perjantai 24. huhtikuuta 2015

Vastuusta ja valinnoista

Viimeisen parin viikon aikana olen törmännyt erääseen häiritsevään ajatukseen eri muodoissaan. Se esiintyy niin erilaisten self help –oppaiden sivuilla, ihmisten puheissa kuin vaaleja edeltäneessä poliittisessa retoriikassakin.

”Ei ole olemassa mitään rajoitusta sille, mitä voit olla, mitä voit saavuttaa ja mitä omistaa. Vain sinä itse rajoitat itseäsi”
”Työttömyys on valinta. Kyllä töitä aina tekevälle löytyy”

”Jokainen on oman onnensa seppä”


Tiettyyn rajaan asti olen samaa mieltä näitä näkemyksiä sitovan ajatuksen kanssa. Jos ei koskaan yritä, ei varmaankaan onnistukaan. Myös omalla asenteellaan voi vaikuttaa hurjasti siihen, miltä se arki näyttää ja miten ihmiset ympärillämme kokevat sinut.
Kuitenkin ajatus siitä, että vain oma työmme ja ominaisuutemme määrittävät tulevaisuuttamme, on absurdi. Suomessa meitä esimerkiksi tukee yhteiskunta monin eri tavoin ensi henkäisystämme lähtien aina hautaan saakka. Täällä ei haittaa niin paljoa, vaikka yrittää ja epäonnistuu –yhteiskunnan turvaverkko kun nappaa sinut kiinni tavalla tai toisella. Matkalla menestykseen vaaditaan paitsi oikeaa asennetta ja sisua yrittää, myös tuuria. 


Vaikka itsekin katson taaksepäin elämääni tuntien tyytyväisyyttä ja ylpeyttä tavasta, jolla olen selvinnyt, en voi kuitenkaan todella sanoa, että kyseessä on yksin minun ansioni. Olen saanut syntyä maahan, jossa minua ei ole esimerkiksi surmattu tai vaikkapa myyty sukupuoleni takia. Meillä lapsikuolleisuus on pientä, joten olen saanut kasvaa ja kehittyä rauhassa. Olen saanut koulutuksen, eikä minun ole tarvinnut jäädä esimerkiksi hoitamaan kotia. Olen voinut opiskella niin pitkälle kuin omat rahkeeni ovat riittäneet, sillä valtio tarjoaa ilmaisen koulutuksen, eikä esimerkiksi yliopistojen ovia ole minulta suljettu sukupuoleni takia. Olen saanut itse valita vapaasti elämänkumppanini ja suhdemuotoni. Minulla on myös vapaus valita, tahdonko lapsia ja usein voin myös säädellä sitä, milloin ne lapset saan. Voin valita jäädä kotiäidiksi tai jatkaa töiden tekemistä. Olen ollut perusterve ja sairastuessani hoitoni on järjestynyt riippumatta tilini silloisesta saldosta. Minulla on ollut rinnallani myös perheeni ja ystäväni, jotka ovat tukeneet minua niin monin tavoin. Minulle on tarjottu lukemattomin eri tavoin tukea, erilaisia mahdollisuuksia ja annettu lupa hakea itse omaa paikkaani. Miten voisin muka seisoa tämän kaiken edessä ja sanoa ylpeänä, että onnistumiseni ja elämäni ovat vain oman asenteeni, nokkeluuteni ja ratkaisujeni varassa? 


Meillä asiat ovat myös ympäristöpuolella paremmin kuin monessa muussa maassa, vaikka parannettavaa löytyy kyllä meiltäkin. Meillä kuitenkin luontoa yleisesti arvostetaan, eikä maamme taloustilanne ole vielä niin syvällä ahdingossa, että joutuisimme tuhoamaan ympäristöämme laajassa mittakaavassa luodaksemme hetkellistä ja tilapäistä kohennusta omissa oloissamme -tietäen, että näin tekemällä menetämme tuon resurssin jopa pysyvästi, mutta pakotettuina toimimaan yhtä kaikki.

Me voimme tehdä valintoja ja teemmekin niitä, jokaisena päivänämme. Me valitsemme ostaa esimerkiksi halpatuotetun vaatteen isosta ketjumyymälästä. Lapsityöläinen toisella puolella maailmaa ei kuitenkaan valitse sanan täydessä merkityksessä olla töissä tehtaassa, jossa puurretaan huonoissa oloissa, käsitellään myrkyllisiä aineita ja rikotaan niin työntekijän kuin ympäristönkin oikeuksia. Niin pitkään kuin pidämme halpaa t-paitaa perusoikeutenamme ja uskottelemme itsellemme, että se työlainen maailman toisella puolellakin on valinnut osansa, niin pitkään me ylläpidämme tätä itseään ruokkivaa kehää. Rutiköyhistä oloista ja erilaisesta yhteiskunnasta ponnistavalle ihmiselle lähtökohdat elämään ja sen valintoihin ovat aivan erilaiset kuin meillä ja on vain itsekästä ja valheellista tuudittautua uskomaan, että pienellä tsempillä ja asennemuutoksella hän voisi olla seuraava miljonääri.


Tämän takia oman onnen seppäilyn korostaminen kiukuttaa. Sen avulla koetetaan vastuu vierittää yksilöiden harteille, sen sijaan että tarkasteltaisiin suurempia kokonaisuuksia sekä sitä, miten me myös omalla toiminnallamme ylläpidämme näitä rakenteita. Niin pitkään kun uskomme, että jokaisen elämän koheneminen on vain yhden päätöksen ja asennemuutoksen päässä, jokaisen omalla vastuulla, niin pitkään me itse rakennamme osaltamme maailmaa, jossa niin ihmisiä kuin ympäristöäkin voidaan kohdella pelkkänä kulutettavana resurssina.

-Annukka

1 kommentti:

  1. Olipas hyvä kannanotto - voisitko harkita lähettäväsi saman tekstin muutamaan lehteenkin? Olisi hyvää herättelyä laajemmallekin yleisölle :)

    VastaaPoista