perjantai 26. syyskuuta 2014

Villasta langaksi

Ensimmäistä lankaa omalla värttinällä.

Annukan viime syksyn nokkoskurssikokemuksista inspiroituneena ilmoittauduin heti kärppänä tämän syksyn kurssille. Nopea toiminta olikin suotavaa, sillä kurssin paikat täyttyivät lähes välittömästi, eikä muutamaa päivää myöhemmin enää mahtunut mukaan.

Kurssilla valmistui myös paljon upeaa taidepaperia.

Annukan kokemusten ja kertomusten perusteella tiesin, että kurssilla voi valmistaa sekä paperia että värttinällä kehräten lankaa. Osasin myös varautua siihen, että infoillan ja kurssiviikonlopun välisellä ajalla kannattaa todellakin kerätä niitä nokkosia. Kurssiviikonlopun lähestyessä olinkin jo ennättänyt kerätä hieman nokkoskuituja talteen. Niiden tarkka keruu varsista on muuten todella hidasta, mutta myös rentouttavaa puuhaa. Paperintekoon tarvittavien nokkosten keruu jäikin sitten vähän vähemmälle, mutta onneksi kurssille mukaan lähtenyt siskoni keräsi niitä senkin edestä!

Värttinällä kehräämistä on on harjoitettu jo tuhansia vuosia ja värttinän rakennekin on sikäli varsin yksinkertainen, että sen pystyy valmistamaan ilman monimutkaisia työkaluja. Värttinällä kehrääminen on melko hidas tapa tehdä lankaa, eikä sitä nyt kokeiltuani kummastuta ollenkaan se, miksi ennen teollista vallankumoista vaatteita, ja ylipäätään tekstiileitä, pidettiin paljon nykyistä suuremmassa arvossa.

(Ehkä vähän liiankin huolella) irroittelemani nokkoskuidut.

Kurssilla koetin ehtiä paperin JA langan valmistukseen. Niinpä varsinkin ensimmäisenä kurssipäivänä oli vähän kiireinen olo, koska kumpikaan prosessi ei ollut entuudestaan kovin tuttu, enkä osannut oikein ennakoida tekemiseen tarvittavaa aikaa. Langan tekeminen osoittautui lopulta paljon työläämmäksi ja monivaiheisemmaksi prosessiksi, kun taas puolestaan paperin tekemiseen ei kovin paljoa työtunteja hurahtanut. Tosin siskon kanssa yhteisistä taidepapereista ehdin itse valmistamaan ehkä yhden neljäsosan... 

Kidesoodan kera keitetyistä nokkosista riivittyjä kuituja paperintekoon.

Paperia kurssilla valmistettiin niin pelkästä hienosta nokkoskuidusta, kokonaisista nuorista nokkosista kuin kovista nokkosen varsistakin. Myös kaikista edellä mainituista nokkosen osista tehtyä sekoitepaperia tehtiin viimeisenä kurssipäivänä. Oli jännittävää huomata, miten erilaisia papereita eri raaka-aineista syntyi: kuitupaperin ollessa osin hyvinkin läpikuultavan ohutta oli nokkosen varsista valmistettu paperi paksumpaa, pahvimaisempaa. Väritkin vaihtelivat reilusti, joskin ajan myötä kaikista papereista tullee vaaleanruskehtavia lehtivihreän hajotessa.

Kuiduista tehtyä ohutta taidepaperia.

Langan valmistuksen osalta keräämäni hienot kuidut eivät tarvinneet kartausta kummempaa käsittelyä. Parhaat langat kurssilla tuntuivatkin valmistuvan keittämättä suoraan tuoreista nokkosista irrotetuista kuiduista. Koska itse en ole koskaan aiemmin kehrännyt lankaa, harjoittelin kehräämistä villalla, joka on nokkosta helpompi raaka-aine aloittelijalle. Värttinä osoittautuikin yksinkertaisen nerokkaaksi työvälineeksi, jonka kanssa tuli pienten alkuhankaluuksien jälkeen toimeen melko hienosti. 

Nokkoskuitujen karstauksessa irronnutta lyhyttä kuitua, josta ehdin kehrätä
kurssin aikana pätkän villasekoitelankaa.

Kurssilla ehdimme tehdä ensimmäisenä harjoitustyönä siskon kanssa yhdessä pienen pätkän melkoista efektivillalankaa. Tämän lisäksi onnistuin tekemään myös toisen pienen pätkän villa-nokkossekoitelankaa, joskun nokkosen osuus tästä oli ehkä 10%. Käytin tähän sekoitelankaan nokkosten karstauksessa erottuneet lyhyimmät nokkoskuidut, joten osittain myös siitä syystä villan osuus on niin suuri. 

Pidemmät nokkoskuidut karstattuina.

En loppujen lopuksi ehtinyt kurssin puitteissa valmistaa ollenkaan puhdasta nokkoslankaa, vaikka keräämäni kuidut todennäköisesti saisikin kehrättyä langaksi. Siksi ilahduin suuresti, kun Toivolan Vanhan Pihan Hansapihalla myytiin värttinöitä: nyt saisin tehtyä nokkoslankaa kotona! (Lisäksi työn alla on kerätä myös lisää kuituja, jotta lankaa saisi vähän enemmänkin, kuin puolen metrin pätkän...)

Ylempi kerä on ihan ensimmäinen harjoituskehruulanka, alempi nokkossekoitteinen
villalanka. Laatu parani jo toisella yrittämällä huomattavasti!

Toistaiseksi olen harjoitellut värttinälläni villalangan tekoa ja jälki alkaa olla jo ihan kelvollisen langan näköistä. Kunhan uskaltaudun nokkoskuitujeni pariin, toivon saavani aikaiseksi edes jonkinlaista jatkojalostuskelpoista lankaa...

-Lily

--
P.S. Jos kehräys rupesi kiinnostamaan, niin alkuun kannattaa hankkia hieman kokeneemmalta harrastajalta tai ammattilaiselta opastusta. Myös netistä löytyy hyviä kuvallisia ohjeita esimerkiksi

Ulla - Kehräämisen alkeet
Utuna - Opi kehräämään värttinällä!

3 kommenttia:

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta puuhalta! Itse olen ollut vain rukkia käyttävällä kehruukurssilla,eikä sekään ole enää hanskassa.

    VastaaPoista
  2. Kurssilla olleet rukkia kokeilleet kurssilaiset kertoivat, että värttinällä kehruu on heidän mielestään jonkin verran helpompaa. Eli siitä vaan kokeilemaan! -Lily

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ...ja kuinkas sattuikaan, palatessani koulunpenkille, yhdessä ensimmäisistä kursseistani kehrätään juurikin värttinällä, eli "sattuipas sopivasti"... :D

      Poista