perjantai 24. lokakuuta 2014

Syysmarkkinoilla



Kävimme viime viikonloppuna Röykkäkän lammastilalla pidetyillä syysmarkkinoilla. Koska paikan päälle ajaa meiltä lähes tunnin, koetimme houkutella matkaan myös muita kyytiläisiä perheemme lisäksi ja yhdistimme vierailuun myös kansallispuistokäynnin Leivonmäellä. Reissusta sukeutuikin lauantain upeassa auringonpaisteessa melkoisen mainio.



Sana markkinoista oli kiirinyt ilmeisen hyvin, sillä paikalla oli runsaasti väkeä. Me parkkeerasimme auton ja lähdimme katselemaan paikan päälle, mitä kaikkea olikaan tarjolla. Kuuraisen nurmikon ja kirkkaana paistavan auringon yhdistelmä loi kauniit puitteet tilaisuudelle. Tunnelmaa tilan piha olikin täynnä. Olkipaaleja, kynttilälyhtyjä, kurpitsoita ja kanervia oli koottu kauniiksi asetelmiksi pihalle, ihmiset nauroivat ja viereiseltä laitumelta kantautui lampaiden leppoisa määkiminen.


Tilan omat tuotteet olivat hyvin edustettuina: lihaa, lihajalosteita, lankoja ja taljoja. Meidän matkaamme tarttui lampaanviulu ja lammasnakkeja. Myös villalangat olisivat houkutelleet, mutta niitä minulla oli viimeisten värjäystilausten jäljiltä vielä runsaasti. Paikalla oli lammastuotteiden lisäksi esimerkiksi Mäkiahon juustolan tuotteita, Vanhan Vartiamäen tilan leivonnaisia, risutöitä, villasukkia ja -lapasia, vihanneksia ja hunajaa. Juustot tosin olivat loppuneet saapuessamme paikalle, vaikka emme mitenkään erityisen myöhään olleetkaan liikkeellä.



Lampaat laidunsivat aivan markkina-alueen vierellä ja vetivät etenkin perheemme pienintä puoleensa vastustamattomasti. Tyttö seisoi laitumen vieressä vakavana katsellen kaukana seisovia lampaita ja huuteli pienellä lapsenäänellään "mää" toiveikkaana. Yksi lampaista vastasi yllättäen huutoon ja lähti kulkemaan aitaa kohden. Perässään se veti koko ison lauman. Hymy tytön kasvoilla ylsi korviin asti.




Oli muuten itsekin mielenkiintoista katsella lampaita ja todeta, että juuri neulomieni villasukkien langat olivat peräisin näistä lampaista. Harvemmin voi neuloja hypätä autoonsa ja hurauttaa vain tunnin päähän kotoaan katsomaan eläimiä, jotka tuottavat hänen puikoillaan virtaavan langan. Tämä on kyllä sellainen asia, joka ilahduttaa älyttömästi.



Tilavierailun jälkeen suuntasimme Leivonmäen kansallispuistoon. Liekö syysloma vaiko upea keli, mutta en ole koskaan nähnyt puiston parkkipaikalla niin paljon autoja. Koska mukanamme oli terhakas kaksivuotias, päätimme suunnata parkkipaikkaa lähimmälle Joutsniemen nuotiopaikalle eväitä syömään. Matka taittuikin leppoisasti kirpeässä pakkassäässä.


Nuotiolla oli mukava viritellä tulet ja laittaa tulen ylle kypsymään juuri hankittuja lammasnakkeja. Ne olivat mukavan lihaisia ja maussa maistui selkeänä lampaanlihan oma maku. Myös pienimmälle retkeilijälle nämä lammasherkut maistuivat mainiosti. Aterioinnin ja teen juomisen jälkeen olikin helppo lähteä kävelemään takaisin kohti autoa. Toivottavasti syksyyn mahtuu vielä monia jännittäviä retkipäiviä! 

-Annukka

--
Kaikki kuvat Pekka Savolainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti