torstai 9. huhtikuuta 2015

Eettisempää eväkästä lautaselle

Boniitti ei ole pelkkä nimi purkin kyljessä. Kuva: NOAA

Kalan ekologisuus on noussut otsikoihin. Viime aikoina on puhuttu esimerkiksi uudesta myytävien kalojen nimeämistä koskevasta EU-säädöksestä, tonnikalasäilykkeiden sisältämistä kalalajeista ja Maa- ja metsätalousministeriön rohkeasta ehdotuksesta rauhoittaa taimen lähes kokonaan.

Kyllä kaloista sietääkin puhua. Tosiasia on, että maailman kalakannat natisevat liitoksissaan kasvavan väestön paineen alla. Tilannetta eivät helpota holtittomat kulutustottumukset.

Haluamme ehdottomasti syödä isoja petokaloja, jotka kaikkein huonoimmin kestävät pyyntiä. Sivusaalista heitellään kuolleena meriin tehokkaiden kalastuslaivastojen jäljiltä miljoonia tonneja vuodessa. Pahimmillaan länsimaiset kalastuslaivastot tyhjentävät meriä köyhien maiden edustalta ja jättävät paikalliset nälkäisiksi, kuten The End of the Line -kalastusdokumentissa kuvataan.

Kuitenkin kala voi parhaimmillaan olla sekä terveellistä että ekologista ruokaa. Kyse on omista valinnoistamme: kala ei ole ainakaan vielä maailmasta loppumassa, tietyt lajit ja pahiten rasitetut kannat kylläkin. WWF:n viime vuonna päivitetty Kuluttajan kalaopas on näppärä apukeino kalatiskin valikoiman seulomiseen. Onpa oppaasta olemassa myös näppärästi lompakkoon mahtuva paperiversio, jollaisen poimin mukaani Helsingin merimaailma Sea Lifen kassalta.

Vuodenvaihteessa voimaan tulleen uuden EU-asetuksen mukaan myytävästä kalasta on nykyään ilmoitettava paitsi oikea lajinimi, myös tieteellinen nimi, pyyntitapa ja -paikka. Syystä tai toisesta tieteellisen nimen vaatimus ei kuitenkaan koske säilykekalaa.

Määräykselle on on mediassa naureskeltu – vaikuttaahan hölmöltä, että lähikaupassa ahvenfileen yllä on luettava Perca fluviatilis. Mutta kestävää kalaa etsivälle tieto on kullanarvoinen. Niin laji, pyyntipaikka kuin -tapakin voi olla ratkaiseva tekijä siinä, voiko kalaa syödä hyvällä omallatunnolla.

Uuden asetuksen mukaiset tiedot Pirkka-tonnikalapurkin kyljessä. Kuva: Maija Karala

Mikä suomalaisten kalatiskien valikoimassa sitten mättää? Otetaan esimerkiksi tonnikala, onhan se heti lohen jälkeen suomalaisten suosikki. Tonnikalan nimellä myydään useita eri lajeja, joista osa on uhanalaisia.

Lajeista tavallisin on boniitti (Katsuwonus pelamis), jota joskus nimitetään purkinkyljessä myös englanninkielisellä nimellä skipjack. Boniitti on maailman merten kolmanneksi kalastetuin kalalaji, heti perunsardellin ja alaskanseitin jälkeen. Omaksi onnekseen se on myös äärimmäisen tuottoisa lisääntyjä. Se tulee sukukypsäksi jo puolitoistavuotiaana, ja naaras voi laskea vuosittain hulppeat kaksi miljoonaa mätimunaa.

Boniittia tavataan kaikilla maailman lämpimillä merillä. Useimmat boniittikannat ovatkin kohtuullisen hyvässä kuosissa. Useat Suomessakin myytävät purkkitonnikalamerkit myyvät boniittia kestävän pyynnin MSC-sertifikaatilla leimattuna.

Boniitin kanssa ongelmaksi muodostuu lähinnä pyyntitapa. Verkoilla ja pitkälläsiimalla saadaan suuria määriä sivusaalista, joka voi pitää sisällään uhanalaisia merikilpikonnia, haita, delfiinejä ja merilintuja. Esimerkiksi pitkälläsiimalla sivusaalista on yli neljännes koko saaliista. Nyt, kun pyyntimenetelmän mainitsemisesta tulee pakollista, kannattaakin suosia valikoivampia menetelmiä.

Kurenuotalla saadaan hyvin vähän sivusaalista silloin, kun sitä käytetään avovedessä uiviin tonnikaloihin. Silloin vain prosentin luokkaa oleva määrä saaliista on muuta kuin sitä, mitä yritettiinkin pyytää. Huonompi tapa on käyttää kalojen houkuttamiseen keinotekoisia kelluvia lauttoja (FAD eli fish aggregating device), joiden suojiin avovesikalat kokoontuvat. Silloin nuottaan jää sekalainen seurakunta kaikkea, mikä paikan ohi on sattunut uimaan.

Sivusaaliin minimoinnin suhteen kaikkein luotettavimpia ovat aktiiviset pyyntimenetelmät, kuten käsisiimat ja vapakalastus.

Tonnikalapurkista saattaa Suomessa löytyä yhä myös valkotonnikalaa eli albacorea (Thunnus alalunga) ja keltaevätonnikalaa (T. albacares). Molemmat lajit ovat uhanalaisten lajien Punaisella listalla silmälläpidettävien joukossa. Ne ovat boniittia suurempia ja hitaammin aikuistuvia, joten ylikalastus on niille akuutimpi uhka. Nämä suuret tonnikalat onkin parasta jättää kauppaan, etenkin ellei niissä ole MSC-merkintää.

Toden teolla uhanalaisia ovat sinievätonnikalat, jotka voivat painaa yli 500 kiloa ja alkavat lisääntyä vasta kuuden ja kahdentoista ikävuoden välillä. Niiden kilohinta on harvinaistumisen myötä noussut niin huikeaksi, ettei niitä enää tapaa tonnikalapurkeista. Sen sijaan ne ovat gourmetsushin raaka-ainetta etenkin Aasiassa. Vuoden ensimmäisestä sinievätonnikalasta maksettiin Tokion tonnikalahuutokaupassa tänä vuonna 30 000 euroa – ja hinta oli ennätysmatala. Vain pari vuotta sitten tarjouskilpailu yltyi mittoihin, joissa eväkkäästä maksettiin yli miljoona euroa.

Kannattaa olla tarkkana tonnikalapurkin merkintöjen kanssa: "delfiiniystävällinen"
ei välttämättä olekaan kovin ystävällinen... Kuva meganbailey.ca

Entä mitä mahtaa tarkoittaa lähes kaikkien tonnikalapurkkien kyljestä löytyvä Dolphin friendly –merkintä? Delfiiniystävällisyys otettiin käyttöön 90-luvulla kun kävi ilmi, että monet itäisellä Tyynellämerellä tonnikalaa pyytävät alukset etsivät tonnikaloja delfiiniparvia seuraamalla. Lajit kun uivat usein yhdessä, ja delfiinit on helpompaa huomata, koska ne liikkuvat lähempänä pintaa ja käyvät hengittämässä. Sitten alukset surutta kaapaisivat koko joukon kurenuottaan. Pyynnin jälkeen kuolleet delfiinit heiteltiin mereen.

”Delfiiniystävällistä” tonnikalaa pyydettäessä delfiinejä ei saa enää tappaa, mutta niitä käytetään yhä tonnikalojen etsintään. Jahti tuottanee niille melkoista stressiä, ja lisäksi luonnonsuojelujärjestöt ovat epäilleet, että takaa-ajon aikana poikasia jää jälkeen parvesta ja kuolee. Paitsi ekologisinta, myös varmimmin delfiiniystävällistä tonnikalaa on juuri boniitti, sillä se on niin pieni, ettei se kelpaa delfiinien seuraksi.

Purkkitonnikala voi olla delfiiniystävällistä, mutta kalaystävällistä siitä ei saa mitenkään. Kalojen mahdollisesti kokemaan kärsimykseen ei teollisuudessa kiinnitetä juuri huomiota, joten niiden kuolema on usein hidas ja tuskallinen.

Eettisimmän kalan saa omasta ongesta. Kuva: Maija Karala

Nopeasti ja kivuttomasti loppunsa kokenutta kalaa saa varmimmin kalastamalla sen omin käsin. Ja suomalainen järvikalahan on myös maailman ekologisimpien joukossa. Jos mahdollisuudet sen sallivat, onkin parasta olla lähtemättä merta edemmäksi kalaan ja astella lähijärven rantaan.

-Maija Karala

Jutun kirjoittaja on biologi ja tiedetoimittaja, sekä Villikatajan blogissa silloin tällöin vieraileva kynäilijä.
-

Yle: MMM villinä: luonnontaimenelle täysrauhoitus lähes koko maahan.

Yle: Boniitti on opiskelijoiden perusruokaa – mutta kuinka moni tietää syövänsä sitä?

Yle: Uusi EU-asetus huvittaa kaupoissa: kalatiskiltä on löydyttävä nyt myös latinankieliset nimet.

The End of the Line (2009). Dokumentti maailman merten ylikalastuksesta.

Yle: Vuoden ensimmäinen tonnikala myytiin Tokiossa 30 000 eurolla.

WWF: Kuluttajan kalaopas.

WWF: Tonnikalat. 

International Seafood Sustainability Foundation. 

IUCN Punainen lista: Boniitti
Keltaevätonnikala
Albacore
         Sinievätonnikala
Idäntonnikala (eli Tyynenmeren sinievätonnikala)
Tonnikala  (eli Atlantin sinievätonnikala)

Wikipedia: Dolphin safe label.
     FAD

1 kommentti:

  1. Kiitos tästä! Tonnikala on mulle tärkeä juttu, se on ollut mun lempiruokaa lapsesta asti (tonnikalapalat öljyssä). Aikoinaan söin tosi paljon mut muutama vuosi sitten vähensin käyttöä reilusti. Nyt syön ehkä kolme-neljä purkkia vuodessa erityisherkkuna. Mua harmittaa kun monet ostaa tonnikalaa surutta vaan kun se on (muka) halpaa ja syö sitä vaikkei siitä edes erityisesti tykkää. Mulle se on erityisherkkua ja poden huonoa omatuntoa joka kerta kun sitä ostan. Ja näköjään syystäkin, koska vaikka oon ostanut MSC-merkittyä niin sehän on ollut juuri albacorea.
    Useasti oon yrittänyt lopettaa tonnikalan syönnin kokonaan ja repsahtanut, mutta nyt oon tiukkana ja todella lopetan sen. Sen verran ahdistavaa luettavaa oli tämä juttu.

    VastaaPoista