikon 40 luomuviikon koittaessa tarkoituksena olisi järjestää tämän vuoden tapaan erilaisia luomuesittelyitä ympäri maakuntaa. Myös Ween Maan Wiljaa -tapahtumaan olisi tarkoituksena saada yhdistykselle oma esittelypiste. Ehdotuksia paikallisten tuottajien omasta luomualueesta tapahtumassa esitettiin myös, toivottavasti ne toteutuvat.
Suunnitelmat konkretisoituvat hissukseen ja varmasti hieman hioutuvatkin matkalla. Kannattaakin pitää silmällä yhdistyksen Facebook-sivuja, jotta pysyy kärryillä ajankohtaisista tapahtumista alueella.

Tulevan toiminnan suunnittelua
Tuottajien lisäksi myös kuluttajat voivat liittyä Keski-Suomen luomuyhdistyksen jäseniksi. Tällä hetkellä jäsenmaksu on lähinnä kannatushenkinen, mutta kokouksessa pohdittiin myös mahdollisuuksia saada alueen luomutuottajilta jonkinlaisia alennuksia kuluttajajäsenille.

On mielenkiintoista nähdä, mitä kaikkea yhdistyksessä tulee tapahtumaan lähivuosina ja millaiseksi toiminta tuleekaan kehittymään. Toivotaan, että kiinnostusta alaa kohtaan riittää ja yhä useampi kuluttaja valitsisi ostoskoriinsa lähiluomua.

-Annukka


sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Kauneutta kotikeittiöstä

Kirjassa on todella suloinen kansi!

Huomasin muutama viikko sitten, että Mari Kiistalan Ruusuvettä ja koivunlehtiä -kirjasta on tullut uusi painos ja tokihan minun piti lunastaa se itselleni. Kyseinen kirjahan on täynnään ihania kotikosmetiikkareseptejä, joita on kerätty talteen 1930-1940 -luvun naistenlehdistä. Lisäksi kirjan alkuosassa on lyhyt esittely resepteissä käytettävien raaka-aineiden ominaisuuksista. Valtaosa resepteissä käytettävistä raaka-aineista löytyy kätevästi kotikeittiön perustarvikkeista.

Ensimmäinen painos kirjasta on ilmestynyt vuonna 2004 ja olen lainannut kirjaa lähikirjastostani ensimmäisiä kertoja joskus lukioikäisenä, sekä säännöllisen epäsäännöllisesti tämän jälkeenkin. Nyt päätin, että on aika ostaa kirja omaksi, jotta ihanat reseptit ovat paremmin käden ulottuvilla. 

Näin juhla- ja valvomispainotteisen viikonlopun päätteeksi sunnuntai-iltapäivä ja ilta sopivatkin oivallisesti rauhoittumiseen, rentoutumiseen ja hemmotteluun. Etukäteen päätin, että huomiota saavat kasvot upean kuuloisen, ennen testaamattoman suklaanaamion muodossa. Lisäksi hemmottelun kohteena olivat myös kädet, sillä varsinkin kuluneen viikon näytteiden käsittelyn ja laboratoriovälineiden tiuhan alkoholilla puhdistamisen jäljiltä käsien iho on joutunut koville. 

Kasvot saivat hemmottelupäivänä nautiskella syntisestä suklaanaamiosta.

Käsille löytyikin kirjan selailun jälkeen oma kotihoito-ohjelmansa: hoitava käsikylpy, kuorinta ja lopuksi hoitonaamiona Kotirouvan kosteushyytelö. Kosteushyytelön valmisessa kestää tovi, sillä hyytelön tulee antaa jäähtyä ennen käyttöä, joten valmistin hyytelön samaan aikaan kasvonaamion kanssa ja jätin sen odottelemaan sillä aikaa, kun nautin kasvonaamiosta sekä käsikylvystä ja -kuorinnasta.

Kotirouvan kosteushyytelö
(käsille, 1 annos)

1rkl maissi- tai perunajauhoja
2tl kylmää vettä
1dl kiehuvaa vettä
1tl kasviöljyä

Sekoita jauhot kylmään veteen ja lisää joukkoon kiehuva vesi. Anna seoksen jäähtyä. Lisää lopuksi kasviöljy. Sekoita huolellisesti ja hiero pestyihin (ja kuorittuihin) käsiin. Anna vaikuttaa vähintään 10 minuuttia ja huuhtele naamio pois haalealla vedellä.

--

Paksu suklaanaamio tuntui todella
ylelliseltä iholla.
Syntinen suklaanaamio valmistui helposti kotikeittiön aineksista: kaakaojauhetta, hunajaa ja kermaa. (Kaakaojauhe on luonnollisesti siis sellaista sokeroimatonta versiota, ei kaakaojuomajauhetta.) Sekoitin teelusikalliseen kuohukermaa 1 ruokalusikallisen hunajaa ja sekoitin nämä tasaiseksi. Sitten lusikoin ohjeen mukaisesti 2rkl kaakaojauhetta seokseen mukaan. Hunajani oli ilmeisesti hieman paksumpaa, kuin reseptissä käytetty, sillä naamiosta tuli kovin tönkköä. Niinpä lisäsin puolisen teelusikallista kuohukermaa ja sain hieman ohuempaa, helpommin levitettävää tahnaa.

Ah, kuinka huumaavan suklaiselta naamio tuoksuikaan iholle levitettäessä! Annoin naamion vaikuttaa iholla tuon maksimiajan, noin parikymmentä minuuttia. Naamio tuntui ihanan samettiselta ihoa vasten, eikä ruvennut missään vaiheessa kiristämään. Ja tuoksu pysyi koko ajan ihanan suklaisena! Naamion pois pesun jälkeen kasvojen iho tuntui pehmeältä, eikä iho edelleenkään tuntunut missään määrin kuivalta. Tämä suklainen herkku pääsee kyllä ehdottomasti myös uusintakierrokselle omilla kasvoillani.

Kasvonaamion jälkeen oli käsien vuoro. Aluksi kädet saivat nauttia lämpimästä yrttikylvystä, jossa oli tomjamia ja rosmariinia. Tämän jälkeen oli öljy- ja sokerikuorinnan vuoro (ohje löytyy niin ikään Ruusuvettä ja koivunlehtiä -kirjasta) ja lopuksi käsiin levitettiin kosteushyytelöä. Kaiken tämän jälkeen kädet ovatkin hyvin kosteutetun ja silkinpehmeän tuntuisia. Kosteushyytelö onkin todella paikallaan taistelussa talvikauden kylmän ulkoilman sekä kuivan sisäilman ihoa kuivattavia vaikutuksia vastaan. Tuote ansaitseekin ehdottomasti Kausiherkku -merkinnän.

Mukavia ja hyvää tekeviä hemmotteluhetkiä näiden kotikeittiön aineksista valmistuvien hoitojen parissa!

-Lily

tiistai 19. marraskuuta 2013

Levitettä leivälle



Teollisessa margariinissa joudutaan juoksevat rasvat kovettamaan, jotta ne saataisiin rakenteeltaan kyllin jämäköiksi leivälle levittämistä varten. Valmistusprosessissa käytetäänkin esimerkiksi korkeita lämpötiloja, painetta ja erilaisia liuottimia. Edelleenkin kiistellään siitä, mitä kaikkia haittoja tämä prosessi tuokaan lopputuotteeseen. Itse olenkin jo pidemmän aikaa siirtynyt tekemään margariinia vastaavia levitteitä itse. Ohessa onkin kaksi yksinkertaista reseptiä kotilevitteille. Niitä voi muokata helposti lisäämällä mukaan erilaisia mausteita.




Kotimargariini

1/3 (luomu)voi
1/3 juoksevaa rasvaa maun mukaan (esimerkiksi oliiviöljy on voimakkaan makuista, avokadoöljy puolestaan mietoa)
1/3 vettä

Anna voin notkistua huoneenlämmössä. Laita kaikki ainekset kulhoon ja sekoita sileäksi blenderillä tai sauvasekoittimella. Säilyy muutamia viikkoja jääkaapissa ongelmitta.

Yrttilevite

1/3 (luomu)voi
1/3 juoksevaa rasvaa
1/3 maitorahkaa
tuoretta persiljaa
1 valkosipulin kynsi
mustapippuria myllystä

Toimi kuten edellä, lisää vain kulhoon mausteet. Blendaa sileäksi ja säilö sopivaan astiaan jääkaappiin.

Meillä tämän mallin mukainen yrttilevite on tällä hetkellä koko perheen suosikki, jota tehdään kerran parissa viikossa uusi satsi huvenneen kulhollisen tilalle. Suosittelen kokeilemaan, margariinin valmistus kotona on todella helppoa ja nopeaa!

-Annukka

torstai 14. marraskuuta 2013

Maanantai-illan tunnelmia

Kurssilaiset pääsivät ihastelemaan Annukan saippualuomuksia niin kirkkaampina...

...kuin maanläheisempinäkin sävyinä varustettuina.

Maanantai-iltaa vietettiin ihanan värikkäissä ja hyväntuoksuisissa tunnelmissa Kortepohjan Lillukassa. Vuorossa oli siis Kortepohjan vapaa-aikatoimikunnan kanssa yhteistyössä järjestetty saippuantekokurssi.

Kurssimateriaaleissa käydään perusteellisesti läpi saippuanteon saloja.

Innokkaat kurssilaiset perehtyivät saippuanteon saloihin lipeän käsittelystä ja eri rasvojen ominaisuuksista aina tuoksuihin ja koristeutekniikoihin. 

Saippuanteko on rasvaista puuhaa.

Aluksi käytiin läpi hieman saippuanvalmistuksen teoriaa ja laitettiin ensimmäisen saippuareseptin lipeä liukenemaan. 

Eräs kurssilaisista oli tuonut mukanaan todella ihastuttavia muotteja!

Teorian jälkeen päästiin kokeilemaan itse saippuanvalmistusta. Jokainen kurssilainen tehtaili omannäköisiään saippuoita erilaisin tuoksuin, värein ja koristeluin.

Joulunpunaista ja havunvihreää väriä odottamassa saippuamassaan lisäämistä.
Tummempaan saippuamassaan upotettiin kirkkaankeltaisia nokareita keskelle koristeeksi.

Kurssin päätyttyä jokaisella olikin kotiinviemisinä omat saippuapalat valettuina muotteihin. Toivottavasti kaikkien saippuat irtoavat muoteista kunnialla ja ilahduttavat tekijöitään!

-Lily

maanantai 11. marraskuuta 2013

Steviaa makeuttajaksi

Viime vuosina markkinoille on kovaa vauhtia kiivennyt uutena makeutusaineena stevia. Varsinaisesti stevia tarkoittaa kasvisukua, johon kuuluu yli 200 lajia. Makeutusaineena käytetty stevia on yksi näistä lajeista, Stevia rebaudiana. Kasvin lehdistä saadaan steviolin glykosidejä, joita voidaan käyttää makeutusaineena, ovathan ne jopa 300 kertaa tavallista sokeria makeampaa. Itsekin olin muutamissa paikoissa päässyt maistelemaan kasvin lehtiä ja makeitahan nuo mokomat olivat. Päädyinkin viime kesänä kokeilumielessä hankkimaan yhden yksilön itselleni kesäksi kasvamaan.

Pitkin kesää kuulin eri yrttikursseilla ihmisten valittavan, etteivät he ole saaneet parveikkeillaan tai pihoillaan kasvavia stevioita hyödynnettyä. Lehtien kuivaaminen ja niiden murustelu ruokaan ei ollut tuonut toivottua lopputulosta, makeutta tuskin tunsi. Itse painoin tämän seikan selvitettävien listalle, mutta loppukesän kiireissä moinen jäi hieman paitsioon.

Steviauutetta
Lokakuun lähestyessä ja muuttokuormien kertyessä tajusin, että minulla oli edelleen parvekkeella yrttikasvien kokoelma, joka tulisi käsitellä. Niinpä pakastelin valtaosan yrteistä sellaisenaan, mutta jäin pohtimaan tarkemmin stevian kohtaloa. Selailin pidemmän tovin myös netin englanninkielisiä sivustoja ja löysinkin viitteitä siitä, että stevia voisi toimia uutossa hyvin. Kuitenkin valmis uutos oli hyvin herkkä pilaantumaan ja sen säilyvyys jääkaapissa oli vain muutaman viikon luokkaa. Päätinkin heittäytyä kokeilevaiseksi ja lopputuloksena syntyi viitteellinen ohjeistus siitä, miten steviaa voi hyödyntää kotiviljelijä makeutusaineena.

Keräsin stevian lehdet talteen verrattain myöhään eli vasta syyskuun lopulla. Kasvit olivat muutenkin olleet hieman hunningolla loppukesän kiireideni vuoksi, joten otollisempaa sadonkorjuuaikaa voi jokainen etsiä itse.

Keräsin lehdet metallikulhoon ja musertelin niitä hieman saksilla leikellen ja lusikalla nuijien. Keitin vettä miltei kiehumispisteeseen asti. Kaadoin vettä niin, että lehdet peittyivät juuri ja juuri. Tarkoituksena oli saada aikaiseksi mahdollisimman väkevä uutos, jotta se ei veisi paljon tilaa ja sen käyttö olisi helpompaa. Jätin lehdet uuttumaan yön yli. Illalla maistelin lientä lusikalla ja olin vähällä nakata koko kulhollisen pois, olihan liemessä outo kitkerä sivumaku. Aamulla se oli kuitenkin tasoittunut, eikä sitä enää aistinut.


Steviauute jäässä
Siivilöin lehdet ja varastoin uutoksen pakastamalla. Pohdin ensin pakastuspulloja, mutta niiden kohdalla törmäisin taas samaan säilyvyysongelmaan: minun olisi sulatettava kerralla käyttöä varten kokonainen pullollinen ja sulana säilyvyys oli kovin lyhyt. Niinpä lopulta päädyin valuttamaan makeuttajanesteen jääpalapussiin, josta voisin käyttää ainetta pala kerrallaan.

Koska itse neste toimi selvästikin makeuttajana, halusin testata vielä muuttuisiko maku noin kuukauden pakastuksessa. Sulattelinkin muutama viikko sitten steviapaloja ja maistelin suoraan itse lientä. Makeus oli tallessa hyvin, eikä sivumakuja ollut ilmestynyt. Niinpä heitinkin surutta uutteen raakakakkumassaan ja sain aikaiseksi sopivasti makean kakun.

Tällainen palalla lopulta makeutui oivallisesti
Tämän kokeilun perusteella voinkin suositella stevian säilömistä uuttamalla ja pakastamalla. Jos te olette kokeilleet ja hyväksi havainneet muita menetelmiä stevian säilömisessä, vinkkailkaas ihmeessä!

-Annukka

torstai 7. marraskuuta 2013

Kolme kertomusta Lihattoman lokakuun ääreltä, osa 3

Onneksi tämä herkku, ja juustot, kuuluivat sallittujen aineiden listalle.

Annukka ja Maija ovatkin jo jakaneet omia kokemuksiaan Lihattoman lokakuun ääreltä ja nyt on minun vuoroni kirjoitella omia tunnelmiani tässä postaustrilogian päätösosassa. Siinä missä Annukalle ei tuottanut suurempia vaikeuksia siirtyä lihattoman viettoon ja Maijaltakin meni totaalikieltäytymiskuukausi yllättävän kevyesti, osoittautui punaisesta lihasta luopuminen itselleni jokseenkin haasteelliseksi.

Haasteet olivat eniten henkisellä puolella, sillä terveelliseen, monipuoliseen ruokavalioonhan ei välttämättä punaista lihaa, tai lihaa ylipäätään, juurikaan tarvita. Kuukauden aikana ei tapahtunut varsinaisia lipsumisia, enkä sännännyt lähikauppaan iltamyöhään ostamaan pikkuruisen lihahyllynurkkauksen kalleinta pihviä. Kuukauteen kuului kuitenkin muutamia matkoja, joiden aikana oli ihan käytännön syistäkin höllennettävä periaatteita. Ensimmäiset päivät vietin työmatkalla Virossa ja siellä hotelliruokailussa olisi käynyt vähän köpelösti, jos olisin kieltäytynyt punaisesta lihasta. Lähes kaikissa annoksissa kun oli käytetty porsasta tai nautaa. Virolainen ruoka osoittautuikin ainakin tämän kokemukseni perusteella varsin lihapitoiseksi.

Synttärikakkuun ei onneksi kuulunut liha.. vielä paljon lihatonta ruokavaliota vaikeampaa olisikin varmaan ruveta täysin hiilihydraatti- tai vehnäjauhokieltäytyjäksi: rakastan muun muassa vastapaistettuja kuumia ranskalaisia, croissanteja ja tuoretta, hyvin leivottua vehnäleipää.

Kuun puolivälissä puolestaan vietettiin pikkusiskon syntymäpäiviä ja tällä reissulla huomasin innoissani vetäväni aamupalapöydässä leipää tuplameetvurstilla. Ehkä hieman tarpeetonta hölläkätisyyttä, mutta olin onnistunut siihen mennessä miettimään jo lähes viikon päivät tiiviisti herkullista mediumkypsänä tarjoiltavaa, mehukasta naudanpihviä punaviini- tai konjakkikermakastikkeella... Paluu lihattoman viettoon ei kuitenkaan ollut syntymäpäiväviikonlopun jälkeen kovin vaikea.

Kuukauden aikana tavoitteenani oli tutustua perusteellisesti kasvisruokakokkailuun ja lisätä merkittävästi kalan osuutta ruokavaliossa. Kasvisruokakokkailut sujuivatkin oivallisesti ja käteen jäi monen monituista hyvää reseptiä, joita hyödyntää kiireisessä arjessa. Myös kalan kulutus on lisääntynyt jonkin verran, joskin kuukauden aikana tuli taas todettua se, että kalaa on varsinkin pienemmissä lähikaupoissa hyvin rajoitetusti saatavilla. Niinpä kalalajeja monipuolisesti nauttiessa tuleekin tehdä varta vasten ostosreissuja vähän isompiin kauppoihin, ja tämä taas vaatii hieman enemmän suunnitelmallisuutta. Maukkaat kalaruoat kuitenkin ovat mielestäni tämän pienen vaivan arvoisia!

Tärkein, ja toivottavasti mieleen parhaiten jäävä oivallus lihattoman viettämisestä on se, että pyrin vastedes karsimaan "turhan" lihankäytön pois. Jos haluaa syödä nugetteja tai teollisia pyöryköitä, on näiden osalta melko sama syödä quornia ja ei-lihattomia versioita. Harvassa einesannoksessa kun liha raaka-aineena pääsee tarpeeksi oikeuksiinsa, jotta sen rinnalla ei voisi käyttää yhtä hyvin kasvisversiota.

Pasta bolognese kasvisrouheesta valmistettuna käy vallan mainiosti arkiseksi ateriaksi.

Quorn-tuotteet sekä Hälsans Kök -kasviseinekset olivatkin itselle jo ennestään tuttuja tuotteita, mutta positiivisena yllätyksenä löysin kuukauden aikana Findusin Falafel-pyörykät. Edellinen ensikohtaaminen falafelin kanssa kun jätti hieman kuivan ja jauhoisen maun suuhun, eikä kyseisiä pyöryköitä olekaan sen jälkeen tullut maisteltua. Nämä Findusin versiot kuitenkin olivat maukkaan meheviä! Harmi kyllä, niitä ei lähikauppamme valikoimista löydy, joten niitä pitää napata mukaan kalanhakureissujen ohessa. Kuukauden loppupäivinä tuli vielä testattua niin ikään lihatonta viettävän Lotan suosituksesta Jalotofua kylmäsavuversiona. Herkullista ruokaa siitä saikin, ja todennäköisesti tofukin vierailee keittiössämme säännöllisesti jatkossakin. Parasta kuukauden aikana mielestäni olikin juuri uusiin ruoka-aineisiin tutustuminen, joilla laajentaa arkikokkailuja kasvispainotteisemmaksi!

Maijan tapaan ruokailu kuukauden aikana opiskelijaravintoloissa asetti omia rajoitteitaan, mutta onneksi sentään tarjolla on ihan kiitettävästi kalaruokia (joskin "seiti ja maustekastike" -annoksia tuli syötyä melkoisen paljon sitruunaisina, mantelisina ja juustoisina versioina). Muissakin ravintoloissa täysin kasviksista koostuvat annokset olivat surullisen harvassa listoilla, mutta sentään kalaa ja broileria syövänä ravintolavierailuista ei tullut liian ongelmallisia. Valikoima vaan oli normaalia paljon suppeampi.

Pasta carbonara on herkkua! Onneksi herkullisia pasta-aterioita voi kokkailla varsin hyvin myös ilman lihaa.

Millaiset olivat lihattoman lokakuun tunnelmat meidän taloudessamme? Vaa'alla tai kukkarossa lihattoman vietto ei tuntunut huomattavasti, sillä lihaa tuli korvattua juustoilla, jotka tietenkin ovat sekä herkullisia, että rasvaisia. Kaiken kaikkiaan oma olo kuitenkin tuntui keveämmältä, joskin juustojen käyttöä rajoitettaessa vastaan tuli Maijaakin vaivannut ongelma: koko ajan sai olla syömässä, kun nälkä ei pysynyt yhtä kauaa poissa. Tietysti Maijaan verrattuna itsellä on muutoinkin "koko ajan" nälkä ja tarvitsen useamman aterian joka päivä...

Yllättävää kyllä, minä osoittauduin kaksihenkisen taloutemme jäsenistä enemmän lihansyöjäksi. Parempi puolisko oli sitä mieltä, että punaisen lihan välttely ruokavaliossa voi hyvin jatkua myöhemminkin arjessa, ruokavalion painottuessa enemmän kalan ja broilerin suuntaan. Tällä linjalla varmaan olemme jatkossakin siis, joskin itse ainakin haluan kokkailla myös herkullisia liharuokia.

Lihalla herkuttelua hienossa ravintolassa. Annoksessa maukasta ylikypsää villisikaa.

Lihan käyttöä sen sijaan haluan kehittää entistä tiedostavammaksi arjessa: jos voileipiä päällystäessä on melko sama, laittaako leivän päälle kinkku- vai broilerileikettä, valitsen jälkimmäisen. Samoin nopeissa arjen einesratkaisuissa valitsen mieluusti kala- tai kasvisvaihtoehdon ja säästän lihalla herkuttelun kunnon paisteihin, pihveihin ja pataruokiin, jotka valmistetaan huolella ja rakkaudella, hyvässä seurassa nauttien. Broilerin käytön lisäämiseen liittyy itselläni hieman ristiriitaisia tunteita: toisaalta vaalea linnunliha on punaista lihaa terveellisempää, toisaalta taas tuotantobroilerien kohtelu harmittaa. Unelmataloudessani söisimmekin pääosin riistaa ja hankkisimme kasvatetun lihan pienkasvattajilta, jotka kohtelisivat eläimiään niiden ansaitsemalla arvostuksella. Naudanlihan ostammekin jo lähitiloilta, mutta vielä kun löytyisi riistan ja broilerituotteiden toimittajat...

-Lily

P.S. Maijan tapaan nautiskelin marraskuun ensimmäisenä päivänä kunnon pihviä kaikkine lisukkeineen!

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Saippuapajalla

Upean tuoksuisen pina colada-saippuan väri ei ole vielä ihan sitä, mitä haluaisin...
Eli uutta yritystä värin suhteen!

Muutamana kuluneena viikonloppuna ovat tiskivuoret kasaantuneet, kun ohjelmassa on ollut joululahjasaippuoiden tehtailua. Edellisenä viikonloppuna tuli testattua herkullisen ihastuttavan tuoksuiseksi todettu pina colada -saippuaresepti yhdessä muutaman muun saippuan kanssa ja tänä viikonloppuna saippuatehtailu jatkui niin ikään parilla saippuareseptillä. Seuraavaksi muutama tunnelmakuva saippuapajalta.

Kuvioitua kaakao-kookossaippuaa.

Vaaleanpunaisen ja valkoisenkirjava kookostuoksuinen marmoroitu pikkusaippua.

Jouluisen mausteiset pikkusaippuat valettiin piparkakunmallisiin
vanukaskuppeihin. Koristeeksi saippuat saivat vielä kauniin tähtianiksen.

Kurkku-kookossaippuan värjäyskokeilu käynnissä.

Nämä ja muutama muu saippua ovat parhaillaan kypsymässä ja valmista pitäisi tulla sopivasti joulun tienoilla. Seuraavan viikon aikana tuleekin varmaan tehtailtua vielä viimeiset joululahjoiksi menevät saippuat arki-iltaisin, kun paremmalle puoliskollekin napsahti viikon yllätystyömatka (Ei sillä, kyllä minäkin voisin työmatkalle lähteä alppimaisemiin!). 

Jos saippuanteko kutkuttaa, mutta aloittaminen tuntuu haastavalta, niin reilun viikon päästä, maanantaina 11.11. on tarjolla saippuakurssi yhteistyössä KVAT:in kanssa. Kurssilta saa pehmeän laskun saippuanteon kiehtovaan maailmaan ja tietenkin ensimmäiset omatekoiset saippuat mukaan.. Tervetuloa mukaan tekemään saippuaa jouluksi, itselle tai lahjaksi!

-Lily

P.S. Saippuakurssille ilmoittautuminen viimeistään huomiseen 4.11. mennessä.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Kolme kertomusta Lihattoman lokakuun ääreltä, osa 2

Täytetyt paprikat toimivat aina. Näissä on sisällä muun muassa suppilovahveroita,
aurinkokuivattuja tomaatteja ja yrttejä.

Alun perin tarkoitukseni ei suinkaan ollut viettää lihatonta lokakuuta. Halusin kyllä osallistua tempaukseen, mutta vähemmän radikaalein ottein. Suunnittelin laskevani lihankulutukseni syöpäjärjestöjen suosittamaan muutamaan sataan grammaan viikossa, kenties syöväni lihaa vain viikonloppuisin.

Syitä mukaan lähtemiseen oli monia. Tärkein oli jo vuosia jatkunut huono omatunto ylenmääräisen lihankulutuksen ekologisista ja eettisistä ongelmista. Ajatus on kuitenkin aina jäänyt sinne takaraivoon kolkuttelemaan saamatta aikaan merkittäviä muutoksia. ”Sitten joskus”-listalle, kuten Annukkakin sanoi. Pidän hyvästä ruoasta, ja liha nyt vain maistuu herkulliselta.

Toinen syy oli kiinnittää nykyistä enemmän huomiota syömisiini. Kotoa käsin työskentelevän sinkun ruokailut ovat usein mitä sattuu. Välillä unohdan kokonaan syödä, välillä kuittaan aterioita epämääräisillä välipaloilla tai mussutan epäterveellisiä herkkuja koko päivän. Toivoin, että lihan rajoittaminen pakottaisi tarkemmin suunnittelemaan, mitä aion syödä. Ainakaan en yhtä tiuhaan unohtaisi aterioita.

Otin kuitenkin vielä askeleen eteenpäin. Kasvissyöjäystäväni haastoi minut kokeilemaan kokonaan lihatonta lokakuuta, jossa myös kala ja kana ovat kiellettyjen listalla. En voi väittää, etteikö touhun onnistuminen olisi epäilyttänyt, mutta yllytyshulluus vei voiton.

Nyt lokakuu on kuitenkin liukunut ohi melkein huomaamatta. En saanut suuria lihanhimon puuskia, mistä olen edelleen yllättynyt, eikä kuukausi ole muutenkaan ollut sen ankeampi kuin harmaat ja koleat lokakuut aina ovat.

Ainoita merkittäviä kismityksen hetkiä olivat ravintolaruokailut. Ainakaan yliopistoruokalat eivät ole vielä aivan oivaltaneet hyvän kasvisruoan salaisuutta. Koska en enää ole virallisesti opiskelija, joudun maksamaan ruoasta täyden hinnan, eikä luontoni kertakaikkiaan antanut periksi kustantaa moisia summia epämääräisestä vihannesmössöstä. Vietin pari hyvin pitkää päivää yliopistolla kahvilan välipalojen ja kahvin varassa.

Mielenkiintoinen vaikutus oli ruokailutiheyden kasvu. Ilmeisesti liharuoka säilyttää kylläisyyden tunteen pidempään kuin kokeilemani kasvisruoat, joten olen aika ajoin tuntenut olevani kuin mikäkin märehtijä, jatkuvasti jääkaapilla laiduntamassa. Kaloreissa mitaten olen näköjään silti syönyt normaalia vähemmän, sillä paino on kuukauden aikana pudonnut puolisen kiloa. Ehkä monta kertaa päivässä syöminen on tehnyt hyvääkin: niinhän terveellisen ruokavalion ohjeissa usein suositellaan tekemään. Siinäpä siis ekologinen laihdutusvinkki.

Sieniproteiinista valmistetut quorn-nuggetit olivat iloinen yllätys. Sinkun annos
näyttää sinkun annokselta ja syödään tietokoneen äärellä, mutta sentään tämä oli
sekä herkullista, terveellistä että lihatonta.

Niin media kuin monet tuttavatkin ovat moittineet lihatonta lokakuuta hyödyttömäksi, koska kuukauden loputtua kaikki palaavat samoihin vanhoihin tapoihin, ja ehkä vielä kompensoivat lihatonta kuukautta ylimääräisellä mässäilyllä. Vielä en tietenkään tiedä, kuinka tulen jatkossa syömään, mutta luulen, että vastarannan kiisket olivat väärässä. Tuntuu, että pystyn jatkossakin pitämään lihansyönnin vähäisempänä juuri tämän siedätysharjoituksen avulla. Tähtään siihen syöpäjärjestöjen suosittamaan 300 grammaan viikossa, nyt pysyvästi enkä vain kuukaudeksi, kuten alun perin suunnittelin.

Olen löytänyt koko joukon tapoja tehdä maistuvaa ruokaa ilman lihaa. Se helpottaa myös jatkossa: ongelmahan on ollut pitkälti se, etten ole puolihuolimattomasti ruokakaupan käytävillä haahuillessani yksinkertaisesti keksinyt hyviä lihattomia vaihtoehtoja. Nyt niitä on ollut pakko keksiä, ja ne jäävät takataskuun talteen.

Löysin quornin, joka osoittautui iloiseksi yllätykseksi ja pääsee jatkossa vakituiseksi osaksi ruokavaliotani. Olen syönyt paljon suppilovahveroita ja herkkusieniä, pähkinöitä, erilaisia juustoja ja jugurttia. Ja tietenkin vihanneksia ja hedelmiä joka lähtöön.

Monta mielenkiintoista ruoka-ainetta jäi vielä kokeilematta. Seitan-reseptin otin talteen heti kuukauden alussa, mutta syystä tai toisesta en koskaan ehtinyt kaupungille sen aineksia ostamaan. Voipavutkin odottelevat vielä kaapissa, että saisin aikaiseksi laittaa ne likoamaan. Jännittäviä kasvisruokakokeiluja on siis vielä edessä.
Omasta puolestani lihaton lokakuu oli sekä helpompi että hyödyllisempi kuin osasin odottaa. Ilman lihaa pärjää näköjään aivan hyvin, vaikka sitä etukäteen voikin olla vaikea uskoa. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että odotan innolla tämän illan pihviateriaa.
-Maija Karala
--
Maija Karala on Villikatajan Annukan ja Lilyn lailla Jyväskylän yliopistosta valmistunut biologi. Maija toimii freelancer-tiedetoimittajana ja -kuvittajana, kirjoittaen jännittävistä ja mielenkiintoisista tiedeaiheista lukuisiin eri lehtiin.

Lehtijuttujen kirjoittamisen ohella Maija pitää myös Erään planeetan ihmeitä -blogia, jossa tutustutaan monimuotoisen planeettamme lukuisiin ihmeisiin ja seikkaillaan toisinaan myös omaa kotiplaneettaamme kauemmaksikin!