maanantai 1. kesäkuuta 2015

Jokamiehenoikeudet ja luonnossa liikkuminen

Me olemme joka vuosi viimeisen neljän vuoden aikana pitäneet keväällä yrttikursseja. Jokaisen kurssin tärkeänä osana mainitaan myös jokamiehenoikeudet ja niiden rajoitukset yrttien keruulle. On tärkeää tietää, mistä kasveja saa kerätä ja missä vaiheessa tulisi yhteys maanomistajaan ottaa. Vaikka perusoikeudet ovatkin selkeät ja helpot, niihin sisältyy kuitenkin useampiakin ongelmakohtia. Usein myös käy niin, että eri asiantuntijoidenkin lausunnoista ja lehtiartikkeleiden riveiltä löytyy mitä erilaisimpia tulkintoja tutuista oikeuksista. Saako kasvien juuria kerätä ilman maanomistajan lupaa? Entä ovatko mustikka ja puolukka varpukasveina rinnastettavissa heinävartisiin kasveihin vai puihin? Saako puista ottaa mitään ilman lupaa? Voiko sienestyksen vapauden perusteella myös pakurikääpää kerätä mistä tahansa?

Ruohovartisia kasveja saa kerätä
Yleisesti ottaen ruohovartisia kasveja saa kerätä omaan elintarvikekäyttöönsä ilman maanomistajan lupaa. Tällöin täytyy huomioida kestävän keruun periaate eli kerralla tulisi kerätä korkeintaan 1/3 esiintymän kasveista. Kasvien kasvu tulee myös turvata eli huolehtia siitä, että esimerkiksi lehtiä kerätessään ei vaurioittaisi kasvin vartta, juuria tai kukkia tarpeettomasti. Monet keittiöön sopivat kasvit ovat kannaltaan elinvoimaisia ja niiden kerääminen onkin turvallista. Myös haitallisten vieraslajien joukossa on keittiöön sopivia kasveja ja niiden keruu onkin lämpimästi suositeltavaa.

Sienestäminen ja marjastus ovat sallittuja ilman lupaakin

Kasvien juurien keruu pienimuotoisessa mittakaavassa on sallittua jokamiehenoikeuksien nojalla. Olen itse törmännyt useisiin lausuntoihin, joissa juurien keruun on kerrottu olevan kiellettyä kokonaan. Olettaisin, että tässä menevät nyt sekaisin puiden juuret ja ruohovartisten kasvien juuret. Ensinnä mainittuja ei saa kerätä missään nimessä ilman lupaa. Varmistimme asian vielä erikseen Metsähallitukselta. Sieltä vastattiin, että ruohovartisten kasvien juuria saa kerätä vapaasti, kunhan maanomistajalle ei keruusta koidu "vähäistä suurempaa haittaa". Eli esimerkiksi voikukan tai kallioimarteen juuria voi kyllä kerätä, kunhan keruun suorittaa siististi ja ympäristön huomioiden. Luontoon ei tulisi keruusta jäädä jälkiä eli keruupaikka tulee siistiä.

Puuhun saa kiivetä varoen, mutta lehtien keruu vaatii luvat
Puun osia, kuten kuusen kerkkiä, ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Puusta ei saa ottaa myöskään oksia, varpuja, juuria, tuohta kuorta, pihkaa tai käpyjä ilman lupaa. Sen sijaan luonnonvaraisia marjoja saa poimia puusta. Täten esimerkiksi pihlajanmarjojen keruu ei vaadi maanomistajan lupaa. Katajan marjat puolestaan ovat käytännössä kasviteknisesti katsottuna käpyjä, mutta koska ne yleensä mielletään marjoiksi, niihinkin sovelletaan marjoja koskevia sääntöjä. Niitä saa siis vapaasti poimia ilman maanomistajan lupaa. Sen sijaan pakurikäävän irroittaminen puusta ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan vaatii aina luvat.

Mikäli kasveja kerää suurempia määriä ja käyttää keruussa apuna niittoa, täytyy toimintaan olla maanomistajan lupa. Yleensä on pidetty myös kohteliaana, että mikäli kasveja kerää myyntiin, tästä kysyisi maanomistajalta vaikka se ei varsinaisesti lupaa vaatisikaan. Usein on helppoa saada keruulupa isommille metsäalueille esimerkiksi pyytämällä luvan kaupungilta, seurakunnalta tai muulta asuinalueellaan isompia metsäalueita omistavalta taholta.

Saako esimerkiksi puolukan lehtiä kerätä ilman lupaa?
Myös ruohovartisen rajaa pidetään usein häilyvänä, ja itsekin olen tuskaillut välillä tulkintojen viidakossa. Minulle on aikoinaan opetettu, että mustikoiden ja puolukoiden lehtiä saa kerätä ilman erillisiä lupia. Myöhemmin olen törmännyt päinvastaisiin näkemyksiin. Niinpä liitimme Metsähallitukselle suuntaamaamme tiedusteluun myös kysymyksen tähän liittyen. Vastauksena oli, että lehtiä saa keräillä. MTT:n tekemien tutkimusten perusteella on myös kuulema havaittu, ettei esimerkiksi mustikan lehtien keräämisellä ole vaikutusta seuraavan vuoden marjasatoon.

Ympäristöministeriö on julkaissut kattavan oppaan, jonka löytää pdf-versiona täältä. Opas lähestyy aihepiiriä käytännönläheisesti ja mukaan onkin koottu esimerkiksi koiraharrastajan oikeudet ja velvoitteet, lennokkien lennättäminen, geokätköily, sukeltaminen ja kiipeily. Oppaasta selviää myös saako toisen maalta kaivaa onkimatoja tai kiinnittää linnunpönttöjä muualle kuin omalle pihalle. Mikäli luonnossa tulee liikuttua ja harrastettua, opas kannattaakin selailla läpi ajatuksella.

Iloisia hetkiä luonnossa liikkumiseen!

-Annukka

Linkit:

Jokamiehenoikeus luonnonvaraisten kasvien ja villiruoan keräämisessä: Metsähallitus, Suomen latu ja Elo

2 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Hyvä jos tästä on apua! Tiettyjen kohtien kanssa on saanut itsekin olla välillä "ööh, nyt en ole ihan täysin varma" -tyylisiä vastauksia jakelemassa, joten oli hyvä itsekin nyt vihdoin kysyä varmistusta ylempää :)

      -Annukka

      Poista