torstai 11. kesäkuuta 2015

Matkalla

Villikataja syntyi aikoinaan lähes vahingossa. Meillä oli Lilyn kanssa tapana tavata aina silloin tällöin ihan puhtaasti kuulumisten kertaamisen merkeissä. Yhtenä kertana Lily tuli paikalle melkoisen ärtyneenä. Hänen silloisen keikkatyöpaikan pomonsa oli painostanut työntekijöitä ostamaan aamuvuoron tekemät ja päivän mittaan myymättä jääneet lottokupongit. Syy myymättömyyteen kun oli kuulema saamattomien myyjien. Yrittäjä ei tahtonut ottaa itse taloudellista vastuuta omien ohjeidensa mukaan tehtyjen kuponkien suhteettomasta määrästä, vaan koetti vierittää vastuun työntekijöilleen. Päädyimme tämän uskomattomuuden ärsyynnyttäminä puhumaan siitä, mitä me köyhät ja monissa sangen epämääräisissäkin työpaikoissa riepotellut opiskelijat tekisimme, jos voisimme tehdä ihan mitä tahansa.


Me haaveilimme useamman tunnin.
Välillä vaihdoimme paikkaa, kävelimme maleksien ja haaveilimme lisää. Jotkut haaveet olivat pieniä, jotkut suuria. Jotkut olivat aivan hupsuja, naiiveja ja romantisoituja. Jotkut vaativat paljon alkupääomaa, jotkut olivat aivan ulottuvillamme. Jotkut haaveet tuntuivat pelottavilta, jotkut uskomattomilta. Haaveilimme yhdessä koko illan, menimme kotiin ja kävimme nukkumaan hyväntuulisina.

Miltei viikkoa myöhemmin jokin kutitteli edelleen kummankin mielessä. Otimme asian puheeksi ja totesimme, että tahdoimme jatkaa haaveilua yhdessä. Nyt mukana oli villin ideoinnin lisäksi myös aimo annos tervettä järkeä ja luonnontieteilijän logiikkaa. Teimme suunnitelmia, analysoimme, pohdimme. Vahvistimme osaamistamme ja haimme suuntaa. Lopulta hakeuduimme yrittäjyyskoulutukseen voidaksemme kehittää ideoitamme eteenpäin. Matkalla tapasimme monia ihmisiä, jotka antoivat meille lisää ajatuksia tai jakoivat osaamistaan. Pala palalta rakentelimme kokonaisuutta, joka oli meidän näköisemme ja palveli meidän tarpeitamme.


Villikataja ei ole koskaan ollut valmis. Se on jatkuvassa muutoksen tilassa. Alkuun ajattelimme sen näyttävän juuri tietyltä, mutta tuo kuva tuntui muokkaantuvan hieman jokaisena päivänämme. Aina kun saimme jonkin uuden (ja usein kovin villin) idean, lähdimme työntämään itseämme sitä kohden ja pohtimaan, miten voisimme kasvaa idean ympärille. Myös meidän tekijöiden läsnäolomme on vaikuttanut Villikatajaan suuresti. Kun Lily lähti aikoinaan tekemään väitöskirjaansa, Villikataja kiertyi enemmän minun osaamiseni ja mielenkiinnonkohteideni ympärille. Hain yhteistyökumppaneita ja projekteja, jotka olivat juuri minulle sopivia.
Villikataja tänään ei ole se Villikataja, joka oli aloittaessamme. Huomenna olemme taas jotakin muuta.


Nyt olemme taas yhden muutoksen ja hyppäyksen edessä. Minä lähden heinäkuun alussa töihin Forssaan luonnonhistorialliselle museolle. Olen siellä alustavasti vuoden, mutta suunnitelmat saattavat tyypillisten suunnitelmien tapaan muuttua matkalla. Sen verran olemme Villikataja-vuosistamme viisastuneet.
Jatkan edelleen blogin kirjoittajana ja kehitän omalta osaltani toimintaamme Lilyn kanssa. Päävastuu toiminnasta ja etenkin opetuksesta on kuitenkin tällä hetkellä vuorostaan Lilyn käsissä.
Tiedän, että tuolla matkalla Villikataja kasvaa taas uudenlaiseksi ja entistä kiehtovammaksi kokonaisuudeksi.

Muuttolaatikoiden keskeltä,
-Annukka

Ps. Kuvat: Tuukka Partanen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti