sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Puun päivä

"Tänään vietetään puun päivää. Minulle puu ja puut, ovat olleet luonnollinen osa elämää: pidän kovasti puisten esineiden tunnusta kämmenissä ja jalkapohjissa, nautin metsän tuoksusta ja löytyypä sitä kotoakin useampi trooppinen puu ruukussaan. Lapsuuden kesiä vietimme mummon mökillä, pienessä pyöröhirsistä rakennetussa talossa. Hirsiseiniä oli mukava hypistellä ulkoa päin ja olipa meillä mökin takana siskon kanssa majakin jossain vaiheessa. 


Nyt aikuisena nautin puisten syömäpuikkojen, neulepuikkojen, lastojen ja muiden astioiden tunnusta. Nautin saunan puisista lauteista, niiden lempeästä kosketuksesta ihoa vasten. Parvekkeen lattian mäntypuiset laatat tuntuvat kesäisin myös ihanalta jalkapohjaan. 


Luonnossa liikkuessa voi joskus olla haastavaa nähdä yksittäistä puuta metsästä. Erottuakseen muista on metsän puiden usein oltava jotenkin ympäristöstään poikkeavia: suurempia, käppyräisempiä, eri lajia tai muutoin vetoavia. Hetkeksi kun pysähtyy tarkastelemaan ympäristöään, pystyy toki erottamaan pienemmätkin yksityiskohdat ja näkee puutkin yksilöinä.



Vanhoissa puissa on jotain erityisesti minuun vetoavaa: ovathan ne selvinneet vuosikymmeniä, jopa satoja, paikoillaan. Puuvanhuksen vierellä mieli tyyntyy ja rauhoittuu. Asiat loksahtelevat oikeisiin mittakaavoihinsa, eivätkä omat viikon tai kuukaudenkaan ajan mieltä painaneet harmit enää tunnu niin maailmaa mullistavilta. Lohdullista.



Keväisin luonnon herätessä eloon ihastelen joka vuosi puiden muodonmuutosta. Muutamassa viikossa paljaat ruskeat oksat ovat taas täynnä elämää!

-Lily"



"En kykene ajattelemaan elämää, johon ei kuuluisi puita. Niiden kaarnan karheaa kosketusta käden alla, lehtien lempeää havinaa tai mieleni tyynnyttävää iäisyyden tunnetta. Vietin lapsuuteni omakotitalossa, jonka tontti rajautui metsään.

Kaikki lapsuuteni leikit pihalla olen leikkinyt pihapiirimme omenapuiden, tammien ja koivujen varjossa tai hieman kauempaa alkavan metsän mäntyjen ja kuusten katveessa. Muistan jokaisen erityisen puun lähimetsistä vieläkin. Tiedän, mihin puuhun kiivetessä löysi oksien katveesta suojaisen tasanteen ja missä puussa olivat parhaat tähystyspaikan. Kätkin puihin myös aarteita ja salaisuuksia. Kyllin ylös kiivetty aarrerasia ei lähtenyt muiden matkamiesten matkaan, vaan sai nököttää oksanhangassa rauhassa itsekseen. 

Puut olivat läsnä myös monin eri tavoin. Ihmettelimme lähimetsiemme lahopuita, ladoimme saunan tulipesään kuivia halkoja ja löylyttelimme koivunoksien kanssa. Kotipaikkakuntani on myös tunnettu paperikaupunkina, joten näin läheltä myös puun käytön teollisuudessa.



Myöhemmin minusta tuli biologi. Puut olivat osa työkenttääni ja kertoivat myös asioita ympäristöstä, jota tutkin. Ne tarjosivat elinympäristön monille jäkälille, sienille ja hyönteisille. Opettelin myös osana keruutuotetarkastajan koulutustani valuttamaan mahlaa, polttamaan tervaa ja punomaan pajuja.



Kun valmistuin yliopistolta, kävin varaamassa itselleni valmistujaislahjaksi ajan tatuointiin. Aihetta kuvalle ei tarvinnut pitkään miettiä. Selostusteni perusteella taitava tatuoijani piirsi minulle puun, joka ikuistettiin selkääni. Nyt kannan mukanani omaa puutani kaikkialla mihin menen. 



Puut ovat minulle koti ja lohduttaja. Aina muuttaessani etsien lähimmät puut. Niiden luona minun on helpompi hengittää ja laskea irti omista murheistani.

-Annukka"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti