sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Hetkellistä


Kuluneena viikonloppuna vietettiin isoäitini hautajaisia. Kaikeksi onneksi mummini sai elää pitkän ja rikkaan elämän, nähdä lastensa ja lastenlastensa kasvavan, matkustella paljon ja tehdä intohimoisesti omaa kutsumustyötään. 

Juhlat olivatkin hienosti mummin näköiset: musiikki, puheet ja kukat olisivat varmasti ilahduttaneet häntä. Muistotilaisuudessa kerrattiin mummin elämää ja sen moninaisia vaiheita. Paikalla oli moni mummille tärkeä ihminen ja tilaisuudessa vuodatettiin kyyneliä, mutta myös naurettiin paljon. Myös elämän synkempiä sävyjä sivuttiin, eihän kenenkään elämä ole pelkästään ruusuilla tanssimista. Mutta sekin kaikki oli niin kovin, kovin inhimillistä. 

Läheisen elämän päättyessä herkistyy miettimään sekä edesmenneen elämää, että omaansa. Millainen minun elämäni on tähän asti ollut? Millaisia valintoja olen tehnyt, millaisia asioita arvostan? Kun on minun aikani joskus lähteä, mitä muistotilaisuudessani sanotaan? 

Toivottavasti ainakin tunnelma on yhtä lämminhenkinen ja välitön kuin mummiani muistellessa.

-Lily

1 kommentti:

  1. Osanottoni mummosi takia, nuo ovat aina raskaita juttuja, vaikka kuinka kuuluisivat elämään. Voimia sinne!

    VastaaPoista