perjantai 20. helmikuuta 2015

Hyvyyttä


Joskus elämä tuntuu raskaalta ja hankalalta. Mikään ei tahdo onnistua, kaikkialla on kivuliaita särmiä. Ratkaisut koskevat tai niitä ei ole. Hengittäminen on vaikeaa, ja itku kuristaa kurkkua. Sisällä asuu tumma möykky, joka ei tahdo lähteä pois.

Aina näinä hetkinä elämässäni joku on tehnyt jotakin. Usein se on ollut tuttu, joskus tuntematon. Välillä se on ollut oikeaan aikaan annettu halaus, välillä koskettavia sanoja. Toisinaan joku on kirjaimellisesti taluttanut minua eteenpäin silloin kun olisin tahtonut vain jäädä maahan makaamaan. Joskus minulle on soitettu sinnikkäästi silloinkin, kun luulin että tahdoin koko maailman pysyvän poissa.

Läsnäoloa. Apua. Rakkautta. Välittämistä.

Se pieni tunne siitä, että minulla on merkitystä ja muut tahtovat auttaa.
Se on välillä aivan hurjan tärkeää.


Viime vuosi oli minulle todella raskas, mutta selvisin siitä. En yksin, en ilman apua. Tänä vuonna tahdon pitää huolta itsestäni ja antaa itselleni mahdollisuuden toipua. Yksi askel siihen on se, että annan hyvän kiertää.


Auttaminen on voimakasta. Se voi muuttaa jonkun toisen elämän, koskettaa tärkeänä hetkenä ja muistuttaa, ettemme ole yksin. Se antaa myös auttajalle voimaantumisen tunteen. Minä voin vaikuttaa, minä voin muuttaa asioita. Edes pieneltä osin.

Niinpä minä autan siellä, missä voin. Koetan tehdä jotakin omalta pieneltä osaltani. Kun pohdin tätä pääni sisällä, tajusin, että ehkä voin laajentaa tätä piiriäni. Ehkä voin houkuttaa mukaan jonkun toisen, saada jonkun tekemään jotakin kanssani. Ehkä me yhdessä voimme tehdä taas pienen hitusen enemmän.

Joten minä pyydän teitä kaikkia tänä vuonna mukaamme tekemään hyvää. Sellaista, mihin teillä on mahdollisuus ja voimavaroja käydä omassa elämässämme. Käymään kahvilla naapurin yksinäisen kanssa, nostamaan maahan pudonneen roskan, luovuttamaan verta, kuuntelemaan tarinoita pulppuavaa lasta, antamaan rahaa hyväntekeväisyyteen, yllätysleipomaan työkavereillenne, osallistumaan yhteisiin talkoisiin, halaamaan halausta vailla olevaa. Mitä se sitten ikinä teille onkaan ja mikä tuntuu hyvältä. Pientä tai isoa, sillä ei ole merkitystä.

Mukaan matkalle hyvyyttä etsimään tahdomme haastaa kaikkien teidän tätä lukevien lisäksi erikseen muutaman blogin:

Äitien tiedot, isien taidot
Kotikemistin pieni paja
Elämän saippuakuplia

-Annukka

PS. Postauksen kuvina ovat lapaset, jotka neuloin viime viikolla iltapuhteinani Hope ry:n lapaskampanjaan.

3 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hei, kiva juttu :) Toivottavasti saisimme tänä vuonna tehtyä paljon mukavia asioita lähimmäisillemme!

      Poista
  2. Loistava ajatus. Apu voi joskus olla antajalleen hyvin pientä, mutta saajalle merkitä sitäkin suurempaa.

    VastaaPoista