perjantai 28. helmikuuta 2014

Violettia perunamuussia ja herukkaviinijuustoa

Lähi- ja luomuruokaosuuskunta Mukulaari otti meihin taannoin yhteyttä ja tiedusteli, tahtoisimmeko tilata heidän uusiutunutta toimintaansa ja raportoida mahdollisesti tuloksista blogimme kautta muillekin. Vastineeksi voisimme tehdä kurssiyhteistyötä Mukulaarin kanssa. Koska saimme täysin vapaasti valita mitä kirjoittaisimme ja itse maksoimme edelleen tilaamamme tuotteet, tämä kuulosti meistä kohtuulliselta ja avoimelta yhteistyöltä. Niinpä Lily kirjoittelikin alkuviikosta omia kokemuksiaan Mukulaarista ja nyt on minun vuoroni raportoida.


Olen aiemminkin ostanut elintarvikkeita Mukulaarin kautta, mutta tuolloin toiminta ei ollut osuuskuntamuotoista. Tervehdin myös ilolla vanhan nettilomakkeen korvannutta verkkokauppaa, joka osoittautui paitsi toimivaksi, myös tyylikkään näköiseksi. Valikoima oli sopivan laaja ja tuotteita löytyikin laidasta laitaan. Omaan matkaani tarttui keittiökaappieni puutteiden mukaisesti niin hunajaa, sipuleita, kananmunia, juustoa, perunaa ja makkaraa.

Noudetut tuotteet matkalla ruokakomeroon ja jääkaappiin
Lilyn jo aiemmin mainitsema tuotteiden hinnan tarkentuminen vasta noudon aikaan aiheutti myös hieman harmaita hiuksia omalla kohdallani. En tiennytkään tilaamieni savumakkaroiden kohdalla, miten minun oletettiin toimivan: Tuliko minun varata ylimääräistä käteistä mukaani vai saisinko jotakin hyvitystä takaisinpäin? Ymmärtääkeni maksuvälineenä kelpaa vain käteinen, mikä aiheutti oman lisäsäätönsä, itselläni kun on aika harvakseltaan ylimääräistä käteistä mukanani. Pienehkön makkarapaketin kohdalla tämä epätietoisuus oli siedettävää, mutta isomman ja kalliimman lihapaketin kohdalla tämä olisi voinut osoittautua hankalammaksi.
Paikan päällä keskustellessa selvisi, että makkaroiden kohdalla heittoa ei yleensä ollut, mutta esimerkiksi pakattujen lihojen kohdalla pakkaus saattoi olla suurempi kuin verkkokaupassa ilmoitettu. Heittoa oli joskus ollut jopa kilon verran, joskin tämä oli yksittäinen kerta. Itselleni ei kuitenkaan olisi todennäköisesti tullut mieleen varata rahaa ylimääräiseen lihakiloon ja olisipa tiukemmassa tilitilanteessa tämä heitto saattanut alkaa harmittaa isomminkin. Onneksi näin isot poikkeamat ovat tosiaan poikkeustapauksia ja yleensä puhutaan parinsadan gramman heitoista pakkauskoossa. Olisi kuitenkin asiointia helpottavaa, mikäli verkkokauppaan linkitettäisiin toimintaohje näiden tuotteiden kohdalle, jottei kuluttajien tarvitse laillani pähkäillä, mistä oikein onkaan kyse.

Verkkokauppaan olisin toivonut myös jonkinlaista vahvistusta tilauksen yhteydessä noutopäivästä ja paikasta. Itselläni nimittäin alkoi iskeä neuroosi, että olinkohan nyt varmasti muistanut ja ymmärtänyt päivämäärän oikein. Olisikin mukavaa, jos tilauksen vahvistuksen yhteydessä mainittaisiin vielä valittu noutopaikka ja -päivä.

Ensimmäiset kuun uudet tilaajat saivat porkkanakakkua tilauksensa matkaan
Tilauksen noudin Palokan K-market Jälkkäristä. Ongelmia alkoi kertyä hieman siinä vaiheessa, kun hetken jonottamisen jälkeen alkoi vimmainen tonkiminen, eikä kassiani tahtonut löytyä mistään. Etsinnöistä huolimatta kassini pysyi kadonneena, eikä sitä paikallistettu mistään. Jakoa hoitanut henkilö oli vilpittömän pahoillaan tapahtuneesta ja lupasi toimittaa tilaukseni sen paikallistettuaan saman illan aikana suoraan kotiovelleni. Tämä sopi toki minulle ja jatkoinkin asiointia marketin puolella. Kahden hyllyvälin päähän päästyäni puhelimeni soi ja sama henkilö kertoi, että kassi oli kuin olikin löytynyt. Sainkin jatkettua matkaa kotiini ilman ongelmia ruokatilaukseni kanssa. Kaikki kiitos kuitenkin asian hyvin ystävällisesti ja ammattimaisesti hoitaneelle henkilölle. Hänen toimintansa seurauksena ikävästi liikkeelle lähtenyt tilanne kääntyi parhain päin ja loi minulle tunteen siitä, että homma on hoidossa.

Ensimmäiselle parillekymmenelle uudelle tilaajalle oli luvattu verkkokaupassa vielä porkkanakakkua kaupan päälle. Itse laskin itseni suoraan vanhaksi tilaajaksi asioituani aiemmin vanhan lomakepohjaisen Mukulaarin kautta, joten jätin täydentämättä pyydetyn viestin kakusta tilaukseni viestikenttään. Kassini mukana olleeseen tilauslistaan oli kuitenkin lisätty merkintä siitä, että olin uusi tilaaja ja sainkin mukaani myös kakkua. Myös tämä toi tunteen hyvästä ja huolehtivaisesta palvelusta, enhän itse ollut tajunnut edes ajatella tarjouksen koskevan uudistuneen verkkokaupan uusia tilaajia.

Villiä perunamuussia ruokatilauksen Blue congo -potuista ja itse kalastettuja ahvenia

Plussat
- edukasta lähiruokaa suoraan tuottajilta ilman välikäsiä
- tuotteet ainakin omalla kohdallani sekä kavereiden kokemuksen mukaan olleet kautta linjan laadukkaita
- mahdollisuus liittyä kuluttajana tai tuottajana osuuskuntaan ja vaikuttaa sitä kautta osuuskunnan toimintaan - miten ruokaa myydään, mistä sen voi noutaa, miten toimintaa voitaisiin kehittää?
- verkkokauppa toimiva ja selkeä
- noutopisteverkosto laajahko ja mahdollisuus esimerkiksi pystyttää noutopiste omalle työpaikalle
- valikoima vaihtelee sesonkien mukaan
- noutopäivien tiheyttä nostettu eli uuden tilauksen voi tehdä aina parin viikon välein
- hyvä tiedotus (verkkosivut + FB)
- ongelmien selvittäminen oman noutoni kanssa esimerkillisesti

Loput violetit perunamuussit upposivat rieskoihin
Miinukset
- verkkokaupan "hinta tarkentuu noudettaessa" -ilmoitukset
- pienet yksityiskohdat (esim. noutopäivän vahvistus verkkokaupassa)
- pieni säätö oman noutoni kanssa

Kaiken kaikkiaan uudistuneen Mukulaarin kautta tilaaminen tuntui helpolta ja kätevältä. Tilaukseni sai maksettua heti netissä sen tehdessään, nouto onnistui oman kauppamatkan osana ja tuotteet olivat hyviä. Mutkia matkaan mahtui myös muutamia, mutta ne olivat pääosin pienehköjä. Isommatkin hoidettiin niin mallikkaasti, että tilaus jätti hyvän mielen. Tätä tilausreittiä tulee varmasti jatkossakin hyödynnettyä.

-Annukka

tiistai 25. helmikuuta 2014

Mukulaarin laareista

Mukulaarin tilaukset ovat nykyään kätevästi myös autottomien
keskusta-alueen asujien saatavilla, kun yhtenä jakopisteenä
toimii Toivolan Vanha Piha.

Kun paikallinen lähi- ja luomuruokaosuuskunta otti yhteyttä ja kysyi, tahtoisimmeko testata heidän verkkokauppaansa, olimme oitis innolla mukana kokeilussa! Kyseessähän on siis Mukulaari, jonka kautta Annukka on joskus aiemminkin tilannut lähiruokaa. Noista ajoista Mukulaarin toiminta on päässyt kasvamaan ilahduttavasti ja noutopaikkoja on tullut Palokan K-market Jälkkärin lisäksi myös kansalaiskeskus Matara sekä Toivolan Vanha Piha. Uutta on myös se, että tilauksiaan voi tehdä verkkokaupan puolella jatkuvasti ja noutopäivä on peräti kahden viikon välein. 

Itseäni ilahdutti kokeiluun lähtemisessä eniten se, että yhtenä jakopisteenä toimi autottomana keskusta-alueen asujana keskeinen Toivolan Vanha Piha. Rakkauteni pihaan ei varmasti ole jäänyt keneltäkään blogia seuranneelta epäselväksi, joten paikalla tulee muutoinkin vierailtua lähes aina tapahtumapäivinä. Hermannin Herkkutorin yhteydessä tapahtunut tilausten jako toimikin oikein näppärästi, joskin aluksi eksyin yläkuvan kellariin, vaikka noutopiste olikin viereisessä mökissä. 

Mukulaarin verkkokauppa tuntui selkeältä ja helppokäyttöiseltä: tässä
lihatuotteiden aloitussivu.

Mukulaarin nettikauppa tuntui heti alkuun helppokäyttöiseltä. Aloitussivulla kerrotaan seuraavista noutopäivistä ja -paikoista sekä kaupan valikoimiin saapuneista uusista tuotteista, erikoiseristä ja tarjouksista. Heti aloitussivulta pääsee myös selailemaan tuotteita, jotka on jaoteltu sekä vasemman reunan sivupalkkeihin, että aloitussivun alalaidan tuoteryhmäkuvien taakse. Mukulaarin verkkokaupan valikoima osoittautui ilahduttavan laajaksi. Itse tuotteet pääsee lisäämään ostoskoriinsa muutamalla klikkauksella. Sivulla voi myös hieman vakoilla, mitä muut tilaajat ovat koreihinsa klikkailleet: oikeassa alakulmassa listataan kaupan myydyimmät tuotteet ja yksittäisten tuotteiden kohdalla pääsee näkemään, mitä muita tuotteita muut, saman tuotteen valinneet ostoksilla kävijät ovat ostaneet.

Verkkokaupoilla muutoinkin asioineille näkymä on tuttu.

Verkkokaupasta tilaaminen osoittautui kaikin puolin helpoksi ja simppeliksi ja kaupan rakenne oli hyvin selkeä. Ainoa ajatuksia herättänyt asia oli se, kuinka toimia tuotteiden kanssa, jotka myydään kilohinnalla, mutta joiden kohdalla on maininta "noin x kg". Pienempi teksti tuotteen yhteydessä tosin kehottaa huomoimaan, "että tämän tuotteen hinta määräytyy noudettaessa". Koska en kuitenkaan itse tällä kertaa älynnyt testaushengessä tilata tuotteita tästä hinnoitteluryhmästä, en osaa kommentoida tarkemmin, tuleeko näiden tuotteiden osalta erillinen lasku vasta paikan päällä. Vai maksetaanko tuotteet tilauksen yhteydessä painoarvion mukaan, jolloin tilaajan tulee varata paikan päälle mahdollisesti käteistä lisämaksua varten tai saako hän hyvitystä, jos tuote onkin keskiarvoa hieman pienempi. 

Yksittäisten tuotteiden kohdalta löytyvät niin tuote- ja tuottajatiedot, säilytysohjeet,
kuin sekin, paljonko tuotetta löytyy varastosta. Tuotteen voi myös arvostella
"kirjoita kommentti" -painikkeen kautta.

Tilauksen tekeminen onnistuu sekä kaupan asiakkaaksi rekisteröitymällä, että ilman rekisteröitymistä. Tilauksen maksu tapahtuu siis tilauksen yhteydessä. Tilausta tehdessä tulee myös valita itselleen sopivin noutopaikka. Tämän jälkeen tilauksesta tulee sähköpostiin tilausvahvistus sekä erikseen vielä maksuvahvistus tuotteista. Muutamaa päivää ennen noutoa tulee kätevä muistutusviesti noutoajasta ja -paikasta. En saanut mitään erityistä tilausnumeroa tai koodia, joten noutopäivänä suunnistin sitten Toivolan Vanhalle Pihalle ja toivoin, että tilaukseni löytyisi siitä huolimatta. Tilaukset jaetaankin kätevästi asiakkaille pelkän nimen perusteella, joten ilahduttavasti ei tarvitse toimia edellämainittujen koodien tai numeroiden kanssa. Tuotteet olivat jo kätevästi kaikki valmiiksi pakattuina paperikassiin ja itse nouto tapahtui näppärän nopeasti mukavan jutustelutuokion kera. 

Mukulaarin noutopisteellä oli myös myynnissä tuotteita Hermannin Herkkutorilla
asioiville. Tässä vaiheessa pystyy siis myös tekemään täydennysostoksia!

Omat herkkuni kannoin kotiin kahdessa paperikassissa.

Oma tilaukseni piti sisällään vehnäjauhoja, palsternakkaa ja sipulia luomuna, sekä lähituotettuina tuotteina veikeitä sinisiä Blue Congo -perunoita Laukaasta ja salaatinkastiketta sekä hunajaa Uuraisilta. Kaikki tuotteet osoittautuivat laadukkaiksi: sipulit ja juurekset olivat terveitä ja mehukkaita jokaikinen, eikä muissakaan tilatuissa tuotteissa ollut moitittavaa. Kokonaisuutena verkko-ostaminen tuntui helpolta ja Hermannin Herkkutorin yhteydessä tapahtuva nouto luontevalta. Samalla tuli napattua torilta matkaan muitakin tuotteita, tällä kertaa Pienikankaan myymäläautosta highland -wurstia ja Koivuniemen lammastilan parhaista parhainta lammasbratwurstia. 


Mukulaarin verkkokaupasta tulee varmasti itse tehtyä ostoksia jatkossakin, sen verran mukava kokemus tämä yhteistyökokeilu oli. Verkkokaupasta kun saa myös valikoitua näppärästi lähes kaikki tarvitsemansa tuotteet vähän pidemmäksikin aikaa, jolloin muita kauppareissuja tarvitsee tehdä korkeintaan yksittäisiä täydennysostoksia varten.

Näppärää. 



-Lily

P.S. Kokeilun tuotteet on omilla rahoilla maksettu, tämänkertaisen kampanjan yhteistyökuviot toteutuvat yhteistyökursseina ja näkyvyytenä.

perjantai 21. helmikuuta 2014

Työviikon päätteeksi

Kulunut viikko on ollut varsin kiireinen ja pitänyt sisällään ison kasan asioita, aiheita ja työtehtäviä laidasta laitaan. Näin perjantai-iltana päällimmäisenä ajatuksenani onkin:


Useamman eri päivätyön yhdistäminen on välillä haastavaa. Onneksi Villikatajan hommien kohdalla työ ei usein edes työltä tunnukaan, vaan eri vuorokaudenaikoina mieleen pulpahtelevat ideat ja inspiraatiot voi usein toteuttaa hyvillä mielin saman tien. Tai ainakin kirjata ylös myöhempää käyttöä varten. Samoin tosin käy myös väitöskirjaprojektissa, jossa viimeksi eilisiltana sain hienon tuntuisen ajatuksen saunan suihkutiloissa lämpimän suihkun alla seistessäni... 

Mielessäni siintää muutamakin vähän syvällisempää perehtymistä vaativa blogipostaus tänne blogin puolelle ja muutoinkin käynnissä on jännittäviä suunnitelmia. Viimeisimpänä saimme juuri julkistettua tämän kevään ja kesän yhteistyökurssimme Kortepohjan vapaa-aikatoimikunnan kanssa. Käykääpä katsastamassa tarkemmat kurssikuvaukset ja aikataulut KVAT:in sivuilta, sillä tiedossa on paitsi vanhoja tuttuja kursseja, myös monta uutta! Miltä kuulostaa esimerkiksi maaliskuussa järjestettävä koristelutekniikoihin keskittyvä saippuakurssi? Tai tunnelmalliset nuotioretket asiantuntevan eräoppaan johdolla? Vuoden 2014 kurssien ideoiminen on ollut hyvin antoisaa ja toivottavasti pääsemme välittämään kokemaamme innostusta myös teille asti kursseilla. 

Niin, siitä vaativasta työviikosta ja sen perään odottamastani viikonlopusta vielä? Rankka työ vaatii rankat huvit ja niin edelleen..? Minä ajattelin olla kerrankin skarppina ja kokeilla pääsiäisaiheista saippuankoristelua, ystävänpäiväteemaisten saippuoiden kanssa kun en tajunnut olla ajoissa liikkeellä. Katsotaan, millaisia luomuksia saan aikaiseksi!

-Lily

maanantai 17. helmikuuta 2014

Yrittäjyyspäivä yliopistolla -tietoa, inspiraatiota ja ideoita

Tilaisuuden alkua odotellessa
Vietimme Lilyn kanssa viime torstain Jyväskylän yliopiston työelämäpalveluiden järjestämässä Oman tien löytäminen -yrittäjyyspäivässä. Paikalle oli koottu eri taustoilla varustettuja yrittäjiä kertomaan oman tarinansa sekä myös koko liuta erilaisia tukijoukkoja aloittelevan ja miksei kokeneemmankin yrittäjän tueksi. Osanottajiakin oli kiitettävästi, joskin saliin olisi mahtunut enemmänkin väkeä. Päivä tosin järjestettiin vasta toista kertaa historiansa aikana eli ehkäpä tilaisuus ei ole ehtinyt vielä tulla kaikille opiskelijoille tutuksi.

Telineet saivat kyytiä Hand Me Your Hat -esityksen aikana
Tilaisuus alkoi tiiviillä avaussanoilla, jotka katkesivat kuitenkin sangen pian parkourryhmä The Concept of Dash:in pitämään esitykseen. Vauhdikas meno ja hyvä energia nappasivatkin katselijat pian otteeseensa ja hymyssä suin olikin hyvä jatkaa päivän ohjelmaan. Tiedossa olikin Parkour Akatemian perustajan Perttu Pihjalan puheenvuoro, jossa hän kävi läpi omaa yrittäjätarinaansa, yrittäjyyteen liittyviä mielikuvia sekä todellisuutta. Hauska, tiivis ja mielenkiintoinen puheenvuoro antoi paljon ajateltavaa muistaen myös arjen realiteetteja ja ponkaisten kuitenkin pelottomasti eteenpäin korkeuksiin. 

"Teillä on puolen vuoden päästä vähemmän tilauksia kuin te haluaisitte, mutta kahden vuoden päästä olette pidemmällä kuin osasitte aavistaa"

Pertun jälkeen ääneen pääsivät hissipuheillaan yrittäjien apujoukot, joiden joukossa oli niin oppilaitoksia palveluineen, erilaisia verkostoitumiskanavia, rahoitusmahdollisuuksia ja sparrausmahdollisuuksia. Me saimme ainakin ajatuksia siitä, mitä palveluita voisimme hyödyntää vielä paremmin aiempaan verrattuna. Apujoukkojen esiinmarssin jälkeen pidettiin taukoa ja jatkettiin aulassa, jossa oli mahdollisuus jutella näiden eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Me kiertelimmekin läpi monta standia jutellen eri ihmisten kanssa ja saimme paitsi huikean hyviä ideoita, myös mielenkiintoisia kontakteja ja esiintymispyyntöjäkin. Ei siis lainkaan huonompi iltapäivä!

 
Välillä katseltiin asiallisia dioja
Lily jatkoi loppuiltapäivän luento-ohjelman parissa kuunnellen vielä muutaman yrittäjyystarinan, minä puolestani jouduin kurvaamaan takaisin arkiohjelmani pariin. Koko paluumatkan hymyilytti ja oli hassulla tavalla levollinen olo. Vaikka asiat sujuisivat välillä miten helposti omalla painollaan, silti aina välillä tuntuu, että sitä tarvitsee hellävaraisia tuuppauksia ja muistutuksia siitä, että kaikki on mahdollista. Tämä päivä toimi juuri sellaisena muistuttajana ja antoi tunteen siitä, että edessä on vielä monia huikeita seikkailuja, jos me vain uskallamme niitä lähteä etsimään.

-Annukka


perjantai 14. helmikuuta 2014

Ystävyydestä

Vaaleanpunainen liittyy värinä kiinteästi ystävänpäivään.

Tänään vietetään ystävänpäivää. Maailmalla ystävänpäivä on useammassakin maassa ensisijaisesti rakastavaisten juhla, jolloin pariskunnat voivat keskittyä oikein luvan kanssa olemaan juuri niin imeliä ja siirappisia kuin haluavat. 

Ystävänpäivää voi viettää mainiosti myös yhdessä tekemällä, esimerkiksi saippuaa
askarrellen.

Meillä Suomessa ystävänpäivän henki on laajempi ja ystävällisempi: ystävänpäivänä voi juhlia ystävyyttä ylipäätään. Tarkoitti se sitten juhlintaa pariskuntana parhaan ystävän, puolison, kanssa tai ystävyyden juhlistamista vaikkapa siskon, mummon tai hyvän töistä tutuksi tulleen kollegan kanssa. Suomessa kaikki pääsevät halutessaan osallisiksi ystävänpäivätunnelmasta sen itselleen läheisimmän ja tärkeimmän ihmisen kanssa. 

Ystävien kanssa hullummankin kuuloiset ideat toteutetaan
sen kummemmin silmää räpäyttämättä. Tässä kerätään lepän
käpyjä lankavärjäystä varten.

Ystävänpäivää voi viettää mielestäni myös kiinnittämällä aivan erityistä huomiota kohtaamiinsa ihmisiin. Mitä jos aloittaisitkin päivätn tervehtimällä iloisesti vastaan tulevaa naapuria, bussikuskia tai työkaveria? Hymyile, hymy tarttuu ja voit niin pienellä eleellä tehdä jonkun päivästä aivan toisenlaisen, paremman. 

Ystävän kanssa on hyvä olla omana itsenään.

Laita tietokoneen taustakuvaksi mielestäsi kaunein kuva, joka tulee mieleen. Se voi yhtä hyvin olla herttaisen vaaleanpunainen ja päivän teemaan sopiva sydänkuva tai synkän salaperäinen ikimetsä. Tai jotain aivan muuta. Vie työhuoneelle tai kotiin olohuoneen pöydälle tulppaaneja tai muita leikkokukkia. Kukat piristävät ja oikein hoidettuna leikkokukatkin kestävät kauan. Ilahduta muita.

Kukat sopivat mitä mainioimmin ystävänpäivän viettoon.

Pysähdy päivän aterioiden ääreen ja maistele muutama ensimmäinen haarukallinen ajatuksella. Nauti. 

Leikkaa pala kakkua päivän kunniaksi.

Kuuntele lempimusiikkiasi, tapaa niitä itsellesi tärkeitä ihmisiä, joiden kanssa oikeasti haluat tänään vietää aikaa. Muista, että elämäsi tärkein ihminen on lopulta sinä itse. Jos et itse voi hyvin, eivät läheisesikään voi.

Myös itsekseen voi viihtyä ja päätyä mitä jännittävimpiin paikkoihin. Kuvassa
Dublin Castle Irlannin pääkaupungista Dublinista. Eräänä vuonna reppureissasin
Irlannissa suuren osan tammikuuta ilman matkaseuraa.

Ystävänpäivän voikin viettää myös vallan mainiosti tämän elämänsä parhaan ja tärkeimmän ihmisen kanssa keskenään. Hemmottele itseäsi. Käy kasvohoidossa, jalkahoidossa, hieronnassa tai hemmottele itseäsi kotikylpylässä. Esimerkiksi Syntinen suklaanaamio tarjoaa ihanuutta useammallekin aistille. 

Oma lukulistani näyttää tällä hetkellä tältä: tunnelmallisia hetkiä Prinssi Edvardin
saarella, fiktiivinen tulevaisuus vailla vettä ja omaan kotikaupunkiin sijoittuva tarina.

Keitä pannullinen tai iso mukillinen suosikkiteetäsi, sujauta olohousut ja villasukat jalkaasi ja käperry sohvan nurkkaan torkkupeiton ja jännittävän kirjan kera koko illaksi. Tänään olet sen ansainnut. Tai katso 57. kerran se suosikkileffasi, johon koko muu lähipiirisi on jo kyllästynyt. 

Miten sitten vietätkin päiväsi, niin vietä mitä parhain ystävänpäivä yksin, kaksin tai porukassa. Hyvää ystävänpäivää!

-Lily

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Muovikassi, sankari vai pahis?

Ompelin viikko sitten muutaman kestokassin perheemme käyttöön. Olin ennenkin koettanut korvata muovikassit kokonaan kestokasseilla, mutta usein esteeksi tuntui nousevan se, että kestokassit olivat malliltaan aivan liian pieniä tai materiaaleiltaan turhan heiveröisiä kestääkseen kulutusta. Ompelun lomassa aloin pohdiskella, miten paljon kestokassi säästääkään oikein luontoa muovikassiin verrattuna. Tutkimustyö oli sen verran mielenkiintoinen, että ajattelin jakaa lopputulokset kanssanne.




Ilmasto kiittää muovipussista?

Muovipussin haittoja kankaisiin kestokasseihin verrattuna voi laskea monella tapaa. Yksi näistä on tarkastella kassin valmistuksen tuomia haittoja ilmastolle. Kaikkein ekologisin  kauppakassi ilmaston kannalta vaikuttaisikin olevan kierrätysmuovista valmistettu kassi. Suomessa valtaosa muovipusseista onkin monen muun maan vastaaviin verrattuna käytännöllisiä, onhan niissä käytetty raaka-aineena kierrätysmuovia ja tukevuutensa takia niitä tulee uudelleenkäytettyä, mikä pienentää niiden haittoja hieman. Kangaskassien valmistuksessa käytetty puuvilla viljellään puolestaan yleensä toisella puolella maailmaa, erilaisia torjunta-aineita käyttäen ja runsaasti vettä vieden. Kasseilla onkin niskassaan ymmärrettävästi suurempi hiilijalanjälki kuin muovisilla kumppaneillaan.
 
Haittojakin muovikassien valmistuksesta syntyy, mikäli siirrytään tarkastelemaan kassien raaka-aineita. Muovipussit napsaisevat reilun osansa rajallisesta uusiutumattomien luonnonvarojen varastoista. Puuvillainen kassi kuluttaakin vuoden käyttöajalla arvion mukaan 20 kertaa vähemmän uusiutumattomia luonnonvaroja kuin kerran käytettävä muovikassi.

Hajoaako muovipussi?

Luonnossa muovi hajoaa hyvin hitaasti. Käytännössä se ei biohajoa lainkaan, vaan hajoaa yksinkertaisesti hiljakseen pienemmiksi partikkeleiksi. Muovipussit ovatkin ikävä esteettinen haitta tienpenkoilla pyöriessään, mutta niistä on myös monenlaista muutakin murhetta. Isompien kaupunkien alueilla muovipussiroskat ovat alkaneet tukkia viemäreitä ja aiheuttaneet ihmisille isoja ongelmia. Muovipussit ovat vallanneet myös kaatopaikat. Luonnossa monet eläimet taas saattavat takertua kiinni muovipusseihin tai yrittävät syödä niitä. Seuraukset ovat usein kohtalokkaat. Muoveilla on myös useita epäsuoria vaikutuksia, joita on vaikeampi laskea tai arvioida.

Muovijätettä luonnossa (Kuva: Wikimedia Commons, Twice25)

Mikä on muovikassin hinta?

Suomessakin on pohdittu, miten muovikassien käyttöä voitaisiin vähentää. 2002 ehdotettiin muovikasseille erillistä haittaveroa, mutta se raukesi eduskunnassa. 2007 tehtiin puolestaan lakialoite, jonka mukaan kertakäyttöisille muovi- ja paperikasseille määrättäisiin 25 sentin vero kappaletta kohden. Aloite ei edennyt valiokuntakäsittelyä pidemmälle. Suomessa pussien käyttöä rajoittaa jo nyt jonkin verran se, että ne maksavat kassalla erikseen. Keskimäärin suomalainen käyttääkin noin sata muovikassia vuodessa. Hintaa tästä kertyy noin 15 euroa henkeä kohden, joka vuosi. Kestokassien hinnat vaihtelevat valmistajasta riippuen parista eurosta pariinkymmeneen euroon. Itse tekemällä ja kierrätyskankaita suosimalla hinta on joitakin kymmeniä senttejä, jos otetaan huomioon käytetty sähkö ja kuluneet tarvikkeet.
 
Vanhoja verhoja nyt kassina

Muovikassi vai kestokassi?

Puhtaasti ilmaston kannalta ajateltuna kierrätysmuovinen kassi näyttäisi siis peittoavan kilpakumppaninsa. Jos taas vertaillaan uusiutumattomien luonnonvarojen käyttöä, hintaa tai käytettyjen aineiden kiertoa luonnossa, kestokassi voittaa muovikassin jokaisella näistä alueista.

Kassivalinnassa minusta kyseessä on myös periaatteesta ja elämäntavasta. Minusta on mukavampi kantaa ostokseni kotiin kestokassissa sen sijaan, että ostan joka päivä uuden muovipussin. Se ei ehkä ole ilmastoystävällisin vaihtoehto lähtökohtaisesti, mutta minua puistattaa ottaa osaa jatkuvaan kertakäyttökulttuuriin, jossa ei tunnu olevan mitään mieltä. Tuntuu typerältä ja tuhlailevalta ostaa jokaisella ostosreissulla itselleen kauppakassi vain voidakseen heittää sen pois hetkeä myöhemmin.


-Annukka

---

Linkkejä:


CO2-raportti: Kangaskassia käytettävä jopa 131 kertaa ennen kuin siitä tulee muovikassia ympäristöystävällisempi (3/2011)


HS: Muovikassien käyttöä halutaan suitsia haittaverolla (8/2008)

PamPau: Kestokassi muovikassin kaavaa käyttäen

Uusi Suomi: Jättiyllätys: Ekoteon tekeekin muovipussin ostaja

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Flunssalääkettä

Silloin kun minä olin vielä parkkimittarin kokoinen, meillä kotona oli tapana tautiaallon iskiessä perheeseemme varata pakastimeen jäätelöä toipilaalle. Se siivitti paranemista niin mahataudista kuin flunssastakin. Lisäpotkua tähän lääkkeeseen toi se, ettei sitä ollut alati saatavilla meidän kotonamme, vaan kyseistä herkkua oli tarjolla harvakseltaan. Se olikin tietynlainen erityislääke, jonka arvoa nosti vielä entisestään sen harvinaisuus.

Niinpä kun flunssa iskeytyi perheeseemme viime viikon alkupuolella, huomasin kaikkein eniten teen ohella kaipaavani jäätelöä paranemistani edistämään. Koska olen tiputellut hiljakseen ruokavaliostani pääosin pois kaikki perinteiset valkoinen sokeri-vehnäjauho -akselin herkut, piti tilalle kehitellä jotakin muuta. Tautinen pää ei kovin lujaa toiminut, joten päätin tehdä jotakin hyvin yksinkertaista.



Ananasjäätelö

1 prk kookosmaito
1/4 tuore ananas

Leikkele ananas irti kuorestaan ja poista halutessasi keskiosan puutunut osuus. Pilko pieniksi kuutioiksi. Lisää purkillinen kookosmaitoa. Sekoita sauvasekoittimella sileäksi. Laita astia pakkaseen ja koeta muistaa sekoitella noin vartin välein, jotta jätskistä tulisi tasaista rakenteeltaan. Jos mokoman unohtaa, vahinko ei ole anteeksiantamaton, mutta hileistä jäisestä herkusta tulee. Ananaksen tilalla voi kokeilla muitakin eksoottisia hedelmiä tai miksei kotimaisia marjojakin.

Tällä parani lähestulkoon kaikki. Ainakin mieli.

-Annukka

perjantai 7. helmikuuta 2014

Ilta villiyrttien lumoissa

Villikatajan esittelypöydällä oli tarjolla villiyrttitietoutta ja maistiaisia.

Runebergin päivänä, eli viime keskiviikkona, vietettiin villiyrtti- ja lähiruokailtaa Jyväskylän ammattikorkeakoulun tiloissa. Illan järjestivät Pro Agrian ja Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaisten reippaat naiset. Illan aikana kuultiin monia inspiroivia puheenvuoroja villikasvien käytön ja lähiruoan puolesta. Tapahtuman aluksi oli tunnin mittainen villiyrttiaiheinen näyttely, jonne mekin Villikatajan voimin olimme varanneet näyttelypöydän.

Esittelypöytä täydentyi Anni Rintoon upealla kirjallisuusvalikoimalla ja makoisalla
kuusenkerkkäsiirapilla.

Villikataja ja Anni JAMK:in Dynamon aulassa. Anni edusti
myös lähi- ja luomuruokaosuuskunta Mukulaaria, josta
muuten lisää meidänkin blogissamme myöhemmin keväällä...

Pahaksi onneksi Annukka sairastui edellisenä iltana, joten suuntasin Lutakkoon itsekseni. Onneksi myös keruutuotetarkastaja Anni Rintoo saapui paikalle, joten yhdistimmekin voimamme ja järjestimme vierekkäisiin pöytiin yhteisen näyttelyn. Anni kertoi omista tulevista kursseistaan, minä puolestaan Villikatajan tulevista kursseista ja kehuimme molemmat kilvan villiyrttejä, ja maistatimme Annin tekemää kuusenkerkkäsiirappia sekä minun siankärsämö-katajanmarjaöljyäni. Oli todella mahtavaa, että niin moni teistäkin saapui paikalle juttelemaan ja vaihtamaan kuulumisia.

Aulanäyttelyssä olivat mukana myös muun muassa
Luontopalvelu Erätaival, Hehkutaan ja Suomen Niittysiemen.

Näyttelyn jälkeen pääsimme kuulemaan toinen toistaan inspiroivampia puheenvuoroja villiyrttien käytöstä, alan tulevaisuudesta maakunnassa ja koko Suomessa, villjelykokoemuksista ja mahdollisuuksista... Puheenvuorojen aikana ja välillä käytiin myös innostunutta keskustelua ja vaihdettiin ajatuksia alan eri toimijoiden kesken. Paljon keskustelua herätti kammottu uuselintarvikeasetus, joka nykyisellään häilyy mustana pilvenä villiyrttiyrittämisestä kiinnostuneiden yllä ja saa varmasti valtaosan yrittäjyydestä haaveilevista tai villiyrttien elintarvikepuolelle laajentamisesta kiinnostuneista yrittäjistä odottelemaan lähtökuopissaan asian selkenemistä. Toivokaamme tilanteeseen pikaista ja positiivista ratkaisua!

Tilaisuuden avauspuheenvuoron piti oma keskisuomalainen kansanedustajamme
Anne Kalmari, jolla oli inspiroiva näkemys villiyrttien mahdollisuuksiin.

Tilaisuuden viimeisenä puheenvuorona saimme kuunnella villiyrttialan pioneereja Raija ja Jouko Kivimetsää, joille luonnonkasvien käyttö on elämäntapa. Oli ihanaa nähdä, innostuneita ja inspiroituneita ihmisiä, jotka ovat kanssaihmisten kummasteluista huolimatta tyynen rauhallisesti keränneet omat herkkusyötävänsä luonnosta. Sama innostus ja oman tien kulkeminen kaikui kaikista muistakin puheenvuoroista ja yhdisti varmasti koko salillista ihmisiä. Kivimetsien puheenvuoro oli myös mahtavan lempeä vähän maltillisemminkin luonnonkasveista innostuneille: "jokaisella on oma, itselleen sopiva tapansa." Siinä missä toinen syö kesät talvet jokaisella aterialla vähintään vihersilppua pakkasesta tai kuivattua nokkosjauhetta, voi joku toinen nauttia vuosittaisen annoksensa kevään ensimmäisiä horsmaparsoja tai koristella kesäisen mansikkakakkunsa muutamalla apilankukalla. 

Illan jälkeen olikin jopa vähän haikeaa pakata esittelypöytä kasaan ja lähteä kotia kohden. Illan antimina jäi kuitenkin iso nippu hienoja, inspiroivia ideoita, uusia ja uusvanhoja vinkkejä villiyrttikokkailuihin, kiinnostavia yhteistyömahdollisuuksia ja päällimmäisenä ilo siitä, kuinka monta meitä täällä Keski-Suomessakin on. Luonnosta ja sen upeista antimista innostuneita ja niihin enemmän tai vähemmän hurhahtaneita siis!

-Lily

tiistai 4. helmikuuta 2014

Fredrika

Varsin kunnioitettavan täytehillokeon alta kurkisteleva fredrika. Koska vadelmaa
ei vain voi olla liikaa..!

Huomenna vietetään Runebergin päivää. Monelle juhlapäivä näkyy ennen kaikkea runebergintortun muodossa. Tätä makeaa vadelmaista herkkua on jo hetken ajan saanut kaupoista ja kahviloista. Itse en ole näitä vielä maistellut, sillä olen pyöritellyt mielessäni raakaversion valmistamista tästä perinteisestä herkusta. Muutaman testiajon jälkeen lopputuloksena onkin melko lailla esikuvansa oloinen makea herkku, jonka leikkimielisesti nimesin fredrikaksi. ;-)


Fredrika 
Leivokseen voi halutessaan jättää
rouheita mantelisia sattumia.

neljä pientä torttua

2rkl kookosöljyä
½tl kardemummaa
½tl kanelia
1 maustemitta inkivääriä
1 maustemitta neilikkaa
2dl kuorittuja manteleita
2dl mulperinmarjoja
1rkl sitruunamehua (+ tilkka mantelilikööriä, rommia tai punssia)

täyte:
Vajaa desi kotimaisia (pakaste)vadelmia
1rkl chia-siemeniä

Lämmitä kookosöljy kädenlämpöisessä vesihauteessa ja mittaa sekaan mausteet (mausteisemmista tortuista pitävät voivat annostella mausteet hieman suuripiirteisemmällä kädellä). Surauta mantelit sekä mulperinmarjat blenderissä tai sauvasekoittimella jauhoksi ja sekoita kookosöljyn ja mausteiden sekaan. Lisää sitruunamehu taikinan joukkoon huolellisesti sekoittaen. Mikäli haluat käyttää alkoholia, lisää myös sitä tilkka yhdessä sitruunamehun kanssa. Vuoraa pienet jälkiruokakulhot tai juomalasit tuorekelmulla. (Vaihtoehtoisesti voit käyttää vaikkapa muffinivuokia ja kasata tortut suoraan näihin.) Painele torttutaikina tiiviisti  muotteihin ja laita jääkaappiin vetäytymään. 

Sekoita vadelmat ja chia-siemenet sauvasekoittimella tasaiseksi. Halutessasi voit makeuttaa tätä raakahilloa vaikkapa kookossokerilla tai hunajalla. Aseta myös hillo jääkaappiin vetäytymään. Ennen tarjoulua kumoa tortut muoteistaan (muffinivuokiin painellut tortut voi myös jättää vuokiinsa ja tarjota niistä) ja lusikoi päälle vadelmatäytettä. Tällä määrällä täytettä tulee herkullisen paljon, joten jos tahdot tarjoilla fredrikat perinteisempiä runebergintorttuja muistuttavina versioina, niin puolita täytteen määrä. Tietysti yli jäänyt täytehillo maistuu mainiosti vaikkapa puuron päällä tai smoothiessa...

--
Mielestäni tämä raakaversio on oikein oivallinen ja esikuvaansa muistuttava makea herkku. Ja mikä parasta, myös terveellinen! Reseptissä voi halutessaan käyttää taikinassa myös raakasuklaapuolelta tuttuja jauheita, esimerkiksi lucumaa, mutta ne eivät kuitenkaan ole ohjeen onnistumisen kannalta tärkeitä. Hyvin tärkeää sen sijaan on, että käytät ehdottomasti kotimaisia vadelmia täytteessä, sillä ulkomaiset vadelmat täytyy kuumentaa. Ensimmäistä testiversiota varten kokeilin kokonaisten vadelmien sijaan täytteen tekemistä kylmäpuristetusta vadelmasta ja chia-siemenistä. Tämäkin onnistuu kyllä, siemenet tuottavat uskomattoman paljon geeliä, kun pääsevät nesteen kanssa kosketuksiin. 

Päällys onnistuu myös kylmäpuristetusta vadelmamehusta
ja chia-siemenistä. Tällöin kannattaa hieman makeuttaa sitä
esimerkiksi ruokosokerilla tai hunajalla.

Ja mikäli reseptistä silti tulee vielä erinäisiä ituhippiviboja, niin mainittakoon, että kaikki reseptissä mainitut ainekset löytyvät myös pienestä lähikaupastammekin. Paitsi kotimaiset vadelmat. Ei siis hullumpi raakaresepti!

-Lily


sunnuntai 2. helmikuuta 2014

Yrttihummusta kikherneistä

Soija-, mung- ja voipapuja sekä punaisia linssejä
Kasviruokien hiivittyä yhä tiukemmin keittiööni, olen laajentanut entisestään papujen, linssien ja herneiden käyttöäni. Nykyisin minulla onkin käytännössä miltei aina kaapissa kuivattuja herneitä tai papuja ja usein pakastimen puolella rasia tai pari valmiiksi keitettyjä versioita. Niitä onkin helppo lisäillä niin patoihin, keittoihin kuin muihinkin ruokalajeihin.

Mungpapuja idätykseen menossa
Tofun tekemistä soijapavuista




















Pavut, herneet ja linssit ovat ruoanlaitossa ihanan monipuolisia. Niissä on runsaasti proteiinia, hivenaineita ja ravintokuituja, joten ravitsemuksellisestikin niiden syöminen on suositeltavaa. Pavut ja herneet ovat myös hyvin edullinen proteiininlähde. Kilo kuivattuja kikherneitä esimerkiksi maksaa 3-4 euroa. Hieman vaivaahan näiden kanssa saa nähdä, mutta isoissa satseissa valmistaen ruoanlaitto sujuu jouhevasti.

Kikherneet liotuksen loppuvaiheessa
Käytännössä käyttöperiaate on kuivattujen tuotteiden kohdalla sama. Ne tulee huuhdella ja poistaa joukosta mahdollisesti vioittuneet yksilöt. Sen jälkeen ne liotetaan, useimmiten yön yli. Liotusvesi kaadetaan pois ja tämän jälkeen papuja/herneitä keitetään yleensä noin tunti. Tämän jälkeen ne ovat valmiita käytettäviksi. Linssejä ei yleensä tarvitse liottaa lainkaan, vaan ne voi keittää suoraan. Usein on helpointa liottaa ja keittää reilu satsi ja pakastaa valmiita herkkuja suoraan käyttöannoksina rasioissa.

Hummusta ruisleivällä

Yrttinen hummus

250 g kuivattuja kikherneitä
1 ruukku tuoretta basilikaa
tuoretta timjamia
2-3 valkosipulin kynttä
oliiviöljyä
herneiden keitinvettä
ripaus suolaa

Herneet tulee liottaa yön yli ja keittää noin tunnin ajan. Suosittelen pienemmän satsin sijasta keittämään koko paketillisen ja käyttämään loput muussa ruoanlaitossa tai pakastamaan ne tulevaa varten. Kun herneet ovat valmiit, lisätään joukkoon muut ainekset ja soseutetaan koko komeus sauvasekoittimella tahnaksi. Oliiviöljyn ja keitinveden määrää säätämällä voi valita, miten juoksevaista tai tönkköä tahnaa lopputulos on. Välissä kannattaa aina maistella ja pohtia, miltä tahna omaan suuhun maistuu. Pidätkö reilummasta valkosipulista tai tahtoisitko lisätä matkaan muitakin yrttejä? Hummus on herkullista leivänpäällisinä, lisäkkeenä tai dippailussa.

Meinasin kokeilla tänään myös paahtaa keitettyjä kikherneitä uunissa ja nauttia ne naposteltavina pikkusyömisinä. Mausteet ovat vielä valitsematta, mutta uskoisin herneiden toimivan tälläkin tapaa mainiosti. Toivoisin myös hurjasti, että mikäli teillä on aivan lyömättömän herkullisia reseptejä näistä raaka-aineista, jakaisitte moiset oitis!

-Annukka