maanantai 25. toukokuuta 2015

Elossa taas!


Rakastan vuodenaikojen kiertoa. Vaikka tiedän miten ne seuraavat uskollisesti toinen toistaan, yllätyn iloisesti joka vuosi. Syksyn kirpeänkuulaat aamut, talven ensilumi ja kevään pienet ensimmäiset vihreät versot saavat sydämeni laulamaan. On käsittämätöntä, miten vuodenkierron onnistuu lumota minut kerta toisensa jälkeen. Niinpä olen vain hyräillyt itsekseni, hymyillyt idiootin lailla ja kävellyt luonnossa ihastelemassa vihreän eri sävyjä. Kevät on kääntymässä hiljakseen kesäksi ja luonto herää toden teolla vain muutamissa lyhyissä päivissä.


Kevään opetuskausi on aina mukavaa aikaa. Saa opettaa, saa tavata samoista asioista kiinnostuneita ihmisiä ja joka kurssilla saa myös itse oppia jotakin uutta. Huonona puolena on se, ettei tempoilevan perhearjen keskellä tahdo ennättää itse keräämään mitään talteen. Samalla saa joka päivä nähdä, miten muut ihmiset ilahtuvat yrteistä ja keräilevät niitä innolla. Pahimman laatuista kidutusta siis henkiselle keräilijälleni! Viikonloppuna päätin korjata asiantilan ja saada meidänkin varastoihimme vihreää talvea varten. Niinpä hyppäsimme koko porukka pyörien päälle ja hurautimme lähellä olevalle keruupaikalle.


Lapsukainen oli retkestä todella innoissaan. Toistaiseksi matalassa kasvustossa oli helppo metrisenkin osallistujan painella kompuroimatta ympäriinsä. Ruokaan uteliaasti suhtautuvana lapsi maistelee maastossakin kasveja innolla. Hyvin ovat sisäistyneet myös varoitukset siitä, että mitä tahansa luonnossa ei saa syödä. Tyyppi kiikuttikin tunnollisesti minulle kasveja nähtäväksi tai hihkui minut katsomaan paikan päälle uusinta löytöään. Kaikkea myös maisteltiin ahkerasti. Tuomiona tähän mennessä on jokaiselle kasville ollut ilahtunut "Hyvää!".

Pakkaseen päätyi reilu satsi maitohorsmanversoja sekä kevyesti höyrytettyä vuohenputkea. Myös viherjauheen pohjat saimme kuivuriin. Kotona sitten paistelimme horsmanversoja pannulla ja testasimme myös vuohenputkisipsien teon. Olimme aiemmin tehneet nokkosversioita ja viime viikon poimijakoulutuksessa yksi osallistujista vinkkasi, että myös vuohenputki muuntautuu sipsiksi erinomaisesti. Pitihän sitä toki testata!



Vuohenputkisipsit (miksei sitä nokkostakin voisi käyttää)

vuohenputken lehtiä
oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Sipseiksi kannattaa kerätä jo hieman paremmin auenneita vuohenputken lehtiä supussa olevien pienten kaunokaisten sijasta. Me pistimme lehdet kulhoon, kaadoimme varovaisen pikkulorauksen öljyä päälle, pyörittelimme hetken ja levittelimme lehdet uunipellille. Ensimmäisen pellillisen asettelimme kauniisti, seuraaville pöyhimme vain lehtiä kevyeksi kerrokseksi. Lehtien päälle ripoteltiin hitunen suolaa ja rouhaistiin pippuria myllystä. Pelti työnnettiin uuniin 200 asteeseen kiertoilmalla. Noin viiden minuutin päästä oli tarjolla pellillinen yhä vihreitä, mutta rapeiksi paistuneita vuohenputkisipsejä. Näitä oli mukava rouskutella iltaherkkuina ja erityisen ihania mokomat olivat villisalaatin päälle ripoteltuina.

Ihanan vihreitä päiviä kaikille!

-Annukka

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti