maanantai 31. maaliskuuta 2014

"Löytöretkeilijöitä ja muita eksyneitä"



Kun olin pieni, luin paljon erilaisia seikkailuromaaneja. Aarresaarta, Punainen sulka -sarjan romaaneja sekä hyllymetreittäin muita. Minua viehättivät etenkin vieraille maille sijoittuvat kertomukset, joissa sukellettiin kohti tuntematonta. Lapsena tunginkin usein housuntaskut täyteen ruisleivän känttyjä, roikotin kädessäni vesipulloa ja suuntasin pelotta lähimetsiin tutkimusmatkailemaan sisarusteni kanssa. Kotitaloni takapihalta alkoi metsä, joka levittäytyi lapsen näkökulmasta loputtomana. Yksikään nurkka, kanto tai kiviröykkiä ei jäänyt meille vieraaksi, kun löytöretkeilijän riemua tuntien kartoitimme metsämaita kuin kirjojeni sankarit konsanaan.



Minä rakastan edelleen tunnetta, joka minut valtaa kun astun vieraalle polulle. Se on sekoitus seikkailua, uteliaisuutta ja lupauksia. Koskaan en voi tietää, mitä seuraavan mutkan takaa paljastuu tai minne polku lopulta mutkittelee. Joskus löydän upean siirtolohkareen, joskus vanhan rakennuksen peruskivet. Toisinaan minut palkitsee henkeäsalpaava maisema, toisinaan yllättävä määränpää:  "Tännekö tämä polku tulikin? En koskaan tajunnut, että tätä reittiä voi kulkea tänne"



Kun muutin syksyllä, harmittelin sitä, etten tiedä näiltä alueilta täydellisiä sienimaastoja tai sitä, mistä minun kannattaa mitkäkin yrtit kerätä. Harmini oli kuitenkin todellisuudessa pintapuolista. Jo tuolloin sisälläni kupli riemu, jota tunnen aina seisoessani uuden polun alussa. Tuntemattomat sienimaastot tarkoittivat, että minulla olisi edessäni useita retkiä tutustuen metsiin ympärilläni ja polkuverkostoihin, jotka niissä kiemurtelivat. Ilahduin syvänvihreistä sammalmatoista, rannalta löytämistäni vanhan tuvan perustuksista ja syvälle sukeltavan suppakuopan rinteistä. Kuljin lukemattomia päiviä vain ihaillen maisemia, etsien oikopolkuja ja nauttien luonnosta ympärilläni.



Eläkää pieni hetki löytöretkeilijänä. Voin luvata, että se kannattaa aina.

-Annukka

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Elämän juhla

Joskus arki tuottaa iloisia yllätyksiä. Toisinaan se murjoo kipeästi. Olipa kyse kummasta tahansa, arjen keskelle on hyvä luoda pieniä juhlia ja nauttia siitä, että on tässä ja nyt, elossa ja hengittämässä.

Kevään tultua huomasin, että pakastimen viimeiset marjavarastot olisi hyvä tuhota ennen uusien kasvamista. Niinpä kaivoin pakkasen pohjalta huolella sinne säilötyt tyrnipussukat ja pohdin, miten ne toimisivat kakuissa.

Nämä kakut ovat sellaisia, ettei niihin ole ihmeemmin mitään erikoisjauheita tai muita ihmeellisyyksiä käytetty. Eksoottisimmat ainekset lienevät chia ja psyllium, mutta kumpiakin alkaa nykyisin saada ainakin täällä Jyväskylässä automarketeiltakin, samaten hyvälaatuista kookosrasvaa. Mittoja voi aina rukata enemmän omaan makuun tai tilanteeseen paremmin sopivaksi. Nämä ovatkin lähinnä ohjeellisia, yleensä en edes kovin tarkasti mittaile käyttämiäni aineksia.


Tyrni-päärynäkakku

Pohja
2 dl kaurahiutale
1/2 dl kookosrasva

Päärynätäyte
2 avokadoa
2 kypsää päärynää
2 tl psyllium
1 rkl sitruunamehu
1/2-3/4 dl kookosrasva
(hunajaa)

Tyrnipäällinen
1 1/2 dl tyrni
1/2 dl kookosrasva
1-2 tl hunaja

Sulata pohjan kookosrasva vesihauteessa. Blendaa kaurahiutaleet ja rasva sekaisin (blenderissä tai sauvasekoittimella), taputtele pohjaksi esimerkiksi irtopohjavuokaan. Itse tein kakkuni tuorekelmulla vuorattuun lasivuokaan, josta kakku oli jähmetyttyään helppo nostaa pois ja leikata annospaloiksi.

Sekoita päärynätäyte mittaamalla sulatettu kookosrasva ja muut ainekset kulhoon ja blendaa sileäksi. Tarkista maku ja jos uskot kaipaavasi tyrnin kaveriksi selkeää makeutta, heitä joukkoon makusi mukaan hunajaa. Tämä täytekerros saa olla selkeän makea. Itselläni ylikypsäksi menevien päärynöiden oma makeus riitti tekemään kerroksesta herkullisen. Levitä kerros pohjan päälle ja laita vuoka jääkaappiin hyytymään.

Tyrnin ja päärynän ihanan pirteä liitto
Viimeisenä tee tyrnipäällinen blendaamalla tyrnit ja sulatettu kookosrasva keskenään. Lisää hunajaa makusi mukaan taittamaan pahinta kirpeyttä tyrnistä. Levitä päärynäkerroksen päälle. Anna hyytyä mielellään yön yli. Voit myös huiputtaa hieman laittamalla kakun tunniksi tai pariksi pakkaseen ja siirtämällä sen sieltä jääkaappin. Kakun kuuluisi kuitenkin hyytyä ihan leikkuukelpoiseksi jääkaapissa hyydyttämällä.


Tyrni-kookoskakku (chialla hyydytetty)

Pohja
2 dl pekaanipähkinä
1 dl pehmeä aprikoosi

Täyte
1 1/2 rkl chia
ripaus vaniljaa
1 prk kookoskerma
1 1/2 dl kookosvesi
Käytännössä kaksi viimeistä saadaan tavallisesta kookosmaitopurkista (säilyketölkki).

Päällinen
2 dl tyrni
1 1/2 rkl chia
1-2 tl hunaja



Blendaa liotetut pähkinän ja aprikoosit. Taputtele irtopohjavuokaan, laita jääkaappiin viilenemään.

Ota kookosmaitotölkki esille ja kiepsauta se ylösalaisin. Avaa purkki siis pohjastaan ja valutapurkissa oleva kookosvesi talteen kuppiin. Purkin "pohjalla" olevan kookoskerman voit säästää hitusen myöhemmäksi. Murskaa chiasiemeniä hieman huhmareessa ja sekoita ne kookosveteen. Anna geeliytyä muutama minuutti. Sekoita joukkoon nyt purkissa ollut kookoskerma. Lisää vaniljajauhetta makusi mukaan. Toiset tykkäävät lisätä täytteeseen myös suolaa hieman kontrastia tuomaan. Levitä täyte pohjan päälle vuokaan ja laita mokoma takaisin jääkaappiin jähmettymään.

Valmista päällinen blendaten tyrni, chiasiemenet ja muutama tippa hunajaa sileäksi. Levitä kookostäytteen päälle ja jätä kakku hyytymään. Itselläni meinasi pariin kertaan usko loppua, kun useamman tunnin hyydyttelynkin jälkeen kakun päällinen lähti pienimmästäkin tönäisystä valumaan. Tämä kakku saa kuitenkin hyytyä ihan reilusti ja yön yli lepuuttaminen tekeekin jälleen taikojaan. Seuraavana päivänä kakku oli ihan helposti leikattavassa muodossa.

Juhlikaa, eläkää, naurakaa!

-Annukka

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Kotikebabilla

Muhkeat lihapötkylät matkalla uuniin. Valmiista annoksista en tietystikään
nälkäisenä ennättänyt ottaa annoskuvaa, vaan pistelin ruokaa hyvällä halulla...

Minun on jo hetken tehnyt mieli kokeilla omatekoisen kebablihan valmistusta. Nyt kun tilasin uuden ison lastillisen lähitilojen lihoja, niin päätin viimein tehdä osasta jauhelihoja tätä viikonloppujen herkkuruokaa. Karitsanjauheliha oli peräisin luhankalaisen Vanhalan tilan kasvateista ja naudanliha puolestaan puuppolalaista limousinnautaa Lehtolan tilalta

Netti näytti olevan pullollaan kebablihaohjeita, joita kaikkia yhdisti jauhelihamassan huolellinen vaivaaminen sekä kebabpötkylän pitkä ja alhainen paistolämpötila. Näistä sovelsin sitten itse oman versioni, jossa tahdoin säilyttää mahdollisimman paljon herkullisten raaka-aineiden omaa alkuperäismakua ja saada kuitenkin samaan aikaan lihasta kebablastuille ja -suikaleille mielestäni tunnusomaista mausteista makua.

Koska valmistaminen on aikaavievää puuhaa ja kaikkien ohjeiden jakajat kehottivat valmistamaan herkkulihaa samalla kertaa isomman määrän, tein minäkin näin. Lihan kun voi vallan mainiosti pakastaa valmiina pötkylöinä tai lastuina myöhempiä herkutteluhetkiä varten. 


Kebabliha
kaksi pötkylää, noin 6-8 annosta

n. 1kg jauhelihaa (minulla 40% karitsaa ja 60% nautaa)
1rkl suolaa
1rkl rouhittua mustapippuria
2-3rkl (savustettua) paprikajauhetta

Sekoita jauheliha ja mausteet keskenään joko käsin tai yleiskoneella vaivaten. Vaivaa massaa noin 15 minuutin ajan, jotta saat siitä hyvin tiivistä. Maustamisen kanssa kannattaa olla varovainen ja paistaa massasta vielä nokare paistinpannulla makujen tarkistamiseksi. Massa saa olla ihan reilusti maustetun makuista, onhan kebabliha ravintoloissa ja kaupan pakastealtaissakin hyvin maustettua. Muotoile vaivatusta taikinasta kaksi tiivistä pötkylää, jotka molemmat kääritään leivinpaperiin ja sen jälkeen vielä tiukasti folioon. Rullaa folion päät tiiviisti kiinni, kuten karkkipapereissa ikään. Nosta pötkylät uunivuokaan ja paistele noin 100-asteisessa uunissa 3,5-4h. Uunivuoka on kätevä valmistusastia siltä varalta, että pötkyläpaketit sattuisivat vuotamaan paistamisen aikana paistonesteitä. Matala lämpötila on oleellinen tiiviin kebablihamaisen rakenteen aikaansaamiselle, korkeammassa lämpötilassa pötkylät kypsyvät jauhelihamurekkeeksi.

Nosta valmiit pötkylät uunista vuokineen ja anna asettua noin 20-30 minuuttia. Tämän jälkeen avaa pötkylät ja kaada niiden sisään muodostunut neste pois. (Herkullinen paistoneste kannattaa ottaa talteen vaikkapa pakasterasiaan hyväksi keitto- tai kastikepohjaksi.) Pötkylästä voi näin haaleana jo leikellä terävällä veitsellä lastuja ja kasata niistä oma kebabateria, kuten meillä nälissämme tehtiin. Parhaat suikaleet saa kuitenkin aikaiseksi vasta seuraavana päivänä, kun antaa pötkylän asettua omissa kääreissään jääkaapissa yön yli. Jotkin yrittelijäät kebabinvalmistajat olivat onnistuneet myös vuolemaan juustohöylällä ohuempia suikaleita. Joko taloutemme juustohöylä on jo käytössä hieman tylsynyt tai sitten kebabimme onnistui silti saamaan hieman murekemaisia piirteitä, mutta juustohöylällä höyläily ei onnistunut. 

--
Olin varsin tyytyväinen tähän ensimmäiseen kebabkokeiluuni. Omatekoisen kebablihan seuraksi kun annoksiin kasattiin myös ranskalaisia perunoita, sipuli- ja kaalisuikaleita, kirsikkatomaattilohkoja ja itse tehtyä, timjamilla sekä mintulla maustettua valkosipulijogurttikastiketta. Sekä tietysti sekalaisia valmiskastikkeita paremman puoliskon annoksen osalta. Lihasta tuli todella herkullista (parempaa, kuin kaupan tai kebabravintoloiden vastaavista).

Rakenne muistutti eniten pakastealtaista ostettavia kebablastuja, joten seuraavalla kebabinvalmistuskerralla jauhelihamassaa pitäisi malttaa vaivata vielä perusteellisemmin, jotta rakenteesta tulisi tiiviimpi. Myös paistolämpötilan pudottamista 10-15 asteella voisi kokeilla, samalla paistoaikaa pidentäen. Illan kebabherkuttelujen jäljiltä jääneet lihat vuolin seuraavana päivänä lastuiksi ja pakastin kätevissä annospusseissa tulevia aterioita varten. Meillä pötkylöistä tuli noin 8 annosta, mutta lopullinen annoskoko riippuu hieman jauhelihan laadustakin: rasvaisemmasta jauhelihasta suurempi osa 'katoaa' paistettaessa paistinesteen mukana.

Kannatti tehdä isolta kuulostava erä lihaa kerralla, sillä nyt tiedossa on vielä monta herkkuhetkeä pelkällä pannulla tai uunipellillä kuumentamisen vaivalla!

-Lily

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Piristystä kutreille vai leikkiä terveydellä?

Hiusvärikeskustelu on noussut jälleen pinnalle, kun hiusvärien harhaanjohtavaan markkinointiin on toivottu jonkinlaista rotia. Asia lähteekin eteenpäin selvitykseen ja toivon mukaan siihen saadaan jonkinlainen selvyys. Itsellenikin hiusvärit ovat tuttuja, eikä niiden vaaroista viimeisen viidentoista vuoden aikana ole kovasti kohuttu kuin aivan viime vuosina.

Minä olin pienenä tyttönä tummahiuksisten ja ruskeasilmäisten sisarusteni joukossa se poikkeus kullaanvaaleine kiharoineni ja sinisine silmineni. Yläastevuosina hiusten kirkas vaalea alkoi taittua himmeään kullansävyyn ja hiljakseen tummua etenkin juuresta. Joskus noihin aikoihin sävytinkin ensimmäistä kertaa hiusteni tummaa juurta vaaleammaksi. Tapa jäi ja myöhemmin vaihdoin hiusväriäni kokonaan punaiseenkin, palaten kuitenkin takaisin vaaleaksi sangen pian. En värjännyt kovinkaan tiuhaan tahtiin (lähinnä laiskuuttani), enkä ajatellut värien kemikaaleja sen tarkemmin. Raskausaikana huomasin kuitenkin epäröiväni väripurkkiin tarttumista ja päätin paneutua aiheeseen tarkemmin. Värjääminen jäikin pysyvästi.
Juurikasvu vaaleissa hiuksissani raskausaikana

Vauvapalstojen vertaistukea

Netti on täynnä keskusteluita, joissa vauvapalstoilla kirjoittelevat äidit pohtivat, uskaltavatko värjätä hiuksiaan. Niiden joukosta tietoa etsiessään voikin todeta olevansa keskellä välillä verisenäkin käyvää taistelua. Lähes joka keskustelussa löytyy värien käyttöön kannustavia kommentteja:

"--Jos niin olis et myrkyllisiä aineita imeytys päänahan läpi ni noinkohan sitten olis hiusvärit edes laillisia?? Miettikääs nyt ihmiset ihan järjellä..."
"--kampaajan kanssa vielä kovasti juteltiin sen raskaudesta ja omastani...en usko,että se olis suostunu värjää, jos siitä jotain suurta haittaa olis..."
"--Ja kampaajat jatkaa töitä koko raskausajan.."
"--miten uskallat lähteä kotoosi mihinkään kun voit jäädä auton alle tai lentokone saattaa pipahtaa päällesi??? --ilmassakin on saasteita ja joka puolella myrkkyjä"
(suoria lainauksia nettikeskusteluista)

Keskusteluiden seuraaminen tuntui hurjalta. Värjäämistä perusteltiin myös sillä, että se tekee odottavalle äidille piristyneen olon ja täten myötävaikuttaa myös kohdussa olevaan lapseen -kemikaalialtistuksesta viis. Itsestäni tuntui myös hurjan pelottavalta, miten aukottomasti ihmiset ovat valmiita luottamaan markkinoilla olevien tuotteiden turvallisuuteen vaivautumatta selvittämään asiaa mitenkään. Joka vuosi meiltä vedetään markkinoilta useita eri tuoteryhmien tuotteita kuluttajille vaarallisina, mutta paikka kaupan hyllyllä miellettiin keskusteluissa turvallisuustakuuksi ilman muita perusteluita. Myös kampaajiin tunnuttiin luottavan tutkijoiden veroisina tietolähteinä asiassa, joka on kuitenkin heille tulonlähde. Montaa kampaajaa itseäänkin nettikeskusteluita lukiessa tuntuu huolestuttavan ne kemikaalit, joita he käsittelevät. Yhä useampi onkin vaihtanut kokonaan ekokampaajaksi pelätessään pilaavansa oman terveytensä kemikaaleilla.

Kampaajille tieto tuotteiden turvallisuudesta tulee myös pääosin tuotteen valmistajalta, jolle kyseessä on isomman luokan bisnes. Toisinaan onkin tullut ilmi myös tapauksia, joissa valmistaja ei ole kertonut asianmukaisia tietoja kouluttamilleen kampaajille.


Mitä niissä hiusväreissä sitten on vaarallista?

Hiusvärit ovat erittäin reaktiivisia kemikaaleja, joista monien on todettu yksinään aiheuttavan soluvaurioita. Värikemikaalien on todettu tunkeutuvan värjäystilanteessa ihon läpi elimistöön, minkä takia niiden pitoisuuksia hiusväreissäkin säädellään tarkasti.

Tavallisin hiusvärien aiheuttama terveyshaitta on kosketusallergia. Se voi olla mitä tahansa pienestä kutinasta värjäyksen jälkeen aina voimakkaimmillaan pään alueen turvotukseen ja silmien muurautumiseen. Hiusväreissä erityisen voimakas kosketusallergian aiheuttaja on para-fenyleenidiamiini eli PPD:tä, joka oli pitkään Suomessa kiellettyjen aineiden listalla. EU:n myötä kielto oli kuitenkin pakko kumota eli nykyisin ainetta saa taas käyttää Suomessakin hyllyssä olevissa hiusväreissä. Aine aiheuttaa allergiselle usein pysyvän yliherkkyyden ja se estää käytännössä kaikkien hapettavien kestovärien käytön. PPD on haitta-aineista se, johon mediassa on kiinnitetty eniten huomiota, mutta se ei ole ainut allergiaa tai ongelmia aiheuttava aine hiusväreissä.

Kuva: Wikimedia Commons, Dean Wissing
Hiusten värjäyksen lisääntymisen myötä allergiat ovat olleet lievässä nousussa. Niiden määrä on kuitenkin vähäisempi kuin nykyisillä värjäysmäärillä voisi olettaa.

Kampaajan käyttämät värit ovat käytännössä myös samaa tavaraa kuin marketeissakin myytävät. Ainoa ero onkin se, että kampaaja on koulutettu käyttämään näitä värejä mahdollisimman turvallisesti ja oikein, mutta mitään kemiallista eroa aineilla ei ole. Kampaajalla värjääminen ei siis aineiden puolesta ole sen turvallisempaa kuin kotonakaan värjääminen.

Hiusvärien markkinointi on melkoinen temmellyskenttä. Pakkauksissa saatetaan mainostaa esimerkiksi sellaisten aineiden poisjättämistä, joilla ei ole kuluttajan terveyden kannalta merkitystä, mutta jotka luovat kuvan turvallisemmasta väristä. Paketeissa saatetaan mainostaa myös, ettei väri sisällä PPD:tä, mutta ilman sitä tai sen johdannaisia ei pysyvää värjäystulosta voida saada aikaiseksi. Käytännössä lähes kaikki kevyt- ja kestovärit sisältävätkin joko PPD:tä tai sen yhtä allergisoivia johdannaisia. Kuluttajaa saattaa myös hämätä se, että ekokaupasta ostettu luomuväri ei välttämättä ole yhtään sen turvallisempi kuin muutkaan hiusvärit. Osassa on nimittäin mukana PPD:tä ja ne voivat aiheuttaa allergiaa aivan samalla tavalla kuin tavalliset kauppojen hiusvärit.


Mutta kun tukkani on ruma ilman väriä!

Niin minullekin sanottiin. Eräs kampaaja, jolle totesin juurikasvuvaiheessa alkuraskaudessani tahtovani kasvattaa oman värini esille, otti sivuttaisen askeleen kauhistunut ilme kasvoillaan. "Mä en tajua miks kukaan tahtoisi olla vapaaehtoisesti sen näköinen, sun tukkahan on ihan harmaa". Nieleskele siinä sitten itsetuntosi rippeitä. Totesin, että siitäkin huolimatta tukkani saa jäädä näin, kiitoksia vain.

Myöhemmin raskauteni jälkeen asioin toisella kampaajalla ja kävimme keskustelua siitä, miten tukkani saadaan helpoimmin salonkikelpoiseksi. Totesimme, että sävytämme hiusten latvan ruskealla kevytvärillä, jonka jälkeen oman värin kasvattaminen on helpompaa juurikasvun rajan kadotessa. Huhujen mukaan värin piti lähteä pesukertojen myötä pois, mutta vaalea latvani imaisi ilmeisesti värin turhankin terhakasti, sillä tuo värjäys onkin viimeinen kerta, kun hiuksiani on värjätty. Seuraavana keväänä päätin palata lyhyisiin hiuksiin ja valtaosa hiuksistani naksaistiin suoraan pois. Nyt tukkani onkin kokonaan omaa väriäni, eikä loppujen lopuksi lainkaan hullumman näköinen.

Näin hirveä se harmaa tukkani sitten on
Oma väri näyttää usein etenkin värjätyn osan vierellä valjulta, kiillottomalta ja epämääräiseltä. Harvoin se houkutteleva on. Kuitenkin kasvaessaan selkeämmin esiin, hiusväristä onkin helppo löytää sävyjä ja kauneutta.

Jos hiustensa luonnollista sävyä tahtoo kuitenkin piristää, erilaiset ekokampaamot tekevät lempeitä värjäyksiä kokonaan luonnonaineksilla. Myös itse voi taikoa tukkaansa sävynkirkastusta erilaisilla hiushuuhteilla. Vaaleat sävyt saavat hohtoa ja lisävaaleutta esimerkiksi sitruunasta ja kamomillasta, tumma hius taas pitää nokkosesta. Toki myös luonnonaineita käytettäessä on muistettava, että myös ne voivat allergisoida ja aiheuttaa iho-oireita. Tervettä varovaisuutta kannattaakin noudattaa aina hiusvärien, kuten muunkin kosmetiikan, kohdalla.

Ennen kaikkea toivon, että me oppisimme nauttimaan itsestämme ja omasta ulkonäöstämme ilman markkinaväen meille luomia paineita.

-Annukka

---
Lähteitä, linkkejä ja lisälukemista:

Hiusväreistä yhä enemmän ongelmia. Yle, 9.1.2012

Hiusväri voi viedä jopa teho-osastolle, MTV 24.11.2010

Hiusvärit ja niiden vaarat, Helsingin Allergia- ja astmayhdistys

Kemikaalikimaran hiusväriopas, Kemikaalikimara  9.12.2011 (Mukana myös lista eri hiusvärimerkeistä ja niiden sisältämistä suurimmista haitta-aineista)

Seitsemän harhaluuloa hiusväreistä. Uusi Musta, 26.10.2011

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Irlantilaiskaiman siivouskomerolla

Appelsiinintuoksuinen pyykinpesuaine on puhdistanut niin
vaaleat kuin värillisetkin pyykit.

Me Villikatajassa olemme jo pidempään pyrkineet vähentämään sitä päivittäistä kemikaalikuormitusta, jolle itsemme altistamme. Niinpä päätimme tämänvuotisen ekopaaston aikana keskittyä jakamaan vinkkejä kemikaalikuorman vähentämiseen arjessa. Tiedossa onkin niin yksittäisten tuotteiden tuote-esittelyitä (kuten tämä testaamani pyykinpesuaine) kuin perusteellisempiakin katsauksia arjen kemikaaleihin ja vinkkejä niiden vähentämiseen.

Ensimmäisenä vuorossa on ilahduttava löytä marketin puhdistusainehyllyltä. Jos tuotesarjan nimessä vilahtaa oma nimikaima ja alkuperämaana on tuo aina niin ihanan vihreä ja sykähdyttävä saari, Irlanti, niin ainakin ennakkoasetelmat ovat jo melko lailla kohdillaan. Bongasin jokin aika sitten uutisen Suomeen rantautuvasta irlantilaisesta ekopuhdistusainemerkistä Lilly's Eco Cleanista. 

Merkin takana on hieno tarina siitä, kuinka siivoojana työskennellyt Lilly sai pahoja oireita tavanomaisista, työssään käyttämistä puhdistusaineista ja kuinka hän lopulta näitä puhdistusaineita ja niiden sisältämiä kemikaaleja vältellessään lanseerasi omat ekologiset puhdistusaineensa. Nämä puhdistusaineet toimivat todella hienosti ja pian Lilly huomasi asiakkaidensa haluavan ostaa myös näitä omatekoisia puhdistusaineita. Näin Lilly's Eco Clean -puhdistusaineet näkivät päivänvalon. 

Tuoteperheeseen kuuluvat siivouksessa käytettävät puhdistusaineet sekä pyykinpesunesteet. Itse nappasin Prisman hyllyltä mukaani nestemäisen appelsiininkukka- ja kamomillaöljyjä sisältävän pyykinpesuaineen. Kuinka upeaa muuten on se, että markettireissullaankin voi napata mukaansa ekopuhdistusaineita? 

Pyykinpuhdistusaine on toiminut käytössä erinomaisesti, ja se jättää jälkeensä miedon appelsiinintuoksun puhtaisiin pyykkeihin. Pyykkien kuivuessa tämä tuoksu haalistuu lähes olemattomiin, mikä on ainakin minusta ilahduttavaa. Herkkänenäisille sekä tuoksuista pitämättömille Lilly's tarjoaa myös kokonaan tuoksuttoman pyykinpesunesteen, joka sisältää luomulaatuista aloe veraa.

Hienoa on myös se, että pesuaineita näyttäisi saavan sekä 1,5 litran että 5 litran täytepakkauksissa. Pitääkin seuraavalla markettireissulla tarkastella, josko pyykinpesuainetta nappaisi mukaan luonnonvaroja säästäen täytepakkauksessa. Myös merkin muita siivousaineita olisi mukava testailla, ostoslistalla onkin vessanpuhdistusaine, jota näyttäisi Lilly'sillä olevan tarjolla tea treen tuoksuisena...

-Lily

P.S. Testituote on omilla rahoilla ostettu, eikä tästä postauksesta kerry kaupallista hyötyä Villikatajalle.

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Hemmotteluhetkiä

Hyvää naistenpäivää! Innostuimme suunnittelemaan päivän kunniaksi juuri teille ihanille lukijoillemme varta vasten räätälöidyn kokonaisvaltaista hemmottelua tarjoavan iltapäivän täällä Jyväskylässä: ruoanlaitto- ja kosmetiikkakäyttöön soveltuviin luonnonkasveihin tutustumista pienellä kävelyretkellä luonnonkauniin Tourujoen rannalla, omien kosmetiikkatuotteiden valmistusta, rentoilua sekä tietenkin herkullisen raakakakun ja yrttijuomien äärellä viivähtämistä. Iltapäivä virkistääkin niin kehoa kuin mieltäkin ja tiedossa on varmasti roppakaupalla iloa ja naurua!

Tervetuloa siis mukaan kanssamme viettämään kesäistä nautiskeluiltapäivää Jyväskylän keskustan tuntumaan. Näin naistenpäivän kunniaksi mukaan pääsee nyt erikoistarjouksella: Ilmoita mukaan itsesi ja ystäväsi, niin saatte hemmotteluiltapäivän kahdelle erikoishintaan 55€ (+materiaalimaksut 5€/osallistuja). Tämä naistenpäivän tarjoushinta on voimassa ainoastaan reilun viikon ajan 7.-16.3. välisenä aikana. Tämän jälkeen hemmottelupäivään pääsee luonnollisesti mukaan, mikäli vapaita paikkoja vielä on, hintaan 30€ (+5€ materiaalimaksut). Naistenpäivän tarjouksen saat, kun ilmoitat tarjouksen voimassaoloaikana samalla viestillä kaksi henkilöä mukaan iltapäivään.


Kutsu siis mukaan paras ystäväsi, siskosi, äitisi tai joku muu itsellesi tärkeä ihminen ja tulkaa yhdessä mukaan nautiskelemaan. Ja pienenä vinkkinä miehille: hemmottelupaketti on myös mitä mainioin tapa muistaa elämäsi naista...

Varaa siis hetki aikaa ihan itsellesi, olet lämpimästi tervetullut viettämään ihania hetkiä luonnonkosmetiikan, hyvää tekevien herkkujen, luonnossa liikkumisen ja rentoutumisen parissa!

-Annukka & Lily

Nautiskeluiltapäivän pakettiin sisältyy opastettu retki, kosmetiikan valmistus ja itse valmistettu kosmetiikkatuote mukaan otettavaksi, sekä raakakakku ja yrttijuoma. Ilmoittautumiset ovat sitovia ja mahdollinen peruuttaminen tulee tehdä vähintään viikkoa ennen, muussa tapauksessa joudumme perimään kurssin hinnan täysimääräisenä kulujen kattamiseksi.  

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Toinen

Kirjoitin tammikuussa aikeistani viettää syventymisviikkoja. Niiden toinen osa sijoittui helmikuulle, mutten ennättänyt kirjoitella aiheesta aiemmin monien muiden ajankohtaisaiheiden ajaessa tärkeysjärjestyksessä tämän ohitse.

Minä olen aina ollut kovin analyyttinen ihminen. Ammatinvalintapsykologin papereissa komeilivat sanat "vahva tieteellis-taiteellinen kahtiajako". Minulla onkin aina ollut looginen mieli, joka nauttii luovuuden lisäksi älyllisistä haasteista. Pidän pulmien ratkomisesta ja nautin asioiden järjestelystä. Myös oppiminen on ollut minulle aina hurjan tärkeä asia. Minulle on tärkeää, etten tunne jääväni paikoilleni. Että voin oppia uutta, kasvaa ihmisenä ja hallita uusia asioita. Opiskelujen jäätyä taakse minusta tuntuikin hieman orvolta, aivan kuin jokin tärkeä osa itsestäni olisi viety pois. Entä jos en enää oppisikaan, jos hukkaisin tuon erittäin vahvan kykyni omaksua uutta ja hallita isojakin kokonaisuuksia? Kuka minä sitten olisin?

Onneksi oppiminen on elinikäistä, eikä siitä varmasti pääse eroon vaikka joskus sitä tahtoisikin. Arki ja jokapäiväinen elämä opettaa meille uusia asioita kuin huomaamattamme. Minä tajusin myös itse suuntaavani kuin vaivihkaa tilanteisiin, joissa sain imeä itseeni jonkin uuden tiedon tai taidon. Syksyllä löysin itseni opettelemasta langan kehräämistä käsin ja ihmettelemästä, miten sirkkeli oikein toimiikaan. Vuoden vaihtuessa päätinkin, että halusin yhtenä tavoitteenani oppia tänä vuonna jälleen jonkin uuden taidon. Niinpä helmikuussa suuntasin askeleeni hierontakurssille.

Hierontaöljyä, eteerisiä öljyjä ja kissa -rentoutumisen ensiaskeleet
Olen aina ollut kiinnostunut hieronnasta. Alituiseen jumissa olevana olen aina nauttinut hierottavana olemisesta, mutta hieronta on myös oivallinen tapa helpottaa lähimmäisten lihasjumeja ja rentouttaa heitä. Siinä viehättääkin ajatus siitä, että voin yksinkertaisilla asioilla tehdä paljon toisen kehon ja mielen hyväksi. 

Jyväskylän kansalaisopisto tarjosi valikoimissaan viikonlopun mittaista hierontakurssia. Ilmoittauduin heti kurssin huomatessani ja rekrytoin pian myös ystäväni mukaan hierontaparikseni. Oletin kurssikuvauksen perusteella kyseessä olevan jonkinlainen yleiskurssi, jossa hieman opeteltaisiin hartiahierontaa sekä itsehoitoon erilaisia venytyksiä. Kurssi yllättikin minut täysin sekä laajuudellaan että ammattimaisuudellaan.


Kurssia oli vetämässä Niemen Pekka, joka pitää luontaisklinikkansa lisäksi myös erilaisia hengitystekniikkaan ja hierontaan liittyviä kursseja ympäri Suomea. Itse pidin Pekan rauhallisesta ja paneutuvasta tyylistä opettaa. Hänellä oli myös itseäni ilahduttava tapa tuoda erilaisia vaihtoehtoisia näkemyksiä hoitomuodoista olematta kuitenkaan fanaattinen mihinkään suuntaan. Tuo maanläheinen rauhallisuus ja muidenkin näkemysten hyväksyminen olivatkin minulle tärkeitä, välillä luontaishoitojen piirissä kun tuntuu olevan vallalla hieman ahdistavakin tuputtamisen ja fanaattisuuden kulttuuri.

Kurssilla opeteltiin tekemään koko vartalon hieronta ja istualleen suoritettava hartiahieronta. Tekniikka oli pehmeä, mutta tehokas. Se oli myös valittu silmällä pitäen sitä, ettei väärin vahingossa tehdessään voisi saada varsinaisesti mitään vahinkoakaan aikaiseksi. Viikonloppu olikin hyvin tehokkaasti käytetty ja tarkkana sai olla koko ajan. Kunnioitukseni hierojia kohtaan nousi entistäkin korkeammalle, kun toistin ties kuinka monetta kertaa jotakin hierontaliikettä koettaen samalla pitää kaikki hierontalinjat oikeina ja samalla tehden itse esimerkiksi jalkatyöni oikein saadakseni kylliksi voimaa liikkeisiini.


Viikonlopusta jäi todella hyvä mieli. Ensinnäkin, minulla oli tavattoman hemmoteltu ja hoivattu olo. Puolet ajastahan minä makasin itse hierontapöydällä ystäväni harjoitellessa hierontaliikkeitä minuun. Sainkin viikonlopun aikana useita hierontoja ja viimeisenä päivänä myös kokonaisen kokovartalohieronnan eteerisillä öljyillä ryyditettynä. Kotiin palatessa olo oli ennen kaikkea rentoutunut, pehmeä ja hyvänä pidetty. Kun elää usein vauhdikasta lapsiperheen arkea, sitä usein huomaa olevansa se, joka antaa itsestään muille. Nyt tuon hierontaviikonlopun jälkeen minusta tuntui, että olin reilusti saajapuolella.

Opin uutta aivan valtavasti, pääsin sukeltamaan erilaiseen maailmaan ja uskon, että opittua pääsee hyödyntämään paljon käytännössäkin. Nyt täytyneekin vain ylläpitää opittua mahdollisimman hyvin ja koettaa tarkkailla, löytyykö sama kurssi valikoimista myös ensi keväänä, sinne olisikin mukava suunnata uudelleen miehen kanssa.

-Annukka