tiistai 15. huhtikuuta 2014

Makkaratehtailua

Palmusunnuntaita vietimme tänä vuonna vähän erilaisissa merkeissä. Päädyimme nimittäin toteuttamaan jo noin vuoden ajan vireillä olleen projektin ja kokeilemaan makkaran tekoa. Innokkaimpana tekijänä toimi Annukan puolisko Mikko ja mukana makkaranteon saloja opettelemassa olivat luonnollisesti myös Annukka, tyttärensä sekä aiemminkin Villikatajan blogissa vieraskynäilijänä piipahdellut Maija.

Lähtötilanne: ohje...

...muutama metri suolta likoamassa...
...ja lihat valmiina jauhettaviksi. Tästä se lähtee!

Kukaan meistä ei ollut aiemmin tehnyt makkaraa, joten operaation alussa oli melkoisen paljon säätöä. Monelta taholta olimme lukeneet ja kuulleet, että makkaraa tehdessä ei kannata silavaa tai mausteita säästellä, joten päätimme noudattaa näitä vihjeitä. Saimme kumma kyllä aikaiseksi ihan kelvollisen oloista rosmariinilla, valkosipulilla ja oluella maustettua lammasmakkarataikinaa, josta paistetut koekakut maistuivat suussasulavilta. 

Tehotiimi Lily-Maija-Mikko itse teossa
Makkarataikinan maustamista oluella

Makkaranteon haastavimmat vaiheet tulivat vastaan siinä kohtaa, kun makkarataikinaa piti ruveta pursottamaan tarkoitusta varten hankittuihin, puhtaisiin ja liotettuihin, suoliin. Asiaankuuluvan säätämisen, laitteen ohjekirjan pläräilyn ja yritysten ja erehdysten siivittäminä saimme lopulta asennettua oikeat suuttimet oikein päin ja suolen pujotettua paikoilleen.

Hei, mitenkäs tämä vesijuttu oikein toimii?
Koneen osien pähkäilyä

Sitten alkoi jännittävä osuus, kun makkarataikinaa pursotettiin suoleen. Sain kunnian olla pursotusvaiheessa alkuun toisena tekijänä Annukan puolison toimiessa päävastaavana, ja oli kuulkaa jännittävää hommaa! Saimme aikaiseksi pitkän ja paksun pötkön makkaraa, jonka kiersimme lyhyemmiksi annospaloiksi ja kypsensimme miedolla lämmöllä uunissa.

Makkaran kieputtamista annospaloihin
Ihan oikeita makkaroita!
Useammassakin ohjeessa neuvottiin välttämään liian täyteen pursottamista, jotta suoli ei kypsennettäessä repeäisi. Onnistuimme ilmeisesti puolivahingoissa saamaan aikaan juuri sopivasti täytettyjä makkaroita kahden ensimmäisen reseptin osalta, sillä näistä yksikään ei räjähtänyt uunikypsennyksen aikana. 

Päivän toisena makkarana testasimme salvialla ja savupaprikalla höystettyä possumakkaraa. Tämänkään teossa ei silavaa säästelty, ja lopputuloksena olikin ehkä jopa lammasmakkaroita himpun verran mehevämpiä herkkuja. Kenties tämä johtui keitetystä perunasta, joka toimi taikinan yhtenä ainesosana. Näistä possumakkaroista teimme myös suurempia, täysikasvuisen grillimakkaran kokoisia.

Massan pursotusta suoleen
Tämän reseptin toteuttamiseen tarvittiin kolme aikuista ja yksi potkumopo

Kolmas kokeilumme oli aurajuusto-punajuurimakkara, johon ei silavaa (ja suolta) suuremmin tullut lainkaan lihaa. Hieman muokattuna versiona juuresmakkaraa voisi kenties valmistaa myös punalihattomana versiona, jolloin suolen sisällä paistamisen sijaan siitä voisi muutoin muotoilla sopivia pötkylöitä kypsennettäväksi.

Annukka uskoi, ettei lastenvahtina joudu juurikaan sotkemaan käsiään. Vähänpä raukka tiesi

Massan pursotusta

Maijan taidonnäyte makkaroiden kiertämisessä

Valmistamisen aikana sattui kuitenkin pieni haaveri ohjeiden sekoittuessa. Tämän seurauksena juuresmakkarataikinastamme tuli melkoisen löysää, eikä se suureksi harmiksi kypsennettäessä juuri kiinteytynyt. Maku oli kuitenkin tässäkin versiossa kohdillaan, joten eiköhän sitä tule toistekin yritettyä. Esimerkiksi ryynit tai siemenet voisivat tuoda tähän juuresmakkaraan lisää ryhtiä ja mukavaa purutuntumaa...

Väsyttää vähän, mutta kivaa oli!

Kokonaisuutena makkaranteko oli yllättävän näppärää puuhaa, kun sen kerran oppi. Meitä kaikkia ilahduttivat paitsi mahtava maku, myös se, että itse tehdessä sai taatusti vähemmän kemikaaleilla kuorrutettua herkkua, kuin kaupan vastaavat. Suunnittelimmekin jo yksissä tuumin, että ensi kesän grillimakkarat taitavat valmistua lähitilojen herkullisista lihoista... 

-Lily

P.S. Kameran takana häärivät Annukka, Mikko ja Maija. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti