perjantai 10. tammikuuta 2014

Kokouksia, pilvipalveluita ja sähköposteja, niistä on Villikatajan arki tehty

Olemme kirjoitelleet kumpikin aiemmin siitä, millaista oma työarkemme on niin kalatutkijana kuin konsultoivana biologinakin paikkatieto-ongelmien parissa. Toisaalta meidän työmme Villikatajan parissa on myös paljon muuta. Mitä se siis käytännössä on, jos ajattelemme pelkästään sitä työtä, jonka teemme Villikatajan puolella?

Työ Villikatajan parissa on itselleni mielenkiintoista, monipuolista ja toisinaan myös aikamoista sillisalaattia. Usein tehtävälistalla on kymmeniä pikkutehtäviä, jotka eivät välttämättä liity mitenkään toisiinsa. Tehtäviin kuuluu niin markkinointia, asiakaspalvelua, laskutusta, kirjanpitoa, blogikirjoittelua, Facebook-sivujen ylläpitoa kuin varsinaista konsulttityötä ja koulutustakin. Saman päivän aikana saatan kirjoittaa maileja, tehdä blogipostauksen, soitella kurssikäytänteistä, suunnitella seminaariesitystä ja piirtää karttoja paikkatieto-ohjelmistolla. Toisina päivinä en taas tee mitään Villikatajaan liittyvää. Villikataja myös herkästi ujuttautuu muuhunkin arkeen: Katiskaa järveen kauniina kesäpäivänä meloessa huomaa, että aiheesta voisi tehdä blogiin artikkelin. Mies taas on jo tottunut siihen, että mielenkiintoisempia ruokakokeiluja tehdessä lopputuloksista täytyy ottaa kuva ennen kuin ne saa syödä.

Lily tarkastamassa sähköposteja
Yleensä me emme näe Lilyn kanssa toisiamme kasvokkain, vaan keskustelemme netin kautta. Tyypillisesti vaihdemme kuulumisia, ideoita, mielenkiintoisia linkkejä sekä ihan vain yleisiä ajatuksia vähintään kerran päivässä sähköisesti. Toinen saattaa olla pitkänkin tovin poissa ja poimia lähettäjän sanat vasta tunteja niiden kirjoittamisen jälkeen. Toisinaan taas olemme yhtä aikaa koneella ja vaihdamme ajatuksia kiivaasti. Tällainen muistitaulumainen työskentely, jossa jätämme ikään kuin lappusia tiedoksi toiselle luettavaksi kun hän sähköisen muistitaulumme ohi seuraavan kerran kulkee, onkin yleisin työtapamme.
Myös monet erilaiset sähköiset työkalut ovat olleet suureksi avuksi. Valmiita dokumentteja siirretään toisen nähtäväksi pilvipalveluiden avulla. Uusimmat ja päivitetyt työt ovat aina vain yhden klikkauksen päässä. Olemme kirjoittaneet oppimateriaaleja verkossa niin, että toinen muokkaa asiakirjan alkupäätä ja toinen loppupäätä, yhtä aikaa. Samoin erilaiset tekstiluonnokset odottavat usein toisen hyväksyntää ennen kuin ne laitetaan eteenpäin. "Tein luonnoksen sähköpostiin, käytkö katsomassa ja lähetä samalla, jos on ok" on hyvin tyypillinen saate eri viesteille.

Toisinaan asioita kertyy asialistalle enemmän tai koemme tarvetta pallotella ideoilla enemmänkin. Tällöin tapaamme kasvotusten, aivan kuten viime tiistaina teimme. Tuolloin olimme koonneet listan kaikista työpanostamme vaativista asioista. Kävimme listan kohta kohdalta läpi, pohdimme eri vaihtoehtoja ja päätimme yhdessä sitten suunnan, jolle lähtisimme. Tiistain ohjelmaan kuului esimerkiksi kevään kurssiluonnosten laatiminen Kortepohjan vapaa-aikatoimikunnalle, kurssien markkinoinnin suunnittelu, kesän pilottiprojektin hahmotteleminen, syksyn suunnanmuutokset sekä yleinen ideointi. Usein yhdessä suunnittelemme lähinnä sellaisia asioita, jotka vaativat kummankin osaamista tai joissa tahdomme ideoita yhdessä. Valtaosan pienemmistä asioista voimme sen sijaan jakaa keskenämme, tehdä ne itsenäisesti ja jakaa sitten tulokset keskenämme.

Kokouksessa ihmeteltiin myös eteerisiä öljyjä ja saippuaa
Kurssien kohdalla esimerkiksi suunnittelemme yhdessä ajankohdat ja ehdotamme niitä yhteistyökumppaneillemme, päätämme pääsuunnat kurssien sisällöstä ja pohdimme kullekin parhaiten sopivia markkinointikanavia. Yleensä kurssin sisältö ratkaisee suoraan myös sen, kumpi kurssia opettaa: Yrtit ja sienet ovat yleensä suoraan minun opetettaviani, Lily taas hoitelee useimmiten kokkauspohjaiset kurssit. Käsityökursseissa kumpi tahansa voi toimia opettajana. Kurssin opettaja yleensä itse valitsee myöhemmin tarkemmat sisällöt, käytettävät oppimateriaalit ja työskentelytavat. Ennen varsinaista kurssia opettajan tulee myös tiedottaa kurssilaisille käytänteistä, sopia yhteistyökumppanin kanssa tilojen käytöstä, hankkia mahdolliset raaka-aineet ja selvittää muut pikkuseikat.

Yleensä palaverimme kestävät pitkään, puhe harhautuu välillä haaveiluun tai täysin muihin aiheisiin ja työtä lomittavat ruokatauot. Kaikki kokouksissamme olleet tietävätkin, että meidän on miltei mahdoton tehdä mitään syömättä kunnolla. Tiistaina tarjolla olikin Lilyn tekemää kasvismakaronilaatikkoa sekä hedelmäsalaattia. Välillä pidettiin luovaa taukoa työstä syömällä ja rupattelemalla muista kuulumisista.

Ei sitä töitä jaksa tehdä, jollei välillä syö
Parasta Lilyn kanssa työskentelyssä on samantyyppiset työskentelytapamme, inspiroiva yhteistyö sekä huumori. Asiat hoituvat kuin itsekseen ja toisen työpanokseen voi aina luottaa. Lisäksi nautin siitä tunteesta, että voimme heitellä vapaasti aivan hullujakin ideoita ilman, että toinen olisi niitä heti ampumassa alas. Päinvastoin, yleensä reaktio on innostus. Alkoihan eräskin Villikatajan nimellä kulkeva tarina hassuttelusta ja kysymyksestä: "Mitä sinä tekisit, jos voisit tehdä nyt ihan mitä tahansa?"

Suosittelen siis hullua haaveilua kaikille, joskus sillä voi olla kauaskantoisia ja erityisen mukavia seurauksia.

-Annukka


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti