maanantai 30. joulukuuta 2013

Vuonna 2013

Aika kuluu ja huomasimme, että jälleen on vuosi ennättänyt vierähtää. Onkin mielenkiintoista ja mukavaa sukeltaa menneisiin kuukausiin ja ihmetellä, mitä kaikkea oikein puuhastelimmekaan.

Alkuvuodesta palailimme takaisin joululomilta, kokeilimme hurjan paljon erilaisia reseptejä niin keittiössä kuin kotikosmetiikassakin ja kurssittelimme ihmisiä. Ennätimme myös pinkaista kuuntelemassa Keruutuotteet Keski-Suomessa -esiselvityshankkeen järjestämiä luentoja ja osallistua hankkeen tapahtumiin myös aktiivisesti puhujina ja asiantuntijoina.

Saippuakurssilaisten taidonnäytteitä.

Lankavärjäyskurssin satoa.

Kevään alkaessa sulatella hiljakseen hankia, kiertelimme esiintymässä Matkailumessuilla ja teimme etenkin KVAT:in kanssa yhteistyötä kurssirintamalla. Herättelimme keskustelua paikallisista tuotteista sekä petojen salakaadoista. Kevättalvella nautimme myös upouusista kotisivuistamme, jotka laajensivat myös palvelumme ja osaamisemme paremmin löydettäväksi sekä hahmotettavaksi kokonaisuudeksi. Blogin päätimme kuitenkin säilyttää Bloggerin puolella selkeyden vuoksi.

Lily messuilla edustamassa.

Annukka sai iloisina uutisina tietää keruutuotetarkastajan lopputyönsä palkitsemisesta vuoden 2012 parhaana luontoyrittäjyyteen liittyvänä lopputyönä. Harrastimme lähiseikkailuja paneutumalla kumpikin retkeilyyn kotiovemme läheisyydessä. Päädyimme myös raakasuklaakurssille, joka antoi kipinän tehdä kakkuja ja muita herkkuja jatkossakin. Lily vietti pääsiäisen tienoilla ekopaastoa ja kokeili lisätä kasvisruokien osuutta keittiössään. Blogin puolella Lily pohti Itämeren lohta ja Annukka puolestaan arkea kestovaippavuorten takaa.

Kalliokiipeilyä kotipihan lähellä.

Retkeilyä meidän perheen malliin.

Kevät koetti sitkeästi tuloaan useampaan kertaan.

Raakasuklaakurssilla oppia hakemassa.

Kesän tehdessä tuloaan kävimme pitämässä yrttinäyttelyä Toivolan vanhalla pihalla. Lily osallistui myös innokkaana Ravintolapäivään Villikatajan nimissä, tarjoillen erilaisia villiyrttiherkkuja innokkaille asiakkailleen. Intoilimme maasta puskevista villiyrttien versoista ja kokkailimme hurjasti erilaisia yrttiherkkuja. Yrttien kiivain satoaika meni tänä vuonna tyngäksi jääneen kevään myötä nopeasti ohitse, ja esimerkiksi kuusenkerkkien tavallistakin lyhyempi satokausi jäi hieman kaivertamaan mieltä. Toivotaan ensi keväästä pidempää!

Yrttinäyttely Toivolassa.

Nokkoshampoota ja keittiösaippuaa.

Lily Ravintolapäivässä villiyrttien kera.

Kesäistä kakkua Lilyn tapaan.

Kesä jatkoi yrttejä keräillen, kalastellen ja auringosta nauttien. Annukalla piti hurjaa kiirettä kesän yrttikurssien kanssa, Lily puolestaan hikoili laboratoriossa kalojensa kanssa. Blogin puolella vilahtelikin sopivasti teemaan sopien ekodeodoranttitestejä ja sekä yrttireseptejä. Välillä ennätettiin tehdä paikallisretkiä esimerkiksi Leivonmäen kansallispuistoon. Kesän kääntyessä loppuaan kohden myös meidän puuhamme siirtyivät yhä enemmän sieniin ja kesän sadon säilöntään. Elo-syyskuun kohokohtiin kuuluivat ehdottomasti rosvopäällikköretki itärajalle, Oravivuoren kauniit maisemat ja sienikurssit.

Annukka yrttikurssilla opettamassa.

Talvikkeja kesäretkiltä.

Nuorta vuohenputkea.

Leivonmäellä seikkailemassa.

Ihanat marjat.

Syksy toi tullessaan paitsi perinteiset sienikurssit, myös Lihattoman lokakuun. Kokeilu oli ainakin Annukan kohdalla sen verran onnistunut, että lihan määrä on edelleen keittiössä korkeintaan kolmanneksen aiemmasta kulutuksesta. Lilyn osalta lokakuulta jäi käteen iso nippu maistuvia kasvisruokareseptejä, uusia tuttavuuksia kasvisruokaeinesten ja -valmisteiden osalta, sekä punaisen lihan entistä pienempi määrä arkikokkailuissa.

Hämärtyvät illat toivat tullessaan myös saippuainnostuksen ja kumpikin meistä piti suoranaista saippuapajaa kotonaan useamman viikon ajan. Matkaan mahtui myös muuta kotikosmetiikkaa ja kursseja. Annukka kävi myös opettelemassa, miten nokkosesta saadaan aikaiseksi lankaa.

Nokkoskurssin ihmettelyitä.

Täytetyt paprikat Maijan lautasella lokakuussa.

Syksyn karua kauneutta.

Joulun tullessa olemme hiljentäneet, viimeistelleet työprojekteja, kokkailleet herkkuja ja nauttineet pimentyvistä illoista. Oman porukan saippuahaaste antoi mukavan tekosyyn tehdä vielä lisää saippuaa ja joululahjoiksi tuli myös tehtyä jonkin verran kotikosmetiikkaakin. 

Uusi vuosi tuo mukanaan taas uudet kujeet: meidän osallamme niihin kuuluu varmasti ainakin kursseja niin vanhojen kuin uusienkin yhteistyötahojen kanssa, luonnonyrttejä ja -kosmetiikkaa, villiyrttiherkkuja, saippuaa ja käsitöitä... Sekä tärkeistä, ajankohtaisista (luonto)aiheista kiinnostumista. Varmasti mukaan mahtuu myös paljon, paljon kaikkea muutakin jännittävää, niin pienempiä kuin isompiakin projekteja!

Suuri kiitos kaikille teille lukijoille, asiakkaille, yhteistyötahoille ja muille kiinnostuneille kanssaihmisille, ilman teitä emme olisi tässä juuri nyt! Tervetuloa jatkamaan kanssamme matkaa myös ensi vuoteen. Toivottavasti näemme mahdollisimman montaa teistä kursseilla, luennoilla tai muissa tapahtumissa. 

Kuluneesta vuodesta kiittäen ja seuraavan tervetulleeksi toivottaen, 

Annukka & Lily

tiistai 24. joulukuuta 2013

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!


Hyvää ja rentouttavaa joulua, sekä onnellista ja menestyksekästä uutta vuotta 2014! Villikatajan blogi lomailee loppuvuoden ja palaa taas tammikuun puolella uusin jutuin. 

perjantai 20. joulukuuta 2013

Glöginvihaajan joulujuoma


Joulukuussa ihmiset alkavat usein kertoa hurmiossa siitä, miten he ostavat glögiä ja juovat sitä koko kuukauden. Osa pahemman pistoksen saaneista jopa hamstraa sitä kaappeihinsa, täytyisihän heidän muutoin odottaa seuraavaan jouluun tuota nektariaan saadakseen. Minä olen puolestani ollut aina se, joka vihaa glögiä. Tavallisesti se on äitelän makeaa pistävällä loppumaulla. Yksi kupillinen onkin koko lailla se määrä, jonka saan koko joulukuun aikana pakotettua kurkustani alas solidaarisuuden nimissä eri joulutilaisuuksissa. Koska kokemukseni ovat tästä juomasta olleet parhaimmillaankin masentavia, en ole koskaan halunnut pistää aikaani kiinni glögien testailuun. Muutama viikko sitten sisareni talvihäissä maistelin kuitenkin alkumaljana ollutta glögiä hämmentyneenä ja sainkin innostuksen kokeilla omenapohjaista glögiä omassa keittiössäni.






Vaniljainen omenaglögi

0,5 litraa omenamehua
0,5 litraa kuivaa omenasiideriä (tai yhteensä 1 litra omenamehua, jos glögistä tahtoo alkoholittoman)
1 kanelitanko
peukalonpään kokoinen pala tuoretta inkivääriä kuorittuna
1 tl kokonaisia kardemumman siemeniä
1 tl pomeranssin kuori tai esimerkiksi luomusitruunan kuorta raastettuna
10 kokonaista neilikkaa
pieni pätkä vaniljatankoa
(hunajaa)

Mittaa nesteet kattilaan ja ala lämmittää miedolla lämmöllä. Lämpötilaa ei kannata nostaa siideriä käyttäessään kovin ylös, mikäli ei halua alkoholin haihtuvan (etanolin haihtumispiste on noin 78 astetta). Mittaa mukaan kattilaan mausteet. Halkaise vaniljatanko, kaavi siemenet kattilaan ja laita myös tanko likoamaan juoman joukkoon. Glögin kannattaa antaa hautua ainakin vartin verran. Itse olen usein mitannut ainekset nesteeseen jo aiemmin ja vasta myöhemmin lämmittänyt juoman, antaen sen vielä jäähtyä kannen alla vartin itsekseen. Kaada juoma mukeihin siivilän läpi ja nauti. Jos maku kaipaa sinusta lisämakeutta, mukaan voi lisätä hieman hunajaa. Me tosin pidimme juomasta ilman lisämakeuttakin.

Ihanaa joulunodotusta teille kaikille!

-Annukka

tiistai 17. joulukuuta 2013

Joulupihalla

Jouluisia markkinakojuja.

Porteista sisään astuessa kaupungin häly vaimenee. Saavumme Toivolan Vanhan Pihan Joulupihalle. Edessä aukeaa markkinapiha, jonka suuri valaistu kuusi toivottaa tervetulleeksi. Jouluvaloin ja havuköynnöksin koristellut markkinakojut tarjoavat pihan vieraille muun muassa hunajaa, kalatuotteita ja ovikransseja. Muitakin herkkuja ja ihania käyttö- ja lahjaesineitä löytyy kojujen lisäksi kellarista ja makasiinitiloista. Talvipäivän pehmeä hämärä, loimulohen ja muiden herkkujen tuoksu ja elävä musiikki saavat olon rentoutumaan: omat joulukiireet ja murheet tuntuvat kaukaisemmilta. Mitä niistä, kun saa olla osa näin upeaa joulutunnelmaa?

Oviransseja, koreja, kalatuotteita ja koruja.

Makasiinien tuntumassa on kaunis seimiasetelma.

Makasiineihin sisään astuessa ihmisvilinä ja tarjonnan paljous saavat hyvälle tuulelle: tunnelmahan on kuin keskieurooppalaisilla joulutoreilla! Pöydiltä löytyy monenlaisia käyttöesineitä, kauniita pukinkonttiin sujautettavia asioita. Eräällä pöydällä maistatetaan kookoshilloa. Tämä on minulle jotain uutta, harmillista, että päivän varalle varatut tölkit ovat kaikki jo löytäneet uudet kodit.. Herkullinen hillo kun olisi sopinut oivallisesti vaikkapa riisipuuron makeuttajaksi, kun perinteinen kaneli-sokeriseos olisi jo tapaninpäivään mennessä alkanut kyllästyttämään.

Makasiinien tarjontaa, tässä paikallisen
Sate Herkkutuotteen käsintehtyä suklaata.

Makasiinien läpi kuljettuamme pääsemme hieman erilaisen näkymän äärelle: lampaita! Kolme kaunuunharmaslammasta makoilee kullankeltaisilla oljilla ja märehtii rauhallisesti, ihmisistä sen kummemmin piittaamatta. Lampaiden vierellä seinässä oleva kyltti tarjoilee lisätietoa lampaista, sekä niiden harvinaisesta alkuperäisrodusta, johon kuuluu tällä hetkellä Suomessa noin 1800 yksilöä. Kyltti myös kertoo, että suloiset naaraslampaat ovat nimeltään Rita, Marlene ja Ella.


Vaalea Rita, etualan Marlene ja taustalla lepäilevä Ella ottavat rennosti
markkinahumusta piittaamatta.

Lampaiden ihastelemisen jälkeen suuntaamme takaisin ulkoilmaan. Pimenevässä iltapäivässä piha näyttää taianomaiselta, aivan kuten lapsuudessa kuvitteli täydellisen joulun näyttävän. Suuren kuusen vieressä, lippusalon edessä, mieskuoro laulaa joululauluja. 

Kauralyhde pihalla on kuin joulukortista. Vain punatulkut puuttuvat.

Valoa hämärään.

Joululauluja!

Joulupihan kierroksen päätämme aina niin tunnelmalliseen kahvila Muistoon, jonka antimista tulee lähes poikkeuksetta nautittua Toivolan Vanhalla ihalla käydessä. Viileä talvi-iltapäivä takaa sen, että juomavalintana on maukkaan puolukkalimonadin sijaan lämmittävää haudutettua teetä, mutta ei näissäkään herkuissa ole moitteen sijaa: 

Suolaisia piirakoita ja makeita kakkuja: molemmat ovat todella maistuvia!

"Hyvää Joulua" toivottaa kahvila Muiston pitsiverhojen
lomaan ripustettu piparkakkukoriste.

Joulupiha on avoinna vielä ensi viikonloppunakin torstaista sunnuntaihin. Ainakin itse ajattelin käydä nauttimassa pihan tunnelmasta ja ostamassa vielä muutaman lahjan pukinkonttiin (ja toiveikkaasti vierailla jälleen kookoshilloa myyvällä kojulla). Sekä tietysti myös tervehtimässä Ellaa, Ritaa ja Marlenea!

Kaikeksi onneksi Joulupihalle ennättää vielä ensi viikonloppunakin!


-Lily

keskiviikko 11. joulukuuta 2013

Hirvikartanolla vierailemassa


Hirvikartanon päärakennus
Kävin viime viikon maanantaina piipahtamassa Hirvikartanolla Himoksen takamailla. Paikka ei ollut minulle entuudestaan tuttu, joten autoa pysäköidessä huomasinkin jo uteliaana haravoivani katseellani ympäristöä. Päivä vierailulle oli erinomainen hangen hohtaessa valkoisena ja auringon paistaessa lämpimänä. Parkkipaikalta pihaan kuljettaessa katseeni tavoittikin jo ensimmäiset viitteet siitä, että talossa on myös kookkaampia eläimiä -puusta rakennetut aitaukset siinsivät pihan laitamilla, vaikka hirviä ei vielä näkynytkään. Etupihalla minua tuli vastaan paikan emäntä Susanna Partio reippaana puulaatikkoa kantaen. Siirryimme sisälle tuvan puolelle, jossa sain nauttia talon antimista ja tutustua samalla erilaisiin tuotteisiin, joita kartanolla oli myynnissä.

Kartanolla myytäviä yrttisiirappeja

Ravintola Hirvikartano tarjoilee erilaisia á la carte -annoksia ja menukokonaisuuksia. Listalta löytyy niin hirvenlihaa kuin kotimaisia marjoja, sieniä ja yrttejäkin. Paikan päällä voikin käydä niin syömässä kuin viettämässä vaikka rippijuhlat, häät tai yrityksensä pikkujoulut. Yhteistyökumppaneiden kanssa tarjoillaan erilaisia ohjelmapalveluita ja tapahtumia. Tulevaisuudessa ehkäpä myös meidän palveluitamme voi löytää jonkinlaisina paketteina kartanon valikoimista.

Tie kulkee pihamaan halki aitauksille

Tämän syksyn ravintola on toiminut tilausravintolana. Vuodenvaihteessa paikka aukeaa taas toimimaan yleisillä aukioloajoilla. Kunkin päivän aukiolot kannattaa tarkistaa ravintolan sivuilta ja mikäli haluaa myös päästä kurkkaamaan hirviä, kannattaa ottaa huomioon niiden rajatummat esittelyajat.


Vaikka kartanon tilat ja palvelut olivatkin kiehtovia, täytyy tunnustaa, että odotin kasvavalla mielenkiinnolla myös tilan hirviasukkaiden kohtaamista. Joukkio löytyikin aitaukseltaan loikomasta. Osa innostui kovasti tarjolla olevista pajunoksista. Varovaista kunnioitusta sitä huomasi tuntevansa väkisinkin näitä isoja eläimiä kohtaan, vaikka ne kovin kesysti käyttäytyivätkin. Pääsinpä minäkin sujauttamaan mokomille muutaman oksan nakerrettavaksi. Nuorempien hirvien turvat tulivat myös hamuilemaan innokkaina aidan raosta käsiäni ja nuuskimaan vierailijan tuoksua. Lämmin kuono tuntui silkkiseltä kättäni vasten.









Hirvikartano olikin mielenkiintoinen ja hieman erilainen vierailukohde, joka vakuutti ainakin minut kotoisalla ympäristöllään ja konstailemattomalla menollaan. Vaikka hirviä olenkin luonnossa nähnyt useita kertoja, niiden näkeminen ja kokeminen näin läheltä oli jännittävä kokemus. Paikka onkin mainio kohde koko perheelle tarjoten niin ruokailun, lähellä olevan luonnon hiljaisuuden kuin ihmettelyä hirviaitauksen äärelläkin.

-Annukka

torstai 5. joulukuuta 2013

Paikkatietoanalyysien pauloissa



Lily kirjoitteli kesällä siitä, millaista hänen väitöskirjatyönsä kalatutkijana onkaan. Tuolloin jo puhuimme, että olisi mielenkiintoista esitellä myös tarkemmin muita töitä, joita teemme. Niinpä aloitettuani lokakuun loppupuolella mielenkiintoisen paikkatietoprojektin, ajattelin kertoa hieman tarkemmin millaista biologin työ paikkatiedon äärellä voi olla.

Paikkatietoa voi olla vaikkapa metsän metsätyypit kartalle piirrettyinä alueina
Paikkatiedolla tarkoitetaan tietoa, johon on liitettynä maantieteellinen sijainti. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi vaikkapa innokkaan lintubongarin kartalle rastimia pesähavaintoja. Käytännössä paikkatieto voi ja usein syntyykin maastossa käsin tai gps-laitteen avulla tehtyjen havaintojen pohjalta. Sen varsinainen analysointi kuitenkin tehdään tietokoneella. Käytännössä paikkatieto sisältää aina vähintään sijaintitiedon ja ominaisuustiedon. Sijaintitieto kertoo sen, missä jokin havainto tai asia on. Se voi olla tarkka yksittäinen koordinaattipiste tai kokonainen aluekin. Myös esimerkiksi vesistöjen rajat tai tiet voivat olla sijaintitietoa. Sijaintitiedolla voi olla myös topologiatieto eli ikään kuin kuvaus siitä, miten eri sijaintitiedot sijaitsevat toisiinsa nähden.

Ominaisuustieto puolestaan voi olla miltei mitä tahansa sijaintitiedon kohteeseen liittyvää tietoa. Innokkaan lintubongarimme tapauksessa jokaisesta pesähavainnosta (=sijaintitieto) voisi olla esimerkiksi tiedossa taulukkomuodossa se, minkä lintulajin pesästä on kyse, miten monta munaa pesässä on ja milloin pesähavainto on tehty. Sijaintitieto voisi olla myös esimerkiksi jonkin alueen metsäkuviot ja niiden sijainti ja tähän liittyvää ominaisuustietoa esimerkiksi se, miten vanhaa puusto missäkin on, mikä on pääpuulaji, onko alueella erityisiä luontoarvoja ja niin edelleen.

Paikkatietotyökaluilla voidaan piirtää esimerkiksi kartta karpalon esiintymisalueista
Paikkatietoa voi käyttää lukemattomiin erilaisiin tarkoituksiin. Sen avulla voidaan vaikkapa tehdä erilaisia karttoja, optimoida rahdin kuljetusreittejä (niin esimerkiksi matkan nopeuden kuin hiilidioksidipäästöjen mukaan), suunnitella suojelualueverkostoja, tarkastella maaperästä mitattujen pitoisuuksien muuttumista alueittain, seuloa jollekin lajille sopivia elinympäristöjä tai vaikka tarkastella uutta korkeaa rakennusta suunniteltaessa, mitä kaikkea se peittää näkymästä milläkin etäisyydellä eli millaisia vaikutuksia maisemaan sillä on. Työkaluna paikkatieto tarjoaakin suunnattomasti erilaisia mahdollisuuksia.

Rasteroitua kartta-aineistoa tietokoneella käsittelyssä
Nykyistä työtäni teen keruutuotehankkeelle ja kartta-aineistot sekä työ ylipäätään tulevat julkisesti saataville, jahka valmistuvat. Työ alkaa projektina yleensä käytännössä siitä, että selvitän mitä aineistoja työtä varten tarvitsen, mistä ne saan ja miten niitä pitää muokata saadakseni irti haluamani lopputuloksen. Tässä nimenomaisessa projektissa selvitellään erilaisia keruutuotteiden keruualueita Jyväskylän alueelta, joten olen pyytänyt kaupungilta käyttööni metsäaineistoja. Olen sen jälkeen yhdistellyt tietoja, muokannut aineistoja ja luonut erilaisia rasterikarttapintoja, jotka kertovat metsän tietyistä ominaisuuksista eri alueilla. Näitä tietoja edelleen yhdistelemällä seulon aineistosta kasvi- ja sienilaji kerrallaan kaikki ne alueet, joilla kyseinen laji voisi kaupungin metsissä esiintyä.

Työ vaatii kirjallisuuteen perehtymistä, raportointitaitoja sekä tietotekniikan, etenkin paikkatieto-ohjelmistojen, hallintaa. Itse aloitin paikkatietotyökaluihin tutustumisen opiskeluaikoinani ja tein esimerkiksi graduni näitä työkaluja käyttäen. Paikkatietotyökalujen käyttö on parhaimmillaan mielenkiintoista ja havainnollista, pahimmillaan turhauttavaa tappelua koordinaatisto-ongelmien tai yhteensopimattomien tiedostojen kanssa.
Yksi itseäni eniten viehättävä asia paikkatiedoissa on se, että ne yleensä liittyvät johonkin konkreettiseen ongelmaan. Minussa onkin sen verran käytännön ihmisen vikaa, etten jaksaisi kovin innokkaana tehdä vuosikausia kovin korkealentoisia projekteja. Näissä tekemissäni töissä koenkin, että ratkon konkreettisia, selkeästi määriteltäviä ongelmia ja luon tietoa, jota voidaan käyttää hyödyttämässä usein lähialueeni ihmisiä.

Keskisuomalaisen artikkelin kuvitusta liito-oravaa käsittelevästä gradustani
Työ on itsenäistä, minkä voi kokea sekä etuna että haittana. Hyviä puolia on se, että asiat voi hoitaa omalla tavallaan ja juuri silloin, kun omiin aikatauluihin sopii. Kukaan ei oleta sinun tekevän perinteistä 8:00-16:00 päivää, jollei aikaväli tietenkin itsellesi parhaiten sovi. Työt voi hoitaa vaikka keskellä yöllä halutessaan, sillä kenenkään muun työ ei riipu sinun saapumisestasi tiettyyn paikkaan tiettynä aikana. Varjopuolina on tietysti se, ettei työyhteisöä ole samalla tavalla kuin perinteisissä töissä. Sosiaalisuus jää satunnaisia palavereita lukuun ottamatta kokonaan paitsioon. Joskus ongelmakohdan kampittaessa on myös tehtävä paljon töitä löytääkseen ratkaisun itse, kun työpaikalla joku kokeneempi osaisi kenties vinkata sopivasti ja auttaa eteenpäin.

Työstä ja sen etenemisestä on myös itse täysin vastuussa ja yllättävät ongelmat voivatkin aiheuttaa harmaita hiuksia. Myös itsestä riippumattomat seikat ja viivästykset tuovat oman harminsa. Kun saa ilmoituksen siitä, ettei kartta-aineistojen toimittaja voikaan toimittaa karttoja seuraavaan pariin viikkoon, kaikki työt seisovat sen aikaa. Työ vaatiikin myös jonkin verran stressinsietokykyä, kykyä arvioida työn vaatimaa aikaa sekä taitoa suunnitella aikatauluista realistisia.

Itse olen nauttinut paikkatietotehtävistä. Ne ovat tietynlaista ongelmanratkontaa, jossa saan pohtia ja suunnitella parasta toteutustapaa itse. Samalla ne ovat myös jatkuvaa oppimista, onhan paikkatieto-käsitteen alla niin hurjan monta erityisalaa ja yksityiskohtaa. Aina riittääkin jotakin uutta opeteltavaa, enkä usko että koskaan näissä hommissa täysin valmiiksi tuleekaan.

-Annukka


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Maailman parhaan porkkanakakun jäljillä

Mmm, porkkanakakkua!

Jokin aika sitten jääkaapin vihanneslokerossa oli muutama porkkana, jotka olivat jo uhkaavasti ohittamassa kaikista napakoimmat ja rouskuvimmat päivänsä. Samoihin aikoihin saapui sopivasti saippua- ja kosmetiikkatarvikkeiden yhteistilaus, jossa Annukan ostosten joukossa oli muun muassa ihastuttava porkkanakakku -tuoksuöljy. Niinpä päätin jalostaa porkkanoista kakkua. 

Ensiksi vuorossa oli tietenkin porkkanakakun reseptin metsästys. Netti on pullollaan ohjeita, mutta parhaimman kuuloiselta vaikutti Kanelikaruselli-blogin Maailman paras porkkanakakku. Totta kai kakkua tehdessä tuli reseptiä sovellettua ja tehtyä omia muutoksia, osin kokeilunhalusta ja osin ihan pakon sanelemanakin. Leipomisinspiraatio kun iski lopulta flunssaisena, joten kovin pitkälle kauppareissulle ei ollut voimia raahautua. Vehnäjauhojen sijaan käytin kaapista löytyneitä kaurajauhoja ja muscovadosokerin puutteessa tyydyin ruokosokeriin. Lisäksi rasvaksi sulatin voita - lähes kaikki leivonnaiset nyt maistuvat parhailta oikeaan voihin leivottuna...


(Maailman paras) porkkanakakku

3 kananmunaa
3dl ruokosokeria
3dl kaurajauhoja
½tl vaniljajauhetta
2tl leivinjauhetta
2tl jauhettua kardemummaa
2tl kanelia
1tl inkivääriä
1,5dl sulatettua voita
4,5dl hienoa porkkanaraastetta (noin 4-5 keskikokoista porkkanaa)

pinnalle
2-3dl turkkilaista jogurttia
hasselpähkinärouhetta

Vatkaa kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kuivat aineet keskenään ja kääntele ne varovasti lastalla kananmuna-sokerivaahdon joukkoon. Lisää taikinaan voisula ja porkkanaraaste. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun voideltuun suorakaiteenmuotoiseen vuokaan (lasagnevuoka tai vastaava). Paista 150-asteisessa uunissa vajaan tunnin verran. Varo ylikypsentämästä kakkua, jottei se menetä mehevyyttään. Anna kakun jäähtyä vuoassaan ja irrota sitten jäähtynyt kakku. Päällystä kakku jäähtyneenä kerroksella turkkilaista jogurttia ja ripottele pinnalle (paahdettua) hasselpähkinärouhetta.

--
Alkuperäisessä kakkuohjeessa käytetään tosiaan muscovadosokeria ja tavallista sokeria, mutta itse käytin kotoa löytyvää ruokosokeria. Sokerin määrä on mielestäni ohjeessa vähän turhankin iso ja kakusta tuli omaan makuuni turhankin makeaa. Seuraavalla leipomiskerralla tiputan surutta sokerin määrää! Mehevyyttä ja mausteisuutta tästä kakusta kyllä löytyi hyvin, tykkäsin.

Ylenpalttista makeutta leikkaamaan (ja myös siitä syystä, ettei taloudestamme sattunut löytymään maustamatonta tuorejuustoa) levitin jäähtyneen kakun pinnalle kerroksen turkkilaista jogurttia ja kruunasin koko komeuden hasselpähkinärouheella. Hapan, mutta silti pehmeä jogurtti toimi makean kakun kanssa todella upeasti! Jogurttikuorrutetta pitänee testata muidenkin kakkujen päällystyksessä. 

Seuraavalla leipomiskerralla testaan alkuperäisohjeessa kovasti kehuttua muscovadosokeria kakun leipomisessa (ohjetta pienemmässä määrässä), kenties sitten lopputuloksena on omaan makuunkin maailman paras porkkanakakku.

-Lily