maanantai 16. helmikuuta 2015

Helmikuu, sairaskuu?

Helmikuinen heräteostos, kaaripapinkaura (Billbergia x windii).

Minun helmikuuni on kulunut lähinnä vuoteessa ja sohvalla loikoen. Eikä hyvällä tavalla, vaan sitkeän influenssan kourissa. Päivät ovat pitäneet sisällään kuumeilua, tukkoisuutta, kurkkukipua sekä lukemattomia teepannullisia, tinktuuroita, eteerisiä öljyjä, höyryhengitystä ja kaikkia keksimiäni poppaskonsteja taudin taltuttamiseksi. Toki tautia on taltutettu myös flunssalääkkein. Ja lepäämällä sen, mitä levoton mieli on sallinut. 

Eteeriset öljyt voivat tuoda helpotusta nuhakuumeisille.

Olen niitä ihmisiä (mikäli se jollekulle ei ole jo käynyt selväksi), joiden on kovin vaikea hidastaa tahtia ja levätä toimettomana, vaikka keho sitä vaatisikin. Vielä vaikeampaa tämä hidastaminen tietysti on silloin, kun päällä ei ole akuutti fyysinen sairaus, joka pakottaa pysähtymään. Viimeisen vuoden aikana olen harjoitellut tietoista läsnäoloa ja omien voimavarojen kuulostelua hieman herkemmällä korvalla. 

Alkuvuoden upea kirjalöytöni on onneksi myös kaunista katseltavaa upeine kuvineen:
niitä kelpaa kuumeisena selailla, vaikka tekstien lukemiseen ei jaksaisikaan keskittyä...

Voisi kuvitella siis, että sairasajan lepääminen olisi helpottanut harjoituksen myötä. Mutta eipä olekaan: jokaiselle päivälle löytyy jotain tekemistä, jota mieli mieluusti haluaisi puuhata. Keho vain on hieman eri mieltä. Niinpä teen mitä jaksan, koetan pitää paljon, paljon (tee)taukoja ja yrittää ottaa mahdollisimman rennosti. Siksipä minusta ei täällä blogin puolellakaan ole kuulunut paljoa, vaikka mielessä pyöriikin kiinnostavia postausaiheita.

Toisilta rentoutuminen tuntuu sujuvan ihan luonnostaan!

Kuinka te rentoudutte ja keräätte voimia sairastaessanne? Onko muilla samanlaisia 'ongelmia' pelkän olemisen ja kehon tarvitseman levon kanssa?

-Lily

2 kommenttia:

  1. On vaikeuksia olla tekemättä liikaa. Turhaudun kun keho ei jaksa niin paljon kuin mieli tekisi ja siihen kun tarvitsee tällä hetkellä monissa askareissa muiden apua. Olen oppimassa pois joutilaisuus laiskuus pinttymistäni. Se ei ole helppoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sepä se onkin hankalaa, kun heti takaraivossa käy pieni ääni vihjailemaan laiskottelusta, vaikka kyse ei siitä olekaan! -Lily

      Poista