keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Nokkonen, poltteleva herkku

Kevään aurinkoisten päivien ja kevyiden sateiden vuorotellessa huomaa, miten pienet versot tienpientareilla alkavat kasvaa suorastaan kohisten. Villiyrttikausi onkin alkamassa parhaillaan ja pian voimmekin suunnata luontoon keräämään talteen noita monipuolisia aarteitamme. Nokkonen on vuodesta toiseen monen kerääjän suosikki, eikä suotta. Se on äärimmäisen helppo tunnistaa, sen ravintoarvot ovat huikeat ja sitä esiintyy runsaana lähes koko maassa.

Nuoret versot nousemassa

Ravitsemuksen tehopakkaus

Nokkosella on hyvät ravintoarvot moneen kaupan hyllyltä löytyvään vihannekseen verrattuna. Jos vertailukohdaksi otetaan esimerkiksi samaan tapaan keittiössä käytetty pinaatti, erot ovat huomattavat. Nokkosessa on lähes seitsenkertainen määrä kalsiumia, nelinkertainen määrä rautaa ja kolminkertainen määrä C-vitamiinia pinaattiin verrattuna. Myös proteiinin määrä on korkeampi, aivan kuten useiden hivenaineiden. Iloisen poikkeuksen tästä kaavasta tekee sen sijaan natrium, jota nokkosessa on huomattavasti pinaattia vähemmän. Mikä parasta nokkosen ja pinaatin vertailussa, nokkosta voi jokainen pelkän vaivan hinnalla kerätä luonnosta.

Nokkonen kukkivana
Nokkosen versossa on amiineja (histamiinia, serotoniinia, asetyylikoliinia), flavonoideja (isokversitriinia, rutiinia, kämferolia, isoramnetiinia), klorofylliä, karotenoideja (mm. betakaroteenia), vitamiineja (C-vitamiinia, B-vitamiineja ja K1-vitamiinia), muurahais-, sitruuna- ja piihappoa sekä suhteellisen runsaasti kalsium- ja kaliumsuoloja. Nokkosen juuressa taas on puolestaan parkkiaineita ja erilaisia steroleja, kuten beta-sitosterolia. Lista on hengästyttävä, joten ei ole ihmekään, että jo Toivo Rautavaara aikoinaan nimesi nokkosen syötävistä luonnonkasveistamme tärkeimmäksi.


Pisteliäs kerättävä

Nokkosen nuoria versoja ja lehtiä kerätään ennen kukintaa. Mikäli nokkoskasvusto ennättää kuitenkin rehahtaa täyteen mittaansa ja kukkia, uutta satoa voidaan vielä saada myöhemminkin kesällä niittämällä vanha kasvusto ja keräämällä uudet versot niiden noustua. Näissä uusissa versoissa on myös vähemmän nitraattia kuin aiemmassa kasvustossa.

Usein suojakäsineet ovat nokkosen keruussa tarpeen, onhan kasvin lehdillä ja varressa poltinkarvoja. Keruussa täytyy muistaa niin normaalit keruupaikan puhtautta koskevat ohjeet, mutta myös runsastyppisten keruupaikkojen välttäminen. Nokkonen kerää etenkin navetoiden, huussien ja pellonreunojen lähellä itseensä typpeä nitraattina. Ihmiselimistössä tämä muuttuu nitriitiksi.


Monipuolinen käyttökasvi

Nokkonen on ruoanlaitossa monikäyttöinen. Sitä voi hyödyntää pinaatin tavoin eri ruokalajeissa, mutta käyttää myös yrttijuomien raaka-aineena. Usein kasvi ryöpätään ennen käyttöä eli kastetaan kiehuvassa vedessä. Tämä alentaa nitraattipitoisuutta, mutta vähentää myös ravinteiden määrää. Ryöpätyt nokkoset voi käyttää sellaisenaan tai pakastaa myöhempää käyttöä varten. Myös keitinveden voi hyödyntää monessa, esimerkiksi kosmetiikassa. Kuivattuna nokkosesta saa tehtyä helposti viherjauhetta, jota voi lisäillä lähestulkoon mihin tahansa ruokiin. Kuivaus sekä ryöppäys poistavat myös poltinkarvojen poltteen eli lautasella nokkonen ei enää polttele. Syksyllä voi kerätä myös nokkosen siemeniä, joita voi ripotella ravintolisäksi vaikkapa jogurttien päälle tai syödä sellaisenaan.

Nokkoskuituja irrotettuna
Nokkosta on kansanlääkinnässä käytetty moneen, mutta onpa sillä todettu tieteellisestikin todennettuja vaikutuksia. Se toimii esimerkiksi nesteenpoistajana vähentäen turvotusta. Etanoliuutteessa nokkosen on todettu helpottavan lieviä miesten eturauhasvaivoja. Nokkosen korkea C-vitamiini ja rautapitoisuus tekevät siitä myös oivan seuralaisen anemian hoidon tukihoidossa. Kasvia ei kuitenkaan suositella käyttöön niille, jotka kärsivät sydämen tai munuaisten vajaatoiminnasta ja siitä johtuvasta turvotuksesta.

Nokkoskuituja paperina
Nokkonen on myös vanha kuitukasvi, jota on käytetty niin kankaan kuin paperinkin valmistuksessa. Suomessa nokkoskankaan laajamittaisempi käyttö loppui niihin aikoihin, kun puuvilla saapui markkinoille.
Kuitukäytön lisäksi kasvia on hyödynnetty myös kosmetiikan raaka-aineena. Se soveltuu etenkin hiushuuhteisiin ja kasvovesiin. Nokkonen tasapainottaa etenkin ärtynyttä päänahkaa ja soveltuukin huuhteluna hyvin shampoopalan kaveriksi hoitoainetta korvaamaan. Tummien hiusten väriä nokkonen syventää, mutta vaaleatukkaisten kannattaa sitä välttää, nokkonen kun saattaa tuoda vaaleisiin hiuksiin vihertäviä sävyjä.
Nokkonen on monelle luomuviljelijälle tuttu myös tuholaisten torjunta-aineena. Nokkosesta tehtyä haudetta voidaankin ruiskutella kasvien lehdille vailla pelkoja myrkkyjäämistä.

Nokkosshampoota


Nokkonen onkin siis kasvi, jolle jokainen varmasti löytää käyttöä. Olitpa sitten keräämässä nokkosta ensimmäistä kertaa tai olet jo vanha konkari, kannattaa nokkosen perään suunnata tänäkin kesänä.


-Annukka

---

Lähteitä, luettavaa:

Arktiset aromit ry: Nokkonen 

Fineli: Nokkonen

Tohtori.fi, rohdosluettelo: Nokkonen

Uusi Musta: Nokkosta mä metsästän





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti