perjantai 31. lokakuuta 2014

torstai 30. lokakuuta 2014

Marraskuun missio

Kuluva vuosi on ollut raskas kummallekin meistä. Paljon on tapahtunut, paljon on otettu. Sellainen jättää jälkensä ihmiseen, olipa tämä miten vahva tahansa. Itsestäni tuntuu tässä vaiheessa vuotta kuin olisin ilveilijä tasapainottelemassa ilmassa kymmentä palloa, mutta varmaotteisen ja sulavan liikkeen sijasta pallot lipeävät yksitellen lattialle otteestani. Koetan keräillä niitä, mutta niin tehdessäni pudotan taas uuden pallon. En ole tasapainossa. En jaksa, en muista, enkä osaa niin hyvin kuin tavallisesti. Ehkä joku osa minusta puuttuu tai on niin uupunut, etten muista sen olemassaoloa.

Kissaterapiaa: et liiku sohvalta kunnes kissa itse lähtee pois

Kun tuntuu tältä, silloin pitää lopettaa hetkeksi. Laskea pallot maahan ja todeta, ettei minusta ole juuri nyt tähän ja se on ihan hyvä ja oikein. Kun hetken lepään ja selvitän ajatuksiani, osaan ja kykenen taas. Mutta en näin. Niinpä me päätimme, että marraskuu on yhtä lailla niin meidän kuin teidänkin hengähdystaukomme. Kirjoittelemme vain sellaisista aiheista, jotka liittyvät hyvään mieleen, rentoutumiseen ja itsestään huolta pitämiseen. Ja jos joku päivä emme jaksa kirjoittaa mitään, emme kirjoita. Sen sijaan teemme suklaata, vajoamme sohvalle ja luemme muutaman sivun hyvää kirjaa, tuntematta huonoa omaatuntoa.

Rentouttavaa marraskuuta teille kaikille! Mikäli teillä on hyväksi koettuja vinkkejä stressistä toipumiseen ja sen karkottamiseen pysyväisemmin, otamme hanakasti vinkkejä kokeiluun!

-Annukka

tiistai 28. lokakuuta 2014

Neuleet puikoille

Uuden kotin neulenurkka on varsin kutsuva.

Harmaat päivät, pimeät illat ja kolea sää inspiroivat minua koti-iltojen pariin. Aiemmin neuloin ahkerasti aina talvikaudella: talven aikana valmistui vähintään yksi neulepaita tai -takki sekä lukuisia pienempiä asusteita. Yliopistoaikoina kiireet söivät neuleaikaani ja viimeisimpänä muutamana vuonna en käytännössä ehtinyt neuloa lainkaan. 

Liukuvärjätty lanka tuo lisää eloisuutta moniin neulemalleihin.

Nyt olen viimein elvyttänyt neuleharrastustani jälleen. Keväällä aloitettu pitkä pitsineulehuivi on valmistunut ja parhaillaan työn alla ovat paksut villasukat sekä kokovillainen torkkupeitto sohvalle. Myös sohvatyynyn päällisiä haaveilen neulovani, samoin kuin tietenkin puolen vuoden kestokäytössä kuluvia villasukkia. Ja kyllä uudelle villapaidallekin käyttöä olisi...

Torkkupeitossa tutustun uuteen neulemalliin, kalanruotoneuleeseen.

Ideoita ja toteutettavia töitä on siis jonoksi asti. Onneksi neuleet ovat valmistuttuaan kestäviä ja pitkäikäisiä (paitsi ne kovassa käytössä olevat villasukat). Myös pimeitä iltoja piisaa, joten eiköhän niiden aikana ennätä valmistua yksi jos toinenkin neuletyö. Neulominen on sitä paitsi oivallinen tapa rentoutua. Tekeehän samalla jotain "hyödyllistä", jolloin ahkerimmankin häärääjän sisäinen komentaja sallii pysähtymisen.

Neulekuvion opittuaan voi neuletta tehdä kätevästi vaikkapa elokuvaa seuratessa, kun siihen ei tarvitse enää niin kovasti keskittyä. Puikoilla syntyy myös moni ihana joulun pehmeä paketti pukinkonttiin. Näin joululahjojen pähkäilykin jää vähemmälle ja joulunalusaikana ehtii rauhoittua paremmin. Varsinaista neuleterapiaa siis, monella tapaa!

Tänä syksynä pyrin varaamaan myös pelkästään neulomiselle pyhitettyä aikaa: taustalla voi korkeintaan soida rentouttavaa musiikkia. Sen lisäksi on vain minä, neuletyö ja höyryävän lämmin teekuppi. Nauttikaahan te muutkin käsityöihmiset vuodenajan tarjoamasta hyvästä syystä istahtaa alas hetkeksi tekemään mukavia asioita.

-Lily

perjantai 24. lokakuuta 2014

Syysmarkkinoilla



Kävimme viime viikonloppuna Röykkäkän lammastilalla pidetyillä syysmarkkinoilla. Koska paikan päälle ajaa meiltä lähes tunnin, koetimme houkutella matkaan myös muita kyytiläisiä perheemme lisäksi ja yhdistimme vierailuun myös kansallispuistokäynnin Leivonmäellä. Reissusta sukeutuikin lauantain upeassa auringonpaisteessa melkoisen mainio.



Sana markkinoista oli kiirinyt ilmeisen hyvin, sillä paikalla oli runsaasti väkeä. Me parkkeerasimme auton ja lähdimme katselemaan paikan päälle, mitä kaikkea olikaan tarjolla. Kuuraisen nurmikon ja kirkkaana paistavan auringon yhdistelmä loi kauniit puitteet tilaisuudelle. Tunnelmaa tilan piha olikin täynnä. Olkipaaleja, kynttilälyhtyjä, kurpitsoita ja kanervia oli koottu kauniiksi asetelmiksi pihalle, ihmiset nauroivat ja viereiseltä laitumelta kantautui lampaiden leppoisa määkiminen.


Tilan omat tuotteet olivat hyvin edustettuina: lihaa, lihajalosteita, lankoja ja taljoja. Meidän matkaamme tarttui lampaanviulu ja lammasnakkeja. Myös villalangat olisivat houkutelleet, mutta niitä minulla oli viimeisten värjäystilausten jäljiltä vielä runsaasti. Paikalla oli lammastuotteiden lisäksi esimerkiksi Mäkiahon juustolan tuotteita, Vanhan Vartiamäen tilan leivonnaisia, risutöitä, villasukkia ja -lapasia, vihanneksia ja hunajaa. Juustot tosin olivat loppuneet saapuessamme paikalle, vaikka emme mitenkään erityisen myöhään olleetkaan liikkeellä.



Lampaat laidunsivat aivan markkina-alueen vierellä ja vetivät etenkin perheemme pienintä puoleensa vastustamattomasti. Tyttö seisoi laitumen vieressä vakavana katsellen kaukana seisovia lampaita ja huuteli pienellä lapsenäänellään "mää" toiveikkaana. Yksi lampaista vastasi yllättäen huutoon ja lähti kulkemaan aitaa kohden. Perässään se veti koko ison lauman. Hymy tytön kasvoilla ylsi korviin asti.




Oli muuten itsekin mielenkiintoista katsella lampaita ja todeta, että juuri neulomieni villasukkien langat olivat peräisin näistä lampaista. Harvemmin voi neuloja hypätä autoonsa ja hurauttaa vain tunnin päähän kotoaan katsomaan eläimiä, jotka tuottavat hänen puikoillaan virtaavan langan. Tämä on kyllä sellainen asia, joka ilahduttaa älyttömästi.



Tilavierailun jälkeen suuntasimme Leivonmäen kansallispuistoon. Liekö syysloma vaiko upea keli, mutta en ole koskaan nähnyt puiston parkkipaikalla niin paljon autoja. Koska mukanamme oli terhakas kaksivuotias, päätimme suunnata parkkipaikkaa lähimmälle Joutsniemen nuotiopaikalle eväitä syömään. Matka taittuikin leppoisasti kirpeässä pakkassäässä.


Nuotiolla oli mukava viritellä tulet ja laittaa tulen ylle kypsymään juuri hankittuja lammasnakkeja. Ne olivat mukavan lihaisia ja maussa maistui selkeänä lampaanlihan oma maku. Myös pienimmälle retkeilijälle nämä lammasherkut maistuivat mainiosti. Aterioinnin ja teen juomisen jälkeen olikin helppo lähteä kävelemään takaisin kohti autoa. Toivottavasti syksyyn mahtuu vielä monia jännittäviä retkipäiviä! 

-Annukka

--
Kaikki kuvat Pekka Savolainen.

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Uratarinointia

Tästä se alkaa!

Meitä pyydettiin viime kesänä esittelemään Villikatajan tarinaa oman opinahjomme yrittäjyyskurssilla. Toki innostuimme ja suostuimme oitis, onhan tarinamme monin osin erilainen kuin yrittäjyydestä pitkään haaveilleiden, kenties myös paljon aihepiiriä opiskelleiden alumnien.

Ihka ensimmäisen pilottikurssimme taukotarjoilut olivat aikakin paikallaan.
Villiyrttikurssilla herkutkin olivat tietysti villiyrttejä pullollaan.

Matkalla Agoralle kieltämättä hieman jännitti, sillä olimme laatineet luennon yhteyteen yleisölle erillisen tehtävänkin. Pyysimme nimittäin yleisöämme antamaan kirjallista palautetta yrittämisestämme, Villikatajan palveluista, markkinoinnista... Nämä ruusut ja risut keräsimme, jotta pääsisimme kehittämään toimintaamme ja toteuttamaan kenties villejäkin uusia ideoita. 

Kaikki alkoi rakkaudesta luontoon. Tämä rakkaus on kestänyt vahvana ja on
aivan mahtavaa, että saamme työskennellä meille tärkeiden aiheiden parissa!

Annukka joutuikin viime metreillä työtehtäviin toisaalle, joten kävin jutustelemassa luennolla itsekseni. Esiintyminen ei juuri stressannut, mikä oli varsin mukava huomata. Ilmeisesti vuosien harjoittelu ja päteminen tuottaa viimein tulosta tällä saralla! Yleisöä oli paikalla mukavasti, vilahtipa joukossa muutamia tuttuja kasvoja myös aiemmin järjestämistämme kurssi- ja koulutustilaisuuksista. Mikäs sen mukavampaa.

Kuinka biologeista tulee yrittäjiä..?

Villikatajan tarinaa oli mukava päästä kertomaan kiinnostuneelle yleisölle ja luennon loppupuolella kävimmekin vilkasta keskustelua. Puhetta oli niin laskutusosuuskunnista, tuotteistamisesta ja markkinoinnista, hinnoittelusta, kilpailusta kuin yleisestikin varsinkin viime aikoina kiitettävän hyvin esillä olleesta akateemisten (ja varsinkin bioaloilta valmistuneiden) työllistymisestä.

Eräs keskustelunaiheista oli se, kuinka asiantuntijapalveluita saisi näkyvämmäksi.

Kirjallisia vinkkejä saimmekin paljon pähkäiltäväksi. Miltä kuulostaisivat mielestänne esimerkiksi nämä yleisön ehdottamat ideat?


"Ympäristöystävällinen kosmetiikka ja muut ihonhoitotuotteet ovat tosi suosittuja nyt."

"Miten teen parvekkeestani puutarhan? -kurssi."

"Lapsille ja lapsiperheille suunnatut luontokurssit."

"Ympäristökoulutukset."

"Luonto-/elämyspäivät."


Moni esille tullut idea onkin jo tavalla tai toisella käytössämme, mutta myös uusia näkökulmia sekä kokonaan uusia ideoita esitettiin. Paljon korkealentoisempiakin näkemyksiä ja vinkkejä tuli esille, mukavaahan sitä on unelmoida suuria yhdessä innostuneiden kannustajien kanssa!

Mikä olisi sinun vinkkisi meille?

-Lily

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Sukujuuren äärellä

Perinteisistä ruisjauhoista syntyy perinneleipää.

Pääsin tänään osalliseksi uuteen tilanteeseen, kun sain Heidiltä kutsun leivänpaistajaisiin. Eikä kyseessä ollutkaan mikä tahansa leipä, vaan ihka aito ruisleipä, jota suvussa on jo vuosikymmenet leivottu samalla leipäjuurella. Eihän näin hyvää tilaisuutta voinut jättää käyttämättä, ja vaikka sunnuntaiaamuna sateeseen ja tuiskuun rämpiminen ei tuntunut kaikista houkuttelevimmalta ajatukselta, niin niinpä vain kipaisin naapuriin radan toiselle puolen. 

Leipäjuuri asustaa Heidin isoäidin taikinatiinussa.

Aamuvirkkuna oli Heidin äiti jo laittanut taikinan kohoamaan edellisenä päivänä heräteltyyn juureen. Muutaman tunnin kohottamisen jälkeen taikinasta pääsikin suoraan leipomaan ruisleipää. Tässä vaiheessa minulle tarjottiin myös avokätisesti mukaan pala suvussa kulkevaa juurta, joka nyt odottaa pakkasessa omaa leivontakokeiluani. 

Vuokaan asetellut leivät saivat kohota liinan alla lämpöisessä vielä puolisen tuntia.

Kohonneet leivät pääsivät paistumaan uuniin ja leipojat siirtyivät teenjuontiin.

Leipää oli leivottu jo edellisenä päivänä, joten kun kohonneet leivät viimein siirrettiin uuniin paistumaan, siirryimme teetarjoilun ja eilisen leivän ääreen. Ja voi kuulkaas, olipas suussasulavaa leipää! Jopa kaltaiseni vehnäsämpylöiden ja croissantien ylin ystävä joutui tunnustamaan tämän... Joten uskaltaisinpa veikata ruisleivän olevan erinomaista. 

Juurella leivottu leipä tuntuu olevan osin katoavaa kansanperinnettä, sillä harva enää jaksaa leipoa kotona leipää. Vielä harvempi leipoja käyttää leipäjuurta, varsinkaan perintönä kulkevaa. Niinpä koen itseni varsin onnekkaaksi, kun sain tänään palasen vanhaa juurta kotiinviemisiksi herkullisen leivän lisäksi. Toivottavasti ruisleivän leipominen juureen onnistuu minultakin ja leipäjuuren tarina jatkuu!

-Lily

torstai 16. lokakuuta 2014

Sweet dreams

Upouusi futon ja petauspatja feat. sängyn alla rennosti ottava hoitokoira.

Matkani kohti kemikaalittomampaa arkea on siirtynyt keittiöstä ja kauneudenhoidosta myös makuuhuoneen puolelle. Olen jo tovin miettinyt, kuinka ikävää on viettää kolmasosa elämästään muoviin kääriytyneenä. Niinpä uuteen kotiin muuttaessamme päivitykseen meni myös sängyt. Vanhat runkopatjat saivat poistua upean kierrätysaarteen, kotimaisen koivupuisen sängynkehikon tieltä. Samalla lähti myös tilaus kotimaiselle patja- sekä peitevalmistajalle. Porin Villa ja Peite nimittäin valmistaa luonnonmateriaaleista peittoja, tyynyjä, sijauspatjoja sekä futon-patjoja. 

Muuttotohinoissa testasimme paremman puoliskoni kanssa pikaisesti Annukan omaa futonia ja lopulta päädyimme tilaamaan samoilla täyteaineksilla valmistetun futonin myös omaan makuuhuoneeseemme. Ensimmäinen viikko tällä kookos-puuvillafutonilla nukkuessa on vierähtänyt mainiosti: alkuun kovan tuntuinen futon tukee mahtavasti vartaloa ja unet ovat olleet todella makoisia. Hintaa futonille tietysti tuli jonkin verran, mutta mieltä lämmittää paitsi luonnonmukaisuus, myös kotimaisen yrittäjyyden tukeminen.

Ihan jokaisesta huonekalukaupasta futoneita ei saa, eikä esimerkiksi täällä Jyväskylässä ollut edes myymälää, jossa olisi päässyt koeloikoilemaan futonilla. Onneksi Annukka puolisoineen oli tosiaan päivittänyt jo aiemmin vuoteensa futoniin, joten pääsimme heillä tutustumaan tähän vaihtoehtoon paremmin. 

Futonimme suojana on puuvillainen, vesipestävä petauspatja ja hurahdinpa itse vielä tilaamaan villatäytteisen tyynynkin untuvatyynyni kaveriksi. Kuten lähipiiri on jo saanutkin vähän joka käänteessä kuulla, olen todella ihastunut uuteen sänkykokonaisuuteemme. Paitsi, että siinä saa hyvät unet, niin nyt tulee myös nukuttua luonnonmateriaaleissa eikä muovista valmistetuissa polyestereissä. Vielä toistaiseksi peitteet ovat meillä polyesteritäytteisiä, mutta joululahjalistalle on jo ilmestynyt joko puuvilla- tai untuvapeite...

-Lily

--
P.S. Myös Kemikaalicocktail käsitteli hiljattain aihetta: Nukkuuko lapsesi muovissa vai villassa?

maanantai 13. lokakuuta 2014

Pimeyttä vastaan!


Syksy tuo tullessaan hämärtyvät illat ja putoilevat lehdet. Iltojen hämärtyminen voi olla voimavara, mutta myös masentavaa. Päivien harmautta vastaan voikin käydä taistoon sujauttamalla arkeaan piristämään erilaisia tapahtumia ja uuden oppimista. Kokosinkin taas mielenkiintoisimpia loka-marraskuun menovinkkejä Keski-Suomen alueelle.



Pyöräilevät kaupunginosat –hanke, Japa ry, Huhtasuo. Useita aikoja lokakuussa.

Kokeilussa on tarkoituksena lisätä Huhtasuolla pyöräilyn määrää. Samalla tarkoituksena on kartuttaa tietoa liikennesuunnittelusta ja miettiä yhdessä, miten omaa asuinaluettaan voisi kehittää pyöräily-ystävällisemmäksi. Tapahtumiin voivat toki ottaa osaa muutkin kuin huhtasuolaiset. Ohjelmassa on syksyn mittaan mm. pyöräilykurssia maahanmuuttajanaisille, katuajokoulutusta, kaavakoulua, pyöräretkiä ja pyöränhuollon opastusta nuorille ja aikuisille. Kaikki tapahtumat ovat maksuttomia. Lisätietoja Japan omilta sivuilta.


Mummon maatiaiset –multimedianäyttely, 19.10 saakka.

Harjun Vesilinnassa voi vielä noin viikon ajan nauttia Mummon maatiaiset –näyttelystä. Leikkisät ja hellyyttävät valokuvat, huovutustyöt ja multimedia esittelevät kaikki suomalaiset maatiaiskotieläimet pohjolan tummasta mehiläisestä suomenhevoseen. Näyttely on luontomuseon yhteydessä ja sinne (kuten museoonkin) on vapaa pääsy. Auki museo on ti-pe 11-18 ja la-su 12-17. Kävimme veljeni kanssa elokuussa nauttimassa näyttelystä ja aikomuksena olisi ehtiä käymään niin museolla kuin näyttelyssäkin eläimiä ihastelemassa myös taloutemme kaksivuotiaan kera.


Metsän aarteita - Taidetta UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön kokoelmista, 09.11.2014 saakka

Keski-Suomen museossa on parhaillaankin menossa Metsän aarteita – niminen näyttely. Se tarjoaa läpileikkauksen UPM-Kymmenen Kulttuurisäätiön kokoelman tärkeimmistä teoksista. Näyttely kuvaa niin metsää, metsäteollisuuden historiaa ja sitä, miten metsän ja paperin kuvaus taiteessa on muuttunut. Näyttelyyn kuuluu teoksia niin Pekka Haloselta, Elin Danielson-Gambogilta, Jussi Mäntyseltä, Pentti Sammallahdelta, Eero Järnefeltiltä, Hugo Simbergilta kuin Helene Schjerfbeckilta. Mukana on lähes 70 teosta 42:lta taiteilijalta. Museo on avoinna ti-su 11-18 (Alvar Aallon katu 7, Jyväskylä).


Vuoropuhelua metsäteollisuuden ympäristö- ja yritysvastuusta –yleisöluento, 17.10 16:00

Tilaisuus liittyy Metsän aarteita – Taidetta –näyttelyyn ja se pidetään Keski-Suomen museolla (Alvar Aallon katu 7, Jyväskylä). Keskustelemassa aiheesta ovat UPM:nympäristö- ja vastuullisuusjohtaja Päivä Salpakivi-Salomaa ja WWF:n metsäasiantuntija Annukka Valkeapää. Tilaisuuteen on vapaa pääsy.


Luonnonmuistomerkit Jyväskylässä –yleisöluento, 21.10. ti 18–19.30

Keski-Suomen museon syksyn mielenkiintoiset yleisötilaisuudet jatkuvat. Jyväskylään on pystytetty lempi- ja nimikkopuita sekä muita luonnon muistomerkkejä eri tapahtumien ja henkilöiden muistoksi. Luennolla kerrotaan näistä paikoista. Tiedossa onkin siis mukavia ja mielenkiintoisia vinkkejä seuraavalle kaupunkiretkelle!


Pimé Café –kahvila pe 24.10.2014, 12-16

Pimé Café toimii taidemuseon työpajatilassa yhden päivän ajan. Vapaaehtoista maksua vastaan voi juoda kahvia, teetä tai mehua sekä nauttia jonkin pienen suupalan. Syy miksi kahvilaan kannattaa lähteä, on se, että kahvila on täysin pilkkopimeä. Kahvilassa työskentelee näkövammaisia, jotka toimivat vierailijoiden tarjoilijoina ja oppaina.  Kahvila tarjoileekin ennen kaikkea mahdollisuuden kokea arkipäiväinen hetki ilman yhtä aistia. Kokemus vaatiikin niin rohkeutta kuin luottamusta ventovieraaseen sekä omaan itseensä. Kauppakatu 23, Jyväskylä.


Hermannin herkkutori la 25.10 klo 10-15 ja joulupiha pe-su 28.-30.11.

Toivolan piha tarjoaa mahdollisuuden piipahtaa ihanassa miljöössö kahvilla tai tutustua alueen pikkuputiikkeihin. Pihalla järjestetään kuitenkin ympäri vuodenkin erilaisia tapahtumia. Perinteiseksi muodostunutta Hermannin Herkkutoria vietetään pihalla taas lokakuussa. Tarjolla erilaisia paikallisia herkkuja ja raaka-aineita. Marraskuussa tiedossa on myös joulupiha, josta voi hankkia niin herkkuja kuin käsitöitäkin. Pihalla järjestetään jatkuvasti myös erilaisia kursseja, kuten lyhtyjen tekoa, viinitietoutta ja etikettikoulutusta.


Tuunaus- ja taidetyöpaja ” Vanhan kirjan uusi elämä - kirjan sivut ja kannet tuunausmateriaalina”,  11.11, 17-20

Jyväskylän NNKY ry järjestää kerran kuussa tuunausillan. Illoissa pääsee askartelemaan eri teemojen mukaan kierrätysmateriaaleista uusia esineitä. Mukaan lähteminen ei vaadi ennakkoilmoittautumista tai maksua. Paikan päällä voi maksaa vapaaehtoisen materiaalimaksun. Puistotori 4, Jyväskylä


13.11. Yrttilääkintä länsimaissa –yleisöluento, 18:00-20:00. Keski-Suomen luonnonsuojeluyhdistys

Yleisöluento klo 18-20 yrttilääkinnän alkuperästä ja historiasta sekä yrttien keruusta, vaikutuksista ja käytöstä. Asiantuntijoina Ritva Parviainen ja Pertti Kärkkäinen Savonlinnan Yrttipajalta.
Luento järjestetään Kirjailijatalolla, Seminaarinkatu 26 B. Vapaa pääsy.

Toivottavasti listasta löytyy jotakin teille muillekin paikkakuntalaisille tai täällä vieraileville! Jos myös mielestäsi olen missannut jotakin hurjan oleellista, saa aivan ehdottomasti vinkata kommenttiosiossa moisesta. Etenkin koko perheen huvitukset kiinnostavat kovasti!

-Annukka


tiistai 7. lokakuuta 2014

Taistelua

Puhuin aiemmin siitä, miten aion hellittää tänä syksynä. Hellin itseäni, nautin elämästä ja hengitän vähän vapaammin. Kehoni ei tuntunut kuitenkaan luottavan näihin siirappisiin sanoihin ja lempeisiin lupauksiin. Se katkaisi sopimuksemme irti kokonaan ja päätti pitää huolen siitä, etten liikahda hetkeen yhtään minnekään.
Kun elämä tuntuu jyrkän kivikkoisen rinteen kiipeämiseltä
Niinpä minä sairastin pitkän ja ankaran flunssan. Päätä särki, kuume poukkoili ja ajatukset olivat väsyneet. Parannuin ja päätin, että pinnistelen enää muuttosiivousten yli aloittaakseni hitaan arkeni. Sitten sairastuin uudelleen. Makasin yhden päivän hämärässä huoneessa ymmärtämättä, miten paljon kello on. Noustessani tärisin ja hampaani löivät loukkua kylmien aaltojen ravistellessa minua. Yöllä tunsin, miten kasvoni tuntuivat sulavan kuumeen voimasta. Iholleni ja kurkkuuni nousi rakkuloita, enkä kyennyt neljään päivään syömään muuta kuin mehukeittoa. Hei hei, flunssa. Tervetuloa enterorokko.


Meinasin ensinnä sairastamani flunssan tienoilla, että teen jonkinlaisen flunssan karkoittamiseen pyhitetyn postauksen. Toisaalta en uskonut, että voisin lisätä siihen keskusteluun kamalasti mitään. Kannattaa nesteyttää itseään, käyttää hunajaa, makustella inkivääriä ja nautiskella valkosipulia. Näistä on jokainen kuullut joskus aiemminkin ja googlettamalla löytyy moisia nipullinen lisä. Niinpä päätin tiivistää mielestäni ja etenkin omalla kohdallani tärkeimmiksi osoittautuneet flunssanhoidolliset toimenpiteet yhteen helposti muistettavaan lauseeseen:

Et ole korvaamaton.

Vaikka pyörittäisit kriittisesti taloutenne arkea, sinulla olisi töissä tuhat velvollisuutta ja hoitaisit iltapuhteinasi naapurin sairasta mummoa, et silti ole korvaamaton. Jos katoaisit kuin tuhka tuuleen, asiat järjestyisivät tavalla tai toisella. Joku muu hoitaisi ne. Ei ehkä tavalla jolla sinä olisit ne tehnyt eikä siinä tahdissa kuin olit toivonut, mutta kuitenkin. Lysähdä siis sängyn pohjalle, vedä henkeä ja sulje silmäsi. Et ole korvaamaton, mutta aivan hurjan tärkeä kuitenkin. Aivan liian tärkeä rikottavaksi. Pidä siis huolta itsestäsi nyt hetken aikaa, sen olet ansainnut. 

Älä syö särkylääkkeitä päästäksesi liikkeelle, voidaksesi hoitaa välttämättömän velvollisuuden ja jaksaaksesi vielä hetken. Sinulla on vain yksi elämä, yksi nykyhetki, yksi keho. Rakasta niitä kaikkia ja anna niille parhaasi. Elvytä kehosi, suovuta ärhäkän taudin raivo, uskalla laskea irti kaikesta ja lepää. 

Huominen on päivä sekin.

Suppilovahverot eivät hätäilyistäni huolimatta taudin aikana kadonneet mihinkään, vaan kerkesin poimia ne sunnuntainakin

Rokosta toipuvin ja hyvin lämpimin terveisin,

-Annukka 

torstai 2. lokakuuta 2014

Karamellimakuja lempeästi haudutellen

Oi ihana toukokuu ja omenankukat!

Tänä vuonna omenasato on ollut varsin, sanotaanko vaikka, riittoisa... Minulla ei omaa pihaa ole, mutta onneksi lähipiiristä on löytynyt useampikin suuren omenasadon kanssa kamppaileva taho. Näin olemme tähänkin taloon saaneet omenoita säilöön asti. 

Mielestäni tavallinen omenasose on aina ollut jotenkin hieman liian miedon makuista, eikä sitä oikein ole tullut lopulta käytettyä pakkasen perukoilta. Toissa syksynä törmäsin kuitenkin uuniomenahilloon, joka on aivan omaa luokkaansa. Mahtavan karamellimainen, täyteläinen aromi ja syvän kullanruskea tai punaruskea väri. Kaiken lisäksi uuniomenahilloa tekee helposti, suurimman työn kun hoitelee uuni. 


Mausteinen uuniomenahillo

omenoita
hillosokeria noin 1/4-1/2 omenoiden painosta
vaniljajauhetta
kanelijauhetta
inkiväärijauhetta
muskottipähkinäjauhetta
neilikkajauhetta

Huuhtele omenat huolellisesti, pilko suuriksi lohkoiksi ja siivoa siemenkodat pois. Jätä kuoret paikoilleen. Lado täysin teräksinen kattila tai uuninkestävä kannellinen pata täpötäyteen omenanlohkoja. Kiehauta liedellä ja anna hautua noin 10-15 minuutin verran, kunnes omenat ovat jonkin verran pehmenneet. Soseuta sauvasekoittimella, lisää joukkoon sokeri ja mausteita oman makusi mukaan. Huomioi, että hillon maku syvenee uunissa, joten aluksi kannattaa annostella mausteita ja sokeria säästeliäästi. 

Aseta kattila/pata noin 225 asteisen uunin alatasolle kansi päällä. Hauduttele hilloa uunissa, kunnes sen väri syvenee ja maku muuttuu karamellimaisemmaksi. Myös paistoastian reunoille kertyy kypsymisen edetessä paahtuvaa sokeria. Hillo valmistuu noin 1-2 tunnissa, riippuen osin myös siitä, kuinka karamellisoituneesta hillosta pidät. 

Kun hillo on makusi mukaista, ota se uunista ja lisää tarvittaessa sokeria ja mausteita. Jos olet käyttänyt sokeria säästeliäästi, kannattaa hillo säilöä pakastamalla. Muutoin voit tölkittää hillon puhtaisiin, kuumennettuihin lasipurkkeihin. 

--

-Lily