torstai 24. joulukuuta 2015

24.


Rauhallista ja onnellista joulua, sekä hyvää uutta vuotta kaikille!

-Lily & Annukka

keskiviikko 23. joulukuuta 2015

23.

Jouluherkkujeni suosikkeja ovat erilaiset kalat. (kuva Ville Salonen)

Joulu, ja sen myötä myös yhdessä herkuttelu, lähestyvät kovaa vauhtia. Itse pidän kovasti ruoanlaitosta, erilaisten makuyhdistelmien kokeilemisesta ja pyrin kiinnittämään huomiota myös raaka-aineiden alkuperään sekä ekologisuuteen. Niinpä kokosin teille muutaman herkullisen ehdotelman jouluruokaostoksille, mikäli joku vielä pähkäilee ostoslistan kanssa...

Joulumenu

Välipäivien makuyhdistelmiä





Nauttikaahan jokainen omista jouluherkuistanne!

-Lily

tiistai 22. joulukuuta 2015

22.

Kesämuistoja Hedyn pentuetreffeiltä. Vasemmalta oikealle: Rillo-veli, Mindy-sisko ja Hedy.

Tänään muistamme eläinystäviämme. Monella meistä on kotona myös eläimiä. Lemmikkeinä on useimmiten kissa tai koira, mutta yhtä hyvin myös esimerkiksi kani, pieni jyrsijä, lisko, käärme tai akvaario kaloineen voivat kuulua talouteen. Eläimiä toki hoidetaan rakkaudella joka ikinen päivä, mutta jouluna voi lemmikeilleenkin haluta antaa jotain pientä ylimääräistä. 

Meillä on tänä jouluna ensimmäinen koirajoulu ja itse olen suunnitellut paketoivani Hedyllekin oman lahjan: pahvilaatikon täynnä (värjäämättömiä) pakkauspapereita ja vessapaperihylsyihin piilotettuja nameja. Meidän koira kun rakastaa papereiden silpomista, niin nyt saa hauva oikein luvan kanssa kaivella, silputa ja etsiä namusia papereiden seasta. Sama lahjaidea toiminee monelle muullekin lemmikille, sillä myös useimmat jyrsijät pitävät pahvin ja paperin silppuamisesta, samoin kuin linnut. 

Oman pihapiirin siileille voi tarjota
ruoka- ja talvipesäapua.
Omien lemmikkien lisäksi jouluna voi muistaa myös muita eläimiä. Löytöeläinkodit ottavat todella mielellään vastaan lahjoituksena esimerkiksi vanhoja peittoja ja tyynyjä. Myös ruokalahjoitukset ovat tervetulleita, samoin kuin tietysti oma vapaaehtoispanos ja rahallinenkin muistaminen. Löytöeläimien muistamisessa kannattaa ottaa yhteyttä paikallisiin löytöeläinkoteihin ja kysyä heiltä, kuinka voisi parhaiten auttaa. Omasta lemmikistä haaveilevan kannattaa myös pitää mielessä, että moni hylätty kesäkissa tai karkurikoira etsii sitä omaa uutta, rakastavaa kotiaan...

Luonnonvaraisetkin eläimet ovat hyvä muistamisen kohde jouluna. Esimerkiksi aineettomana joululahjana voi tehdä lahjoituksen haluamalleen luonnonsuojelujärjestölle tai adoptoida vaikkapa oman kummieläinlajin. Myös suojelemalla ikimetsiä, sademetsiä tai tukemalla ilmastonsuojelua pääsee vaikuttamaan samalla luonnonvaraisten eläinten elinympäristöihin.

Oman pihan tai lähimetsän eläimiä voi myös muistaa vaikkapa suosimalla pihassaan mesikasveja, askartelemalla hyönteishotelleja ja linnunpönttöjä sekä vaalimalla luonnon monimuotoisuutta parhaansa mukaan. Muistathan, että lintujen talviruokintaa tulee jatkaa koko talvi, jos sellaisen aloittaa.

Hyvää joulua ja joulumieltä myös eläinystävillemme!

-Lily

P.S. Monet tallit ilahtuvat joulun jälkeen joulukuusista, sillä hevosille käytetyt kuuset maistuvat oivallisesti ja ovat vielä mukavia leikkikalujakin. Tänä jouluna kannattaakin tiedustella jo etukäteen lähitallilta, tahtoisivatko he koristeista riisutun kuusen hyvään jatkokäyttöön...

---



maanantai 21. joulukuuta 2015

21.

Mmm, kakkua...

Jouluherkuista itselle perinteinen leivonnainen, englantilainen hedelmäkakku, ei ole se tyypillisin joululeivonnainen täällä Suomessa. Lapsuudesta tuttu herkku tuo kuitenkin itselleni joulutunnelmaa ja pesee omassa herkkupöydässäni taatelikakun aivan sata nolla!

Tänä vuonna testasin tätä reseptiä. Hedelmät marinoin appelsiiniliköörissä ja kakun kostutin vielä kypsänä mantelilikööri-vesiseoksella (2 rkl likööriä ja 1/2dl vettä). Tämä kakku on parhaimmillaan, kun se saa maustua viileässä muutaman päivän ennen tarjoilua.

-Lily

P.S. Kakun paistoin tietysti kuivakakkurengasvuoassa, mutta taikinasta jäi pieni ylijäämä josta tuli leipävuoassa kuvaan päässyt maistelukakkunen...

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

20.

Mehiläisvahakoristeet tuoksuvat ihanasti.

Tänään keskitytään jo lähestyvän joulun hienosäätöön ja valmistetaan tuoksuvia mehiläisvahakoristeita. Ota ohuesta mehiläisvahalevystä piparimuoteilla kuvioita. Tee kuvion ylälaitaan grillitikulla ripustusta varten reikä. Voit käyttää koristeiden ripustamisessa jouluisia villalankoja tai ohuen ohutta ompelulankaa tai siimaa. Koristeiden ilme muuttuu ripustuslangan myötä. Esimerkiksi kuuseen siimalla ripustetut koristeet näyttävät leijuvan kuusenoksien lomassa...

Itse tein mehiläisvahakoristeista olohuoneeseen mobilen vääntämällä pätkän rautalankaa spiraaliksi ja ripustamalla mehiläisvahakuusia ja -sydämiä roikkumaan sen varassa. 

Mehiläisvahakuvioista tulee myös herttaisia pakettikoristeita. Koristeiden teossa yli jääneet reunasuikaleet voi käyttää vaikkapa kotitekoiseen huulirasvaan tai muihin kosmetiikkakokkailuihin. Ja itse koristeet voi joulun jälkeen sulattaa kynttilöiksi.

-Lily

lauantai 19. joulukuuta 2015

19.

Ihan pian on jo joulu! Meistä lähes jokaisella on oikeasti jo melkein kaikkea mitä tarvitsemme, joten joulun vietto on lähtökohtaisesti helppo aloittaa kiitollisin mielin.

Joka joulu valtaosa meistä silti pähkäilee aivan viime päiviin asti sitä, mitä kullekin ostaa joululahjaksi. Jouluostoksilla säntäillään ruuhkassa, stressaantuneena ja pahantuulisena.

Pysähdy hetkeksi. Mieti, tarvitseeko jokaiselle olla se uusin ja kimmeltävin trendilahja? Entä jos tänä jouluna askartelisit läheisillesi lahjakortit sen sijaan?

"Vartin niskahieronta", "Leffailta", "Tänään vahdin lapsia, jotta saat omaa aikaa"... Näitä lahjakortteja arvostetaan varmasti!

Vietetään mitä parhainta joulua yhdessä läheistemme kanssa, ja nautitaan toistemme seurasta.

Rentoa joulun odotusta!

-Lily

perjantai 18. joulukuuta 2015

18.

Jouluinen kokedama-kokeiluni: esiin pilkistävien kalalankapätkien
ympärille kiedoin vielä sammaltuppoja peitteeksi.

Muutama viikko sitten tutustuin jännittävän oloiseen japanilaiseen harrastukseen, kokedamaan. Siinä kasvi kiedotaan sammalpäällysteeseen ja tämä pallon muotoinen viritelmä usein vielä ripustetaan roikkumaan. Idea kuulosti kiehtovalta, joten päätin toteuttaa joulukukkien kanssa kokeeksi sammalverhoilun. 

Netissä kiertävä opastuskuva.
Käytin omassa sammalpallossani valmiina lähikaupasta napattua nupullaan olevaa hyasinttia, kuivasta prässätystä harkosta liotettua terraariosammalta sekä sitomiseen luonnonvalkoista puuvillaista kalalankaa. Näin koko asetelman voi joulun jälkeen halutessaan joko kompostoida tai istuttaa keväällä maahan. Riippuen siis siitä, kuinka kauan asetelmani kestää hyvänä...

Koska en ihan luota vielä omiin kokedama-askartelutaitoihini, ovat meidän jouluasetelmamme pöydillä lasisilla vadeilla. Harkitsen vielä kietovani sammalpallon ympärille koristeeksi joulunpunaista nauhaa, mutta toisaalta pelkkä sammalkin on mielestäni varsin mukavaa. 

Jouluisaksi asetelmaa voi toki koristella monella tavalla halutessaan, nauhojen lisäksi esimerkiksi pienet, kosteutta kestävät joulukoristeet sopisivat vallan hyvin tunnelmanluojiksi. 

Sammalpallo pitää kevyestä sumuttelusta ja itse olen kastellut palloa tuohon lasivadille. Sammalpeitehän pitää hyvin kosteuttakin, joten kasteluväli on hieman pidempi kuin tavallisessa ruukussa majailevalla joulukukalla.

-Lily

torstai 17. joulukuuta 2015

17.

Itse tehtyä hoitoainetta ja shampoota. Jouluun sopivasti piparmintun tuoksuisena...

Teimme yhdessä ystäväni kanssa joululahjoja tällä viikolla. Koska nämä lahjat eivät ole menossa omalle lähipiirilleni, uskallan niistä täällä kertoa jo teillekin näin ennen joulua. Kosmetiikkatehtaalla valmistui siis shampoota ja hoitoainetta, molempia reippaat erät. Tehdessä ihastelimme molemmat sitä, kuinka sekä shampoon että hoitoaineen raaka-aineiden määrä oli yhden ja kahden käden sormilla laskettavissa. 

Ekokosmetiikassakin kun on tyypillisesti paljon raaka-aineita ja sertifikaatista riippuen vaihtelevan määrän tulee olla luonnonmukaista. Eri sertifikaattien laatuvaatimuksista voi lukea lisää Annukan taannoisesta postauksesta ja ihanan hiustenhoitoaineen resepti puolestaan löytyy tästä. Tällä kertaa tosin valmistimme hieman juoksevampaa hoitoainetta lisäämällä nestettä jäähtyneeseen hoitoaineeseen, kunnes saimme halutun paksuisen lopputuloksen. Lopulta sekä shampoo että hoitoaine sai käyttöikää lisäämästämme ECOCERT-sertifioidusta säilöntaineesta.

-Lily



keskiviikko 16. joulukuuta 2015

16.

Kisailevat pöllöt.

Minulle enkelikello on aina ollut joulun tuoja, olihan lapsuudenkodissa sellainen joka joulu esillä. Pyörivät enkelit ja oikea liekki kiehtoivat pientä lasta ja viihdyinkin enkelikelloa tarkkailemassa joka joulu hetken jos toisenkin. 

Näin aikuisena minulla ei ole enkelikelloa ollut, mutta olen sellaisesta monesti haaveillut. Niinpä ilahduinkin, kun löysin valikoiman eri aiheisia enkelikelloja Taito Shopista. Perinteisten enkelien lisäksi oli muitakin kivoja versioita. Löytyi tonttuja, poroja, muumeja... Sekä näitä veikeitä pöllöjä!

Nyt minullakin on taas enkelikello joulutunnelmaa tuomassa.

-Lily

P.S. Enkeli- tai sanotaanko nyt, että pöllökello, on ihan omilla rahoilla ostettu. ;-)

tiistai 15. joulukuuta 2015

15.

Säilätuutti (Vrisesea splendens) sopii väriensäkin puolesta hyvin jouluun.

Perinteisten joulutähtien, amaryllisten ja hyasinttien rinnalle on viime vuosina noussut myös muita joulukasveja. Esimerkiksi monet bromeliat eli ananaskasvit, sekä orkideat, ovat muotoutumassa uusiksi joulukukkasuosikeiksi. Ja mikäs sen mukavampaa, sillä näistä uudemmista joulukasveista saa oikealla hoidolla pitkäikäisiä huonekasveja. Tuliaisiksi viedystä joulukukasta saattaakin näin olla iloa pidemmäksi aikaa.

-Lily

P.S. Joulukukkien hoidosta voit lukea tarkemmin vaikkapa tästä Maijan aikoinaan Viidakkokirjeisiin kirjoittamasta postauksesta.

maanantai 14. joulukuuta 2015

14.

Lumisia talvimaisemia odotellessa...
Aurinkoista joulukuun neljättätoista päivää! Kaunis talvinen keli houkuttelee kummasti ulkoilemaan vähän pidempäänkin, kuin muutaman korttelin kierrokselle kotinurkilla. Ulkoilun jälkeen onkin mukava lämmitellä kuumalla juomalla, näin joulun alla esimerkiksi chai lattella tai joulunvihaajan vaniljaisella omenaglögillä. Itse kokeilin tovi sitten taas uudenlaista glögiohjetta, vieläpä varsin hyvällä menestyksellä.


Punaherukka-mansikkaglögi

4-5dl pakastettuja punaherukoita ja mansikoita
vajaa 2l vettä
n. 10 katajanmarjaa
3-5cm pätkä tuoretta inkivääriä
1 kanelitanko
2tl kaffirlimen lehtiä (kuivattuna ja jauhettuna)
noin 1dl sokeria

Murskaa katajanmarjat kevyesti veitsen lappeella. Kuori ja silppua tai raasta inkivääri. Laita kaikki ainekset kattilaan ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä 5-10 minuuttia ja painele samalla marjoja rikki. Anna juoman jäähtyä ja tarkista makeus. Lisää halutessasi sokeria. Glögin voi maustaa myös esimerkiksi hunajalla, agavesiirapilla tai muulla haluamallaan miedolla makeuttajalla. 

-Lily

sunnuntai 13. joulukuuta 2015

13.



"Taivaalla tähtivyö
kirkkaana loistaa,
viestiä jouluyön
tuikkeensa toistaa.
Taivainen kirkkaus,
riemuisa julistus.
Kynttilät syttyy,
kynttilät syttyy.


Metsiin jo Pohjolan
vaipan luo hanki,
ja maa on valkean
verhonsa vanki.
Taivaisen hohteen tuo,
Lucia valon suo,
Pyhä Lucia,
Pyhä Lucia.


Kiteet luo helmivyön
valkoiseen kaapuun.
Kätköstä talviyön
luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,
Pyhä Lucia."


Tänään vietetään Pyhän Lucian päivää. Keskellä pimeintä kaamosta Lucia on varsinkin täällä Pohjolassa valon tuoja ja lucianpäivään kuuluvatkin kynttiläkulkueet ja Lucia-neidon kynttilöin valaistu seppele. Lucian päivän kunniaksi leivotaan myös herkullisia sahramilla maustettuja pullia.

-Lily


lauantai 12. joulukuuta 2015

12.

Hoitavaa viikinkisalvaa.

Islannin tuliaisinani ostin paikallisen Purity Herbs -luonnonkosmetiikkamerkin Viking Balm -voidetta. Tämä upean hoitava ihmeaine on toiminut pitkin syksyä niin yövoiteena, kuivien kynsinauhojen ja kantapäiden elvyttäjänä kuin pienten nirhaumien ja kutisevan ihon taltuttajanakin. 

Niinpä päätin valmistaa oman karvalakkiversioni voiteesta siskolleni lahjaksi, kärsiihän hän talvisin atooppisesta kuivan kutisevasta ihosta. Ensi kesäksi suunnittelen oman "viikinkisalvayrttisekoituksen" keräämistä, nyt tosiaan voiteesta tuli tehtyä pelkistetympi propolisuutteella terästetty versio.


Viikinkisalva

manteliöljy 40g
mehiläisvaha 15g
propolisuute 10 tippaa
ruusunmarjan siemenöljy 2g
e-vitamiini 1g
eteeriset öljyt:
laventeli 4 tippaa
teepuu 2 tippaa
piparminttu 2 tippaa

Lämmitä paksupohjaisessa kattilassa (tai vesihauteessa) manteliöljy ja sulata joukkoon mehiläisvaha. Anna jäähtyä hieman, kunnes mehiläisvaha alkaa jähmettymään astian pohjalle ja reunoille. Sekoita huolella joukkoon loput ainekset. Mikäli salva tuntuu mielestäsi liian paksulta, voit ohentaa sitä varovasti pienellä määrällä manteliöljyä. 

Ohjeen annoksesta tulee noin 60ml purkillinen salvaa. Vedetön salva säilyy hyvin, mutta halutessasi voit myös lisätä mukaan haluamaasi (ekosertifioitua) säilöntäainetta. 

-Lily

perjantai 11. joulukuuta 2015

11.

Näissä unisukissa malli on aivan omasta päästä neuloessa kehitelty...

Joulukuun tohinoiden keskellä on ihanaa katkaista välillä kiiruhtaminen ja viettää ilta sohvannurkassa, kynttilänvalossa rentoutuen. Käsityöharrastajat voivat iskeä kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja neuloa muutamassa illassa vaikkapa sukkaset pukinkonttiin. Tosin ainakin omalla kohdallani jalanlämmikkeet saattavat päätyä myös omia palelevia varpaita verhoamaan...

-Lily

torstai 10. joulukuuta 2015

10.

Herkullista toffeeta, nam!

Hyvää joulukuun kymmenettä päivää lukijat! Pikkujouluihin, joulupöytään ja miksei pukinkonttiinkin sujautettavaksi syötäväksi lahjaksi on mukava tehdä itse karkkeja. Pehmeät toffeet ja fudget, kuohkeat tryffelit ja miksei kovemmatkin karamellit onnistuvat kotioloissakin. Myös Annukan suussasulavat marmeladit sekä raakaruokailijan suosikkitryffelit ja suklaapatukat maistuvat taatusti!

Mitä jos tänään olisikin karkintekopäivä?

-Lily



keskiviikko 9. joulukuuta 2015

9.

Joululahjoja antaessa itselle suurta iloa tuo ajatella lahjan saajan iloa.

Joka vuosi joulun alla kaupat täyttyvät lahjaostoksilla tuskailevista, talvivaatteissa hikoilevista ihmisistä. Itse saan joululahjoista eniten iloa, jos ehdin miettiä ajatuksella, mitä kukin lahjan saaja eniten arvostaisi. Suuri ilo lahjoja valitessa ja pakatessa tulee siitä, kun tietää jo etukäteen saajan olevan ilahtunut sisällöstä. Lahjojen valintaa olen aiemminkin pohtinut täällä blogissa.

Lahjan ei myöskään tarvitse oletusarvoisesti olla
suuri tai kallis ilahduttaakseen saajaansa.
Tänä vuonna olen ollut vielä itselleni poikkeuksellisen hyvissä ajoin liikkeellä ja onnistunut ostamaan jo suuren osan lahjoista. Lahjoja ostaessa olen miettinyt sen eettisyyttä ja pyrkinyt suosimaan paikallisia, kotimaisia tuottajia. Kaikki antamani lahjat eivät myöskään ole suinkaan aineellisia lahjoja. 

Lahjojen paketoiminen on toinen pohdintaa ja pähkäilyä aiheuttava aihe. Paketeista saa kuitenkin pienellä vaivalla paljon ekologisempia tinkimättä silti niiden ulkonäöstä. Lahjapakkauksiin ehdin taannoin syventyä tässä postauksessani. Tänä jouluna osa antamistani lahjoista pääsee myös matkaan hauskoissa uudelleen käytettävissä ja jäljitettävissä Wrapsack -pakkauksissa. Jännittävää!

-Lily

tiistai 8. joulukuuta 2015

8.


"Suo mulle maja rauhaisa ja lasten joulupuu
Jumalan sanan valoa, joss' sieluin kirkastuu
Tuo kotihin, jos pieneenkin, nyt joulujuhla suloisin
Jumalan sanan valoa, ja mieltä jaloa."

Tänään juhlitaan Jean Sibeliuksen syntymäpäivää (s. 8.12.1865) ja samalla liputetaan suomalaisen musiikin kunniaksi. Myös ylläoleva katkelma tutusta joululaulusta on kansallissäveltäjämme käsialaa.

-Lily

maanantai 7. joulukuuta 2015

7.


Mukavaa joulukuun seitsemättä päivää. 

Tänään leivotaan piparitaikinaa! Minun joulunalusaikaani kuuluvat ehdottomasti norjalaiset vaaleat piparkakut, joiden maku on mielestäni paljon parempi, kuin tummempien ruskeiden serkkujensa. Ohjeessa mainitun inkiväärijauheen tilalla käytän tuoretta raastettua inkivääriä, joka osaltaan tuo taikinaan lisämakua. 


Norjalaiset vaaleat piparkakut

150 g voita tai margariinia
1 dl vaaleaa siirappia
2 dl sokeria
1 maustemitallinen kuivattua neilikkaa
1 maustemitallinen jauhettua maustepippuria
1/2 - 1tl tuoretta raastettua inkivääriä
2tl kanelia
1 dl kuohukermaa
6 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

leivontaan reilusti vehnäjauhoja

Sulata kattilassa voi, sokeri ja siirappi. Lisää kuumaan seokseen mausteet ja anna jäähtyä. Sekoita joukkoon kuohukerma. Lisää jauhot ja leivinjauhe, sekoita huolellisesti ja anna taikinan levätä peitettynä viileässä seuraavaan päivään. Mikäli haluat helpottaa seuraavan päivän leivontaurakkaa, voit levittää taikinan jo valmiiksi tuorekelmun väliin litteäksi levyksi.

Jauhota leivinalusta huolellisesti. Jos taikinasi on levynä, murra siitä palanen ja kauli huolellisesti jauhotetulla kaulimella ohueksi. (Nämä piparit ovat parhaita ohuina.) Ota taikinasta muoteilla kuvioita ja paista 175 asteisen uunin keskitasolla noin 5-10 minuuttia piparien koosta riippuen, kunnes piparien reunat alkavat aavistuksen ruskistua. Jäähdytä valmiit piparit ritilällä. 

Tämä piparitaikina ei ole niitä kaikista helpoimpia leivottavia, joten sitä kannattaa kaulia kerrallaan melko pieni erä ja antaa lopun taikinan odotella jääkaapissa vuoroaan. Valmiiden pipareiden maku on kuitenkin pienen lisävaivan arvoinen!

-Lily

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

6.

Itsenäisyyspäivä. Koti, uskonto ja isänmaa.



Vaan mitä itsenäisyys merkitsee nykyään? Käsitykset hyvästä kodista ovat laajentuneet ja moninaistuneet. Enää ei ole yhtä selkeästi yhtä yhteistä ihannetta ydinperheestä: isästä, äidistä, tytöstä ja pojasta. Uskontokaan ei näyttele enää yhtä isoa roolia ja moni uskovakin kuuluu johonkin muuhun uskontokuntaan, kuin perinteiseen evankelisluterilaiseen. Isänmaa ei sekään ole yhtä yksiselitteinen asia. Monikulttuurisuus ja maailmankauppa, EU:n mukanaan tuomat vapaat rajat ja yhä lisääntyvä matkustelu sekä muutto maailmalle sekoittaa pakkaa. 

Itse olen tänään kiitollinen siitä, että meillä pääsee esimerkiksi luontoon vapaasti siitä huolimatta, omistaako itse yhtään maata. Saan kerätä monipuolisesti metsien antimia, aivan ilmaiseksi. Saan elää maailmanlaajuisesti verrattuna erittäin puhtaassa ja luonnonmukaisessa ympäristössä. Toivon hartaasti, että nämä upeat asiat säilyvät jatkossakin mahdollisina!

-Lily

lauantai 5. joulukuuta 2015

5.

Joulun alla saa mukavasti "hyvällä syyllä" nautiskella kaikenlaisia herkkuja ja kokeilla uudenlaisia reseptejä. Joulutorttuja on itse tullut leivottua jo useampaan otteeseen ja eri täytteillä. Perinteisen luumun lisäksi täytehilloina on ollut omena-kanelihillo sekä vadelmamarmeladi. 

Myös uusia joulutorttuaiheita on tullut ahkerasti testailtua. Tämän joulunajan hittinä on, näin uutena kääpiösnautserin omistajana, tietysti snautseritortut! Näitä hauskan mallisia joulutorttuja on yllättävän helppo leipoa ja yhdennäköisyyskin on mukava. Snautseritorttuihin sekä moniin muihin torttumalleihin löytyy esimerkiksi Dronningholmin sivuilta

Tänä jouluna joulutortuissakin on siis vaihtelua tarjolla!

Tuimat snautseritortut luumutäytteellä.

-Lily

perjantai 4. joulukuuta 2015

4.


Jouluvalmistelut voivat äkkiä nielaista kaiken liikenevän ajan, jos ei pidä varaansa. Vuoden loppuun kasaantuu myös yhdellä jos toisellakin kaikenlaisia kiireitä: on työprojektien aikatauluja, opiskelukurssien tenttejä ja esseitä, joulumyyjäisiä sekä muita vaatimuksia. Välillä tuntuukin, että kaikki hektisyys alkaa olla varsin päällekäyvää. 

Niinpä hetken rauhoittuminen on paikallaan. Istahda lempituoliisi tai lattialle. Voit myös huoleti heittäytyä vaikka sohvalle tai matolle makaamaan, kunhan tunnet olosi mukavaksi. Kiinnitä huomiosi hengittämiseen: vedä muutamaan kertaan syvään henkeä ja hengitä ulos rauhallisesti, kiireettä. Huomaa ympäristöstäsi jokin erityisen kiinnostava esine, esimerkiksi kynttilänjalka, sohvatyyny, tapetin kuviointi... Anna huomiosi kiinnittyä tähän erityisesti. Tarkkaile, millaiselta esineen pinta näyttää, millaisia varjoja siitä mahdollisesti syntyy, miten esineen mahdolliset kuviot ja värit muodostuvat. 

Vedä uudestaan henkeä muutaman kerran, kuulostele kehosi tuntemuksia ja jatka matkaasi arjen haasteita kohden.

Miltä nyt tuntuu?

-Lily

torstai 3. joulukuuta 2015

3.

Kynttilät tuovat joulun tunnelmaa kotiin. Meillä on siirrytty käyttämään lähes yksinomaan mehiläisvahakynttilöitä: ovathan ne paitsi steariini- ja parafiinikynttilöitä ekologisempia ja puhtaasti palavia, myös varsin hyvän tuoksuisia.

Mehiläisvahakynttilöitä voi varsin hyvin tehdä itsekin, eikä niiden valmistaminen ole ollenkaan vaikeaa! Yksinkertaisin valmistusmenetelmä on valmiista vahalevyistä rullaaminen. Mehiläisvahaa saa myös rakeina (tai halutessaan voi levynkin sulattaa), joten myös erilaisiin muotteihin valaminen onnistuu. 

Itse pidän kaikista eniten luonnonvärisistä lämpimän hunajansävyisistä kynttilöistä, mutta levyjä on saatavilla myös useissa eri väreissä. Niinpä vaikkapa itsenäisyyspäivän tai joulun värikkäät kynttilät onnistuvat myös mehiläisvahaversioina.

-Lily

keskiviikko 2. joulukuuta 2015

2.

Ensilumi ehti jo sulaa pois, hartaasti odotamme uutta lunta..!

Tänä jouluna pääsemme viettämään uudenlaista juhlaa, sillä kotoa löytyy kevättalvella syntynyt kääpiösnautserityttö Hedy. Jouluvierailut sekä muu joulun ajan ohjelma on suunniteltava uudella tavalla, ja aikaa tuleekin varmasti vietettyä aiempia jouluja enemmän kotona. 

Ja mikäs sen mukavampaa! Viimeinkin pääsen laittamaan kotia joulukuntoon ja nauttimaan kaikista mukavista koristeista, herkuista ja joulutunnelmasta kunnolla... Taidan olla vähän jouluihminen! ;-)

-Lily

P.S. Muille koira- ja jouluihmisille vinkkinä, että Makkosten Pojilla on vallan valloittava joulukalenteritarina...

tiistai 1. joulukuuta 2015

1.

Hyvää joulukuuta!


Tänä vuonna odotamme joulua innoissamme ja yhdessä teidän kanssanne. Luet nimittäin Villikatajan joulukalenterin ensimmäistä luukkua! Joulukalenteri tarjoaa joka päivä jotain pientä ja mukavaa teille, hyvät lukijamme. Näin joulukuun ensimmäisenä päivänä voivat mattimyöhäiset vielä koota oman adventtikynttiläkokoelman. 

Pulloista adventtikynttilänjaloiksi.

Kerää kasaan neljä kaunista lasipulloa. Pullot voivat olla keskenään samanlaisia tai erilaisia, isoja tai pieniä, pyöreitä tai kulmikkaita... Pääasia, että ne miellyttävät omaa silmääsi. Mikäli tykästyit pieniin pulloihin, täytä pullot pikkukivillä tai hiekalla, jotta ne eivät kaadu vahingossa kumoon. (Liota pulloista etiketit pois.)

Etikettitekstit kurkistavat numeroaukosta.
Leikkaa pulloihin sopivat uudet etiketit voimapaperista. Leikkaa etikettien keskelle numerot ja teippaa tai liimaa etiketit pullojen ympärille. Voit päällystää myös pullojen kaulat voimapaperisuikaleella halutessasi. Kauniit etiketit voi myös jättää pulloihin, jolloin ne muodostavat hauskan taustan numeroille.

Voimapaperin tilalla voit aivan hyvin käyttää myös vaikkapa lahjapaperia, sanomalehtipaperia tai esimerkiksi kangastilkkuja. Myös numerot voi askarrella maalaamalla, piirtämällä tai vaikkapa leimasimella...

Tee valmiista pulloista pöydälle mieleisesi asetelma. Pullot voivat olla sellaisenaan numerojärjestyksessä rivissä, siellä täällä sikinsokin, sekaan voi laittaa myös pienempiä pulloja koriste-etiketteineen. Vain mielikuvitus on rajana!

-Lily

maanantai 30. marraskuuta 2015

Hiuksia kesyttämässä

Minulla on aina ollut lasimainen, mutta luonnontaipuisa hius. Olen pitänyt tukkaani milloin aivan lyhyenä sekä puoleen selkeään ulottuvana putouksena. Kiharataipumuksen takia etenkin lyhyessä lookissa joutuu hieman pohtimaan, millä hiustaan käsittelee ja miten siitä saa salonkikelpoisen. Minä kun en kuulu niihin onnekkaisiin, jotka heräävät aamulla upean sänkytukan kanssa, vaan villi kiharani sojottaa eri puolilla päätä eri suuntiin ja tekee epämääräisiä pyörteitä minne sattuu.

Hiustuotteet olivatkin pitkään päivittäiskosmetiikkani ongelmallisin kohta. Shampoot, värikosmetiikat ja rasvat oli helppo vaihtaa luonnontuotteisiin, mutta hiusmuotoilupuolella tököttejä oli huomattavasti hankalampi löytää. Useimmiten ne olivat myös kalliita ja toimivat onnettomasti. Muutamia tyytyväisyyttä aiheuttaneita tuotteita olen onnekseni onnistunut löytämään, niin lakan kuin hiusgeelienkin puolelta.

Ostin taannoin ekokampaajaltani kotimaisena tuotantona tehtyä hiuslakkaa kokeiluun. I am -hiuslakka vaikutti käytössä lupaavalta, joten harkitsin ostavani sitä kalliimmasta hinnasta huolimatta uudelleen. Vilkaisu ainesosaluettelon puolelle kuitenkin sai kulmani kohoamaan ja totesin, että tämän tyyppisen tuotteen saan itsekin pyörätettyä keittiössä.

Tukka föönattuna sokerilakan kanssa, muuta muotoilua ei vielä tehty
Käytössä lakkaan piti alkuun totutella. Lakka on märkälakka, kuten ekolakat yleensäkin. Jos siis aiempi kokemus koostuu vain perusmarkettilakoista, kannattaa alkuun antaa lakalle hieman aikaa. Lakka siis on märkää ja se kastelee kampausta jonkin verran. Tämä kannattaa ottaa muotoilussa huomioon. Lakkaa kannattaa myös lisätä varovaisesti ohuita kerroksia, muutoin lopputuloksena on ensin kastunut hius, joka kovettuu sitten koppuraiseksi. Lakkaa ei kannata märkänä käsitellä enää kovin paljoa eli ensin kampaus valmiiksi ja sitten lopuksi lakkaa päälle.

Lakalla voi myös kikkailla jonkin verran. Itse suihkuttelin sitä kuivaan tukkaan runsaammin latvoihin ja puristelin hiusten latvoihin luonnonkiharani avustuksella mukavat kiharat. Lakkaa voi suihkutella myös föönatessa märkään tukkaan osio kerrallaan ja kuivata hiukset. Tällöin lopputulos on hyvinkin ilmava ilman koppuraisuutta, mutta tukkaan tulee myös reilusti volyymia. Ainakin oma ohuen liukas hiukseni tuntuu puolta paksummalta ja tukassa on tekstuuria vaikka mihin. Normaalisti ilman mitään tuotteita föönattu tukka siis matelee minulla lähinnä päätä pitkin, nyt tunne on ihan eri (ks. ylempi kuva). Tuote onkin osittain korvannut aiemman haikailuni muotovaahdon perään.

Tämäkin tihkusateen riepottama kiharapölly pysyy kasassa lähinnä hyvillä aikeilla ja inkkarisokerilla

Hiuslakka

1 dl vihreää teetä keitettynä
1 dl nokkosesta tehtyä keitettä
0,5-1 rkl inkkarisokeria
Greipin ja laventelin eteeristä öljyä

Sekoita nesteet, lisää joukkoon sokeri ja eteeriset öljyt. Sekoittele, kunnes sokeri on kokonaan liuennut nesteeseen. Pullota mahdollisimman hyvää ja hienoa sumua antavaan spraypulloon. Isot tipat ovat ikäviä ja lähmääntyvät helposti, hienojakoinen ohut sumu on tavoiteltavin. Olen joskus tehnyt hiuslakkakokeilun tavallisella sokerilla, mutta se päättyi surkeasti ja hautasin oman lakan ajatuksena kokonaan. Inkkarisokerilla koostumus on erilainen, lakka tuntuu tahmeammalta ja pitää paremmin.

Alkuperäisessä tuotteessa oli käytetty myös glyserolia. Oma glyserolini on Jyväskylässä, mutta ensi satsiin kokeilen lisätä vielä muutaman tipan sitäkin. Hyvin on toiminut testissä tämä oma pullollinenkin! Lisäksi pohjalla voi testailla eri yrttien keitteitä sekä sopivia sekoituksia.

Sokerilakka lähtee hiuksista harjaamalla. Kaatosade syö sen myös kampauksestasi, mutta harva kampauspa lopulta moista kestää. Tihkusateessa olen kuitenkin viime viikot tarponut useamminkin kuin kerran, eikä lakka ollut kadonnut koetuksen päättyessäkään.

Muita hyviä eko/tee se itse -hiusmuotoilutuotteita?

-Annukka

torstai 26. marraskuuta 2015

Majavien mailla

Lokakuussa vietimme pikkusiskoni syntymäpäiviä koko laajennetun perheemme voimin. Vaikka viikonloppuun mahtui yllättäviäkin käänteitä ja suunnitelmat hieman muuttuivat, pääsimme kuitenkin retkeilemään ulos luontoon.

Ryövärinkuopan lähde oli vaikuttava.

Retkikohteena meillä oli tällä kertaa Pirkanmaalla Ruovedellä sijaitseva Ryövärinkuopan luonnonsuojelualue, jossa myös majavat kuulemma viihtyvät. Alueen nähtävyys, upea iso luonnonlähde kristallinkirkkaine kylmine vesineen, on heti paikoitusalueiden välittömässä tuntumassa kuopan pohjalla.

Lähteeltä alkaa kuopan rinnettä mukaileva polku.

Melkoinen lähde, enpä ole itse aiemmin yhtä suurta luonnonlähdettä nähnytkään! Lähteen pysymistä sulana läpi talven ei tarvitse epäillä hetkeäkään, niin vuolaana vesi Ryövärinkuopan pohjalta pulppuaa.

Syyssää suosi retkeilijöitä ja taivaskin selkeni iltapäivästä.

Lähteeltä valuvaa puroa seuraileva polku tarjoaa puolestaan toisenlaisia elämyksiä. Puron varrella vastaan tulee nimittäin enenevissä määrin kaatuneita puita ja puolimetrisiä kantoja. Lähempi tarkastelu tosin osoittaa jotain kummallista kannoissa ja kaadetun puun tyvissä...

Suippokärkisiä kantoja ja suippotyvisiä kaatuneita puita.

Sekä puiden tyvet että kantojen kärjet olivat tarkan suippokärkisiä. Majavia! Koskaan aiemmin en ole onnistunut näkemään majavia luonnossa. Emme tosin nähneet tälläkään reissulla näitä arkoja iltaisin ja öisin liikkuvia eläimiä. mutta niiden aiheuttamia muutoksia maastossa pääsimme tarkastelemaan.

Majavien rakentama pato.

Huomattavimpia muutoksia on tietysti majavapato ja sen muodostama vesiallas. Siellä täällä törrötti vielä pystyssä kuolleita tai kuolevia puita. Myös lukuisia majavien kaatamia puita löytyi altaan laitamilta, samoin kuin lystikkäitä suippokärkisiä kantoja. Luontoa muokkaavana voimana majavat ovat melkoisia, sillä harva eläin onnistuu hukuttamaan laajoja alueita veden alle. 

Majavapadon yläjuoksulla maasto saattaa ajan myötä soistua ja veden alle jäävät puut kuolla pois. Alajuoksulla taas maasto kuivuu. Majavien kaatamien puiden tilalle aukeaa latvustoon aukkoja ja metsänpohja saa enemmän valoa. Näin aukkopaikoilla viihtyvät toisenlaiset kasvit, kuin varjossa.

Majava-altaan yläjuoksulla maasto oli varsin soista.
Suomessa asustelee harvinaisena euroopanmajava (Castor fiber) sekä istutusten myötä tänne kotiutunut kanadanmajava (Castor canadensis). Nämä kaksi lajia ovatkin ainoat nykyään elossa olevat majavat, sillä muut lajit ja suvut ovat aikojen saatossa kuolleet pois. Näitä keskikokoisen koiran mitoissa olevia eläimiä on jotenkin vaikea ajatella rottien ja hiirien sukulaisiksi, jyrsijöiksi. (Siitäkin huolimatta, että suuri osa nisäkkäistä on jyrsijoitä. Kuten esimerkiksi orava ka piikkisika.)

Majavapadolta lähtiessä reitti kulki tunnelmallisessa metsämaisemassa.

Vaikka majavia ei tällä luontoretkellä onnistuttu näkemään, oli retki Ryövärinkuopalle silti varsin onnistunut. Ja ehkä paikalle tulee joskus toiste hiippailtua iltahämärissä, mielessä toive tämän jännittävän eläimen kohtaamisesta.

-Lily

torstai 19. marraskuuta 2015

Ekodeodorantin paluu

Muistatte varmaan, kun joskus etsin sitä täydellistä ekodeodoranttia, eikä mitään täydellistä löytynyt? Kokeilin, vaihdoin merkkejä, kuuntelin vinkkejä ja testasin monen monta tuotetta. Se täydellinen ekodeodorantti minun kropalleni löytyi lopulta Facebookissa eräässä keskusteluryhmässä, jossa ihmiset puivat tätä samaa ongelmaa.

Se ei tullut kalliilta merkkikosmetiikkafirmalta, se ei ollut luksuskuoriin pakattu, eikä siitä ollut useita tuoksuvaihtoehtoja. Sitä ei tarvinnut myöskään itse keitellä kasaan sopivissa satseissa. Sitä sai noin eurolla aina yhden isomman käyttösatsin, joten hinnaltaankin se oli enemmän kuin mieluisa minulle.

Viimeksi testiin pääsi monta kelvokasta, vaikkei täydellistä rakkautta löytynytkään
 Otin tämän ihmeaineen ankaraan testikäyttöön hieman huolestuneena kesän ainoalla hellejaksolla töissä istuessani. Epäluuloisena täytyy kyllä tunnustaa, että kuljetin laukussa mukanani tujumminkin pitävää deodoranttia ennen kuin aloin luottaa tämän uuden tuttavuuteni voimaan. Huomasin myös epäilevästi nuuhkivani ilmaa ympärilläni ja ihmetteleväni, toimiiko tämä nyt ihan oikeasti. Toimi se! Nyt se on ollut käytössäni jo muutaman kuukauden ongelmitta.

Toisin kuin antiperspirantit, tämä aine ehkäisee lähinnä hien hajua. Hikoilen siis edelleen saman verran kuin ennenkin, mutta hien epämiellyttävää hajua minun ei ole tarvinnut sietää.

Mikäs tyyppi se tällainen ihmepelastaja on, te kysytte. Minäpä kerron teille.

Sitruuna- tai limemehu.

Suoraan tuoreesta hedelmästä tai pulloversiona. Kaikki käy. Sitä sivellään aamusella puhtaisiin kainaloihin noin teelusikallinen. Sen verran, että iho kastuu kauttaaltaan. Sitten annetaan mennä koko päivä. Illalla pestään kainalot. Sheivaamista en suosittele saman vuorokauden puolelle, kun deodoranttia aikoo lätkiä kainaloihinsa, ymmärrettävistä syistä. Joskus jos oikein tahtoo pitoa, ensin voin sipaista iholle kookosöljyä ja sen vähän imeydyttyä sitruunamehua.

Mutta voi halvattu, voiko tämä oikeasti olla näin simppeliä?

-Annukka

keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Neuleihastus

Forssan kesäiseltä reissulta tarttui tuliaisina langat näihin pehmoisiin unisukkiin.

Opin neulomaan lapsena jo paljon ennen kuin osasin lukea tai kirjoittaa. Neulova mummoni ja äitini huolehtivat siitä, että käsityöt näyttäytyivät minulle luontevana osana elämää. Myöhemmin olinkin yllättynyt, kun minulle selvisi, että käsityötaidot eivät kuulukaan jokaisen ihmisen perusosaamiseen.

Islannista ostamani villapaitalangat ovat jo hyvässä matkassa kohti valmista neulepaitaa.

Yliopistovuosina neulominen, kuten muutkin käsityöt, on huomaamatta jäänyt enemmän taka-alalle.Muutama vuosi sitten havahduin siihen, että en ole lukion jälkeen neulonut mitään kolmiohuivia isompaa neuletta. Enkä ylipäätään neulonut niitä asusteitakaan hetkeen. Niinpä toissa keväänä tartuin viimein uudelleen puikkoihin. Ensimmäisenä työnä syntyi siro ja pitkä huivi Louhittaren luolan herkullisen värisestä turkoosista langasta.

Pitkän neuletauon jälkeen ensimmäisenä "harjoitustyönä" syntyi tämä pitkä kaulahuivi.

Eikä neulominen siihen jäänyt! Seuraavaksi vuorossa oli jo isompi ja työläämpi operaatio, iso torkkupeitto. Tai torkkupeitto työstä alun perin piti tulla, mutta kooltaan se osoittautuikin sopivaksi parivuoteen jalkopäähän viluisia varpaita lämmittämään...

Peiton jälkeen vuorossa olivat silkkivilla-alpakkasekoitelangoista neulotut unelmanpehmeät ja lämpimät villasukat. Langat löytyivät muuten sivumennen sanoen viime kesäiseltä Forssan retkeltä, jossa kävin tutustumassa Annukan uuteen työpaikkaan sekä kaupunkiin ylipäätään.

Lankakorissa odottelevat seuraavana vuoroaan nämä punaiset langat...

Nyt koen pääseeni neulomisessani taas kunnolla vauhtiin: työn alla on islantilaisista villalangoista perinteinen neulepusero, joka alkaa olla jo puolivamiina. Pitkät pimeät syysillat ja vähemmän kutsuvat kelit ulkona päiväsaikaan ovat taanneet sen, että vapaahetket vierähtävät varkain neuletyön parissa. 

Enpä arvannut lapsena, että tuolloin itsestäänselvästä taidosta olisi jatkossa näinkin paljon iloa!

-Lily

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Leipää padassa

Padassa tehty leipä näyttää kauniilta.

Viikonloppujen todo -listani ruokakokeilut jatkuvat. Nyt vuorossa oli jo pitkään mielessä ollut taannoinen ruokablogihitti, pataleipä. Tätä maailman helppotekoisimmaksi ja herkullisimmaksi ylistettyä leipää kun ei ole jostain syystä tullut vieläkään tehtyä. Ehkä leivän teko harvemmin putkahtaa mieleen edellisenä iltana, jolloin taikina olisi syytä laittaa kohoamaan...

Nyt sain kuitenkin mieleeni tämän leipäohjeen hyvissä ajoin, josten googlailin hieman reseptejä ja päädyin kokeilemaan Cebicin keittiössä -blogin simppeliä ohjetta. Vaihdoin pari desiä vehnäjauhoja ruisjauhoiksi, mutta muutoin seurasin harvinaisen uskollisesti reseptiä. 

Lämmintä leipää sunnuntaiaamupalapöytään.

Ja millaista leipää saimmekaan, taivaallista! Hitaasti yön yli kohottaminen tuo taikinaan upean maun, padassa kypsennys rouskuvan rapean kuoren ja ihanan muhevan sisuksen. Leivästä meni heti aamupalalla puolet, enkä usko toisenkaan puolikkaan kovin montaa päivää näkevän...

-Lily

maanantai 26. lokakuuta 2015

Rouskuva aloitus päivälle

Päivä käyntiin!

Olen löytänyt viime aikoina uudelleen lapsuusaikojeni suosikkiaamupalan, myslin. Luomumyslivalikoimista löytyy useampia herkkuja, esimerkiksi Vavesaaren tilan valmistamat marjamyslit ja Myllärin herkullisen rapea muromysli. Lapsuuden makumuistoista tuttua pähkinäistä ja rapeaa mysliseosta ei kuitenkaan ole tullut vielä vastaan, joten päätin kokeilla sellaisen tekemistä itse. Internetin reseptimaailmassa paahdettu muromysli kulkee pääosin hienon kuuloisella nimellä granola, joten olkoon myös tämä oma sekoitukseni sitten pähkinäistä granolaa.


Pähkinäinen granola

6dl kaurahiutaleita
2 dl karkeasti rouhittuja pähkinöitä (minulla hasselpähkinöitä ja saksanpähkinöitä)
1dl kookoshiutaleita
1dl miedon makuista öljyä
vajaa 1dl vaahterasiirappia
1tl vaniljajauhetta
2tl kanelijauhetta
2-3rkl vaahterasiirappia

1dl kuivattuja karpaloita
1dl kuivattuja omenakuutioita

Sekoita kaurahiutaleet, pähkinät ja kookoshiutaleet kulhossa. Mausta vaniljalla ja kanelilla. Sekoita öljy ja siirappi ja lisää sekoittaen hiutaleiden joukkoon. Levitä seos leivinpaperin päälle uunipellille tasaiseksi kerrokseksi. Paahda uunin keskitasolla noin tunnin verran 100-120 asteessa. Sekoittele muutaman kerran paahtamisen aikana. Ota pelti uunista, valuta muutama ruokalusikallinen siirappia tasaisesti paahdetun hiutalekerroksen pinnalle ja laita vielä noin 5 minuutiksi uunin ylätasolle. 

Jäähdytä paahdettu granolaseos ja sekoita joukkoon kuivatut marjat ja hedelmät. Nauti!
--

Täytyy todeta, että oman muromyslin teko oli helpompaa, kuin etukäteen kuvittelin. Tämän ensimmäisen sekoituksen maku on todella kohdallaan, rakenteeseen toivoisin vielä hieman enemmän muromaisia sokerisia sattumia. Ehkä ensi kerralla kokeilen jättää suuremman osuuden siirapista vasta paahtamisen loppupuolelle lisättäväksi, syntyyhän tässä vaiheessa maukkaan rouskuvia sattumia. Pähkinöistä hasselpähkinä on ehdoton lapsuusmuistojen myslipähkinänä, mutta mukavaa makua varsinkin vaahterasiirapin kanssa saisi varmasti pekaanipähkinöilläkin. 

Kirpeät karpalot toimivat hienosti vaahterasiirapin ja pähkinöiden parina.

Annoksesta valmistui mysliä reipas annos, joten uutta granolakokkailutuokiota saa hetken odottaa. Toisaalta tämä maukas aamiaisherkku voisi toimia myös esimerkiksi joulun ajan viemisinä kauniiseen lasipurkkiin pakattuna, joten kenties granolaa tulee paahdettua lisää hyvinkin pian...

-Lily

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Syksyä päin pää pystyssä

Olen tainnut ennenkin sanoa, että rakastan syksyä samalla intohimolla kuin rakastan kaikkia vuodenaikojamme. Ne näyttävät ympäröivästä maailmasta sekä meistä itsestämme aina uusia puolia, kuitenkin muistuttaen meitä lähes iättömästä ja lohdullisestakin kierrosta. Minut uuden vuodenajan pimeys saa haikean surumieliseksi, kietomaan viltin harteilleni ja kirjoittamaan iltaisin tarinoita kynttilänvalossa. Tiedän, että monelle syksy tuo kuitenkin omat haasteensa hämärän ja kylmyyden muodossa. Niinpä päätin koota ylös asioita, jotka pitävät minut juuri tänä syksynä käynnissä.

Kesällä kuivattuja kylpy-yrttejä
Hemmottelen itseäni. Pyrin olemaan lempeä itselleni ympäri vuoden niin ajatusten tasolla kuin fyysisestikin, mutta talvikausi ja pimeys vaativat joskus erityistä paneutumista. Pyrin käymään ulkona joka päivä. Lenkit ovat pitäneet mielen virkeänä ja pakottaneet minut liikkeelle silloinkin kun keho tahtoisi vain lojua paikoillaan. Sisälle ulkoa pujahtaessa asunnon lämpö tuntuu taivaalliselta. Teen myös paljon lempeitä venyttelyjä, jotka unohdan yleensä kokonaan kesäkauden vauhdissa.

Teen ruokaa, joka tuntuu erityisen hyvältä ja oikealta. Nyt olen ollut pidemmän aikaa valtaosan viikosta täysin vegaanisella ruoalla. Vältän edelleen myös valkoista sokeria ja vehnää sekä maitotuotteita. Huomasin, että oloni kohentui, vatsaongelmat vähenivät olemattomiksi ja oloni on pirteämpi. Minulla meni pitkään löytää kriteereihini sopiva, kyllin täyttävä aamiainen. Löydettyäni tuorepuurot olenkin elänyt aamuni niiden varassa.
Neulominen kuljettaa läpi sateen ja harmauden

Teen juttuja, joista nautin. Kävelen kuulaana päivänä rahkasammalten keskellä suolla, poltan illalla kynttilöitä, neulon ja luen. Kirjoittelen tekstejä, kuuntelen musiikkia, rauhoitun. Makaan sohvalla lapsen käpertyessä kainalooni ja keksimme yhdessä satuja. Rakennamme leikkilinnoja peitoista ja kikattalemme piilotellessamme isältä puun takana. Istun nuotiolla, katselen tähtiä, vaellan vailla ajatuksia. Nauran ja rakastan. Pidän tärkeät ihmiset lähellä, kirjoitan kirjeitä, soitan yllättäen.

Vuodenajoista syksy ja talvi ovat yleensä rankimmat keholleni. Atoopikkona tuulten navakka tuiverrus tekee kepposia iholleni. Niinpä olen ottanut järeämmät aseet käyttööni. Päivävoiteena käytän tekemääni kevyttä kasvorasvaa (resepti lopussa), yöksi sipaisen kasvoilleni vatkattua vartalovoita. Itse teen oman vartalovoini käyttäen pelkkää karitevoita ja risiiniöljyä. Totesin viime talvena, että tämä vartalolle alkujaan tarkoitettu troppi on ainut, joka pitää ihoni hilseilevän kuivuuden poissa.

Vasemmalla kasvorasvaa, oikealla vartalovoita
Olen myös äitynyt kasvattamaan pitkästä aikaa luonnonkiharaa pehkoani pidemmäksi. Ärsyttävää kasvatusvaihetta helpottaa, kun ohuet ja sähköiset hiukset saa kuriin. Keittelin itselleni juuri hiusnaamioksi satsin hiustenhoitoainetta jasmiiniteestä, risiiniöljystä ja oliiviöljystä. Lisäksi kehittelen juuri ostamani ekolakan tilalle omaa versiota. Raportoin, jos onnistun kehittelemään toimivan tuotteen.

Siankärsämö, syksyni pelastaja
Joinakin päivinä on taas rehellisen kurjaa. Kylmä viima lyö ytimiin asti, yskä saa keuhkot valittamaan ja päätä jomottaa. Niinä päivinä koetan olla erityisen lempeä. Teen hyvää ruokaa, keitän pannullisen siankärsämöteetä flunssaa helpottamaan. Seuraavana aamuna flunssa tuntuu vetäytyneen joka kerran. Ihmeellinen tuo vaatimaton piennarkasvimme! Illalla levitän jumiutuneille lihaksille tekemääni salvaa. Oletin sen olevan ylivoimainen mustelmien kanssa, mutta se osoittautuikin uskomattoman tehokkaaksi lihaskipujen hoidossa. Harmittelen jo nyt, etten tehnyt sitä kokeiluerää isompaa annosta kesällä.

Tätäkin postausta on kirjoitettu salvaa niskassa


Kasvorasva päiväkäyttöön

Vesifaasi
170 g vettä, mukana ripaus aloejauhetta

Öljyfaasi
60 g safloriöljy
15 g BTMS emulgaattori

2 g Ecosafe-säilöntäainetta
Rose geranium -eteeristä öljyä

Puhdista kaikki valmistusvälineet. Kuumenna vesifaasi ja öljyfaasi kumpikin omassa vesihauteessaan 80 asteeseen ja pidä sitä kuumana noin 20 minuuttia. Kaada öljyfaasi vesifaasin joukkoon, sekoita. Jatka sekoittamista, kunnes seos on jäähtynyt. Sekoita joukkoon säilöntäaine ja tuoksu. Purkita puhtaisiin purkkeihin.


Tuorepuuro

2 dl kaurahiutaleita
2 dl kookosmaitoa
1 omena raastettuna
ripaus piparkakkumaustetta
pieni kourallinen auringonkukansiemeniä
pieni kourallinen cashewpähkinöitä

Valmista puuro illalla aamua varten. Sekoita kaurahiutaleet ja neste, lisää joukkoon muut ainekset. Sekoita, peitä kannella ja laita jääkaappiin tekeytymään yön yli. Aamulla puuro on valmista lusikoitavaksi. Aineksia voi vaihdella lähes loputtomasti: vaihda siemenet toisiin, valitse eri pohjaneste, lisää hedelmiä tai marjoja...


Ihanaa syksyä teille kaikille! Jos teillä on hyviä vinkkejä, miten selvitä syksystä ja talvesta, huudelkaa! Luulen, että etenkin Lily on niistä kiitollinen!

-Annukka