perjantai 21. marraskuuta 2014

Pysähtymistä

Nämä maisemat olivat meidän jokaisen kotikaupunkia...

Vietimme viime viikonloppuna opiskelijaporukkamme tapaamista. Viimeisimmätkin meistä ovat virallisesti valmistuneet jo jokin aika sitten, ja olemme tehokkaasti hajaantuneet ympäri Suomen. Joitain ihmisiä ei ollut tullut nähtyä useampaan vuoteen, toisia sentään viimeksi kesällä. Järjestimme viikonlopputapaamisen täällä Jyväskylässä, samalla fiilistelimme kaikille kerran yhteisen kotikaupungin tunnelmia.

Yhteisiin opintoihimme on ehtinyt mahtua kaikenlaista. Muun muassa maastosta
kerättyjen hyönteisnäytteiden lajinmääritystä.

Muutamat ovat päätyneet opettajiksi, toiset taas tutkijoiksi akateemiseen maailmaan. Iltaa vietettiinkin omia kuulumisia ja kokemuksia vaihdellen, varsinkin omien opintojen tarjoamaa antia nykyisiin tai mahdollisiin tuleviin töihin pohdittiin paljon. Myös yliopistomaailman absurdit käytännöt olivat illan kantavana teemana. 

Luonto on meitä kaikkia tavalla tai toisella edelleen yhdistävä tekijä.

Jännittävää oli huomata, kuinka hyvin viihdyimme jälleen tutussa seurassa, vaikka välissä olikin ehtinyt hurahtaa useampi vuosi. Ja kuka muu muka jaksaisi yhtä innokkaasti kuunnella tarinointia "siitä yhdestä maastokurssista, jolla satoi räntää" tai "kuinka siellä lajintunnistustentissä hikoiltiin"? Ja opettaja- sekä tutkijakollegat tarjosivat illan aikana mitä parhainta vertaistukea omien työympäristöjen haasteisiin. 

Yliopistoaikoina on päässyt tekemään kaikenlaisia jänniä juttuja,
kuten vaikkapa mahlakärpästen kasvatusta.

Moneen otteeseen kyseenalaistettiin myös ylipäätään biologin alalle ryhtyminen: eihän tämä ihan täysipäisten hommalta aina tunnukaan! Silti rakkaus luontoon, ympäristöön ja kaiken elollisen ihmettelyyn ei saanut ketään oikeastaan kyseenalaistamaan alavalintaansa opintoihin hakeutuessa. Nyt tosin kuulutimme kaikki vielä tiukemman opinto- ja uraohjauksen perään... 

Toivolasta mukaan lähti ihania Kalevantulen soijavahatuikkuja. Lasiseen tuikkukuppiin
saa mukavasti myös täytetuikkuja. Ekologista ja kaunista!

Myös muita kuulumisia vaihdettiin. Kuka oli mennyt naimisiin, kuka taas saanut lapsen. Joku on ollut ulkomailla töissä, toinen taas ottanut koiran. Kävimme myös tutustumassa Jyväskylän keskustaan. Oikeutetusti esittelin Jyväskylän helmen, Toivolan Vanhan Pihan. Pihan Kahvila Muiston antimia nautiskelimme pienen ostoskierroksen jälkeen, eikä tarjottavat jättäneet yhtään toivomisen varaa! Ihastuksekseni valikoimiin oli saatu myös keskisuomalaista mahtiherkkua, Liisankankaan jäätelöä.

Pieni piipahdus opiskeluaikojen tunnelmassa oli varsin virkistävää. Aikamatkalla pääsi sukeltamaan hieman siihen (muistojen kultaamaan) rennon huolettomaan opiskelijaelämään ja viettämään illan kauempana omasta arjesta. Suunnittelimme jo tämän tapaamisen innoittamina uusintaa ensi keväälle. Kerrassaan rento viikonloppu kaikin tavoin siis, kiitos tytöt!

-Lily

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti