keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Keltainen


Kevään koittaessa päivät pitenevät ja saamme taas nauttia lämpimästä auringonvalosta, päivä päivältä hieman pidempään. Kevät on ehdottomasti lempivuodenaikojani, kesän ohella tietenkin. Kevään keltaisuus luonnossa on pitkän pimeän talven jälkeen mahtavaa. Keltaiset narsissit ja tulppaanit, sitruunaperhoset, aurinko... 

Kevätpäivien sulavesipurot ja heräävä luonto. Ja ihana, loputon valo!


Siinä missä Annukka nauttii syksyn pimenevistä illoista ja rauhoittumisesta, olen minä yleensä keväisin täynnä intoa ja energiaa. Herään päivä päivältä pirteämpänä yhdessä varhaistuvien aamujen kanssa ja nautin pitkistä valoisista illoista. Odotan innolla kevään ensimmäisiä: ensimmäistä leskenlehteä, ensimmäistä sitruunaperhosta, ensimmäistä pientä hiirenkorvaa... 

Tämä kevät on ollut minulle hieman erilainen. Olen viettänyt sen sairaslomalla, vähäisiä voimiani keräillen. Välillä aurinkoiset päivät ovat tuntuneet tervetulleen ja kaivatun ystävän sijaan melkein ilkkuvilta. "Täällä me nyt olemme viimein, meitä odotit koko pitkän talven! Koetapa näyttää iloisempaa naamaa, piristyä ja jaksaa lähteä täynnä intoa kohti uusia haasteita!" Harmaan pilviset päivät puolestaan ovat heijastelleet paremmin omia tunnelmia. 

Siitä huolimatta tiedän, että elämäni tulevat keväät tarjoavat minulle varmasti jälleen iloisenkeltaisia, energisiä hetkiä, jolloin pääsen nauttimaan täysillä suosikkivuodenaikani monista ulottuvuuksista. Tiedän, koska tänään näin tämän kevään ensimmäisen sitruunaperhosen. Ja aivan pieneksi hetkeksi tavoitin aavistuksen tutusta keltaisesta keväästä.

-Lily

3 kommenttia:

  1. Kevät ihminen minäkin, parasta aikaa ja niin ihana valo. Ja nyt sinivuokkoja.

    VastaaPoista
  2. Eija: Joo, yleensä keväät on mitä ihaninta aikaa! Vaikka täällä päin en olekaan sinivuokkoihin törmännyt, niin Pirkanmaan puolella vieraillessa niitä alkaa jo tulla vastaan..

    Signe: Kiitos. :-)

    -Lily

    VastaaPoista