torstai 25. kesäkuuta 2015

Itärajan ihmeitä

Juhannusviihteeseen kuului myös Hedy-koiran ja Bobby-kissan yhteiselon seuraaminen:
hienosti tulivat lopulta toimeen ja pitkän viikonlopun aikana leikkivätkin keskenään.

Juhannus sujui tänä vuonna aivan itärajan tuntumassa, lähes kivenheiton päässä rajalta, Simpeleellä. Koska juhannusseurueeseen kuului myös kolme innokasta biologia, tuli luontoelämyksiä kartutettua pitkän viikonlopun aikana oikein olan takaa.

Hiekkaranta ja lämmin kesäsää. Talviturkkihan siinä lähti!

Juhannuksenviettopaikkamme upean puutarhan, piha-alueen ja rannan lisäksi viikonloppuun sisältyi myös retki läheiselle Hiitolanjoelle. Rehevä joenvarsilehto oli upea retkikohde aurinkoisena päivänä, eikä reittikään ollut vaikeakulkuinen: joenvarteen pääsi autolla ja rannan myötäisesti kulki hyvät polut. 

Parkkipaikalta löytyivät kattavat opastetaulut.
Hiitolanjoki laskee nykyisen Venäjän puolelle ja joen koskista on saatu sähköä paperitehtaiden toimintaan. Vielä tänäkin päivänä Simpeleen kartonkitehdas on paikallisesti merkittävä elinkeino alueen asukkaille.

Voimaloiden sulkuportit ja tunnelmalliset vanhat tiilirakennukset tarjosivat lisämaustetta retkeen. Joen poikki rakennetuilta padoilta oli myös hyvä näköala sekä ylä- että alavirtaan. 

Joenvarsi tarjosi paljon ihmeteltävää: reissun aikana tajusin esimerkiksi ensimmäistä kertaa, kuinka joku saattaisi sekoittaa myrkkykeison (Cicuta virosa) vuohenputkeen tai ylipäänsä muihin putkikasveihin. Rehevä kasvupaikka oli nimittäin monen todella mahtavan myrkkykeison kasvupaikka, enkä aiemmin ole nähnyt niin suuria kasveja. 

Tavallisesti myrkkykeiso jää paljon joenvarren jättiläisiä pienemmäksi.
Kädessä tavallisen kokoinen yksilö. 

Myrkkykeison lisäksi ihastelimme monia upeita kasveja, joihin ei juuri täällä Keski-Suomessa törmää. Vastaan tuli muun muassa upea kalliorinne, jonka juurelta löytyi punaisenaan mäkitervakkoa (Silene viscaria). Mäkitervakoiden joukossa siellä täällä kukkivat valkoiset siankärsämöt ja keltaiset sarjakeltanot toivat kukkien kirkkaan aniliininpunaisen värin hienosti esiin.

Kesän kukkaloistoa ja auringonpaistetta.

Ihastelimme myös harvinaistuvaa kaunotarta, kissankäpälää (Antennaria dioica). Tämä huolestuttavasti taantuva kasvi sinnittelee siis onneksi vielä ainakin paikoin elinvoimasena. Kasvin varsin erikoiset, ihastuttavasti kissan silkinpehmeää tassua muistuttavat kukat ovat hedekukissa valkoisia, kun taas emikukinnot ovat sävyltään vaaleanpunaisia. 

Kissankäpälästä löysimme tällä kertaa valkoisia kukkia.

Paikoin polun varsi oli upeasti kukkivien metsäkurjenpolvien (Geranium sylvaticum) lähes valkoisesta violetin ja vaaleanpunaisen eri sävyin kirjoma, toisinaan taas polun vierustat täyttyivät mesimarjoista (Rubus arcticus). Myös herkkä nuokkuhelmikkä ilahdutti, samoin kuin pari vastaan tullutta, kukkivaa metsäruusua.

Mesimarja kukki innokkaasti.

Sekä polunvarsireittiä että maisemaa laajemminkin Simpeleellä leimasivat isot aukeat, joilla seisoi puolivälistä katkenneita puita. Näkymä oli kuin jostain omituisesta avohakkuuprojektista, mutta todellisuus olikin toinen. Vuoden 2010 isot myrskyt, Asta ja Veera, katkoivat puita ja aiheuttivat suuria hakkuuaukeiden näköisiä aukkoja metsään. Nämä jännittävät myrskymuistomerkit ovat osaltaan monipuolistaneet alueen luontoa, tuoden paljon lahopuuta ja valoisia aukioita maastoon. Eli jotain hyvää myrskyistäkin!

Myrskytuhojen seurauksena syntynyt pieni aukio.

Näin keskisuomalaisittain eksoottiset maisemat itärajalla tarjosivat paljon nähtävää ja ihasteltavaa. Juhannussäiden osuessa kohdalleen ja auringon paistaessa retkipäivänäkin lähes pilvettömältä taivaalta onnistuimme jopa hieman käräyttämään käsivarsiamme. Onneksi illan talviturkin heitto järvessä, puulämmitteinen sauna ja tuore koivuvihta helpottivat pientä kipristelyä iholla. Myös mielessä kupli kaikki paikallisen luonnon tarjoama jännä ja erilainen. Hyvä seura, ruoka, kirjat ja yhteiset hetket takaavat sen, että itäjuhannuksesta muodostui ikimuistoinen elämys.

Oi näitä maisemia!

-Lily

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti