keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Yrttisiä makuja

Pikkujoulujen tunnelmavalaistusta.

Vietimme eilisiltana Villikatajan pikkujouluja rennoissa merkeissä. Koska halusimme juhlista mahdollisimman vapaamuotoiset, järjestimme ne minun kotonani. Juhlista tulikin oikein onnistuneet ja yhteisvoimin kasasimme myös tarjoilupöytään suolaista ja makeaa pikkupurtavaa.

Tarjoilupöydän antimia.

Suolaisella puolella tarjolla oli erilaisia dippikasviksia sekä suolakeksejä. Näiden seuraksi valmistin raikkaan yrttidipin. Yrttidippejä, kuten muitakin maitotuotepohjaisia dippejä, valmistan nykyään useimmiten jogurttiin. Tällä kertaa dippipohjana toimi turkkilainen jogurtti ja makua tarjosi luonnonyrteistämme nokkonen. Dippejä voi valmistaa mainiosti myös vähärasvaisempaan maustamattomaan jogurttiin, mutta tällöin kannattaa valuttaa jogurttia, jotta siitä saa kiinteämpää.


Jogurttinen nokkosdippi

2dl turkkilaista jogurttia (myös kreikkalainen tms. jogurtti käy)
2-3rkl kuivattua nokkosta (kesällä tuoretta voi laittaa noin 1dl verran silputtuna)
yrttisuolaa tai savusuolaa maun mukaan
mustapippuria myllystä

Sekoita kaikki dipin ainekset ja anna maustua viileässä ennen tarjoilua. Sopii mainiosti dippailun lisäksi myös kylmäksi kastikkeeksi esimerkiksi kasvis- tai kalaruokiin. 
--

Dippiin voi lisätä myös maun mukaan esimerkiksi hienoksi hakattua sipulia, murskattua valkosipulia, sitruunamehua... Myös luonnonyrttejä voi käyttää varsinkin kesäaikaan monipuolisesti erilaisina makuyhdistelminä, tässä muutamia ehdotuksia:

  • vuohenputki, punasipulihakkelus, tilli
  • siankärsämö, timjami, murskattu katajanmarja
  • apila, poimulehti, valkosipuli, kylmäpuristettu oliiviöljy
  • kuusenkerkkä, savustettu paprikajauhe, sipulihakkelus
  • siankärsämö, vuohenputki, aurinkokuivattu tomaatti
  • tilli, vuohenputki, sitruunamehu

Mikä on sinun oma suosikkimakuyhdistelmäsi?

-Lily

perjantai 21. marraskuuta 2014

Pysähtymistä

Nämä maisemat olivat meidän jokaisen kotikaupunkia...

Vietimme viime viikonloppuna opiskelijaporukkamme tapaamista. Viimeisimmätkin meistä ovat virallisesti valmistuneet jo jokin aika sitten, ja olemme tehokkaasti hajaantuneet ympäri Suomen. Joitain ihmisiä ei ollut tullut nähtyä useampaan vuoteen, toisia sentään viimeksi kesällä. Järjestimme viikonlopputapaamisen täällä Jyväskylässä, samalla fiilistelimme kaikille kerran yhteisen kotikaupungin tunnelmia.

Yhteisiin opintoihimme on ehtinyt mahtua kaikenlaista. Muun muassa maastosta
kerättyjen hyönteisnäytteiden lajinmääritystä.

Muutamat ovat päätyneet opettajiksi, toiset taas tutkijoiksi akateemiseen maailmaan. Iltaa vietettiinkin omia kuulumisia ja kokemuksia vaihdellen, varsinkin omien opintojen tarjoamaa antia nykyisiin tai mahdollisiin tuleviin töihin pohdittiin paljon. Myös yliopistomaailman absurdit käytännöt olivat illan kantavana teemana. 

Luonto on meitä kaikkia tavalla tai toisella edelleen yhdistävä tekijä.

Jännittävää oli huomata, kuinka hyvin viihdyimme jälleen tutussa seurassa, vaikka välissä olikin ehtinyt hurahtaa useampi vuosi. Ja kuka muu muka jaksaisi yhtä innokkaasti kuunnella tarinointia "siitä yhdestä maastokurssista, jolla satoi räntää" tai "kuinka siellä lajintunnistustentissä hikoiltiin"? Ja opettaja- sekä tutkijakollegat tarjosivat illan aikana mitä parhainta vertaistukea omien työympäristöjen haasteisiin. 

Yliopistoaikoina on päässyt tekemään kaikenlaisia jänniä juttuja,
kuten vaikkapa mahlakärpästen kasvatusta.

Moneen otteeseen kyseenalaistettiin myös ylipäätään biologin alalle ryhtyminen: eihän tämä ihan täysipäisten hommalta aina tunnukaan! Silti rakkaus luontoon, ympäristöön ja kaiken elollisen ihmettelyyn ei saanut ketään oikeastaan kyseenalaistamaan alavalintaansa opintoihin hakeutuessa. Nyt tosin kuulutimme kaikki vielä tiukemman opinto- ja uraohjauksen perään... 

Toivolasta mukaan lähti ihania Kalevantulen soijavahatuikkuja. Lasiseen tuikkukuppiin
saa mukavasti myös täytetuikkuja. Ekologista ja kaunista!

Myös muita kuulumisia vaihdettiin. Kuka oli mennyt naimisiin, kuka taas saanut lapsen. Joku on ollut ulkomailla töissä, toinen taas ottanut koiran. Kävimme myös tutustumassa Jyväskylän keskustaan. Oikeutetusti esittelin Jyväskylän helmen, Toivolan Vanhan Pihan. Pihan Kahvila Muiston antimia nautiskelimme pienen ostoskierroksen jälkeen, eikä tarjottavat jättäneet yhtään toivomisen varaa! Ihastuksekseni valikoimiin oli saatu myös keskisuomalaista mahtiherkkua, Liisankankaan jäätelöä.

Pieni piipahdus opiskeluaikojen tunnelmassa oli varsin virkistävää. Aikamatkalla pääsi sukeltamaan hieman siihen (muistojen kultaamaan) rennon huolettomaan opiskelijaelämään ja viettämään illan kauempana omasta arjesta. Suunnittelimme jo tämän tapaamisen innoittamina uusintaa ensi keväälle. Kerrassaan rento viikonloppu kaikin tavoin siis, kiitos tytöt!

-Lily

maanantai 17. marraskuuta 2014

Rakkaudesta rutiineihin

Minä palailin sorvin äärelle parin viikon lomatuiseltani enemmän tai vähemmän virkistyneenä tänään. Lomaohjelmaan kuului rentouttavasti esimerkiksi vanhan asuntomme lopputarkastus, hervoton migreenikohtaus sekä toiseen hartiaani yli viikoksi pesiytynyt lihasjumi. Myös lapsi sattui nukkumaan levottomammin kuin tavallisesti, joten unikaan ei minua pelastanut. Silti oli ihanaa elää rauhallisessa tahdissa, tehden itselleni tärkeitä asioita ja ollen rakkaimpieni lähellä.

Tänään totesin, että nyt laitetaan elämä taas takaisin arkeen. Pienen lapsen kanssa touhutessa sitä on hyvin oppinut rutiinien merkityksen. Ne tuovat turvallisuutta ja ennakoitavuutta pienen ihmisen elämään. Vaikka itse koen joskus rutiinit vähän ahdistavinakin, niillä on kyllä sama vaikutus itseenikin. Asiat tapahtuvat tietyssä järjestyksessä ja niillä on tietty suunta. Kaikki järjestyy hissukseen pieninä paloina. Vaikka rakastan edelleen sopivina annoksina spontaaniutta ja levotonta kulkijamaisuutta elämässä, minulle on kuitenkin lopulta aina tärkeää palata takaisin kotiin ja asettua rauhallisesti takaisin luomiini rutiineihin.

Tie vie
Ensimmäisenä lomaltapaluutoimenani päätin herätellä taas hetken uinuneet aamulenkkini. Saatuani lapsen päivähoitoon, minulla on aamulla tovi aikaa itselleni ennen töitä. Tuon ajan olen käyttänyt usein kävelyyn. Kesän mullistukset rikkoivat tuon rutiinin ja lenkkini muuttuivat epäsäännöllisiksi. Nyt tuntui oikealta ajalta palata takaisin niiden äärelle. Niinpä vaihdoin ulkoiluvaatteet ylleni ja säntäsin Touruvuoren maastoon.

Muuttomme jälkeen en ole ehtinyt kulkea kuin lapsen kanssa lähimaastoissa, vaikka aivan vieressämme ovatkin Touruvuoren ulkoilualueen maastot. Niinpä tunsin kaipaavani kipeästi kartoittamaan lähialueeni polkuja ja lenkkeilymaastoja. Annoin jalkojeni johtaa minua ja luotin vanhaan tunteeseen siitä, että veisivätpä jalat minut minne tahansa, löytäisivät ne kyllä tiensä takaisinkin.

Maasto polveili välillä nousten korkealle, välillä laskeutuen alas
Askeleet tuntuivat alussa hieman haparoivilta, mutta lihasten lämmitessä kävelyn lohdullinen rytmi täytti mieleni. Etsin, eksyin ja harhailin, nauttien jokaisesta hetkestä. Välillä löysin jännittävän polun, seurasin sitä ja tajusin hetken päästä kulkeneeni lähes ympyrää. Toisinaan kenkäni alla oli latupohja, toisinaan kivikkoinen polku tai kahiseva lehtimatto. Luonto oli hiljainen ympärilläni, eikä muita lenkkeilijöitä juuri näkynyt. Yhdellä pätkällä kiven takaa lehahti lentoon kaksi teerinaarasta tullessani liian lähelle.

Puolivälissä harhailuani tuntui, että viime viikkojen jomotukset ja kolotukset lähtivät liikkeelle. Hetken ajaksi päässäni sykki pulssini tahtiin päänsärky ja hartiani olivat jumissa. Hissukseen jatkaen ja varovasti kehoa kuunnellen tuntemukset kuitenkin hävisivät. Kahdeksaa kilometriä myöhemmin olo olikin kaikin puolin hyvä: rento, rauhallinen ja tyyni.

Polkuja löytyi monenlaisia
Ihanaa alkavaa viikkoa teille kaikille! Toivottavasti teillä on omat rauhoittavat rutiininne, jotka antavat lohtua ja voimia näinä liian aikaisin hämärtyvinä iltoina.

-Annukka

torstai 13. marraskuuta 2014

Pikkujoulutunnelmissa


Vietämme Villikatajan pikkujouluja 25.11. klo 16:30 alkaen. Haluaisimme kutsua myös muutamia teistä seuraajistamme mukaan juhliin, joissa tarjolla on pientä hemmottelua, pikkupurtavaa ja rentoa yhdessäoloa. Juhlia vietetään Jyväskylän keskusta-alueella.

Kommentoi siis joko Facebookiin, tämän postauksen kommenttilaatikkoon tai sähköpostitse, miksi juuri sinä tahtoisit mukaan pikkujoulujen kutsuvieraslistalle!

Joulumielellä, 
- Lily & Annukka

maanantai 10. marraskuuta 2014

Puolukan ja rukiin ihana liitto

Pienenä lapsena en koskaan pitänyt pahemmin puolukoista. Ne olivat vähän sellaisia jämämarjoja, joita syötiin jos oli pakko, eikä mitään maistuvampiakaan ollut saatavilla. Ne olivat happamia, ikäviä ja niitä kannatti vältellä huolella. Kotona niitä ei juurikaan poimittu, eikä ihmeemmin missään käytettykään.

Nyt vuosia myöhemmin olen huomannut rakastavani puolukkaa. Sen mausta on tullut upea ja vivahteikas. Hillona kurpitsan kanssa se maustaa monet liharuoat. Sellaisenaan se on upeaa naposteltavaa, kuusenkerkän kanssa sekoitettuna metsäistä herkkua. Erityisen ihanasti toimii rukiin ja puolukan liitto.

Harvoin meillä leivotaan enää perinteisiä leivonnaisia, mutta kun minuun iski puolukkapiirakan kaipuu, en pitkään vastustellut. Aina välillä pitää olla vähän syntinen.



Ruispuolukkapiiras

Pohja
100 g voita
1 dl intiaanisokeri
1 muna
1 dl ruis-/kaurahiutaleita/leseitä
1,5 dl ruisjauho
1 tl leivinjauhe

Täyte
3-4 dl puolukoita

Muruseos
50 g voisula
2 dl ruis/kaurahiutaleita/leseitä
maun mukaan makeutusta

Vaahdota voi ja sokeri, lisää joukkoon muna. Sekoita kuivat aineet ja lisää ne taikinaan hyvin vatkaten. Taputtele uunivuokaan jauhotetuilla sormilla. Levitä pohjan päälle puolukat. Sekoita voisula, hiutaleet sekä sokeri tai muu makeutus. Maistele, milloin seos on mielestäsi kyllin makeaa taittamaan hieman puolukoiden happamuutta. Levittele puolukoiden päälle. Paistetaan 200 asteessa noin 30 minuuttia.

Minulla on myös suunnitelmissa kokeilla tehdä muutamasta suosikkileivonnaisestani raakaversioita, kunhan vain ennättäisin istua alas suunnittelemaan reseptiikkaa. Katsellaan, saanko jotakin syömäkelpoista aikaiseksi, laittelen reseptejä sitten jos onnistuvat.

-Annukka

perjantai 7. marraskuuta 2014

Pieni pala taivasta

Pau's Wellness & Beauty sijaitsee Rantaraitin varrella upeissa maisemissa.

Tutustuin viime keväänä Lutakossa sijaitsevaan Pau's Wellness & Beauty -kauneushoitolaan vähän sattuman kautta: etsimme siskojen kanssa sopivaa äitienpäivälahjaa. Sisko sitten vinkkasi löytäneensä netistä kauneushoitolan, jonka hoidoissa on käytössä kotimainen luonnonkosmetiikka. Sanomattakin liene selvää, että hoitolasta varattiin lahjaksi hoitoaika äidille saman tien.

Hoitolan tilat on rauhoitettu rentoutumiseen.

Kasvohoidossa käytyään äiti kehui hoitolaa ja hoitoa sen verran vuolaasti, että kasvohoito tuli varattua itsellekin. Edellisestä kasvohoidosta olikin ehtinyt jo vierähtää noin vuoden verran, joten hoito tuli tarpeeseen. Ja mikä mahtavan rentouttava tuokio hoito olikaan! EkoPharman miedon ja raikkaan tuoksuiset hoitoaineet yhdessä ammattimaisen hoidon kanssa tarjosivat nautinnollisen hetken. Lempeän hämärä, kaunis hoitohuone, lämmin peite ja rauhallinen musiikki tuudittivat kehon lähes unen rajamaille. 

Hoitohuoneen lempeän tunnelmallista hämärää.

Tuon ensimmäisen keväisen hoitolavierailun jälkeen Pau'sista on muodostunut vakihoitolani, jota olen innolla kehunut myös lähipiirilleni. Nyt syksyisen muuttomme jälkeen hoitola löytyy lähes naapurista, joten matkakaan ei päätä huimaa. Edellisen hoitoaikani varauksen yhteydessä kyselinkin, saisinko esitellä hoitolaa myös täällä blogin puolella. Kuten kansanviisauskin sen jo tietää, jaettu ilo on paras ilo!

Hoitolassa minut vastaanotti aurinkoinen Pauliina.

Pau'sin toinen kahdesta omistajasta, Pauliina, oli onneksi myös innoissaan ajatuksestani ja sainkin luvan napata kameran mukaan hoitotuokioon. Pauliinan osaavissa käsissä pääsin myös kokeilemaan jälleen uutta hoitoa, timanttihionnan sisältämää uudistavaa kasvohoitoa. Pauliina myös vastaili hoidon alussa kysymyksiini ja kertoi blogijuttua varten timanttihionnasta seuraavaa:

"Timanttihionta kuorii tehokkaasti alipaineen ja mekaanisesti hiovan hoitopään avulla."

Hoitoa Pauliina suositteli erityisesti epäpuhtaalle tai samean tuntuiselle iholle. Tällä perusteella olin itsekin valikoinut näin loppusyksyyn juuri tämän hoidon: ihollani on taipumus kerätä epäpuhtauksia ja säiden viiletessä se myös muuttuu aiempaa pintakuivemmaksi. Kuiva pintakerros lisää ennestään epäpuhtauksien kertymistä ja näin kierre on valmis... Niinpä ajattelin tehokkaan kuorinnan olevan juuri sopiva täsmäase tähän pulmaan.

Hoitohuonetta valaisevat tunnelmalliset kynttilät.

Ja niinhän se olikin: nyt hoidon jälkeen iho on voinut todella paljon paremmin. Noin viikon ajan hoidosta iho on ollut jotenkin tasaisemman, samettisemman oloinen. Ensimmäisenä parina päivänä iho myös näytti vielä iltapäivisinkin lähes mattapintaiselta, ilman meikkiä. Hoidon yhteydessä käytetty kosteuttava Vadelma-keramidinaamio toimi myös ihollani niin mahtavasti, että ostin hoitolasta purkillisen kotiinviemisiksi. Naamion ja säännöllisen kuorinnan avulla toivon selviäväni talven ihonhoidollisista haasteista.

'Timanttihiojamonni', kuva Maija Karala.
Timanttihionnasta liikkuu nettikeskusteluissa monenlaisia kokemuksia ja osa tarinoista kuulosti hieman huolestuttaviltakin. Pau'sin hoito tuntui kuitenkin minusta miellyttävältä ja hoitopäästä tuli mieleen pienet somat monnit. Kuulemma olin ensimmäinen asiakas, jolle tuli tämä mielikuva. Ilmeisen biologihenkistä!

Rentouttavan hoitohetken jälkeen sain rauhassa heräillä lämpimän huovan alla ja nauttia lasillisen vettä. Tämän jälkeen vielä juttelimme Pauliinan kanssa hetken hoitolasta ja sen tarjoamista hoidoista. Pauliinalla oli myös mukava yllätys: sain mukaani bloggaajatarjouksena pienen alennuslahjakortin! Jotta myös te pääsisitte nauttimaan Pau'sin hoidoista, niin blogin lukijoille on tarjolla niin ikään seuraava etu: 

-10% yhdestä marraskuulle varatusta hoidosta koodilla "villikataja"

Edun saa nettiajanvarauksesta kirjoittamalla koodin vahvista varaus -sivun "Lisätietoja" -kenttään. Myös puhelimitse tai paikan päällä varatuista hoidoista saa koodin mainitsemalla saman edun. Hoitolasta saa kokonaisvaltaisesti erilaisia hoitoja, joten jokaiselle löytyy varmasti oma suosikkihoito. Vartalolle, kasvoille, käsille, jaloille... Myös ripsi- ja kulmahoitoja sekä erilaisia hemmottelupaketteja on tarjolla, samoin erityisesti miehille sekä raskaana oleville suunniteltuja hoitoja. 

Pau'sin sisäänkäynti on helppo löytää tornitalo Horisontin alimmasta kerroksesta.

Toivottavasti tästä mukavasta marraskuisesta blogiyhteistyöstä on teille lukijoille iloa ja pääsette viettämään nautinnollisia hemmotteluhetkiä!

-Lily

P.S. Innostuin kertomaan timanttihionnasta ja lystikkäistä monneista myös sopivasti kylään saapuneelle Maijalle, joka myös lupautui piirtämään kuvituksessa käytetyn monnin. Monni on muutaman sentin mittainen levänsyöjä, seepranuolimonni (Otocinclus cocama), joskaan luonnossa se ei harmi kyllä ole väriltään vaaleanpunainen.

tiistai 4. marraskuuta 2014

Saippuahemmottelua

Kuten tiedätte, me tykkäämme kumpikin tehdä saippuaa. Mukavinta saippuassa on mielestäni tekemisen luovuus ja terapeuttisuus. Saippua on käyttötavaraa ja sillä voi korvata monet ylimääräisillä kemikaaleilla lastatut kauneudenhoitotuotteet. Se ei siis turhaan istu hyllyn päällä, vaan menee tarpeeseen joko itselle tai läheisille. Kaiken tämän päälle sen tekeminen on kiehtova seikkailu. Koskaan ei voi olla täysin varma, miten massa muotissa käyttäytyy. Värit, kuviot ja koristelut ovat aina arvoituksia siihen hetkeen asti, kunnes saippuan saa irrotettua muotistaan ja näkee, millaiseksi se on muodostunut. Iloa, odotusta ja joskus pieniä pettymyksiäkin, sellaista on saippuan tekeminen.

Tämän päivän hyvän mielen tekeminen onkin perussaippuan tuunaileminen hieman viritetymmäksi versioksi. Perussaippuaan saa helposti lisää luonnetta, kun siihen lisää jonkin pienen jujun. Se voi olla saippuan väri, muoto tai koristelu. Ohessa onkin kaksi erilaista tapaa muokata perussaippuan ulkonäköä. Näitä voi käyttää ilahduttamassa itseään tai vaikkapa sujauttaa palasen lahjapakettiin jollekin rakkaalle tyypille.

Kerrossaippua

Tasaraidat kahvisaippuassa tekevät yksinkertaisesta vähän viilatumman

Kerrokset ovat hyvin yksinkertainen, mutta myös kaunis tapa muokata saippuaa. Massa jaetaan kiisselivaiheessa kahteen tai useampaan osaan ja osat värjätään eri väreillä. Usein ruokakaapistakin löytyy värjäykseen sopivia aineksia. Kaakaolla ja kanelilla saa esimerkiksi ruskeita, chlorellalla tai muilla levillä vihreitä. Perusmassa itsessään on jotakin valkoisen tai vaaleankermaisen väliltä. Leikitellä voi helposti monilla seikoilla: miten leveitä raidoista tekee, miten montaa väriä käyttää, tekeekö paljon ohuita vai kaksi paksua raitaa, missä kulmassa raidat tekee... -vain taivas on rajana!

Tässä kerrokset ovat epätasaiset ja toiseen niistä on lisätty pilkuiksi marjarouhetta

Kerrosten kanssa on muistettava, että kiisselin täytyy olla vähintään keskipaksua muottiin kaadettaessa. Kovin löysä massa ei jaksa nimittäin kannatella päällään ylempiä kerroksia, jolloin päälle kaadetut kerrokset vain uppoavat alempaan. Myös liian paksu kiisseli on ongelma. Se ei tahdo levittyä alemman kerroksen päälle tasaisesti ja massaan jää helposti onkaloita, kun jäykkä massa ei asetu juoksevamman tapaan täyttämään jokaista pinnan epätasaisuutta. Raaka-aineet vaikuttavat myös osaltaan siihen, miten nopeasti massa jähmettyy.

Tukemalla muotin vinoon, voidaan raidat tehdä eri suuntiin kuin tavallisesti

Itse teen useimmiten niin, että sekoitan massan ohueksi kiisseliksi ja erottelen eri kerrokset tässä vaiheessa. Sen jälkeen aloitan työstämisen alimmasta kerroksesta alkaen. Väriä sekoittaessa massa paksunee entisestään, joten työ kannattaa tehdä tosiaan kerros kerrallaan.


Lumipallosaippua



Lumipallosaippua on käytännössä suolasaippuaa, joka on muotoiltu hieman eri tavalla kuin saippua yleensä muokataan. Voit käyttää mitä tahansa suolasaippuan ohjetta, joskin nopeammin jähmettyvät reseptit ovat tässä tekniikassa edukseen. Itse käytin hyväksi havaitsemaani Kirpun ohjetta, sillä tiesin sen jähmettyvän nopeampaan kuin omat reseptikokeiluni.

Tee saippua tavalliseen tapaan, surruuttele massa paksuksi kiisseliksi. Lisää lopussa suola ja sekoittele. Jätä massa seisomaan sekoitusastiaansa. Käy aina välillä sekoittelemassa sitä ja kokeilemassa, millainen tuntu siinä on. Koska suolasaippua yleensä kovettuu todella kovaksi jo parissa tunnissa, kannattaa tosiaan massaa pitää silmällä.

Kun massa on alkanut jähmettyä sen verran, että se alkaa kestää muodossaan, lusikoi siitä leivinpaperille haluamasi lumipallon kokoisia kasoja. Niiden ei tarvitse vielä kestää täydellisesti muodossaan, sillä massan annetaan jähmettyä vielä hetki leivinpaperilla. Riittää, että massa ei lähde valumaan alaspäin, vaan kestää kasoina. Kasoiksi jakaminen nopeuttaa massan kuivumista ja jähmettymistä. Kun hanskoilla kasoja kokeiltaessa massa ei tartu enää kunnolla kiinni sormiin, voidaan kasat työstää lumipalloiksi. Ota kasa kerrallaan kämmenten väliin ja pyörittele palloiksi. Aseta kuivumaan leivinpaperille.

Toivottavasti näistä pikkuvinkeistä on teille iloa! Meille saa myös aina vinkata hienoista saippuankoristeluvinkeistä, olemme surullisen kuuluisia kyvystämme innostua testailemaan milloin mitäkin hullutusta!

-Annukka