torstai 30. tammikuuta 2014

Nuotiotulilla

Nuotiolla lämpeni teevesikin liekkien tanssia ihastellessa.

Viime sunnuntaina suunnistimme pienellä porukalla talviselle retkelle Haukanniemeen. Matkanjohtajana toimi biologi ja eräopas Sini, jonka oli määrä vetää minulle, Annukalle ja tämän tyttärelle talvinen elämysretki. Etukäteisvarusteina olimme pukeutuneet retkeä varten lämpimiin vaatteisiin ja napanneet mukaamme puukon, lusikan ja mukin. Sitten suuntasinkin jo kohti retken aloituspaikkaa, Haukkalan lähdettä, tarkkailemaan mitä tuleman pitää. 

Haukkalan lähde on vaikuttava näky myös talvipakkasilla metallisen haukan
vartioidessa vedenottoa.


Nuotiopaikalle oli lyhyt matka jään poikki. Juuri sopiva pienen tytön kävellä.

Sini esitteli oikeaoppisia nuotionrakennustaitoja.

Retken aikana paljastui myös, mihin puukkoa tarvittiin...

Retken juomapuoli oli Sinillä hyvin hallussa: teetä, hunajaa ja allekirjoittaneelle
brittiteen ystävälle vielä maitoa teehen.

Nuotioretkellä perehdyttiin talviretkeilyyn ja nuotion sytyttämiseen sekä hauskojen nuotioeväiden valmistamiseen ja nauttimiseen. Viileästä säästä huolimatta kunnon etukäteisvarustautuminen ja Sinin vetämä lämmittelytauko saivat olon mukavaksi. Lisäksi nuotio lämmitti ja loi mukavaa kajoaan hämärtyvään iltapäivään. Savuntuoksuisessa nuotiopiirissä on jotain taianomaista ja nuotion liekkejä tuijotellessa mieli lepää. 

Hehkuva hiillos ja liekkien salaperäinen tanssi.

Nyt tulevan kevättalven ja kevään aikana myös te, arvoisat lukijamme, pääsette halutessanne Sinin mukana nuotioretkelle. Työn alla olevasta kurssikalenterista kun on jo varattu aikaa tunnelmallisille nuotioretkille. Ja tokihan Sini mieluusti lähtee myös kanssanne toivomillenne luontoretkille sekä pidemmillekin erämaavaelluksille...

Savuntuoksuisin retkiterveisin, 
-Lily

sunnuntai 26. tammikuuta 2014

Lisää Madaraa

Koko Madaran purkkiarmeija
Olen joskus aiemminkin kirjoitellut Madarasta, mutta ajattelin palata aiheen äärelle uudemman kerran. Vaikka valtaosa kosmetiikasta valmistuu nykyisin kotikonstein, välillä tulee joihinkin pulloihin tartuttua lähinnä kasvovoiteiden tuotteiden kohdalla. Nykyinen kosmetiikkavalikoimani koostuukin kokonaan ekokosmetiikasta tai siihen rinnastettavista tuotteista. Viime Riikan reissultani kannoinkin kotiin mukanani Madaran kasvojenpuhdistuspaketin, johon kuului syväpuhdistusvaahto, tasapainottava kasvovesi ja syväkosteuttava emulsio. Vähän aikaa sitten kotiutin myös sarjan herkän ihon puhdistusmaidon sekä SOS-voiteen.

Puhdistus

Putsarikaksikko kilpasilla
Syväpuhdistava vaahto oli helposti levittyvää, miellyttävän tuntuista ja lähes tuoksutonta. Se oli helppo levittää ja se tuntui puhdistavan hyvin mineraalimeikit silmämeikkejä myöten. Ylimääräistä hankaamista tai hinkkaamista ei tarvittu, sillä tuote toimi tehokkaasti, mutta hellävaraisesti puhdistustyössään.
 Tuotteen kuvauksessa sen mainitaan sopivan kaikille ihotyypeille. Kesäkäytössä tuote toimikin mainiosti myös omalla "kuivahko sekaiho atopialla" -yhdistelmälläni, mutta nyt talven tullen tuote on ollut aivan liian puhdistava. Niinpä se sai siirtyä hyllylle saman firman puhdistusmaidon tieltä.

Kovin pitkää käyttökokemusta minulla ei puhdistusmaidosta ole, mutta se on vaikuttanut hellävaraisen tehokkaalta alkutuntumansa perusteella. Minun on myös pakko iloita tuotteen koostumuksesta, kerrankin puhdistusmaito, jolla on kyllin jämäkkä koostumus! Yleensä en ole tykännyt maitomaisista tuotteista, sillä ne lähes nestemäisinä aloittavat välittömästi vääjäämättömän matkan kohti lattiaa iholle levittämisen jälkeen. Tämä puhdistusmaito sen sijaan oli jämäkkää, tuntuman muistuttaessa lähinnä jonkinlaista paksumpaa kasvorasvaa. Silti sen huuhtelu on helppoa, eikä tuote tarraudu kasvoille.

Kasvovesi

Tasapainottava kasvovesi
Ensiksi lienee oleellista tunnustaa, että en ole kasvovesi-ihmisiä. Ihonhoidolle omistautuneet ihmiset sanovat kasvoveden olevan elintärkeää ja sen esimerkiksi palauttavan ihon pH:n pesun jälkeen ja supistavan ihohuokosia. Itse en ole huomannut merkittävää eroa kasvojeni ihossa, käytänpä sitten kasvovettä tai en, joten olen kokenutkin kasvoveden tarpeettomana tuotteena. Mokomaa minulla kuluukin lähinnä mineraalimeikin päälle suihkutteluun, ei kasvojenpuhdistuksessa. Koska Madaran tuote ei ole suihkepullossa, sitä ei voinut tähän käyttöön testailla. Niinpä koetin muistaa aina silloin tällöin huitoa vettä kasvoilleni pesun jälkeen. Tuotteen ihanan raikas tuoksu teki siitä miellyttävän käyttää, vaikken itse huomannut tosiaan ihossani käytön perusteella suurta eroa ennen ja jälkeen tilanteiden välillä.
 
Kosteutus

Emulsio haastajansa SOS-voiteen rinnalla
Syväkosteuttava emulsio oli miedon yrttinen tuoksultaan ja juoksevainen koostumukseltaan. Se levittyi kostealle iholle todella helposti ja imeytyi muutamassa hetkessä. Minun paikoin hyvin pintakuiva ihoni kuitenkin kaipaa hieman lisäpotkuja kasvoille, joten käytin voiteen alla muutaman tipan puhdasta luumunsiemenöljyä lisätehoa tuomassa. Tällä yhdistelmällä voide toimikin erinomaisesti ja piti ihoni kosteutettuna. Ilman öljyäkin voide toimi kelvollisesti, mutta pidin enemmän yhdistelmän tuomasta pehmeän kosteuttavasta tunteesta ihollani. Käytin voidetta sekä yövoiteena että päivisin meikin alla. Kummassakin se toimi mainiosti eli vaikka tuote kosteuttava olikin, se ei ollut paksu tai jättänyt kasvoille ylimääräistä kiiltoa. Tuote toimikin monikäyttörasvana erinomaisesti.

Emulsiopurkin pohjan alkaessa häämöttää, vaihdoin kokeiluun SOS -kosteusvoiteen. Se on lyhyessä käyttötestissään ollut ominaisuuksiltaan aika lailla emulsion kaltainen - kevyt, nopeasti imeytyvä ja kosteuttava. Tuoksultaan se on hieman emulsiota vahvempi.
En itse ole huomannut kovin radikaaleja eroja tuotteiden välillä. SOS on koostumukseltaan hitusen paksumpaa ja väriltään ihanan vaaleanpunaista. Se tuntui myös toimivan itsenäisenä kosteuttajana emulsiota paremmin, jättäen ihon joustavamman tuntuiseksi. Jos kaksikon väliltä pitäisi valita, kallistuisin kuivaihoisena SOS-voiteen puoleen.

Ylhäällä vaalea emulsio, alhaalla vaaleanpunainen SOS. Pohjalla talvikuiva käsi.
Miinukset

Suurimmaksi negatiiviseksi puoleksi voinee laskea tuotteiden hintahaarukan. Kun on tottunut valtaosan kosmetiikkatuotteistaan keittelemään omassa kotikeittiössään, pienten tuubien hinnat tuntuvat kuumottavan korkeilta. Toisaalta esimerkiksi Madaran omassa liikkeessä Riiassa vieraillessa hinnat olivat Suomea huomattavasti huokeammat. Myös merkin kotisivuilla on usein alennettujen tuotteiden osio, josta suosikkejaan voi bongailla edukkaammin. Itse tilasin viimeksi kimpassa Lilyn kanssa merkin vuorokauden kestäneestä "koko valikoima -40 %" -kampanjasta muutaman putelin. Jos siis on valmis näkemään hieman vaivaa ja kyttäilemään sopivia tuotteita, niitä voi saada huomattavasti hillitympään hintaan kuin normaalisti.

Vanhempia Madaran muovipurkkeja
Hieman karsastan myös itse sarjan muovipakkauksia. Olen ehtinyt tottua kotikosmetiikassa loputtomasti kiertäviin lasipurkkeihin, jolloin pakkausjätettä ei varsinaisesti synny. Muovipullojen hävittämisestä ei paketeista löytynyt mainintaa, joten googlettelin lopulta pullon pohjasta löytyvän muovilaadun perusteella, mistä materiaalista on oikein tarkalleen kyse. Käytännössä lopputuloksena oli, ettei kyseiselle muoville (PE-HD) ole kuluttajille suunnattua keräystä Suomessa ja se tulisikin toimittaa energiajakeeseen. Pohdiskelen myös, saisinko osan pulloista hyödynnettyä omissa kosmetiikkakokeiluissani.

Yhteenveto

Olen edelleen yleisesti ottaen kovin tyytyväinen Madaran tuotteisiin. Voiteiden puolella voisin kuvitella jatkossanikin käyttäväni etenkin Madaran SOS-voidetta, sen verran vakuuttavaa työtä se on tällä pakkasen kuivettamalla naamataulullani tehnyt. Putsareiden ja kasvoveden puolella taidan kuitenkin jatkossakin tyytyä käyttämään vanhaa reseptiäni ja tekemään ne vuodenaikoihin muunnellen itse, sillä tuotteet eivät tehneet mitään sellaista, mihin omat sekoitukset eivät olisi kyenneet. Niitä on kuitenkin helppo suositella muille, sillä tehokkaina ja huomattavan hellävaraisina ne toimivatkin etenkin näin ongelmaihosta kärsivänä.

-Annukka

PS. Tuotteet eivät ole blogin kautta saatuja, vaan ihan itse kaupasta kassan kautta kotiin kannettuja.

torstai 23. tammikuuta 2014

Luonnonlääkintä, kansanparannus, aromaterapia... vaihtoehtoisten hoitomuotojen säätelystä

Perinteisen länsimaisen lääketieteen lisäksi ja sen rinnalla on valtaisa joukko myös muita, vaihtoehtoisia hoitomuotoja. Näiden vaihtoehtoisten hoitomuotojen kirjavuus aiheuttaa usein pulmia ihmisille, kun hoitomuotojen taustoja, hoitoja antavien henkilöiden ammattitaitoa ja hoitojen tieteellistä pohjaa on toisinaan hyvin vaikea tai jopa mahdoton selvittää. Esimerkiksi rohdoslääkinnässä monen käytetyn kasvin vaikuttavat ainesosat ovat tieteellisestikin tutkittuja, mutta kaikilla rohdoslääkintää harjoittavilla henkilöillä ei välttämättä ole tiedossaan uusimpia tutkimustuloksia tai vaikkapa rohdoskasvien yhteisvaikutuksia tai käytön rajoituksia. Alan sääntelemättömyys ja toimijoiden kirjavuus voivat saada pään pyörälle keneltä tahansa.  

Viime vuoden lokakuussa vireille tullut kansalaisaloite ottaa kantaa siihen, että vaihtoehtoisia tai täydentäviä hoitomuotoja varten tulisi perustaa oma lainsäädäntö. Aloitteen tarkoituksena on paitsi saada vaihtoehtohoidot paremmin tunnustetuiksi, myös luoda pelisäännöt nykyisellään hyvinkin kirjavalle hoitomuodon osa-alueelle. Annukka kirjoitteli muutama vuosi sitten blogissa tarkemmin vaihtoehtolääkinnän tilasta

Korpipaatsama (Rhamnus frangula) kuuluu kotimaisiin
lääkeluettelossa mainittuihin rohdoskasveihin.
Kuva Annukka Partanen.

Vaihtoehtohoitoja yhtenäistävä lainsäädäntö olisi todella tärkeää koko alalle, jotta asiakkaat voisivat luottaa siihen, että heidän valitsemansa hoitaja on oman hoitomuotonsa ammattilainen, joka osaa asiansa. Nythän kuka tahansa voi esiintyä itse valitsemillaan nimikkeillä tai titteleillä ilman, että hänen välttämättä tulee osoittaa sen kummemmin osaamistaan tai oikeutustaan ammattilaisena esiintymiselleen. Lisäksi lainsäädäntö toisi myös aivan eri tavalla uskottavuutta esimerkiksi rohdoslääkinnälle, kun sitä harjoittaisivat laillistetut, koulutetut ammattilaiset.

Myös leskenlehden (Tussilago farfara)
lehdet ovat rohdoskasvilistalla. Kuva
Annukka Partanen.
Aloitteessa otetaan kantaa myös siihen, että Suomen lainsäädännön muutokset vaihtoehtolääkinnän osalta aloitettaisiin suoraan hoitomuotoja säätelevän lainmuutoksen valmistelusta: 

"Kansalaisilla on oikeus saada luotettavaa tietoa täydentävistä hoitomuodoista. Kansalaisilla on oikeus saada tietää hoitoa antavan koulutus. Käytännössä nämä toteutettaisiin luomalla julkinen rekisteri. Potilasturvallisuus saavutetaan täydentäviä hoitoja antavia henkilöitä koskevan julkisen rekisterin ja valvontajärjestelmän avulla. Valvontajärjestelmä voitaisiin toteuttaa omavalvontajärjestelmänä ja järjestelmä laadittaisiin yhteistyössä viranomaisten kanssa ennalta, yhdessä sovittujen laatukriteerien mukaisesti."

"Lisäksi tarvitaan hoitojen laatua parantavia ja laatua takaavia toimenpiteitä, kuten koulutusta ja tutkimusta. Lain tulee WHO:n ja EU:n suositusten mukaisesti edistää virallisen terveydenhoidon ja täydentäviä hoitomuotoja antavien välistä yhteistyötä. Virallisen terveydenhoidon koulutuksiin tulee sisällyttää koulutusta täydentävistä hoitomuodoista."

Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä kun ehdotti jo vuonna 2009, että lainmuutos etenisi kaksivaiheisesti ja ensimmäisessä vaiheessa "Työryhmä ehdotti ainoastaan rajoituksia terveydenhuollon ammattihenkilöistä annettuun lakiin, joilla olisi kielletty tai rajoitettu täydentävien hoitojen käyttö eräiden sairauksien ja potilasryhmien osalta. " Eli laki muuttuisi siten, että ensiksi ainoastaan kiellettäisi vaihtoehtoiset hoitomuodot ja "vasta myöhemmin ryhdyttäisiin laatimaan täydentäviä hoitoja koskevaa erillistä lainsäädäntöä ns. kakkosvaiheessa."  

Kansalaisaloite onkin todella tärkeällä asialla pyrkiessään jouduttamaan vaihtoehtoisten hoitomuotojen kenttää selkiyttävää erillislainsäädäntöä. Samalla aloite ottaa kantaa siihen, että sosiaali- ja terveysministeriön työryhmän ehdottama 'ykkösvaihe', eli vaihtoehtoisten hoitomuotojen kieltäminen, jäisi valmisteluissa pois turhana välivaiheena. Lainsäädännön hitauden myötä kun vaarana voisi olla myös se, että vaihtoehtoiset hoitomuodot joutuvat kokonaisuudessaan kärsimään vuosien kieltolaista!

Käy siis allekirjoittamassa tärkeä lakialoite: 




Aloitteen nimien keräys on voimassa 10.4.2014 asti, joten laitetaanpa sana kiertämään!
-Lily
--
Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä (2009) Vaihtoehtohoitojen sääntelyn tarve

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Ensimmäinen

Viimeisin kuukausi on suorastaan kiitänyt ohitse. On ollut palaveria, tapaamisia, työjuttuja sekä oman ison harrastusprojektin huipennusta. Kun vihdoinkin kaikki kiirehtiminen oli ohi, päätin pyhittää viikon ensimmäiseksi syventymisviikokseni.

Minulla on nimittäin pyörinyt päässäni lista asioista, joita tahtoisin tehdä ja joihin tahtoisin syventyä. Osa on ihan konkreettisia asioita, osa taas enemmän päänsisäisiä juttuja. Jotkut kohdat ovat listallani olleet pitkään, toiset taas ovat syntyneet vasta äskettäin. Yhtä kaikki, niiden marinointi aikomuspinossa pidempään ei palvellut mitään tarkoitusta. Niinpä päätin ottaa ne työn alle tänä kevättalvena, yksi kerrallaan ja hiljakseen niihin paneutuen. Tästä ajatuksesta syntyivät siis syventymisviikkoni.


Ensimmäinen viikko piti sisällään sitä, mistä minulla oli ollut suorastaan pula viimeisen kuukauden ajan. Rauhallista, kiireetöntä aikaa. Lempeää läsnäoloa, inspiroivaa joutilaisuutta. Tuntui omituiselta seisoa maanantaina keskellä asuntoa ja tajuta, ettei minulla ollut kiire mihinkään. Toki tehtäviä asioita oli ja työtehtäviä löytyi pöydältäni useitakin, mutta millään niistä ei ollut hengenhätä. Kesken päivän saatoin hipsiä työkoneelta alakertaan, keittää pannullisen teetä ja venytellä raukeana veden kiehumista odotellessani. Sitten saatoin mennä teekupillisen kanssa sohvalle istumaan, vetää viltin päälleni ja vain olla.




Viikonloppuna elin hetki kerrallaan, jokaisesta tovista nauttien. Päivät olivat täynnä pieniä hetkiä, tytön naurua, kengän alla narskuvaa lunta ja auringon pilkahduksia. Me kävimme uimassa, nauroimme pisaroiden läiskyessä kasvoillemme ja ihmettelimme allasosaston ikkunoiden takana nousevaa aurinkoa, joka värjäsi lumisen maiseman kuparinpunaisellaan.


Tänään kävimme pitkällä retkellä pakkasen vaippaansa kietoneessa maailmassa. Aurinko oli pelkkä kelmeä hahmo pilviverhojen takana, joka vain silloin tällöin paljasti kasvonsa kainona. Maailma oli valkoisen, sinisen ja harmaan sävyjä, tuntuen jollakin tapaa etäiseltä ja vieraaltakin.

Pappilanjoen vesi virtasi yhä, usvahattaroiden liikkuessa mustan veden pinnalla. Vasta kahta päivää aiemmin olin kävellyt joen rantaa auringon paistaessa kirkkaimmillaan. Miten erilaiseksi se olikaan maiseman saanut, täyteen kirkkautta ja kaikkialla säihkyvää timanttipölyä! Nyt tilalla oli miltei epätodellisen näköinen ja viileä maisema, joka tuntui pysähtyneen hetkeksi kokonaan. Muita kulkijoita ei juurikaan ollut, vaan ympärillämme oli hiljaisuus. Me nojailimme sillan kaiteeseen ja kurkistelimme alas. Hengitys huurusi, ja pakkanen nipisteli poskia. Kotiin palatessa ajatukset täytti haave lämpimästä teekupista ja kiireettömästä iltapäivästä.



Viikko täydensi kuluneen kuukauden aikana ehtyneet voimavarat ja antoi tilaa myös ajatuksille, haaveille ja inspiraation oikukkaille puuskille. En ottanut paineita tai huolia mistään, enkä suostunut sopimaan yhtään ylimääräistä tapaamista. Ennen kaikkea minä olin, hengitin ja nautin, etenkin siitä täydestä kiireettömyydestä. Nyt minusta tuntuu, että jaksan taas lähes mitä tahansa.



-Annukka


keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Keskiviikkoillan kuulumisia

Muutama vuosi sitten kuura koristeli puut näin upeaksi. Kyllä se kaunis talvi
sieltä vielä tänä vuonnakin tulee, tuleehan?!?

Suunnittelin alun perin kirjoittavani tällä viikolla teille hieman syvällisemmän katsauksen palmuöljystä. Muutama kiireellisempi juttu on kuitenkin syönyt aikaa sen verran, että pääsette lueskelemaan palmuöljypostausta hieman myöhemmin. Tänään ajattelin sen sijaan kertoa ylipäätään hieman kuulumisistani ja jakaa päällimmäisiä tunnelmia. 

Vierailin tänään iltateellä ystäväni luona iltateellä ja innostuimme samalla tekemään muotillisen saippuaa. Saippuantekokärpänen kun on puraissut myös lähipiiriä ja moni onkin sekä käynyt kursseillamme oppia ja innoitusta hakemassa, että ruvennut tehtailemaan omia saippuoita kotonaan. Laskeskelimme SoapCalcin avulla sopivan (palmuöljyttömän) reseptin ja kokeilimme uudenlaista koristelutekniikkaa. Meille uutena tekniikkana käytimme siis Pot Swirlia, tosin vain yhdellä värillä. Soap Queen on laatinut mukavat kuvalliset ohjeet ja youtubesta löytyy myös monia opastevideoita.

Kuten saippuanteossa usein, saippuan kypsymisen odotus on monesti se vaikein paikka. Tämänkin saippuan kohdalla odotan kovin malttamattomana, koska sen saa otettua muotista ja leikattua paloiksi. Vasta silloin näkee, kuinka hyvin onnistuimme koristeluissa. Onneksi jännitystä ei tarvitse sietää montaa päivää ja saippuahalko jähmettyy yleensä muutaman ensimmäisen vuorokauden aikana sen verran, että sen pystyy irrottamaan muotista ja leikkaamaan paloiksi.

Saippuanteon myötä alkaa kerääntyä kaikenlaisia tarvikkeita kaappiin, kuten
vaikkapa kuvan värijauheita, joilla saa aikaan monia upeita koristeluja.

Annukan kanssa olemme nyt vuoden alusta pallotelleet kaikenlaisia jännittäviä ideoita ja pitäneet suunnilleen viikon välein palaveria. Sama kuhina jatkuu tässä tammi-helmikuussa ja ensimmäisiä konkreettisempia suunnitelmia ilmestyneekin uusien kurssien muodossa tarjolle lähiviikkoina. Joten tarkkailkaapa kotisivujemme Tulevat kurssit -osiota! Helmikuussa olemme mukana esittelemässä omaa toimintaamme sekä kertomassa villiyrteistä Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaisten järjestämässä Villiyrteistä on moneksi -illassa. Maksuton, kaikille avoin ilta esittelee villiyrttejä ja lähiruokaa. Mukaan tapahtumaan mahtuu rajattu määrä osallistujia, joten tapahtumaan kannattaa ilmoittautua nopeasti. 

Toivottavasti näemme montaa teistä tulevilla kursseilla ja tapahtumissa, tulkaa rohkeasti tervehtimään ja vaihtamaan kuulumisia kanssamme!

-Lily

perjantai 10. tammikuuta 2014

Kokouksia, pilvipalveluita ja sähköposteja, niistä on Villikatajan arki tehty

Olemme kirjoitelleet kumpikin aiemmin siitä, millaista oma työarkemme on niin kalatutkijana kuin konsultoivana biologinakin paikkatieto-ongelmien parissa. Toisaalta meidän työmme Villikatajan parissa on myös paljon muuta. Mitä se siis käytännössä on, jos ajattelemme pelkästään sitä työtä, jonka teemme Villikatajan puolella?

Työ Villikatajan parissa on itselleni mielenkiintoista, monipuolista ja toisinaan myös aikamoista sillisalaattia. Usein tehtävälistalla on kymmeniä pikkutehtäviä, jotka eivät välttämättä liity mitenkään toisiinsa. Tehtäviin kuuluu niin markkinointia, asiakaspalvelua, laskutusta, kirjanpitoa, blogikirjoittelua, Facebook-sivujen ylläpitoa kuin varsinaista konsulttityötä ja koulutustakin. Saman päivän aikana saatan kirjoittaa maileja, tehdä blogipostauksen, soitella kurssikäytänteistä, suunnitella seminaariesitystä ja piirtää karttoja paikkatieto-ohjelmistolla. Toisina päivinä en taas tee mitään Villikatajaan liittyvää. Villikataja myös herkästi ujuttautuu muuhunkin arkeen: Katiskaa järveen kauniina kesäpäivänä meloessa huomaa, että aiheesta voisi tehdä blogiin artikkelin. Mies taas on jo tottunut siihen, että mielenkiintoisempia ruokakokeiluja tehdessä lopputuloksista täytyy ottaa kuva ennen kuin ne saa syödä.

Lily tarkastamassa sähköposteja
Yleensä me emme näe Lilyn kanssa toisiamme kasvokkain, vaan keskustelemme netin kautta. Tyypillisesti vaihdemme kuulumisia, ideoita, mielenkiintoisia linkkejä sekä ihan vain yleisiä ajatuksia vähintään kerran päivässä sähköisesti. Toinen saattaa olla pitkänkin tovin poissa ja poimia lähettäjän sanat vasta tunteja niiden kirjoittamisen jälkeen. Toisinaan taas olemme yhtä aikaa koneella ja vaihdamme ajatuksia kiivaasti. Tällainen muistitaulumainen työskentely, jossa jätämme ikään kuin lappusia tiedoksi toiselle luettavaksi kun hän sähköisen muistitaulumme ohi seuraavan kerran kulkee, onkin yleisin työtapamme.
Myös monet erilaiset sähköiset työkalut ovat olleet suureksi avuksi. Valmiita dokumentteja siirretään toisen nähtäväksi pilvipalveluiden avulla. Uusimmat ja päivitetyt työt ovat aina vain yhden klikkauksen päässä. Olemme kirjoittaneet oppimateriaaleja verkossa niin, että toinen muokkaa asiakirjan alkupäätä ja toinen loppupäätä, yhtä aikaa. Samoin erilaiset tekstiluonnokset odottavat usein toisen hyväksyntää ennen kuin ne laitetaan eteenpäin. "Tein luonnoksen sähköpostiin, käytkö katsomassa ja lähetä samalla, jos on ok" on hyvin tyypillinen saate eri viesteille.

Toisinaan asioita kertyy asialistalle enemmän tai koemme tarvetta pallotella ideoilla enemmänkin. Tällöin tapaamme kasvotusten, aivan kuten viime tiistaina teimme. Tuolloin olimme koonneet listan kaikista työpanostamme vaativista asioista. Kävimme listan kohta kohdalta läpi, pohdimme eri vaihtoehtoja ja päätimme yhdessä sitten suunnan, jolle lähtisimme. Tiistain ohjelmaan kuului esimerkiksi kevään kurssiluonnosten laatiminen Kortepohjan vapaa-aikatoimikunnalle, kurssien markkinoinnin suunnittelu, kesän pilottiprojektin hahmotteleminen, syksyn suunnanmuutokset sekä yleinen ideointi. Usein yhdessä suunnittelemme lähinnä sellaisia asioita, jotka vaativat kummankin osaamista tai joissa tahdomme ideoita yhdessä. Valtaosan pienemmistä asioista voimme sen sijaan jakaa keskenämme, tehdä ne itsenäisesti ja jakaa sitten tulokset keskenämme.

Kokouksessa ihmeteltiin myös eteerisiä öljyjä ja saippuaa
Kurssien kohdalla esimerkiksi suunnittelemme yhdessä ajankohdat ja ehdotamme niitä yhteistyökumppaneillemme, päätämme pääsuunnat kurssien sisällöstä ja pohdimme kullekin parhaiten sopivia markkinointikanavia. Yleensä kurssin sisältö ratkaisee suoraan myös sen, kumpi kurssia opettaa: Yrtit ja sienet ovat yleensä suoraan minun opetettaviani, Lily taas hoitelee useimmiten kokkauspohjaiset kurssit. Käsityökursseissa kumpi tahansa voi toimia opettajana. Kurssin opettaja yleensä itse valitsee myöhemmin tarkemmat sisällöt, käytettävät oppimateriaalit ja työskentelytavat. Ennen varsinaista kurssia opettajan tulee myös tiedottaa kurssilaisille käytänteistä, sopia yhteistyökumppanin kanssa tilojen käytöstä, hankkia mahdolliset raaka-aineet ja selvittää muut pikkuseikat.

Yleensä palaverimme kestävät pitkään, puhe harhautuu välillä haaveiluun tai täysin muihin aiheisiin ja työtä lomittavat ruokatauot. Kaikki kokouksissamme olleet tietävätkin, että meidän on miltei mahdoton tehdä mitään syömättä kunnolla. Tiistaina tarjolla olikin Lilyn tekemää kasvismakaronilaatikkoa sekä hedelmäsalaattia. Välillä pidettiin luovaa taukoa työstä syömällä ja rupattelemalla muista kuulumisista.

Ei sitä töitä jaksa tehdä, jollei välillä syö
Parasta Lilyn kanssa työskentelyssä on samantyyppiset työskentelytapamme, inspiroiva yhteistyö sekä huumori. Asiat hoituvat kuin itsekseen ja toisen työpanokseen voi aina luottaa. Lisäksi nautin siitä tunteesta, että voimme heitellä vapaasti aivan hullujakin ideoita ilman, että toinen olisi niitä heti ampumassa alas. Päinvastoin, yleensä reaktio on innostus. Alkoihan eräskin Villikatajan nimellä kulkeva tarina hassuttelusta ja kysymyksestä: "Mitä sinä tekisit, jos voisit tehdä nyt ihan mitä tahansa?"

Suosittelen siis hullua haaveilua kaikille, joskus sillä voi olla kauaskantoisia ja erityisen mukavia seurauksia.

-Annukka


keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Juuresvuoka

Juustoinen versio juurevuoasta.

Joulun ja vuoden vaihteen juhlasherkkujen jälkeen on hyvä palailla myös syömisen suhteen arkisiin ratkaisuihin. Esimerkiksi itse haluan näin kolean pimeänä vuodenaikana useimmiten jotain lämmittävää ruokaa, joten erilaiset padat, keitot ja kastikkeet ovatkin vakiovieraita kotikeittiön ruokalistalla.

Myös tämä helposti muunneltava juuresvuoka toimii loistavasti niin lisukkeena kuin pääruokanakin. Vuokaan saa myös loistavasti upotettua viimeiset kinkunjämät, juustonkannikat tai vastaavat viimeisen käyttöpäivän lähestymistä odottavat herkut. Juureksiakin voi vaihdella mielensä mukaan. Itse pidän porkkanan, palsternakan ja muutaman perunan yhdistelmästä, mutta yhtä hyvin vuokaan sopivat vaikkapa lanttu, juuriselleri, nauris, punajuuri tai mitä nyt kaapin perukoilta sattuukaan löytymään. 


Juuresvuoka
1,5 litran uunivuokaan

reilu kilo juureksia (porkkana, peruna, palsternakka)
1-2 sipulia
vajaa 1dl vettä, ruokakermaa, kookosmaitoa tai liha-/kasvislientä 
maun mukaan suolaa ja mustapippuria
muutama voinokare tai ruokalusikallinen hyvää oliiviöljyä

täytteeksi:
juustoa, kinkkusuikaleita, mausteista makkaraa, savukalaa, kypsää broileria, tofua
valitsemiisi täytteisiin sopivia yrttimausteita

Kuori ja pilko kasvikset. Viipaloi juurekset ja pilko sipuli. Lado kasviksia kerroksittain uunivuokaan ja lisää kerrosten väliin pari kerrosta haluamaasi täyteainetta paloiteltuna sopiviin suupalasiin. Mausta vuoka suolalla, pippurilla ja valitsemillasi yrttimausteilla. Varsinkin suolaisia täytteitä käytettäessä kannattaa olla tarkkana, ettei laita mukaan liikaa suolaa. Lorauta neste vuokaan, vuole pinnalle muutama voinokare tai pirskottele hieman öljyä ja aseta 180-asteisen uunin alatasolle. Kypsennä vuokaa reilu tunti, kunnes juurekset ovat pehmenneet. Kypsennysaika riippuu hieman käyttämistäsi juureksista ja siitä, minkä kokoisiksi nämä tuli pilkottua: mitä enemmän jaksaa pilkkoa, sitä nopeammin ruoka kypsyy.
--

Runsailla täytteillä tehtynä vuoka toimii loistavasti pääruokana, kun taas pelkistä juureksista valmistettuna siitä saa joko kevyen lounaan tai herkullisen lisukkeen. Vuoan voi mainiosti jättää kypsymään vaikkapa kävelylenkin tai muun reippailutuokion ajaksi uuniin ja palata valmiin aterian ääreen.

-Lily

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Orkidean hankkiminen ja zen

Vuoden vaihtuessa on usein tapana tehdä itselleen erilaisia lupauksia. Minulla on melkoisen huono historia näiden saralla, minulla kun ei koskaan tule mieleen mitään kovin ylevää tavoitetta uudelle vuodelle ja filosofiani mukaan toisaalta tuollaisten päätösten tulisi olla avoimia jokaisena vuoden päivänä, ei vain vuodenvaihteessa. Tulevasta vuodesta on kuitenkin todennäköisesti tulossa minulle mielenkiintoinen, haasteellinen ja jännittävä. Tämä koskee niin työkuvioita kuin yksityiselämääkin. Jotenkin minusta tuntui, että minun tulisi muistaa sitä jollakin erityisellä tavalla. Niinpä minä ostin orkidean.


On ehkä oleellista tietää minusta se, että minulla on pitkä ja vankka historia huonekasvien tappajana. Nyt kun opin vihdoin valitsemaan kyllin anteeksiantavaisia lajeja ja tajusin olla hoitamatta niitä liikaa, homma sujuu kohtalaisen hyvin. Lily sen sijaan on huonekasvinero, joka saa todennäköisesti minkä tahansa kasvin menestymään ja vieläpä mainitsee sen puolihuolimattomasti helpoksi -eikä edes valehtele, vaan vilpittömästi tarkoittaa tätä.
Niinpä olen vierestä seurannut Lilyn innostusta orkideoihin jo pidemmän aikaa ja kuunnellut selostuksia siitä, etteivät ne kasveina ole läheskään niin haastavia kuin luullaan. Minullahan on päässäni patouma siitä, että orkideat ovat kenkkuja kasveja. Ne vaativat keskiyöllä metsäpurosta kannettua vettä kasteluvedekseen, metsän suurimman männyn pudottamaa kaarnaa kasvualustakseen ja hullun lailla hyvää tuuria yleensä viitsiäkseen pysyä hengissä. Rasittavan oikukkaita kasveja siis kaikkiaan, eikä minun tapaisella tuuripuutarhurilla olisi niiden kanssa mitään toivoa.


Jostakin syystä tajusin joulun pyhien jälkeen, että minä tahdon orkidean. En käsittänyt miksi ja vastustinkin tätä päähänpistoani useamman vuorokauden. Lopulta huomasin olevani kukkakaupassa orkideaa hakemassa ja sainkin klassisen helpon perushybridin käsipuoleeni lähtiessäni. Kasvin sielunelämään netissä perehtyessäni tajusin, että tämä kukka oli tietyllä tapaa symboli koko tulevalle vuodelleni. Se oli viekoittelevan kaunis ja täynnä lupauksia mielenkiintoisista hetkistä ja uuden oppimisesta. Samalla se oli myös haaste, joka pakotti minut pois mukavuusalueeltani, kokeilemaan jotakin uutta ja vaikeaa, ilman varmoja takeita onnistumisesta. Ehkä kasvi kukoistaisi koko vuoden ja ensi vuonna samaan aikaan alkaisin haaveilla uudesta orkideasta. Tai ehkä se pudottaisi kauniit kukkansa, alkaisi kitua ja hiljaa kuolisi pois. Orkideoista ei koskaan tiedä.


Minun tulevassa vuodessani on paljon samaa. Odotan montaa asiaa mielenkiinnolla, jännityksellä ja innokkaalla odotuksella. Osa jutuista taas huolestuttaa ja pelottaakin minua. Osaanko, ehdinkö, epäonnistunko? Loppujen lopuksi kyse on samasta asiasta kuin vieraan huonekasvin hoidosta. Analyyttisenä luonteena voin perehtyä uusiin asioihin loputtomasti kirjojen, netin ja itseäni viisaampien kokemusten avulla. Jossakin vaiheessa on kuitenkin todettava, ettei valmista tule vain suunnittelemalla. On hypättävä ja sen jälkeen tehtävä parhaansa. Joskus se ei riitä ja sitä mätkähtää maahan mahalleen. Mutta enemmän sitä kuitenkin lopulta harmittaisi jäädä seisomaan reunalle ja epäröimään siitä, minne asti oma ponnistus kantaisikaan, jos uskaltaisi hypätä. 




Joten nyt minulla on pää täynnä suunnitelmia, sydän lastattuna unelmilla ja rohkeutta hypätä. Sekä tietenkin orkidea.

-Annukka

torstai 2. tammikuuta 2014

Vatkattu vartalovoi

Lahjaksi lähteneestä vartalovoista ei tietenkään kaiken jouluhässäkän keskellä
tullut otettua kuvaa...

Näin joulun jälkeen voi onneksi jo vähän paljastaa myös joululahjoja tarkemmin. Loppusyksystähän käynnissä olivat varsinaiset saippuatalkoot, kun valmistimme kotipajoissamme kilpaa joululahjasaippuoita kypsymään. Saippuoiden lisäksi valmistin lahjaksi myös muuta kotikosmetiikkaa, kuten tätä superkuivalle iholle käytettävää tehokosteuttavaa vartalovoita. Ohjeessa yhdistelin useampaakin nettiohjetta ja menin lopulta näppituntumalla.


Vatkattu vartalovoi
n. 3dl valmista voita

48g mangovoita
52g kaakaovoita
35g manteliöljyä
10g oliiviöljyä
1rkl ruusuvettä
1/2tl perunajauhoja
muutama tippa eteeristä öljyä

Sulata kiinteät rasvat lempeästi vesihauteessa. Lisää joukkoon öljyt ja ruusuvesi. Nosta seos pois vesihauteesta (Mikäli käytät lasista tölkkiä voiteen purkittamiseen, voit tässä vaiheessa näppärästi hyödyntää vesihauteen ja laittaa lasitölkin desinfioitumaan haudeveteen.). Voit nopeuttaa voiteen valmistusta siirtämällä seoskulhon viileään vesihauteeseen, jolloin vartalovoi jäähtyy ja kiinteytyy nopeammin*. Vatkaa seosta sähkövatkaimella tarmokkaasti, kunnes seos muuttuu hieman vaaleammaksi ja voidemmaisemmaksi. Lisää tässä vaiheessa perunajauhot vähitellen ripottaen, samalla jatkaen vatkaamista. Myös tuoksuöljyn voi lisätä jo tähän vähän jäähtyneeseen seokseen. Vatkaa, kunnes vartalovoi on kovan kermavaahdon tuntuista ja väriltään lähes valkoista. Purkita valmis vartalovoi tai vala se pieniin silikonimuotteihin. Anna jähmettyä huoneenlämmössä muutama tunti. 

*Lasikulhoa käyttäessäsi muistathan välttää liian suuria lämpötilanvaihteluita: anna kulhon hieman jäähtyä huoneenlämpöisellä työtasolla ja laske se sen jälkeen varoen viileään, ei liian kylmään, vesihauteeseen esimerkiksi lavuaariin.

--


Vartalovoi säilyy mainiosti huoneenlämmössä ja toimii varsinkin iltaisin ihon superkosteuttajana. Tarkkaa parasta ennen -päiväystä ei vartalovoilla ole ja itse valmistankin kosmetiikkaa sen verran pienissä erissä, ettei säilyvyysongelmia tarvitse miettiä enempää. Voi on hyvin kiinteää, mutta sulaa nopeasti ihon lämmössä. Rasvaisuus iholla häviää, kunhan voi ehtii imeytyä, mutta parasta tämä tosiaan on iltaisin levitettynä. Voin koostumus sai miettimään, että valmiin massan voisi myös valaa pieniin silikonijääpalamuotteihin, jolloin yksi pala toimisi aina kätevänä kerta-annoksena. Näitä vartalovoipaloja voisi kätevästi käyttää myös hierontapaloina.

Itse lisäsin tuoksuksi muutaman tipan appelsiinin eteeristä öljyä, mutta myös muut eteeriset öljyt toimivat varsin hyvin. Kannattaa käyttää omaa tuoksusuosikkiaan tai sekoitella erilaisia yhdistelmiä. Vartalovoissa voi kokeilla myös erilaisia rasvoja sekä öljyjä: esimerkiksi pelkästä sheavoista ja manteliöljystä voisi tulla vallan mainio yhdistelmä, miksei myös kookosrasvasta ja oliiviöljystä... Vatkauksen loppuvaiheessa voi joukkoon lorauttaa vielä hieman lisää juoksevaa öljyä, mikäli ohjeen mukaan valmistettu vartalovoi uhkaa jähmettyä liian kovaksi.

-Lily