perjantai 19. joulukuuta 2014

Hyvää joulua!


Vuosi 2014 on yksi ristiriitaisimmista vuosista pitkään aikaan. Se oli täynnä viekoittelevia lupauksia, uusia kokeiluja ja syvää onnellisuutta. Samalla se oli kiireinen vuosi, joka vaati meiltä paljon ja joka pakotti meidät pohtimaan omaa jaksamistamme. Se oli myös synkkä, julma ja raskas vuosi, jonka äärellä oli pakko hidastaa ja nöyrtyä tajuamaan oma pienuutensa ja rajallisuutensa.


Alkuvuoden vietimme haistellen uusia tuulia. Teimme suunnitelmia, haaveilimme ja haimme suuntaa. Kiersimme erilaisissa tapahtumissa niin osallistujina kuin puhujinakin. Kumpikin meistä poti myös tahollaan stressiä ja haimme kumpikin omaa tapaamme käsitellä sitä. Sen huomaa myös blogikirjoituksistamme, joissa tuntuvat toistuvan erilaiset pohdinnat ja itsetutkiskelut.








Alkuvuosi alkoi taittua hiljalleen kevääksi ja kuten jokaisena vuonna, me villiinnyimme kevään tulosta täysin. Kuljimme luonnossa, teimme kevyitä herkkuruokia ja fiilistelimme pidentyviä päiviä. Nautimme auringosta ja hymyilimme hymyilemästä päästyämme.



Kevät toi tullessaan paitsi valon, myös raskauden askeliimme. Meille rakkaita ihmisiä kuoli, sairastui ja voi pahoin. Miksi hyville ihmisille sattui pahoja asioita? Miten kantaa kaikkia rakkaitaan itse lyyhistymättä taakkansa alle? Nämä ja monet muut kysymykset vetivät meitä polvillemme, eikä vastauksia tuntunut aina olevan olemassakaan.



Onneksi synkkienkin hetkien keskeltä löytyy paljon iloakin. Hymyilen edelleen, kun näen kuvia keväisistä makkaratalkoistamme tai luen innostuneen kuvauksen kiehtovasta tapahtumasta. Kevät olikin täynnä myös säpinää, iloa ja raikuvaa naurua.



Kesä oli kiireistä ja hauskaa aikaa. Kursseja oli runsaasti ja valmistuivatpa ensimmäiset Annukan kouluttamat yrttineuvojatkin. Välillä kävimme esittelemässä lankavärjäystä perinnepäivillä, välillä olimme mukana yliopiston tutkimusprojekteissa. Kuljimme vesiputousten partaalla, upotimme varpaat hiekkaan ja kuuntelimme tuulta.




Kesä oli etenkin Annukalle myös hyvin raskasta aikaa ja sen voi aistia blogiteksteistäkin. Mukana tuntuu kulkevan jatkuvana teemana oman jaksamisen pohdinta ja se onkin leimannut koko vuotta meidän molempien kohdalla. Toisaalta blogi on ollut myös tapa purkaa tätä tunnetta. Kun voi sanoa ääneen, ettei aina jaksa ja joskus epäilyttää, se jo itsessään helpottaa ja auttaa eteenpäin.




Syksyn tullessa päätimmekin hieman murtaa tunnollisuuttamme ja velvollisuudentuntoamme. Teimme sen minkä jaksoimme, vitkuttelimme silloinkin kun meidän olisi pitänyt kiiruhtaa ja karsimme menoja rankalla kädellä. Marraskuun pyhitimme kokonaan itsellemme, päättäen keskittyä rentoutukseen ja hyvinvointiin.




Nyt joulun saapuessa tunnelmat ovat jokseenkin helpottuneet ja epäuskoiset. Me teimme sen! Me selvisimme koko vuodesta hengissä. Me surimme, eksyimme ja pirstaloiduimme. Me kasvoimme, me muutuimme ja eheydyimme. Ennen kaikkea me olemme elossa. Mitä huominen tuo tullessaan, sitä me emme voi koskaan tietää. Mutta voimme jatkaa matkaamme hitusen vahvempina ja tietäen, että me selviämme, yhdessä.

Oikein ihanaa, rauhallista ja rentouttavaa joulua ja uutta vuotta teille kaikille! Me näemme jälleen tammikuussa!

-Annukka & Lily

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti