keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Perinnetaidot esillä

Perinnepäivien pihapiirin idylliä. Vierailijat pääsivät ihmettelemään muun muassa
lampaita ja työhevosta sekä testaamaan taitojaan riukuaidan rakentamisessa.

Viime lauantaipäivää vietimme Annukan kanssa aurinkoisissa maalaismaisemissa Isojärven kansallispuistossa. Puiston alueella vietettiin Huhtalan perinnepäiviä, jonne olimme lupautuneet esittelemään kasvivärjäystä. Esittelypisteemme sijaitsikin Annukan onneksi sisätiloissa, kauniissa vanhassa hirsipirtissä. 

Työpistettä järjestelemässä.
Samassa tilassa kanssamme oli myös metsähallituksen edustaja esittelemässä pirtanauhan tekoa. Valmiit esillä olevat nauhat olivat niin kauniita, että tuota taitoa olisi mahtava päästä joskus itsekin opettelemaan!

Annukka oli reippaasti keitellyt jo värjäysliemet valmiiksi etukäteen edellisenä iltana. Samoin olimme esipurettaneet villasekoitelankoja jo etukäteen, sillä työpisteellä ei ollut juoksevaa vettä. Yhteensä olimme ottaneet mukaan neljää eri värjäyslientä sekä puolisen kiloa lankoja. 

Ensimmäiseksi värjäyskattiloihin pääsi korpipaatsaman kuorista keitelty väriliemi. Toiseen kattilaan sujahti myös etikkaterästys, toiseen puolestaan ruokasoodaa. Muita värejä saatiin avokadonkivistä, krapista ja sinipuusta. 

Vasemmalta oikealle: raudalla jälkipuretettu avokadonkivi,
avokadonkivi sekä kolme vyyhtiä korpipaatsamalla värjättyjä sävyjä. 

Lankojen värjäys sujui leppoisasti pirtissä välillä maukkaita muikkuja ja lettuja napostellen ja kävijöiden kanssa jutellen. Yleisössä olikin mukana monia innokkaita käsityöharrastajia ja oli hienoa kuulla muidenkin värjäyskokemuksista. Upeaa on myös se, että lankavärjäystaitoja harrastetaan vielä, ja käsityöperinne elää. 

Upeat pirtanauhat.

Pihalla työskentelytaitojaan esitteli ystävällinen suomenhevostamma.

Perinnepäivien edetessä aluksi huimalta näyttänyt vyyhtien määrä väheni yllättävän nopsaan ja noin puoli tuntia ennen tapahtuman loppua olimmekin saaneet värit jokaiseen vyyhtiin. Aivan upeita värejä niistä tulikin! Varsinkin avokadonkivet yllättivät, sillä niistä tuli hempeää vaaleanpunaisen sävyä, joka syveni rautapuretuksella upeaksi siniviolettiin vivahtavaksi harmaaksi. Lähitulevaisuudessa avokadon käyttö saattaakin lisääntyä allekirjoittaneen keittiössä...

Iloinen yllätys oli myös tämä liukuvärjätty vyyhti,
jonka värit ovat korpipaatsamasta sekä krapin
ja sinipuun jälkiväreistä.

Kolmen tunnin mittainen työnäytöksemme sujahtikin vauhdilla ohitse leppoisissa tunnelmissa värjäten. Viikonloppuna pääsi myös värjäyskärpänen puraisemaan sen verran, että suunnitteilla on jo uusia värjäyksiä ja neuleprojekteja. Niinhän se tuntuu olevan, että kun jotain mukavaa tulee tehtyä, niin sitä haluaa tehdä pian uudestaankin!

-Lily

lauantai 26. heinäkuuta 2014

Tarinoita eläimistä ja niiden oikeuksista




Kesäloma on perinteisesti aikaa, jolloin lötkähdetään riippumattoon ja uppoudutaan hyvään kirjaan. Oma lukemisharrastukseni on kokenut kolauksen lapsen syntymän myötä, mutta sitkeästi olen yrittänyt ujuttaa arkeeni hetkiä kirja kädessä. Kesällä olenkin saanut luettua useammankin jonossa odottaneen opuksen loppuun ja aloitettua kokonaan uusia. Näiden joukossa oli kaksi blogin aihepiiriä sivuavaa teosta, joten niiden esitteleminen täälläkin lienee paikallaan.


Heikki Lehikoinen, Ole siviä sikanen, 2009 Teos

Ole siviä sikanen kokoaa yksiin kansiin kansamme vanhoja eläinuskomuksia. Kirja viihdyttääkin helposti niin luonnosta kiinnostuneita kuin kotimaiseen kansanperinteeseemme kallellaan olevia. Kirjoitustyyli on mukaansatempaava ja eläväinen, unohtamatta kuitenkaan tarkkaa otetta tutkittuihin aineistoihin. Tietoa tarttuukin lukijan päähän kuin puolivahingossa, samalla kun nauttii kiehtovasti kirjoitetusta matkasta kansien välissä. Tekstiin onkin koottu pieniä tarinoita, uskomuksia, hokemia ja kirjoitusten pätkiä tarjoamaan katsausta siihen, miten kansamme on ennen vanhaan hahmottanut maailman ympärillään.

Kirjan pariin on helppo palata, vaikka lukukokemuksensa joutuisi pätkimään useammaksi kerraksi. Tästä oli iloa etenkin omalle rikkonaiselle lukutyylilleni. Teksti on jaettu helposti lähestyttäviin pienempiin palasiin ja kattaa koko muinaisen suomalaisen elinpiirin: viljelyn, metsästyksen, kalastuksen, kotieläimet ja elämän eri vaiheet. Se kertoo monia tarinoita, valottaa kansamme mielenlaatua ja tarjoilee vastauksia moniin pikkukysymyksiin. Itse huomasin törmääväni vanhoihin sanontoihin, nimiin ja seikkoihin, joiden merkitystä en ollut tätä aiemmin täysin tajunnut.

 
”Kateus vie kalatkin vedestä” on varmasti monelle tuttu hokema, mutta kirja tarjoilee sille konkreettisen merkityksen. Saalisosuuksista riidelleet kalastajat huomasivat yllättäen Oulujärvellä säynävien kaikonneen kokonaan. Eväkkäät olivat kyllästyneet keskenään toraileviin kalastajiin ja lähteneet nostelemaan kokonaan. Kalastajien täytyi olla varuillaan monen muunkin asian suhteen, mikäli hän mieli saalista saada: saalisvälineitä saatettiin silmätä pahantahtoisten naapureiden toimesta, kalastajakunnan jäsenten tuli tuntea tarkasti tietyt rituaalit ja veden asukkien kanssa kannatti olla hyvissä väleissä. Veden haltijoita lepyttääkseen saatettiin esimerkiksi kiinnittää verkkoihin pätkä punaista villalankaa veden väen villasukkatarpeiksi.

Kirja taustoitti muitakin minulle arvoitukseksi jääneitä asioita. Limasieniä opiskellessani olen törmännyt sieneen nimeltä paranvoi. Nimi on erikoinen, eikä kukaan osannut selittää minulle, mistä se tulee. Kirjasta huomasin löytäväni selityksen vahingossa. Para oli kissanhahmoinen noidan apulainen, jonka emäntä saattoi lähettää naapurin tiluksille. Siellä kissa tarrasi lehmän utareisiin ja raapi, kunnes sai juotua mahansa aivan täyteen maitoa. Matkalla takaisin emäntänsä tykö noitaeläin usein huomasi syöneensä liikaa ja saattoi oksentaa ylimääräiset maitotipat polunvarteen. Kotona se oksensi usein matkalla kermaksi tai voiksi muuttuneen maidon emäntänsä kippoon. Paranvoin nimi tulleekin siitä, että keltaisena polunvarrelta löytynyt limasieni on muistuttanut ihmisten mielissä näitä kissan jälkeensä jättämiä maitotippoja.

Ole siviä sikanen onkin helposti lähestyttävä, viihdyttävä ja opettavainen samalla kertaa. Kirja onkin kevyenä kesälukemisena mitä parhain.


Elina Lappalainen, Syötäväksi kasvatetut, 2012 Atena

Syötäväksi kasvatetut läpileikkaa koko kotimaisen lihantuotannon ja tarkastelee sen eri puolia sortumatta kaunisteluun tai kauhisteluunkaan. Kirja on voittanut vuoden 2012 Tieto-Finlandian, eikä syyttä. Se on puolueeton kuvaus kotimaisesta lihatuotannosta, sen karikoista ja onnistumisista. Lappalainen seikkailee tyylillisesti niin faktojen kuin omakohtaisten kokemusten ja mielipiteidenkin matkassa, mutta erottaa nämä kaksi selkeästi toisistaan. Hänen ajattelunsa on maltillista, pohtivaa ja eri näkökulmat huomioon ottavaa.

Kirja on kattava paketti pohjatiedoksi kaikille, joita ruoan matka tuotantotilalta lautaselle kiinnostaa. Lappalainen aloittaa pohjustamalla sitä, miksi eläimillä katsotaan olevan oikeuksia ja mikä merkitys niillä on. Sen jälkeen käydään läpi tuotantoprosessi askel askeleelta niin kanojen, sikojen kuin lehmienkin osalta. Vaikka oletin olevani kohtalaisen valveutunut ruoantuotannon suhteen, uutta tietoa riitti minullekin. Tuotantokuvausten jälkeen siirryttiin kertomaan Suomen lainsäädännöstä, sen valvonnasta sekä myös ongelmista. Suomi ei ole maailman kauheimmin tehoeläintuotantonsa hoitanut, mutta meilläkin on hurjasti parantamisen varaa. Kuluttajalla on myös suuri merkitys siinä, millaista lihaa tuotetaan ja miten paljon tuottajalla on varaa panostaa eläintensä hyvinvointiin.

Kirjan hankittuani sain kuulla muutamia paheksuvia kommentteja siitä, miten ruoantuotantoamme tarpeettomasti moititaan ja sen epäkohdilla mässäillään kohtuuttomasti. Lappalaisen tekstistä en näitä seikkoja löytänyt etsimälläkään. Kuvaus on hyvinkin kiihkoton kuvaus siitä, miten ruoaksi käyttämämme eläimet ovat eläneet ja miten ne kuolevat. Yksityiskohtia ei sievistellä, mutta niillä ei myöskään mässäillä.

Suosittelen kirjaa käytännössä kaikille, jotka lihaa lautaselta suuhunsa lappavat. Ehkä jos ymmärtäisimme, miten ruokamme elää, olisimme myös valmiit kunnioittamaan lihaa enemmän ja maksamaan siitä reilumman hinnan myös tuottajalle. Meidän valintamme ja kulutuksemme kun vaikuttaa siihen, miten ruokamme elää elämänsä.

-Annukka

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Brittirohtoa hiuksille

Ihanan ruusuntuoksuisia hiustenpesuhetkiä!

Omat pitkät ja paksut hiukseni eivät ole ainakaan vielä viihtyneet shampoopalojen peseminä, joten olen toistaiseksi sopeutunut ostamaan shampooni ja hoitoaineeni muualta. useat ekopesuaineetkin ovat jättäneet tukkani raskaan tahmaiseksi, joten olen kovin innoissani uusien sopivien pesuaineiden löytymisestä.

Luottomerkkini Madaran oheen sain Jolien kivijalkamyymälässä käydessäni mukaan pienen näytepakkauksen Neal's Yard Remediesin ruusuntuoksuista shampoota ja toisen näytepakkauksen saman sarjan hoitoainetta. Ja nämähän toimivat hiusteni pesussa kuin parhaatkin synteettisiä kemikaaleja ja silikoneja sisältävät kampaamotuotteet! Hiuksista tuli mukavan puhtaat ja helposti käsiteltävät. Ja se mahtava yrttinen ruusuntuoksu, joka tukkaa pestessä täyttää kylpyhuoneen... Niinpä seuraavalla Sokos-käynnilläni ilahduin, kun löysin pesuaineet kosmetiikkaosaston hyllystä.

Tuotteet ovat hieman perusmarkettien valikoimista löytyviä pesuaineita hintavampia, mutta ainakin minulla on ekopesuaineisiin siirryttyäni myös hiusten pesuväli pidentynyt 1-2 päivällä ongelmitta. Suosittelenkin lämpimästi kokeilemaan joko valmiiksi tarjolla olevia ekovaihtoehtoja tai omatekoisia shampoopaloja, kunnes omalle hiuslaadulle sopiva vaihtoehto löytyy.

-Lily

P.S. Postauksen tuotteet ovat omilla rahoilla maksettu ja testauksessa hyviksi havaittu.

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Jättiläiskuusen varjossa

Kesäkuun alussa suuntasimme tytön kanssa päiväretkelle Suomen suurimman kuusen luokse. Kyseinen puu on minulle läheinen tuttu, teinhän opiskeluaikoinani Jyväskylän kaupungin metsätoimistolla kesätöitä ja olin mukana mittaamassa kyseistä kuusta. Raineriksi ristitty kuusi löytyy Takakeljosta, Ronsuntaipaleen tien varrelta.


Parkkipaikan sisäänajo tahtoo jäädä helposti huomaamatta pienen kylttinsä kera, mutta se sijaitsee täsmälleen toisella puolella tietä kuin Mustankorkean kaatopaikalle kääntyvä tie. Miltei välittömästi tie levenee parkkipaikaksi, johon voi jättää autonsa tai polkupyöränsä. Rainerin luokse vie opastettu polku, jonka taittaa helposti pieni lapsikin, matkaa ei ole kuin muutama sata metriä puulle. Lähellä Raineria on myös Kolmisoppisen metsäpolku, johon voi helposti käydä tutustumalla samalla vaivalla.

Jos metsään haluat mennä nyt

Meidän retkipäivämme oli tihkusateinen, mutta olimme intoa täynnä. Itse en ollut käynyt katsomassa vanhaa kesäheilaani muutamaan vuoteen, joten oli mukava suunnata askeleensa tuttuun paikkaan. Vaikka tiesinkin puun isoksi, sen järeys onnistui jälleen kerran yllättämään minut. Rainer onkin tosiaan tilavuudeltaan yli kymmenen kuutiota ja sen kyllä huomaa. Järeät kuuset ympärillä tuntuvat kutistuvan, kun puun äärelle vihdoinkin pääsee. Myös tyttö tuntui aistivan paikassa jotakin erityistä. Jatkuva iloinen pulputus hiljeni hetkeksi ja katse tapaili puun latvaa. Lopulta hetken hämmästelyn jälkeen tyttö totesi puuta osoittaen: "Iso puu. Iso jättipuu". Mitäpä siihen enää suotta lisäämään.


Ainoa harmistuksen aihe matkalla oli ihmisten piittaamattomuus. Moni oli käyttänyt kaatopaikan tietä vastapäätä olevaa parkkipaikkaa käteävänä paikkana dumpata omat jätteensä. Parkkipaikan ympäristö olikin valitettavan sotkuisen näköinen ja kismitti ainakin minua suunnattomasti. Onneksi Rainerin luona oli kuitenkin helppo hetkeksi unohtaa harminsa ja rauhoittua, vaikka ärtymys paikalle saapuessa olikin terävä ja valkohehkuinen.

Rainer saa halauksensa

Rainer on mielenkiintoinen retkikohde, jossa kannattaa käydä ehdottomasti piipahtamassa. Koska paikalle pääsee helposti ja itse kohteelle ei ole matkaa kovinkaan paljon, sopii kohde erinomaisesti myös kokemattomille ja nuorille retkeilijöille. Ainakin tuo meidän hieman alle kaksivuotiaamme tallusteli polun perille ongelmitta ja tyytyväisenä. Vähän vanhemmat voivat tosiaan hakea lisäliikuntaa matkaansa retkeilemällä paikalle pyörällä ja kiertämällä myös Kolmisoppisen polun samalla matkalla.

Mukavia kesäretkiä toivotellen,
-Annukka

tiistai 15. heinäkuuta 2014

Kesän vietossa

Kesähoitokoirat vierailivat Mikkelissä.

Muutama viime viikko on kulunut varsin leppoisissa kesälomatunnelmissa. Siskon reissaillessa maailmalla ovat koiravieraat viihtyneet täällä Jyväskylässä reilun viikon verran. Koirien kanssa onkin tullut koluttua kaupunkiluontoa: Jyväsjärven rannoilla on käyty uimassa ja Tourujoen reheviä rantapusikoita on haisteltu innolla. Pian hoitokoirat jo palaavatkin takaisin kotiinsa ja samalla tiedossa on varmasti paljon reissukertomuksia, -kuvia ja -tuliaisia. Toivottavasti matka on mennyt hyvin!

Minun kesääni kuuluvat piknikit: tässä vietetään kesän morsiamen polttareita.

Synttärikakkua.
Kesän juhlista olen päässyt nauttimaan niin hyvän ystäväni häiden kuin monien syntymäpäiväjuhlienkin merkeissä. Grillijuhlia on niin ikään vietetty, samoin kuin käyty iki-ihanalla Teeleidin kello viiden teellä ja vietetty yhdet syntymäpäiväjuhlat saunalauttaillen. Siskojen kanssa tuli myös värjäiltyä villalankoja ja tähän mukavaan harrastukseen hurahtikin toinen siskoista oikein kunnolla. 

Alkukesästä aikaa on vienyt myös jalkapallon MM-kisat, joita seuraillessa moni kesäilta vaihtui valoisaan kesäyöhön. Mitähän sitä nyt tekee kisojen loputtua? 

Kenties kesäiltoja voi viettää metsäseikkailuissa, käsitöitä tehden, "sitten kun on aikaa"-kirjoja lukien tai yksinkertaisesti jouten, tekemättä mitään sen kummempaa. Joutenolo on ainakin itselleni taito, jota pitäisi opetella, se kun ei sujukaan ihan tuosta vain.

Aiemmin Tallinnassa vieraillessa on tullut tutustuttua TV-torniin.

Tulevissa kesäisissä suunnitelmissa on vielä ainakin lisää lankavärjäilyä, keittiösaippuan valmistusta, kotimaanmatkailua ja pieni reissu Tallinnaan sekä luonnosta nauttimista rannalla, piknikillä, metsäretkillä... Ensi kuussa voisi myös viimein tutustua rapujuhlaperinteeseen ja järjestää rapujuhlat. Millaisia mukavia kesäsuunnitelmia teillä on? Muistakaa nauttia Suomen ihanasta, ohikiitävästä kesästä omasta mielestä parhaimmalla mahdollisella tavalla. Siinä missä yksi nauttii hellekeleistä, voi toinen viettää rentouttavia hetkiä museoiden tai elokuvateatterin viileissä saleissa. Kesänviettotapoja on monenlaisia!

Tallinnassa käydessä pääsee myös nauttimaan herkuista hieman edukkaammin, kuin kotona.

-Lily

P.S. Jos mieleen tulee hyviä vinkkejä Tallinnan nähtävyyksistä, hyvistä ravintoloista, käsityö- tai saippuatarvikeliikkeistä tai muuten vaan tutustumisen arvoisista kohteista, niin vinkatkaahan kommentteihin...

perjantai 11. heinäkuuta 2014

Menovinkkejä kesäiseen Keski-Suomeen

Kesäisessä Keski-Suomessa riittää paljon mukavia tapahtumia joka makuun. Aiempien menovinkkipostausten tapaan nyt on taas aika listata hyviä tärppejä kesäisille seikkailuille. Seuraavan kuukauden ajan onkin tiedossa todella paljon erilaisia mukavia tapahtumia!

3.-31.7. klo 14-15. Opastetut retket ikihonkien maailmaan. Torstaisin järjestettävillä opastetuilla retkillä tutustutaan Saarijärvellä sijaistevan Pyhä-Häkin kansallispuiston jylhiin maisemiin. 24.7. järjestettävällä retkellä on mukana hyönteisasiantuntija. Vapaa pääsy.

8.-12.7. Menossa on Jyväskylän Kesäkatu, jossa keskusta-alueella on tarjolla markkinat sekä paljon erilaista ilmaisohjelmaa.

11.-13.7. Jyväskylän Kesän Mitä noi tekee?!  -ohjelmat tarjoilevat monipuolista ilmaisohjelmaa Jyväskylän keskustassa viikonlopun ajan. Ohjelmanumerot alkavat puolen päivän maissa. 

Päijänteen palvipäivillä Korpilahden satama-alue muuttuu vilkkaaksi markkinapaikaksi.

11.-13.7. Päijänteen palvipäivät Korpilahdella tarjoavat markkinatunnelmaa, musiikillista ohjelmaa, sirkusesityksiä, kilpailuja sekä tietenkin herkullista vastapalvattua palvilihaa. Markkina-alueelle on vapaa pääsy.

12.7. Järjestetään Kannonkoskella keskiaikapäivä, jossa keskiaikaista ohjelmaa tarjoavat muun muassa jousiampuja hevosineen.


14.7. Kävellen Kivääritehtaan alueella -kerroksilla tutustutaan tehdasalueen kautta Suomen historiaan. Opastetuille retkille mahtuu 30 osallistujaa/kierros, pääsymaksu.

14.–19.7 Saarijärvellä vietetään Pihakirppisviikkoa, jolloin voi näppärästi laittaa itselle tarpeettomaksi jääneet tavarat kiertoon sekä tehdä löytöjä muiden myyjien tarjonnasta. Osa Kirmojen ohheiset -tapahtumaa.

14.-20.7. Jämsän Längelmäen kotiseutumuseo viettää museoviikkoa

15.7. Saarijärvellä on tarjolla Kivikautista puuhastelua lapsille ja lapsenmielisille. Vapaa pääsy. Osa Kirmojen ohheiset -tapahtumaa.

17.7. klo 18:30 Kuokkalan pelimannit esittävät Kuokkalan kirkossa iltamusiikkia. Vapaa pääsy.

18.7. klo 10-17 Saarijärven keskustassa järjestettävässä yrttivisassa pääsee testaamaan omaa yrttitietouttaan. Vapaa pääsy. Osa Kirmojen ohheiset -tapahtumaa.

19.7. Äänekosken Kartano Kievarissa vietetään Pihakirppispäivää.

19.-20.7. Keuruun markkinat.

22.7. klo 18-21 Keuruun luontoilta järjestetään Keuruun kotiseutumuseolla. Tapahtumassa pääsee kyselemään mieltä askarruttavista luonnonilmiöistä asiantuntijapaneelilta.  

24.7. klo 19-21 Illallinen Jyväskylän taivaan alla -tapahtuma järjestetään Lounaispuistossa. Suureen piknik-tapahtumaan on jaossa 200 paikkaa, jotka tulee varata etukäteen.

Kasvivärjäyksellä saa lankoihin monia ihania, toisiinsa sointuvia värisävyjä.

26.7.2014 klo 12-15 Huhtalan perinnepäivä Isojärven kansallispuistossa esittelee entisajan arkisia taitoja. Ohjelmassa on esimerkiksi kirkkovenesoutua sekä Villikatajan järjestämä kasvivärjäyspiste.

26.-27.7. Lännen markkinat järjestetään Villa Jääskelässä Vaajakoskella. Ohjelmassa tarjolla muun muassa rivitanssia ja poniratsastusta lapsille.

3.8. klo 14-14:45 järjetetään Mäntässä Tehtaan soittokunnan konsertti Serlachius-museo Gustafin pihassa. Vapaa pääsy, sateen sattuessa konsertti museon sisätiloissa.

5.8. klo 18 Tanssilliset vuodenajat -tanssinäytös Lounaispuistossa. 

10.8. klo 9:30-14:30 Retki Luutsaareen Isojärven kansallispuistoon. Jämsänseudun Luonnonystävät ry järjestää retken perinnebiotooppimaisemiin Isojärven kansallispuistoon. 

Teeleidin herkullista kello viiden teetä voi nauttia myös ulkona vanhojen puiden katveessa.

Listattujen tapahtumien lisäksi maakunnastamme löytyy paljon hienoja vierailukohteita: museoita, näyttelyitä, kansallispuistoja, maatilojen avoimien ovien päiviä, kesäteatteria, sisävesiristeilyjä, puistoliikuntatunteja ja paljon muuta... Esimerkiksi Hotelli Keurusselän Rosvopaisti- ja Grilli-illat kuulostavat houkuttelevilta ja Lutakon upouusi teehuone Teeleidi tarjoaa kattavan valikoiman erilaisia teelaatuja, sekä torstai-iltapäivisin "Kello viiden teetä". Kuumina kesäpäivinä myös uimarannat, puistot, metsät sekä viileät museo-, näyttely- ja elokuvateatteritilat saattavat kutsua vilvoittelemaan.

Jos tiedät jonkin erityisen upean, vierailun arvoisen kohteen, niin vinkkaa ihmeessä oma kesäreissutärppisi postauksen kommenttiosiossa!

Antoisia kesäseikkailuja, 
Lily

perjantai 4. heinäkuuta 2014

Sokerihiirille, herkkusuille ja karkkirohmuille

Terveellistä herkkua: mansikka-kinuskiraakakakkua teen kera.

Kuulutko niiden ihmisten joukkoon, jotka eivät voi millään vastustaa kaupan karkkihyllyn kutsua? Meneekö kakkukahveilla helposti kolmas ja neljäskin pala kakkua, tuleeko pikkuleipiä mussutettua huomaamatta puoli paketillista?

Minttusuklaaleivokset raakana, päällä raakasuklaaruusut.

Astetta terveellisempiä makeita herkkuja saa tietysti itse tehden, ja näiden terveellisten herkkujen kärkeä ovat erilaiset raakamakeat. Saimme upean mahdollisuuden tarjota teille blogin lukijoille 15% alennuksen GreenStreetin ensi viikon torstaina 10.7. järjestettävään raakakakkuiltaan. Alennuksen saa koodilla VILLIKATAJA.

Tästä raakaleivonnaisuramme alkoi: appelsiini-kookosleivos vei kielen mennessään!

Kävimme Annukan kanssa viime vuonna GreenStreetin raakasuklaakurssilla, josta saimmekin isomman kipinän niin raakasuklaiden kuin muidenkin makeiden raakaherkkujen valmistukseen. Blogin puolella olemmekin jakaneet aiemmin reseptejä sekä ohjeita ja Annukka kirjoitteli juuri viime kuun puolella myös vähän syvällisemmin siitä, mikä kaikki raakaherkuissa vetoaa.

Nyt onkin hyvä tilaisuus lähteä tutustumaan raakakakkujen valmistukseen hyvässä ohjauksessa. GreenStreetin kautta löytyy myös tarvittavia raaka-aineita, joita onneksi on alkanut ilahduttavassa määrin löytymään myös ruokakauppojen hyllyiltä... Tämän helpommaksi raakaleivonnaisten tekeminen ei enää voi mennä!

-Annukka & Lily

P.S. Tarkemmat tiedustelut workshopia koskien GreenStreet. Alekoodi on voimassa 8.7. asti. Ja aiempien esittelyiden tapaan emme Villikatajana hyödy tästä postauksesta, tahdomme ainoastaan esitellä teille upeita kotimaisia yrityksiä ja tarjota seuraajillemme mukavia etuja!