perjantai 11. huhtikuuta 2014

Luontokasvatuksesta lääke luonnosta vieraantumiseen?




Minulle on muutamakin ihminen todennut, että onpas mukavaa, kun te kasvatatte lapsestanne varsinaisen luontoihmisen. ”Teillä toteutuu arjessa hienosti tuo luontokasvatus”, eräskin puolituttu kehaisi. Minä jäin hieman pohtimaan, mitä luontokasvatuksella tarkoitettiin. Meillä ei nimittäin ole koskaan käyty yhtään kasvatuksellista keskustelua siitä, että pyrkisimme erikseen tuomaan ympäristökasvatuksellisia teemoja kasvatuksemme. Kalaretkelle karatessa tai laavulle pinkoessa kukaan ei ollut pohtinut tarkemmin asian kasvatuksellista puolta, se nyt vain sattui olemaan meistä mukavaa. Käytännössä me elämmekin sillä samalla tavalla, jolla elimme ennen lastakin. Kaikille tällainen arki ei kuitenkaan ole sitä ominta tai olosuhteista johtuen mahdollista, joten varsinaiselle ympäristökasvatukselle on varmasti myös vahvaa tilausta.


Petotutkija ja luontoalan lehtori Kai-Erik Nyholm ilmaisi helmikuussa YLE:n uutisissa huolensa suomalaisten luonnosta vieraantumisesta. Nyholmin mukaan esimerkiksi sukupolvelta toiselle aiemmin siirtynyt tieto ei enää kulje, koska monet vanhemmatkaan eivät nykypäivänä näitä asioita hallitse. Miten he siis voisivat siirtää ne omille lapsilleen? Nyholm myös arvelee, että nykyihminen pelkää luontoa, kuten sinne eksymistä tai petoja. Tärkeänä lääkkeenä tähän kehitykseen Nyholm esittää juurikin lasten luontosuhteen kehittämistä esimerkiksi peruskoulussa. Ajatus kuulostaakin hyvältä, mutta miten helppoa sitä on nykypäivän koulu- tai päiväkotimaailmassa toteuttaa?

Tajusin asiaa pohdiskellessani, etten oikeastaan tiedä, miten luontokasvatus tarkalleen määritellään ja mitä kaikkea se pitää nykyisellään sisällään. Yhä useammin se kuitenkin listataan esimerkiksi varhaiskasvatuksen tavoitteissa ja sitä pyritään tuomaan entistä enemmän niin päivähoito- kuin kouluympäristöissäkin lapsille. Mutta mitä se on sitten käytännössä ja saadaanko sillä paikattua yhä heikommaksi käyvää luontosuhdetta? 


Yhteinen käsitys -sivusto määrittelee luontokasvatuksen näin:
”Ympäristökasvatuksen muoto, joka on elämyksellistä ja kokemuksellista, tukee yksilön ympäristöherkkyyttä ja luontosuhdetta sekä edistää luonnontuntemusta. Luontokasvatusta toteutetaan pääasiassa luonnossa liikkuen. Se sisältää aina ympäristövastuullisuutta tukevia arvoja, joten kaikki luontoon liittyvä tai ulkona tapahtuva kasvatus ei ole luontokasvatusta”

Verkkoa selatessa tulee vastaan myös paljon eri oppilaitosten, päiväkotien ja hankkeiden sivuja, jotka määrittelevät myös oman toimintansa kautta, mitä luontokasvatus juuri heidän tapauksessaan tarkoittaa. Ympäristökasvatuksen tarkoituksena nähdään esimerkiksi lasten ja nuorten vieminen luontoon ja heissä niin kiinnostuksen kuin kunnioituksenkin herättäminen luontoa kohtaan. Myös havaintojen tekeminen luonnosta nostetaan usein esille. Tyypillistä oli myös opettaa luonnossa liikkumista sekä luonnon eri materiaalien käyttämistä eri oppiaineissa ja tarkoituksissa. Toiset listasivat luontokasvatuksen alle esimerkiksi kaikkien aineiden tuntien pitämisen ulkona, vaikka varsinaisesti tuolloin luontokasvatuksen ympäristövastuullisuuden puolta ei toteutettu. Osa tuntuikin määrittelevän luontokasvatukseksi kaiken, mikä vain suinkin tapahtui ulkoilmassa. Toiset taas pitivät ympäristövastuullisuutta kriteerinä luontokasvatukselliselle toiminnalle.


Monissa yhteyksissä asiantuntijat mainitsevat, että koulun tulisi tuoda yhä enemmän luontoelämyksiä lapsille ja näiden tulisi viettää enemmän aikaa ulkoilmassa, olipa oppiaine mikä hyvänsä. Me saimme joskus aikoinamme kauniilla säällä luvan laskea matematiikan harjoituksia koulun pihalla, mutta muutoin en muista ulkoilmaa kovin laajalti hyödynnetyn oppitunneillamme biologian ja liikunnan tunteja lukuun ottamatta.
Toisaalta ymmärrän tämän opetusalaa läheltä seuranneena. Ryhmäkokojen jatkuvasti kasvaessa oppilaiden ulos vieminen on opettajalle riski, onhan hän vastuussa henkilökohtaisesti kaikesta ryhmälle tapahtuvasta. Luokkahuoneessa on suurta 25-30 oppilaan ryhmää helpompi seurata kuin lähimetsässä liikuttaessa. Myös rajallinen aika opetuksen suunnittelussa ja sen toteutuksessa on opettajalle jatkuva ja tuttu seuralainen. Totutusta poikkeaminen vaatii enemmän resursseja opettajalta, jos koko koulu ei ole lähtökohtaisesti ottanut jo tavoitteekseen toimia tällaisella tavalla ja tue opettajaa tehtävässään. Kun aika on kortilla muutenkin, opetussuunnitelmat täynnä isoja tavoitteita ja oppilasmäärät suuria, käytännön toteutus voi tuntua liian raskaalta satunnaisen opettajan harteilla. Oleellista on myös se, että luontokasvatus tulisi liittää kiinteäksi ja luontevaksi osaksi muita oppiaineita, jotta se ei lohkaisisi muutenkin tiukasti rajoitettuja oppituntimääriä pois kaikilta muiltakin tärkeiltä oppiaineilta.


Jos luontokasvatus halutaan ottaa koko oppilaitoksen asiaksi, siihen pääsee kiinni helpommin kuin yksittäisen kasvattajan ponnistuksilla. Kokeilussa onkin ollut esimerkiksi erityisiä metsäpäiväkoteja, joiden arkitoimintaan ajatus luonnosta on punottu hyvin tiiviisti. Kokemukset näistä ovat olleet pääosin hyviä. Tilausta tuntuukin olevan etenkin erilaisille valmiille esimerkeille, materiaaleille ja koulutuksille. Esimerkiksi Lapissa vedetyssä luontokasvatushankkeessa keskityttiin juuri luomaan valmiita materiaaleja ja käytänteitä kouluissa ja päiväkodeissa toteutettaviksi. Lisäksi esimerkiksi yhteistyötä eri tahojen välillä lisättiin ja opettajia koulutettiin. Alueelle koottiin myös varustepankkeja ja tutkimusreppuja, joiden välineistöä voitiin hyödyntää luonnossa liikkumisessa ja erilaisen tutkimuksen teossa. Hankeraportin mukaan hankkeelle asetetut tavoitteet saavutettiin ja eri kouluille luotiin juuri niille parhaiten sopivia käytänteitä. 


Aihepiiri tuntuu herättävän tällä hetkellä paljon keskustelua ja hyvä niin, luonto on meille elintärkeä ja siitä vieraantuminen kohtalokasta. Millaiset kokemukset teillä on luontokasvatuksesta? Onko sille tarvetta ja miten se tulisi toteuttaa järkevästi? Oletteko itse käyneet kouluanne oppilaitoksessa, jossa luontokasvatusta on erityisesti painotettu? Lisäksi jos teillä on jakaa linkki/kirjavinkkejä hyvistä luontokasvatuksen käytänteistä tai materiaaleista, otan moisia ilolla vastaan.

-Annukka


PS. Kuvat Pekka Savolainen

---

Linkkejä, luettavaa:

Peltoluhta, E., 2013. Tutkiva luontokasvatus lapsen osallisuuden lisääjänä : Design -tutkimus Case Forest -pedagogiikan soveltamisesta päiväkodissa. Pro gradu -työ.

Rantanen, E. & Lehto, M., 2011. Ryteiköstä lasten leikkipaikaksi : Luontokasvatuksen monipuolistaminen päiväkodissa. Opinnäytetyö.

YLE: Asiantuntijat: Kouluissa pitäisi hyödyntää enemmän luontoa, 18.10.2013

5 kommenttia:

  1. Puhut Annukka nyt asiaa, tilausta noille aiheille taatusti on! Ja syyt, miksi toteutus saattaa käytännössä jäädä hyvin vähiin, ovat juurikin noita mainitsemiasi. Lisäksi tietysti monet koulut ja päiväkodit ovat fyysisesti sen verran kauempana luonnosta, että myös se tuo luontokasvatukselle omat haasteensa - jos luontoretkelle pitää lähteä bussilla, tulee rahapolitiikka välittömästi vastaan.

    Mutta tässä ainakin pari tutkailun arvoista linkkiä aiheeseen liittyen:

    http://www.luontokoulut.fi/regina.php
    http://www.kierratyskeskus.fi/ymparistokoulutus/ymparistokoulu_polku/lennu_liito-orava_ymparistokerho

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...lisäys vielä edellisiin linkkeihin: googlettakaa "Hepokönkään höppänä", tekee aiheen tiimoilta yhteistyötä Metsähallituksen kanssa...

      Poista
    2. Hei, iso kiitos linkkilistasta! Täytyneekin perehtyä tarkemmin näihin. Olen tähän asti yleensä opastanut lähinnä aikuisista koostuvia ryhmiä, vaikka partiossa on tullut myös lapsia ohjattua useiden vuosien ajan. Tahtoisinkin selvitellä, millaisia materiaaleja lapsille on nykyisin tarjolla ja miten niitä voisi hyödyntää osaltaan niin töissä kuin vapaa-ajallakin. Aihepiiri myös yleisesti kiinnostaa minua, joten on mielenkiintoista nähdä mitä kaikkea asialle tehdään.

      Rahahan se tuntuu yleensä tulevan vastaan. Mitä olen ihmisten kanssa tässä lähipäivinä aiheesta jutellut, yleensä luontokasvatuksen suosiminen päiväkodissa tai koulussa tarkoittaa sitä, että vanhemmat joutuvat tällöin myös osallistumaan toiminnan kustannuksiin tavanomaista opetusta enemmän. Onko luontokasvatus siis mahdotonta ulottaa esimerkiksi kouluihin ilman ylimääräisiä kustannuksia?

      -Annukka

      Poista
    3. Esim. nuo Lennu Liito-oravan jutut eivät juuri rahallista panosta vaadi, ainoastaan halun tehdä asialle jotakin. Niistä löytyy valmiiksi suunniteltuja juttujakin, joten edes siitä ei pitäisi toteutus olla kiinni. Ja ainakaan koulun puolella kotiväeltä ei lain mukaan saisi edes periä mitään kustannuksia, koska se asettaa lasten kodit eriarvoiseen asemaan, ja julkisen koulun kuuluu olla maksutonta.

      Itse olen tehnyt yhteistyötä tuon Reginan kanssa joskus, Hepokönkään höppänä on tuttu muutoin ja Lennun jutut löysin vastikään, mutta aion käyttää niitä kyllä jatkossa aina, kuin mahdollista.

      Poista
    4. Anteeksi, että lomien takia vastaaminen näköjään venähti!

      Koulussa näin varmaan onkin, itse siis tosiaan törmäsin vähän aika sitten keskustellessa juttuun luontopäiväkodista, joissa yksityisenä päiväkotina ja ohjelman huomioon ottaen olivat päivähoitomaksut reilummat kuin muissa vastaavissa.

      On kyllä kiva huomata, että näitä on tullut viime vuosina yhä lisää ja materiaalit tuntuvat olevan entistä laadukkaampia ja monipuolisempia!

      -Annukka

      Poista