tiistai 26. elokuuta 2014

Syksyä vastaan

Rakastan vuodenaikojamme. Syksyn hämärtyviä iltoja ja kirpeän kuulaita päiviä, talven hiljaista ja synkkääkin kauneutta, kevään pirskahtelevaa valoisuutta ja kesän loputtomana virtaavaa voimaa. Kesä on yleensä hengästyttävä vuodenaika, pakataanhan muutamaan kuukaudenreppanaan niin paljon toimintaa ja suunnitelmia. Rakastan yleensä kesää ja sen tunnelmaa, mutta tänä vuonna loppukevät ja kesä ovat olleet kumpikin minulle julmia.

Vasta noin viikko sitten tajusin, miten väsyksissä ja hukassa olen. Niin monta murhetta, huolten täyttämää päivää ja itkemättä jäänyttä itkua. Havainto sai minut seisahtumaan ja miettimään, miten tahdon jatkaa eteenpäin. Päätin tehdä tästä kaikista aiemmista vastoinkäymisistä huolimatta kauniin ja parantavan syksyn. Sellaisen, jota voi myöhemmin muistella hymyillen ja joka tuo voimia jokaisena päivänään.


Niinpä teen asioita, joista nautin. Annan itselleni aikaa ja olen armollinen. Suljen välillä netin sekä puhelimeni, keskittyen vain siihen mitä ympärilläni on. Nukun pieniä torkkuja sohvalla, luen kirjaa ja tuijotan tuleen. Nauran paljon, nostan kikattavan tytön syliini ja silitän kasvojani puskevaa kissaa.

Käyn joogaamassa, syön terveellisesti ja hemmottelen välillä itseäni. Luotan siihen, että maailma pärjää välillä ilman minua. Ennen kaikkea koetan sisäistää petollisen yksinkertaisen opetuksen, jonka äärelle huomaan palaavani kerta toisensa jälkeen: jotta voin olla vahva ja kannatella muita, minun tulee ennen kaikkea pitää huolta siitä, että voin itse hyvin.


Aloitin syksyni tekemällä voidepaloja, joiden tekoa olen suunnitellut keväästä lähtien. Projekti on kuitenkin hautautunut kerta toisensa jälkeen muiden hommien alle. Isoimpana syynä tähän oli se, että tuotokset jäävät vain omaan käyttööni, joten moni muu työ kiilasi ohi tärkeämpänä. Huomaatteko toistuvan teeman?

Tein lopulta paloja kahtaa eri versiota, toisia kovempina peruspaloina ja toisia tehokosteuttavina suihkuversioina. Kummatkin ovat toimineet vallan mainiosti.

Hoitavat voidepalat

10 g sheavoi
10 g kaakaovoi
20 g mehiläisvaha
20 g avokadoöljy
Eteeriset öljyt: Vanilja, appelsiini ja kaneli

Nyrkkisääntönä voidepaloissa on käyttää noin kolmannes juoksevia öljyjä, kolmannes kovia rasvoja ja kolmannes vahaa. Kannattaakin valita oman ihonsa ja toiveidensa mukaan käyttämänsä ainekset. Itse tahdoin ennen kaikkea hoitavuutta ja kosteutta. Mikäli tahtoo olla täysin vegaaninen, mehiläisvahan tilalla voi käyttää esimerkiksi hamppuvahaa.

Mittaa ainekset eteerisisiä öljyjä lukuun ottamatta lämpöä kestävään kulhoon. Mehiläisvaha kannattaa repiä pieniksi suikaleiksi. Sulata vesihauteessa. Mehiläisvaha vaatii melko korkean lämpötilan sulaakseen, joten levy saa olla melko kovalla. Vaha on myös sikäli hitusen kenkkua, että aina kun kulhon lämpötila alkaa laskea, se alkaa välittömästi jähmettyä takaisin kiinteään muotoon. Niinpä sen kanssa työskennellessä ripeys on valttia.

Kun rasvat ja vaha ovat sulaneet tasaiseksi, poista vesihaude levyltä. Anna jäähtyä hetki ja lisää haluamasi eteeriset öljyt. Minun syksyyni kuuluvat mausteiset tuoksut, joten käytin lämpimiä sävyjä luodakseni hieman joulustakin muistuttavan tuoksun. Sekoita huolella ja vala välittömästi muotteihin. Itse käytin silikonisia pikkumuotteja, joten annoksestani tuli kaksi voidepalaa. Pienillä silikonisilla jääpalamuoteilla paloja olisi tullut noin 4-6 kappaletta.


Voidepalat ovat kuin kosteusvoidetta kiinteässä muodossa. Niitä voi käyttää monin tavoin, mutta hyödyllisimmillään ne ovat suihkun jälkeen vielä aavistuksen kostealle iholle siveltynä. Tällöin pala liukuu iholla pehmeästi ja sulaessaan ihon lämmöstä jakaa hemmottelevaa kosteutusta. Kuivalle iholle siveltäessä pala kuluu paljon nopeammin ja lopputulos on öljyisempi. Pala kestää melkoisen hyvin käytössä ja se ei mene pilalle kovin nopeasti. Kannattaa kuitenkin tehdä palat pienehköihin muotteihin ja säilyttää ylimääräiset vaikkapa pakkasessa tai jääkaapissa odottamassa omaa vuoroaan.


Hieman pehmeämmällä koostumuksella voi valmistaa myös käteviä suihkuvoidepaloja, jotka voi levittää pesun jälkeen iholleen suoraan suihkussa. Niiden voi antaa vaikuttaa tovin, huuhtaista itsensä vielä kerran ja kuivata itsensä normaalisti. Iho on hyvin kosteutettu ja kimmoisa. Suihkupalojen tapauksessa palan kannattaa ehdottomasti olla kerta-annoksen kokoinen. Niihin voi lisätä myös esimerkiksi suolaa, siemeniä tai vaikkapa kukkien terälehtiä jauhettuna tuomaan kevyttä kuorivaa vaikutusta.

Toivon, että te kaikki muistatte pitää huolta itsestänne ja ymmärrätte, miten hurjan tärkeitä ja upeita te olettekaan. Pidetään yhdessä upea syksy!

-Annukka

lauantai 23. elokuuta 2014

Synttärihumua

Meillä vietettiin kuun puolivälissä tytön syntymäpäiviä. Olemme melkoisen laiskoja juhlijoita, mikä tarkoittaa, että menemme yleensä sieltä mistä aita on matalin. Ohjelmaa on tasan sen verran, mitä voisimme kuvitella itse juuri ja juuri jaksavamme seurata. Mielellään vähän vähemmänkin. Pönötysjuhlissa on pönötys jätetty väsyttävän osiona pois kokonaan ja korvattu se hengailulla ja rentoilulla. Viikkokausien kokkailujen sijasta teemme mitä jaksamme ja laitamme viestin, että tuokaa tekin ruokaa tullessanne jos tahdotte syödä enemmänkin. Tähteitä tarjoillaan rennoissa rääppiäisissä kavereille tai pakataan lähtevien vieraiden mukaan.

Koska me emme stressaa, pyydämme muitakin olemaan stressaamatta. Ihmiset voivat tulla paikalle kun kerkeävät, tuoda tullessaan mitä helpoimmin mukaansa saavat, eikä syntymäpäivien yhteyksissä toivota niinkään lahjoja kuin läsnäoloa.

Pienten lasten juhlissa moni vieras kuitenkin kokee, että lahja olisi lähes pakollinen matkatoveri juhlapaikalle, vaikka vanhemmat sanoisivat mitä. Me itse emme toivo niinkään lahjoja, vaan läsnäoloa lapsen kanssa. Eniten karsastamme kertahärpättimiä tai yhden leikin jälkeen nurkkaan unohtuvia leluja. Lahjatoiveita on kuitenkin todella vaikea keksiä. Kiitokset siis fiksuille juhlijoille, saimme taas itsekin monia hyviä ideoita jatkoa ajatellen.

- Pakolliset tarpeet. Kun lapselle on joka tapauksessa ostettava vaatteita, liinavaatteita ja pyyhkeitä, yhtä hyvin näitä voi pyytää lahjoiksi lapselle mieluisissa kuoseissa. Oma tyttömme hymyili leveästi saadessaan lahjaksi Muumi-kuvioisen tyynyliinan sekä kylpytakin. Kummallekin on käyttöä pitkään ja laadukkaan valmistajan tekeminä ne myös kestävät aikaa säilyen hyvinä.



- Kierrätys. Me olemme saaneet muilta tuttavapiirin lapsiperheiltä usein heidän lastensa pieniksi jääneitä vaatteita. Yksi vieraista oli kiepsauttanut muutamat näitä vanhaan pahvilaatikkoon ja koristellut kokonaisuuden lastensa kanssa. Meidän tyttösemme avasi naama säteillen kauniin laatikon ja sovitteli esimerkiksi saamiaan kenkiä useaan otteeseen saamisen jälkeen. Hänen iloaan ei tippaakaan vähentänyt se, että vaatteet olivat aiemmin toisella lapsella käytössä olleita.


- Kasvit. Yksi saapujista toi itse kasvattamansa chilin, joka on pian valmis kantamaan satoa. Chili on niin mieto, että sen pitäisi sopia myös lapsen suuhun. Mietin, miten mukava lahja voisi olla myös vanha saviruukku koristelua varten, pieni pussillinen multaa ja siemeniä. Lapsi voisi yhdessä vanhempansa kanssa istuttaa siemenet ja seurata kasvin kasvamista.

- Leivontapurkit. Hieman samaa sarjaa edellisen kanssa edustavat leivontapurkit. Niissä on sisällä valmiina kuiva-ainekset johonkin leivonnaiseen. Mukana seuraavat luonnollisesti käyttöohjeet. Vettä ja muita mahdollisia aineksia lisäämällä saadaan aikaiseksi taikina, jonka aikuinen voi lapsen kanssa leipoa ja paistaa. Purkki pääsee uusiokäyttöön ja itse lahja syödään. Kätevää ja käytännöllistä!

Millaiset lahjat olette itse kokeneet hyviksi pienen lapsen vanhempina? Tai oletko keksinyt itse antaa jonkin aivan lyömättömän lahjan? Vinkatkaa ihmeessä, olisi mukava keksiä käytännöllisiä ja kierrätyskelpoisia lahjoja myös muiden lasten synttäreillä vieraillessa!

-Annukka

keskiviikko 20. elokuuta 2014

Koskien kuohuissa

Nytkymenjoen varrella sijaitseva Juvèninkoski on upea keskisuomalainen luontokohde.

Tiesittekö, että Keski-Suomessa on oma vesiputous? En minäkään. Opin kuitenkin taannoin mediassakin ahkerasti esiintyneen Suomen vesiputoukset -sivuston kautta, että Jyväskylästä lähin vesiputous, Juvèninkoski, sijaitsee Jämsässä.  

Tyrskyjä!

Nyt kuluneen kesän aikana pääsin viimein ihastelemaan putousta paikan päälle. Ja se oli kuulkaas komea! Ennakko-odotuksissa mielessä kangasteli kuva "ihan jees" -koskesta, joka ryöppyilee muutaman kallion yli ja tyyntyy pian taas uomassaan eteneväksi puroksi. Jälkimmäinen osuus pitikin paikkansa, mutta itse koski oli juuri niin vesiputousmainen, kuin Suomen kaltaisessa tasaisehkossa maassa on mahdollista olla.


Putouksen jälkeen vesi rauhoittuu nopeasti takaisin uomaansa.
Kukakohan onnellinen mökkeilee kosken alajuoksulla?

Juvèninkoskelle pääsee helposti autolla aivan viereen, eikä ysitieltäkään tule sen suurempaa lenkkiä. Koskella voikin käydä mainiosti esimerkiksi Tampereen ja Jyväskylän väliä ajellessa pitämässä pienen jaloittelutauon. Huomaavaisesti Partalankosken kyläyhdistys on kunnostanut kosken yläpäähän portaat ja näköalapaikan, jossa vierailija voi vaikka halutessaan istahtaa hetkeksi nauttimaan eväitä. Näköalapaikalla ja kosken ympäristössä on myös aiemmin toimineiden myllyjen jäännöksiä: vanhoja myllynkiviä ja osittain purettuja myllyn rakenteita pääsee tarkastelemaan kosken ihastelun yhteydessä. 

Koskelle ei ole pitkä matka: Partalantien oikealla puolella avautuva
vaatimaton pysähdyspaikka voi tulla vastaan hieman yllättäenkin.

Kosken vapaa pudotus on 6-7 metriä ja helteisestä kesästä huolimatta vesimassojen kuohunta oli vaikuttava ilmestys näin kesäaikaankin. Syksyn sateiden aikaan koski on taatusti komeimmillaan, joten lähikuukausina kannattaa suunnata ihastelemaan tätä maakuntamme ikiomaa, näyttävää vesiputousta!

video
-Lily


lauantai 16. elokuuta 2014

Raakaa voimaa peliin



Toisinaan sitä ihmettelee, mitä söisi leivän tilalla välipalana tai pikkuleivän sijasta teekannullisen äärellä. Erilaiset raakapallerot ovat oivallinen ratkaisu tähän pulmaan. Ne ovat täyttäviä, hieman makeita ja helppoja napata jääkaapista käyttöön. Niitä on myös helppo muunnella tilanteesta ja kaapin sisällöstä riippuen. Pikkuherkkujen valmistuskaan ei vie aikaa kuin kymmenisen minuuttia, joten ne ovatkin varsinaisia pikaleivonnaisia.


Suklaiset raakapallerot
  • 2 rkl hunajaa
  • 1 dl (gluteenitonta) kaurahiutaletta
  • 1 dl cashew-pähkinää tai muita pähkinöitä
  • 5-8 pehmeää kuivattua aprikoosia
  • 1 tl raakakaakaota jauheena, myös nibsejä voi lisätä rakennetta tuomaan
  • pieni loraus kookosöljyä 
  • koristeluun: raakakaakaojauhetta tai kookoshiutaleita

Sekoita blenderissä tai sauvasekoittimella tasaiseksi massaksi. Jos massa tuntuu kuivalta, voit lisätä hieman kookosöljyä tai vettä. Liian kosteaan massaan voi lisätä taas kuivia aineksia. Kun massa tuntuu sopivan kiinteältä, siitä pyöritellään palloja. Ne dipataan kaakaojauheessa tai kookoshiutaleissa. Palleroiden maku syvenee, kun niiden malttaa ennen käyttöä antaa olla tovin jääkaapissa.

-Annukka

maanantai 11. elokuuta 2014

Luontoäidin lääkekaapilla

Viikonlopun aikana tutustuttiin luonnosta löytyviin lääkekasveihin
uutteita, tinktuuroita, öljyjä ja siirappeja valmistaen.

Vietimme yhdessä Annukan kanssa kuluneen viikonlopun Ruokolahdella Jaakkiman kristillisen opiston järjestämällä lääkeyrttikurssilla. Kaksipäiväisellä kurssilla opettajana toimi yrttiterapeutti Henriette Kress, joka on varsin tunnettu lääkeyrttitietäjä. 

Annukka ihastelemassa ensimmäisen maastoretken satoa.

Kurssin aluksi saimme oppimateriaalit, joihin oli mukava kurssin edetessä täydentää yksittäisten lääkekasvien vaikutuksia, käyttövinkkejä, ohjeita ja muita muistiinpanoja. Kurssilla vuorottelivat teoria ja käytäntö: välillä istuimme luokkahuoneessa kuuntelemassa eri rohdoskasvien vaikutuksista sekä erilaisten terveysongelmien itsehoidosta, välillä taas vuorossa olivat yrttienkeruuretket lähimaastoon sekä omien yrttirohdosten valmistaminen opetuskeittiössä.

Henriette Kress esittelee nokkosen siementen kuivaamista.

Osa valmistusmenetelmistä oli meille molemmille jo tuttua ja olikin ilahduttavaa huomata, että hallitsemme myös yrttirohdosten valmistamisen. Erilaiset uutteet, teeainekset ja salvat syntyivätkin vaivatta. Raaka-ainepuolella taas saimme paljon inspiraatiota ja uusia vinkkejä kehon kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseen, samoin kuin hoito-ohjeita vaikkapa mustelmien kaltaisiin vaivoihin. 

Vasemmalla ylhäällä: Kultapiiskuista saa siirappia hyvää yskänsiirappia.
Vasemmalla alhaalla: peltokorte-etikka uuttumassa. Oikealla
ylhäällä: Nokkosten tuoreuuttoa seesamiöljyyn. Oikealla alhaalla: Toisen
päivän maastoreissulla vastaan tuli mukava yllätys - metsälehmus!

Kurssilla vahvistimme ennestään tietouttamme kotimaisten luonnonkasvien rohdosvaikutuksista: vastoin monia ennakkoluuloja useat kasvien vaikuteaineet sekä niiden tulokset ovat tieteellisesti tutkittuja. Toki luontaislääkinnässä käytetään paljon myös kasveja, joiden vaikutusta ei ole pystytty kokeellisesti osoittamaan tai joiden vaikuteainepitoisuudet ovat liian pieniä vaikuttaakseen halutulla tavalla. 

Keruuretken satoa: takana vasemmalla jättipalsamia, takana oikealla peltokortetta
ja etualalla paljon nokkosta, josta kurssilla kerättiin siemenet.

Meillä molemmilla on yhteisenä näkemyksenä tarjota tieteelliseen tietoon perustuvia opastusta. Osittain tästäkin syystä emme ole juurikaan tarjonneet luontaislääkintään perehdytystä. Jatkossakaan emme varmasti tule tarjoamaan esimerkiksi syöpää parantavia uutteita tai pitämään luonnonlääkintään perustuvia ehkäisyneuvontaluentoja. Sen sijaan voimme kertoa, mitkä luonnonkasvit tutkitusti rauhoittavat ärtynyttä ihoa, tehostavat ruoansulatusta, nopeuttavat pienten naarmujen ja haavojen paranemista tai vaikkapa vahvistavat hiuksia ja kynsiä.
Annukka ja Anni Rintoo keskittyvät
seuraamaan opetusta.

Suomen luonnossa on valtavasti erilaisia ihania ja tehokkaita rohdoskasveja! Itse sainkin kurssin aikana kipinän niin kipua lievittävien salvojen kuin erilaisten tintuuroidenkin valmistamiseen. Taitaapa kasvikuivuri hurista tehokkaasti seuraavien viikkojen aikana...

Parasta antia viikonlopun kurssilla olivat mukava ja samanhenkinen kurssiporukka sekä valtavasti yrttikasveista ja luontaislääkinnästä tietävä kurssin vetäjämme.

Kurssilta jäi myös paljon uusia makututtavuuksia, joista itse varsinkin intoilen kovastikin. Joten herkullisia reseptejä on tiedossa syksyn mittaan! Innostuimme muutoinkin Annukan kanssa keittelemään lauantai-illasta vielä kurssin maastoretkeltä keräämästämme peltomintusta aivan upean makuista siirappia! Lisäksi keräilimme siirapin valmistuessa vielä lisää minttua kuivuriin. 

-Lily

torstai 7. elokuuta 2014

Mistä kirjoittaisin teille tänään?

Kesäkoirien kanssa maakuntamatkailemassa.

Mielessä, ja luonnoksissa, pyörii kesäherkkureseptejä, kotimaan matkailuvinkkejä, tapahtumatunnelmointia ja vähän vakavampihenkisiä syväluotaavampia postauksia. Liekö sitten helteisten kesäkelien ja muiden arjen kiireiden syy, mutta mihinkään aiheeseen ei oikein tule tartuttua sen määrätietoisemmin. 

Lankoja on värjäilty ja muutama saippuaeräkin on valmistunut.

Lämpimillä keleillä saippuanvalmistus on ollut jännittävää puuhaa, sillä massat ovat lähteneet geeliytymään todella reippaasti. Tarkkana saakin olla. Toistaalta geeliytyminen tuo omat jännät efektinsä ja nyt helteiden jatkuessa olisikin hyvä mahdollisuus koettaa myös leikitellä ilmiön kanssa...

Oi kesä ja aurinko! Saatte minun puolestani jatkua vielä pitkän, pitkän aikaa..!

Näissä laiskanpulskeissa kesätunnelmissa ajattelinkin kysäistä teiltä hyvät lukijat: 

Mistä aiheista tahtoisitte lukea blogista näin loppukesästä?

Kiinnostaisivatko kepeät kesäreseptit? Maakunta- tai kotimaanmatkailuvinkit? Kesäkuulumiset? Yhteistyökampanjat ja tarjoukset? Kosmetiikkaohjeet? 

Kertokaahan toiveistanne postauksen kommenttiosioon, valitsemme Annukan kanssa ehdotuksia toteutettaviksi! Viikonlopun vietämme Kaakkois-Suomessa syventämässä lääkeyrttitietouttamme, joten sieltä tarjoilemme teille jonkinlaista koostetta...

-Lily

sunnuntai 3. elokuuta 2014

Aulangon luonnonsuojelualueella

Kävimme kiertämässä puoliskon kanssa Hämeenlinnan alueella kaksistaan muutaman päivän ajan. Iltalenkkipaikaksi valikoitui helposti Aulangon luonnonsuojelualue. Olin vieraillut siellä itse joskus kouluikäisenä, mutta muistikuvani vierailusta olivat parhaimmillaankin hatarat.

Alue on helposti vaativammankin kulkijan saavutettavissa, kulkeehan alueen halki asvaltoitu kehätie. Tien varrella on viisi parkkipaikkaa, joten kovin montaa askelta ei halutessaan ole pakko ottaa. Tietä pitkin on myös helppo kulkea ja reitillä tulikin vastaan niin lastenvaunuja lykkiviä vanhempia kuin sauvakävelijöitkin.

Maastossa olivat kuvalliset opasteet
Me päätimme keskittyä Aulangon näköalatornin alueeseen, joten hurautimme autolla sen parkkipaikalle. Opasteet ohjasivat heti oikeaan suuntaan ja maasto alkoihin nousta välittömästi.
Kovin montaa askelta ei ollutkaan pakko matkalla autolta tornille ottaakaan. Jo tornin juurella avautui näköalaterassin muodossa mahdollisuus ihailla alempana olevaa maisemaa. Huikeat näkymät antoivatkin aavistuksia siitä, mitä varsinaisella näköalatornilla olisikaan meille tarjota.


Torni ei näyttänyt maasta käsin kovin korkealta, mutta rappusia ylös kiivetessä huomasi kyllä nousevansa melkoisen ylös. Helteinen keli teki noususta tavanomaista raskaamman. Ylimmällä tasanteella saattoi kuitenkin nauttia tuulenvirestä ja henkeäsalpaavasta maisemasta. Ymmärrän hyvin, miksi näkymää kutsutaan kansallismaisemaksi. Siinä kiteytyy monta asiaa suomalaisuudesta ja luonnostamme.

"Tervetuloa! Toivottavasti et pode korkeanpaikankammoa"
Ylimmän tasanteen maisemat
Tornivierailun jälkeen tahdoimme kiertää myös hieman polkuja ja laskeutua yli 300 porrasta alaspäin Karhuluolalle. Matka taittui joutuisasti maisemia ihastellen ja kasvilajeja bongaillen. Alhaalla meitä odotti jylhä karhuveistos, jonka muistin myös aiemmalta lapsuudenvierailultani alueelle. Tovin patsasta ihasteltuamme jatkoimme kiertelemällä polkuverkostoa, kunnes jalkamme väsyivät ja kuljettivat meidät takaisin parkkipaikalle.

Saatoin kuvata parisenkymmentä kasvilajia

Karhuluola rappusineen
Aulanko sai minut hieman kahtiajakoisiin tunnelmiin. Se oli toisaalta helposti saavutettavissa ja tämä näkyi myös palveluissa, joita puisto tarjosi. Kohde veti väkeä puoleensa huomattavasti ja erityisen ilahduttavaa oli lapsiperheiden määrä. Puistossa käykin vuosittain noin 400 000 kävijää, mikä tuntuu päätä huimaavalta määrältä. Toisaalta kaipasin rauhallisempien ja etäisempien luontokohteiden rauhaa ja autiutta. Maisemat olivat kuitenkin häkellyttävän upeat ja niitä oli ilo käydä katsomassa pitkästä aikaa.
Kannatti kiivetä
Aulangossa yhdistyi myös ihmisen kädenjälki luonnon muovaamaan maisemaan: kallion laella oli korkea näköalatorni ja kallioon oli louhittu tilaa suurelle karhuveistokselle. Väsymyksen iskiessä oli myös mahdollista poiketa hyvinvarusteltuun pikkukioskiin syömään leivonnaisia teen kera. Alueella onkin koskemattoman metsän lisäksi puistometsäalueensa lampineen ja niiden pitämiseen avaran puistomaisina käytetään paljon vaivaa. Ristiriidat olivat mielenkiintoisia ja herättivät kaikenlaisia ajatuksia siitä, miten vedämme rajoja itsemme ja luonnon välille.

Aulanko olisi mukava käydä kiertämässä jalan päiväretkenä koko perheen voimin. Toivonkin, että lähivuosina pääsen kiipeämään torniin uudelleen ja saan tutustua tarkemmin myös muihin alueen kohteisiin.

Ihania kesäretkiä kaikille!
-Annukka