tiistai 27. toukokuuta 2014

Mistä raaka-aineita saippuanvalmistukseen ja kotikosmetiikkaan -esittelyssä Saippuapaja

Saippuapajan verkkokaupan etusivu.

Aloitteleva kotikosmetiikan ja saippuan valmistaja pärjää mainiosti ensimmäiset kerrat lähimarkettinsa tarjoamilla tuotteilla, monet simppelit ohjeet kun hyödyntävät helposti saatavissa olevia raaka-aineita. Vaan mitäpä sitten, kun kosmetiikkakärpänen on puraissut ja tekisi mieli kokeilla aivan ihanan näköistä reseptiä? Mistä saa mangovoita? Entä kamomillavettä? Ja mitä kummaa on titaanioksidi?

Pian onkin tarve jo etsiä erikoisempia raaka-aineita, joita ei ihan joka kaupan hyllyltä löydykään. Esimerkiksi etnisistä ruokakaupoista voi tehdä jonkin verran löytöjä, mutta me olemme melko pian siirtyneet tilaamaan valtaosan tarvikkeista muutamasta kotimaisesta nettikaupasta. Niinpä ajattelimmekin esitellä näitä luottokauppojamme hieman tarkemmin myös teille lukijoille. Ensimmäisenä esittelyvuorossa on porilainen perheyritys Saippuapaja.

Saippuapaja tarjoilee laajan valikoiman mitä ihastuttavimpia tuotteita. Aloitteleva kosmetiikanvalmistaja löytääkin niin perusraaka-aineita kuin valmista saippuamassaa ja valmista saippuaakin. Kaupasta löytyy myös laaja valikoima muita kosmetiikan valmistuksessa tarvittavia tuotteita: öljyjä, rasvoja, monenlaisia värejä ja tuoksuja, eteerisiä öljyjä...  Yritys tarjoaa myös erilaisia saippuanvalmistus- ja kosmetiikkakursseja, joita voi tiedustella verkkokaupan Kurssit-sivulta löytyvien ohjeiden mukaan.

Pihkasalvan raaka-aineista useampikin tuli Saippuapajalta

Me olemme tilanneet Saippuapajalta raaka-aineita niin omaan käyttöömme kuin kursseillekin. Moni kosmetiikkaintoilija tekee tilauksia myös ulkomailta, mutta me olemme tahtoneet keskittää ostoksemme kotimaisiin yrityksiin toimintamme periaatteiden mukaisesti. Saippuapajan verkkokaupassa meitä on käyttäjän näkökulmasta viehättänyt selkeys, laajat valikoimat, toimitusten ripeys ja asiakaspalvelun ystävällisyys. Erityisesti Annukka on pitänyt myös toimitusvaihtoehtojen joukosta löytyvästä Smartpostista, saahan paketin noudettua kätevästi perheen kauppareissun yhteydessä lähiruokakaupasta paikalliseen postiin raahautumisen sijasta. Kaiken kaikkiaan Saippuapaja on sellainen paikka, josta mielellään kertoo suosituksia eteenpäin muillekin. Tämän olemme tehneetkin kursseillamme jo parin vuoden ajan.

Kevään kosmetiikkakursseja järjestäessä ja tätä markkinointia tehdessämme mieleemme tulikin villi ajatus siitä, miksemme kysäisi näiltä parilta käyttämältämme verkkokaupalta yhteistyömahdollisuuksista? Laitoimmekin mailia ja saimme pian innostuneita vastauksia. Täten voimmekin iloisina kertoa, että kiitos Saippuapajan, voimme tarjota mukavan edun niin blogin lukijoille ja tulevien kosmetiikkakurssien osanottajille: saamme arpoa 20 euron arvoisia alennuskoodeja Saippuapajan verkkokauppaan.

Me emme itse Villikatajana hyödy tästä diilistä rahallisesti, jollei hyötymiseksi lasketa sitä, että arvonta saattaa teoriassa vetää lukijoita blogin puolelle hieman tavallista enemmän tai vielä teoreettisemmin houkuttaa jonkun kiikun kaakun päätöksensä kanssa olevan osallistumaan kursseillemme. Tarkoituksenamme onkin nostaa esille näitä hyviksi havaitsemiamme kotimaisia pienyrityksiä sekä myös tuoda lukijoillemme ja kurssilaisillemme pientä kiitosta ja iloa. Te olette olleet mukana niin keskustelussa blogin kuin Facebookinkin puolella ja tehneet kursseistamme aivan mielettömän upeita opettaa.

Tämä omaan käyttöön tehty saippua on sai
tuoksunsa Saippuapajalta

Ensimmäisen alennuskoodin arvomme täällä blogin puolella. Osallistua voit kommentoimalla tähän postaukseen. Kerro meille siis omista kotikosmetiikkakokemuksistasi. Oletko aina haaveillut tekeväsi saippuaa, mutta jotenkin ei vain ole vielä tullut aloitettua? Oletko vanha konkari ja testailet jatkuvasti uusia reseptejä? Vai kenties olet havahtunut ympäristön elimistöllesi kasaamalle kemikaalikuormalle ja pyrit vähentämään altistumistasi tekemällä itse osan käyttämästäsi päivittäiskosmetiikasta? Onko sinulla kenties jotain luottoreseptejä, joiden mukaan valmistuu ystäväpiirisi himoituimmat ihanuudet?

Arvomme siis kaikkien kommentoineiden kesken yhden 20€ arvoisen alennuskoodin. Muista jättää kommenttiisi myös toimiva sähköpostiosoitteesi, jotta saamme sinut kiinni, mikäli arpaonni osuu kohdalle. Kommentointiaikaa on sunnuntaihin 8.6. asti, jonka jälkeen suoritamme arvonnan. Voittajalle ilmoitetaan sähköpostitse voitosta ja voittajan nimi tai nimimerkki julkistetaan myös Villikatajan sosiaalisen median eri kanavissa.

Hempeän väristä suolasaippuaa.

Blogiarvonnan lisäksi arvomme vastaavia alennuskoodeja tulevilla kursseillamme kaikkien kurssin osanottajien kesken. Seuraavilla kursseilla onkin yksi onnekas osanottaja, joka saa alennuskoodin verkkokauppaan: 

Kaikki arvottavat alennuskoodit ovat voimassa vuoden 2014 loppuun asti ja ne toimitetaan onnettaren suosimille voittajille sähköpostitse. Kertokaahan siis omia kosmetiikkakokemuksianne, tulkaa kursseille ja osallistukaa keskusteluun. Suosikoon onnetar juuri sinua!

-Annukka & Lily

lauantai 24. toukokuuta 2014

Varrella laulavan joen

Retkipaikka jätti meille Tunti luonnossa -haasteensa. Lily ennätti omansa toteuttaa jo alkuviikosta, minulla sen sijaan piti kiirettä koko viikon. Luonnossa kyllä vietin aikaani joka päivä ulkoillessani tyttöni kanssa tai vetäessäni eri kursseja ja opetuksia. Silti ne eivät tuntuneet oikeilta hetkiltä toteuttaa haastetta. Halusin toteuttaa haasteen keskittyneemmin, valita sille jonkinlaisen kehyksen ja ujuttaa mukaan jotakin mielenkiintoista. Suunnitelma oli toki hyvä, mutta toisinhan siinä sitten lopulta kävi.


Tuntini luonnossa toteutuikin käytännössä vahingossa ja tarkemmin etukäteen suunnittelematta Seinäjoella. Suuntasinkin ensimmäistä kertaa kyseiseen kaupunkiin. Olin etukäteen tiedustellut vinkkejä mielenkiintoisista paikoista sekä ravintoloista alueelle Facebook-sivuillamme ja niitä sainkin, kiitoksia vain hurjasti ihanille ihmisille tietojensa jakamisesta. Aamupäivän asioiden hoitamisen jälkeen kuljinkin ltapäivällä ohi Lakeuden Ristin ja jatkoin matkaani Kyrönjoen haaraa pitkin, nauttien helteisestä säästä ja puiden tuomasta varjostuksesta.



Minulla ei ollut selkeää määränpäätä, kunhan vain kävelin. Kuljinkin jokea reunustavaa hiekkatietä pitkin ja nautin verkkaisesta tunnelmasta. Ilma oli painostavan kuuma, ilmassa leijui vahvana tuomen kukkien tuoksu ja vesi virtasi tummana uomassaan. Jalat vetivät kuin huomaamatta rantapolulle, joka vei lähemmäs vettä. Tunsin, miten pään täytti tuttu keveys ja huolettomuus. Aivan kuin vieressäni virtaavan veden, minunkaan ei tarvinnut huolehtia siitä minne suuntaisin, luonto vain kuljetti minua eteenpäin.


Kuljin joen rantaa, jossa puut riiputtivat oksiaan lähes veden pinnalla, luoden varjoisia siimeksiä ja lehtimajoja. Maa oli matalien kasvien ja sammalten peitossa. Kuljin kevein mielin, kunnes yllättäen askeleeni veivät minut joen mutkaan työntyvälle penkereelle. Istahdin ja totesin, että tähän minä nyt sitten jään. Purin tavarani, heitin kengät jalasta ja kaivoin kirjan esille. Istuin lukemaan, mutta sangen pian huomasin kuin vaistomaisesti vajuvani makuulle pehmeälle sammaleelle.


Joskus elämässä on hetkiä, jotka piirtyvät selkein vedoin mieleemme. Minulle nuo hetket ovat usein hetkiä, jolloin koen olevani tasapainossa maailman kanssa ja tietäväni, että kaikki ympärilläni on juuri niin kuin sen pitääkin olla. Puhdasta onnellisuutta, selkeänä ja kirkkaana. Tuon tunteen koin, kun makasin sammaleella. Vesi virtasi vierelläni tuttavallista lauluaan laulaen, lintujen huudellessa kutsu- ja varoitushuutojaan. Ilma oli helteisen seisovaa ja tuomen kukat ylläni levittivät huumaavaa tuoksuaan. Ilmassa leijui hitain liikkein lakastuvien kukkien terälehtiä. Tuntui siltä, kuin aika olisi pysähtynyt hetkeksi, jättäen minut salaiseen soppeeni muun maailman eläessä omaa elämäänsä jossakin kaukana.



En tiedä, miten pitkään makasin laulavan joen rannalla. Välillä luin, välillä makasin selälläni ja tuijottelin lehväkattoa ympärilläni. Toisinaan suljin silmäni ja vedin henkeeni tuon hetken tuoksua, toivoen etten koskaan unohtaisi sitä. Minut havahduttivat omista mietteistäni välillä niin vaativasti ääntelehtivä telkkä, kosiomenojaan pitävä lintupariskunta kuin oravakin, jota räkättirastas ajoi takaa. Viimeisenä mainittu syöksyi lähes kasvoilleni, tehden hätäjarrutuksen vain vajaan metrin päähän kasvoistani. Me tuijotimme hetken toisiamme, sitten orava teki äkkikäännöksen ja säntäsi lähimmän puun runkoa pitkin ylös. Minä tuijotin sen perään ja tunsin naurun kuplivan sisälläni.


Lopulta puhelimeeni asettamani kello soi, muistuttaen minua siitä, että junan lähtöön oli enää tunti. Nousin, pudistelin vaatteitani ja pakkasin verkkaisesti tavarani. Linnut jatkoivat lauluaan ja kuulin yhä oravatuttavani rapistelevan latvuksissa ylläni. Minun vuoroni oli kuitenkin lähteä, joten suuntasin polulle. Jokainen askel vei minua kauemmas lepopaikastani. Kääntyessäni vihdoin joen varrelta pois ja astuessani asvaltille, tuntui kuin olisin tullut toiseen maailmaan. Ihmiset elivät omassa tahdissaan ympärilläni, tietämättä missä olin juuri ollut. Minä tunsin hymyn nostavan suupieliäni.


Etukäteen olin ajatellut, että tahdon tehdä tunnistani luonnossa jotenkin erityisen. Käydä katsomassa jotakin tiettyä luonnonnähtävyyttä tai keskittyä johonkin opettavaiseen ympärillämme. Lopulta suunnitelmilleni kävi, kuten niille kuuluikin käydä. Minä olin elänyt viimeiset viikot erilaisten myllerrysten ja myrskyjen keskellä. Sen sijaan, että koetin opettaa muita, luonto opettikin minua. Se tarjosi minulle lepopaikan, tilaisuuden vetää henkeäni. En tiedä olinko joen varrella tunnin, kaksi vai kolme loppujen lopuksi. Sillä ei ole mitään merkitystä. Kun suuntasin asemalle, tunsin oloni levänneeksi ja rauhalliseksi. Ja se riittää.

-Annukka

PS. Haastan mukaan seuraavat blogit omalta lukulistaltani:
Kotikemistin pieni paja - Kirppu
Signaturelli - Signe
Kotihiiren kolo - Maija
Muistiinpanoja - Hilja

Kaapatkaapa siis matkaanne tämä, jos teillä vain suinkin on aikaa ja intoa :)

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Luontohetki keskellä kaupunkia

Retkipaikka heitti meille Tunti luonnossa -haasteen, johon tietysti tartuimme. Koska olemme aiemmin jo seikkailleet kotikaupunkimme luonnossa, päätimme toteuttaa haasteen tutustumalla vähän kaukaisempiin luontokohteisiin.

Ihastuttavat punakukkaiset alppiruusut!

Piipahdin viime viikonloppuna pääkaupunkiseudulla, joten innostuin toteuttamaan haasteen kaupunkiluonnossa aikaa viettämällä. Kohteeksi valikoitui Kaisaniemen kasvitieteellinen puutarha, joka on suosikkipaikkojani Helsingin ydinkeskustan alueella. 

Myös kukkiva kuningasatsalea on upea näky.

Kaisaniemen kokoelmista löytyy ihastuttavia ja upeita kasveja ympäri maailmaa, joten mistään perinteisestä suomalaisesta metsäretkestä ei ollut kyse. Luonto on puistossa silti läsnä ja lähellä, tarjoten upeita elämyksiä ja ihastuttavia kasveja ihmeteltäväksi.

Evoluutiobiologi innostuu magnoliasta.

Näin loppukeväällä useat puiston kasveista olivat kauniisti kukassa ja ihmeteltäväksi riitti monia erikoisia kasveja. Osan jännittävyys aukeaa ehkä paremmin, jos kyseisiin kasveihin on perehtynyt hieman tarkemmin. Esimerkiksi magnolia ikivanhana kukkakasvina jaksoi kiehtoa erityisen paljon seurueen evoluutiobiologeja. Ja tarjoavathan sen kauniit kukat ja upea tuoksu myös iloa kaikkien muidenkin kävijoiden aisteille.

Tämän pohjoisamerikkalaisen keltamajavankaalin kukinto on varsin pahanhajuinen.

Puistosta löytyy ihastuttava pieni lampare, joka näytti toimivan lintujen kylpy- ja juomapaikkana. Jäimmekin seurueen toisen biologin kanssa lammen rannalle jumiin pitkäksi aikaa, kun kuvailimme lintuja. Kylpy- ja juomapuuhia oli myös lystikästä tarkkailla, eri linnuilla tuntuu olevan siinäkin varsin omanlaisensa rutiinit. 

Vaikka olinkin liikkeellä ainoastaan vanhalla pokkarilla varustettuna, onnistuin silti pääsemään sen verran lähelle lintuja, että sain napstaistua niistä muutaman kuvan. Tunnistatko kaikki kollaasin linnut?

Lammen rannalla riitti lintuja ruuhkaksi asti.

Rohkeiden lammikkovierailijoiden lisäksi kaikkialla puissa ja pensaissa raikui lintujen kevätkonsertti. Yhdistimme varsin kehnot lintujen lauluäänten tunnistustaitomme ja bongasimme ainakin satakielen, mustarastaan, räkättirastaan, talitiaisen, sinitiaisen, viherpeipon sekä tietysti peipon. Lisäksi nurmialueilla vaeltelivat kaikessa rauhassa sinisorsat, lukuisat eri lokit sekä ilahduttavan pirteät ja kauniit kottaraiset. 

Vierailu Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa todisti jälleen kerran sen, kuinka myös kaupunkien ydinkeskustasta voi löytää upean monimuotoista luontoa. Ja upeita luontokokemuksia.

-Lily

P.S. Haastan mukaan Erään planeetan ihmeitä (kiitos bongausseurasta!), Tieteen kananpojat sekä Perinnebiotooppeja tutkimassa

perjantai 16. toukokuuta 2014

Pihkasalvaa kokeilemassa

Olen jo viime kesästä lähtien suunnitellut pihkasalvan tekemistä itse. Asia kuitenkin jäi ja unohtui hetkeksi talvella, vain palatakseen mieleeni tällä viikolla. Mies nimittäin vietti viime viikonlopun Härkälinnassa treenileirillä. Kun lajina on bofferointi eli pehmomiekkailu, ei nirhaumilta ja haavoilta yleensä ole vältytty. Haavojen hoitoa pohtiessani muistin taas pihkasalvan ja päätin vihdoinkin keitellä sitä koesatsin.


Reseptiä varten selailin hieman nettiä ja katselin myös, mitä apteekin hyllyltä löytyvistä pihkasalvoista löytyykään. Ohessa onkin oma versioni pihkasalvasta. Resepti sinällään on yksinkertainen ja helposti muunneltavissa jokaisen omien toiveiden mukaan. Nyrkkisääntönä käytetään puolet pihkaa ja puolet öljyä ja tähän lisätään mehiläisvahaa noin 1/5-1/4 edellisten yhteispainosta. Tällä saadaan aikaiseksi perusmallinen pihkasalva, jonka voi purkittaa sellaisenaan. Reseptiin voi lisäillä myös muita mausteita mielensä mukaan.

Raaka-ainetta kulhossa
Itse käytin perussalvan lisänä esimerkiksi antimikrobista ja pehmentävää hunajaa sekä haavojen paranemista nopeuttavia eteerisiä öljyjä. Jos minulla olisi ollut mahdollisuus, olisin lisäksi käyttänyt pohjaöljynä piharatamouutettua oliiviöljyä. Piharatamohan on tutkitustikin varmastikin yksi parhaita luontomme haavanhoitoyrttejä. Kaapeissa ei kuitenkaan ollut kuin rajallinen määrä yrttiuutoksia, joten valitsin niistä rosmariiniuutoksen salvan pohjaksi. Laitoin myös muistilistalleni ratamon keräämisen talvivarastoja varten.

Pihkan keruuseen tarvitaan maanomistajan lupa eli sitä ei voi jokamiehen oikeuksien nojalla kerätä. Vaikka isot pihkapallot puun rungolla houkuttavat keräämään, ne eivät yleensä sula salvaan kokonaan, vaan osa niistä menee salvan valmistuksessa hukkaan. Ohuemmat pihkanorot ja -tipat sen sijaan toimivat parhaiten, vaikka niiden keruussa vierähtääkin helposti enemmän aikaa.

Kaakaovoita, mehiläisvahaa ja eteerisiä öljyjä

Pihkasalva

25 g pihka
25 g oliiviöljy (rosmariiniuutettu)
7 g kaakaovoi
7 g mehiläisvaha
1 tl hunaja
E-vitamiini
laventelin eteerinen öljy
teepuun eteerinen öljy

Laita öljy ja pihka sulamaan vesihauteessa. Tähän kannattaa käyttää kulhoa, jolla ei ole kovin kunnianhimoisia tulevaisuudennäkymiä, sillä pihkaa tulee olemaan todella vaikea puhdistaa täysin astiasta. Itse käytin rosmariiniuutettua oliiviöljyä, koska minulla sattui sitä olemaan valmiina uuttoksena kaapissani. Myös muut öljyt soveltuvat hyvin. Siivilöi pihka-öljyseos harsokankaan läpi päästäksesi eroon roskista.

Pihka-öljyseos vesihauteessaan
Tähän puhdistettuun seokseen voit lisätä pieneksi silputun mehiläisvahan ja kaakaovoin. Voit käyttää halutessasi myös pelkkää mehiläisvahaa. Anna vahan ja öljyn sulaa, ota pois lämmöltä. Lisää hunaja, E-vitamiini sekä eteeriset öljyt. Laventelilla ja teepuulla on tutkitusti haavojen paranemista edistäviä ja antimikrobisia ominaisuuksia, joten ne soveltuvat haavojen hoitoon hyvin. Itse käytin viitisen tippaa kumpaakin.

Valmis salva jähmettyneenä
Purkita ehdottoman puhtaisiin purkkeihin ja siirrä viileään jähmettymään. E-vitamiini lisää säilyvyyttä toimien antioksidanttina (ja tehden hyvää iholle muutenkin), mutta salva on parhain säilyttää viileässä. Salvaa kannattaa ottaa aina purkista jollakin lastalla, jotta bakteerit eivät kulkeudu käsien mukana salvaan. Koostumukseltaan tällä reseptillä tehtävä voide oli kohtalaisen notkeaa eli se on kyllä kiinteää, mutta jääkaappikylmänäkin sitä voi levittää helposti. Salvaa voidaan käyttää suoraan haavan alueelle tai esimerkiksi haavataitokseen, joka sidotaan haavan päälle. Jälkimmäisessä tapauksessa tulee muistaa vaihtaa taitos kyllin usein. Tässä, kuten missä tahansa luonnonmukaisessa hoidossa, kannattaa seurata tuloksia ja kuunnella kehoaan. Jos haava on märkivä eikä se tahdo parantua, kannattaa kääntyä lääkärin puoleen.

-Annukka

----

Luettavaa:

Lääkärilehti: Pihkasalva nopeuttaa haavojen paranemista, 22.5.2013

Arkitaivas: Isoäidin ohjeella pihkavoidetta, 23.7.2013


PS. Retkipaikka haastoi meidät Tunti luonnossa -haasteeseensa. Aikomuksenamme onkin ottaa osaa haasteeseen ja ensi viikolla voittekin toivon mukaan lueskella, miten tuntimme luonnossa vierähtikään.

tiistai 13. toukokuuta 2014

Tomaattinen vuohenputkilevite

Levite maistuu vaikkapa ruisleivän kera.

Näin villiyrttikauden ollessa parhaillaan käynnissä jo koko maassa, tulee itsekin seikkailtua lähimetsissä ja edellisten kesien hyviksi havaituilla apajilla. Tätä herkkua tosin ei tarvitse kovin sinnikkäästi metsästää, se kun tuntuu viihtyvän miltei kaikkialla. Ja etenkin niiden lukuisten puutarhaharrastajien pihoilla, joissa se ihan kiusallaan leviää jokaiseen kukkapenkkiin... Kysehän on tietenkin elinvoimaisesta vuohenputkesta. 

Kaikeksi onneksi kasvi on herkullinen raaka-aine keittiössä ja sitä voikin syödä niin tuoreena kuin kypsennettynäkin. Villikatajan blogin arkistoistakin löytyy ohje mainioon vuohenputki-kinkkupiirakkaan. Tätä tomaattista levitettä puolestaan tuli tänä keväänä tehtyä ensimmäistä, mutta ei varmasti viimeistä, kertaa. Levitteen valmistus on varsin yksinkertaista ja sitä voi myös käyttää vaikkapa kevään juhlissa voileipäkakuissa tai esimerkiksi pienten cocktail-leipien päälle pursotettuina ruusukkeina.


Levite katosi parempiin suihin ennätysajassa.
Tomaattinen vuohenputkilevite
noin 2dl eli tuorejuustorasiallinen

0,5dl maustamatonta tuorejuustoa
0,5dl turkkilaista jugurttia
1dl nuoria vuohenputkia
muutama öljyyn säilötty aurinkokuivattu tomaatti
rouhaus mustapippurimyllystä

Silppua tomaatit ja vuohenputket sauvasekoittimella* ja sekoita joukkoon tuorejuusto sekä jugurtti. Mausta vastarouhitulla mustapippurilla. Anna levitteen maustua jääkaapissa muutama tunti ennen tarjoilua. 


*Vuohenputket ja tomaatit voi myös vallan hyvin silputa keittiösaksilla.

--
Tämä herkkulevite ei ehtinyt kauaa vanheta, vaan tuli syötyä muutamassa päivässä aamupalaleipien päällä. Levite toiminee myös kesän grilliherkkujen kanssa esimerkiksi herkkusienien täytteenä.

-Lily

torstai 8. toukokuuta 2014

Simaa kolmella tavalla

Punaista puolukkasimaa.

Meidän taloutemme ei ole koskaan ollut kovin tarkkaavainen juhlaperinteiden suhteen. Jouluksi laitamme koristeita, jos muistamme ja ehdimme. Pyhäthän olemme kuitenkin jossakin muualla. Pääsiäinen harvoin näkyy taloudessamme mitenkään, kuten ei vappukaan. Jos jotakin juhlitaan, se tehdään lähinnä hyvässä seurassa ja mainiota ruokaa kokkaillen, puitteilla ei ole niin suurta merkitystä.

Nyt kuitenkin kun taloutemme jakaa meidän pyhänpilaaja-aikuistemme lisäksi pieni lapsi, suhtautuminen pyhäperinteisiin on salakavalasti muuttunut. Jotenkin yllättäen tuntuu tärkeältä tehdä lapsen kanssa niitä juttuja, joita itsekin teki lapsena. Rakentaa jonkinlainen yhteys siihen, mitä meillä jo useampi sukupolvi on tehnyt ja mitä iso osa kansastamme tekee kyseisinä päivinä.

Niinpä meillä oli pääsiäisenä kasvamassa rairuohoja tytön itse askartelemassa kupissa ja vappuna puhalleltiin niin saippuakuplia kuin ilmapallojakin tytön suunnattomaksi riemuksi. Laitoimme myös muutaman litran annoksen simaa tulemaan. Viisi litraa tätä makeaa juhlajuomaa oli juuri sopiva määrä meidän taloudellemme. Koska emme yleensäkään tykkää kaikista perinneleivonnaisista ja -ruoista ainakaan sellaisenaan, kokeilimme tehdä simaakin pienillä muunnoksilla. Myös Lily intoutui kokeilupuolelle siman kanssa tänä vuonna, ohessa ovatkin kootut reseptimme.

Juomissa oli myös väri kohdillaan!

Raparperi/kuusenkerkkäsima

5 litraa vettä
1,5 litraa raparperia paloina tai kuusenkerkkiä
0,5 kg fariinisokeria tai intiaanisokeria (myös hunajaa voi kokeilla makeuttamiseen)
0,5 dl sitruunamehua
0,25 tl hiivaa

Kuumenna noin puolet vedestä kattilassa. Lisää raparperit/kerkät veteen ja anna keittyä hiljalleen noin puolisen tuntia. Siivilöi raparperit/kerkät vedestä ja lisää kattilaan sokeri. Sekoittele, kunnes sokeri on liuennut mehuun. Lisää joukkoon loput vedestä, lorauta joukkoon sitruunamehu. Anna jäähtyä kädenlämpöiseksi ja lisää joukkoon vesitilkkaan liotettu hiiva. Sekoituksen voi jättää seisomaan huoneenlämpöön seuraavaan päivään asti. Pullota ja säilytä viileässä. Sima kypsyy noin viikossa.


Puolukkasima
2 litraa vettä
300g (noin puolisen litraa) puolukoita
2,5dl vaaleaa ruokosokeria
pieni nokare tuorehiivaa (tai vaihtoehtoisesti vajaa 1tl kuivahiivaa)

Kiehauta vesi ja puolukat kattilassa. Sekoita joukkoon sokeri ja anna jäähtyä kädenlämpöiseksi*. Murustele sekaan hiiva, sekoittele muutaman kerran ja anna käydä huoneenlämmössä noin vuorokauden ajan. Tämän jälkeen sima on valmista siivilöitäväksi ja pullotettavaksi, sekä viileään siirrettäväksi. Parhaimmillaan sima on noin viikon kuluttua valmistamisesta.

Vapuksi tehdessä puolukat tulevat tietysti pakkasesta, mutta tuorettakin puolukkaa olisi mukava kokeilla, samoin kuin muitakin luonnonmarjoja. Alkuun hieman epäilytti, että saako kirpeästä puolukasta tarpeeksi makeaa simaa aikaiseksi, mutta lopputulos oli varsin erinomaista. Sitruunaa suunnittelin puristavani joukkoon, mikäli juoma sitä tuntuisi kaipaavan, mutta loppujen lopuksi sille ei ollut tarvetta. Sopivaa reseptiä googlettelin netistä ja lopulta päädyin laatimaan oman yhdistelmäni monesta eri ohjeesta.

*Kuivahiivaa käytettäessä hiiva tulee sekoittaa hieman kädenlämpöistä lämpimämpään juomaan.


Sima soveltuu mainiosti juomaksi muulloinkin kuin vappuna, joten kannattaa kokeilla erikoisempiakin reseptejä pitkin vuotta!

-Annukka

maanantai 5. toukokuuta 2014

Sunnuntaipäivä järvimaisemissa

Kokouspaikkamme Juhlatalo Juurikkasaari osoittautui varsin tunnelmalliseksi.

Sunnuntaimme kului varsin vauhdikkaasti. Annukka vietti viikonloppua kosmetiikkakurssin vetäjänä Jämsän työväenopistolla ja sunnuntai-iltapäivänä tapasimme osuuskuntamme muita jäseniä vuosikokouksessa. Koska muut aapalaiset vaikuttavat pääosin Oulun tietämillä, emme tätä aiemmin olekaan ennättäneet vielä tavata toisiamme. Niinpä oululaiset päättivät tulla kokoustamaan tänne Keski-Suomeen, jotta pääsisivät samalla tutustumaan sekä meihin, että maakunnan maisemiin. 

Kävimme alkuun läpi jäsenistöä ja sitä, mitä kukin pääasiallisesti
osuuskunnan kautta tekee.

Kokouspaikaksi valikoitui Juhlatalo Juurikkasaari, jossa olen itse aiemmin käynyt kerran aikaisemmin talvisissa häissä vieraana. Aivan järven rannassa sijaitseva saunakabinetti osoittautui todella upeaksi kokoustamistilaksi, ja paikan päältä löytyivätkin ajantasaiset av-laitteet sekä kattavat sauna- ja pesutilat. 

Kokoustamisen aluksi meille tarjottiin maistuva lounas, ja opetushommien vuoksi hieman aloituksesta myöhästyneelle Annukallekin pidettiin huomaavaisesti annos lämpimänä. Jälkiruokakahvien ja -teen kera tarjottiin vielä suussasulavat mangokakkupalat. 

Annukka kuuntelee keskittyneesti.

Muita aapalaisia olikin todella mukava päästä viimein tapaamaan ja todella mielenkiintoista kuulla myös, mitä muut jäsenet tekevät. Meidän laillamme jäsenistöstä löytyykin pääosin biologeja ja muita luontoalan töitä tekeviä. Aapan eräopas Petri esitteli ensi kesänä tulossa olevaa Venäjän Karjalaan Paanajärvelle suuntautuvaa luontomatkaa, joka kutkutti kyllä luontoihmisten mieltä mukavasti. Mikäli Paanajärven maisemat sattuisivat siis kiinnostamaan, niin matkalle kuulemma mahtuu vielä mukaankin. Mukana on myös geologeja, muutama graafikko sekä kokki, joka toikin kokoukseen mukanaan taidonnäytteenä upean ja herkullisen lakkakakun. 

Saunakabinetista aukesivat huikeat järvinäkymät, joista pääsi ihastelemaan sekä
sisätiloista käsin isojen ikkunoiden läpi, että ulkona terassilla.

Kokouksen päätteeksi nautimme vielä upean järvisaunan löylyistä. Oululaiset pitivät ensin miesten saunavuoron, jotta pääsivät lähtemään ajoissa kotimatkalle. Me jäimme vielä Annukan kanssa saunomaan tämän jälkeen keskenämme naisten vuoroon. Mihinkäs sitä upeista järvimaisemista olisi kiire lähteä? 

Kauniita maisemia kuvailtiin molemmat innoissamme saunomisen lomassa.
Kamera kädessä, hymy huulilla.

Illasta olikin mukava lähteä kotiin rentoutuneena ja mahat täynnä herkullista ruokaa. Toivottavasti myös teidän muiden viikko on alkanut mukavissa merkeissä!

-Lily