torstai 26. marraskuuta 2015

Majavien mailla

Lokakuussa vietimme pikkusiskoni syntymäpäiviä koko laajennetun perheemme voimin. Vaikka viikonloppuun mahtui yllättäviäkin käänteitä ja suunnitelmat hieman muuttuivat, pääsimme kuitenkin retkeilemään ulos luontoon.

Ryövärinkuopan lähde oli vaikuttava.

Retkikohteena meillä oli tällä kertaa Pirkanmaalla Ruovedellä sijaitseva Ryövärinkuopan luonnonsuojelualue, jossa myös majavat kuulemma viihtyvät. Alueen nähtävyys, upea iso luonnonlähde kristallinkirkkaine kylmine vesineen, on heti paikoitusalueiden välittömässä tuntumassa kuopan pohjalla.

Lähteeltä alkaa kuopan rinnettä mukaileva polku.

Melkoinen lähde, enpä ole itse aiemmin yhtä suurta luonnonlähdettä nähnytkään! Lähteen pysymistä sulana läpi talven ei tarvitse epäillä hetkeäkään, niin vuolaana vesi Ryövärinkuopan pohjalta pulppuaa.

Syyssää suosi retkeilijöitä ja taivaskin selkeni iltapäivästä.

Lähteeltä valuvaa puroa seuraileva polku tarjoaa puolestaan toisenlaisia elämyksiä. Puron varrella vastaan tulee nimittäin enenevissä määrin kaatuneita puita ja puolimetrisiä kantoja. Lähempi tarkastelu tosin osoittaa jotain kummallista kannoissa ja kaadetun puun tyvissä...

Suippokärkisiä kantoja ja suippotyvisiä kaatuneita puita.

Sekä puiden tyvet että kantojen kärjet olivat tarkan suippokärkisiä. Majavia! Koskaan aiemmin en ole onnistunut näkemään majavia luonnossa. Emme tosin nähneet tälläkään reissulla näitä arkoja iltaisin ja öisin liikkuvia eläimiä. mutta niiden aiheuttamia muutoksia maastossa pääsimme tarkastelemaan.

Majavien rakentama pato.

Huomattavimpia muutoksia on tietysti majavapato ja sen muodostama vesiallas. Siellä täällä törrötti vielä pystyssä kuolleita tai kuolevia puita. Myös lukuisia majavien kaatamia puita löytyi altaan laitamilta, samoin kuin lystikkäitä suippokärkisiä kantoja. Luontoa muokkaavana voimana majavat ovat melkoisia, sillä harva eläin onnistuu hukuttamaan laajoja alueita veden alle. 

Majavapadon yläjuoksulla maasto saattaa ajan myötä soistua ja veden alle jäävät puut kuolla pois. Alajuoksulla taas maasto kuivuu. Majavien kaatamien puiden tilalle aukeaa latvustoon aukkoja ja metsänpohja saa enemmän valoa. Näin aukkopaikoilla viihtyvät toisenlaiset kasvit, kuin varjossa.

Majava-altaan yläjuoksulla maasto oli varsin soista.
Suomessa asustelee harvinaisena euroopanmajava (Castor fiber) sekä istutusten myötä tänne kotiutunut kanadanmajava (Castor canadensis). Nämä kaksi lajia ovatkin ainoat nykyään elossa olevat majavat, sillä muut lajit ja suvut ovat aikojen saatossa kuolleet pois. Näitä keskikokoisen koiran mitoissa olevia eläimiä on jotenkin vaikea ajatella rottien ja hiirien sukulaisiksi, jyrsijöiksi. (Siitäkin huolimatta, että suuri osa nisäkkäistä on jyrsijoitä. Kuten esimerkiksi orava ka piikkisika.)

Majavapadolta lähtiessä reitti kulki tunnelmallisessa metsämaisemassa.

Vaikka majavia ei tällä luontoretkellä onnistuttu näkemään, oli retki Ryövärinkuopalle silti varsin onnistunut. Ja ehkä paikalle tulee joskus toiste hiippailtua iltahämärissä, mielessä toive tämän jännittävän eläimen kohtaamisesta.

-Lily

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti