keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Kaura-omenahyvät

Nam!

Tällä hetkellä suosiossa ovat yhä enenevässä määrin erilaiset raakaherkut, varsinkin makeat. Meillä tehdään raakakakkuja ja muita leivonnaisten raakaversioita säännöllisesti, samoin Annukan taloudessa. Vaan oletteko miettineet, että lähes jokaisessa ohjeessa suuri osa raaka-aineista tulee jostain kaukaa? Vähintään kaakaovoi tai kookosrasva on pakostakin tuontitavaraa, pähkinät samaten. 

Raakakekseiksi litistetyt versiot
matkalla kuivuriin.
Niinpä pohdimmekin vähän aikaa sitten, että onko mahdollista valmistaa vastaavia herkkuja täysin kotimaisista raaka-aineista. Annukka ehdotti, että miten olisivat kaura ja omena pääraaka-aineina... Joten pitihän sitä kokeilla! Näin syntyivät kaura-omenahyvät, kotimaisista herkuista valmistetut raakaherkut. 

Taikinasta saa myös maukkaita raakakeksejä kuivattamalla. Hapokkaat omenat tuovat herkkuihin kirpeyttä ja näin talvisaikaan (omien maustevarastojen huvettua) mausteena käyttämäni kanelin ja vaniljan voi korvata myös aromaattisilla mesiangervon kukilla. Gluteenittomia kaurahiutaleita käyttämällä herkut sopivat myös keliaakikoille ja muille gluteenitonta ruokavaliota noudattaville.

Kaura-omenahyvät
noin 12 kpl

2dl kaurahiutaleita
1 karkeaksi raastettu omena
2-3tl juoksevaa hunajaa
kanelia ja vaniljajauhetta
ja/tai mesiangervon kukkia

Kaurahiutaleita voit halutessasi hieman pyöräyttää blenderissä tai sauvasekoittimella hienommaksi, mukana saa tosin olla myös karkeampia sattumia. Itse hienonsin puolet hiutaleista ja sekoitin toisen puolen sellaisenaan joukkoon. Sekoita kaurahiutaleet ja omenaraaste. Lisää joukkoon hunaja ja sekoita huolellisesti. Mausta kanelilla ja vaniljalla, tai vaihtoehtoisesti kuivatuilla, hienonnetuilla mesiangervon kukilla. 

Pyörittele taikinasta pallosia, kierittele halutessasi vielä kaurahiutaleissa. Vaihtoehtoisesti voit hieman litistää pallosia ja kuivata kuivurissa tai 50-asteisessa uunissa (uunin luukku raollaan) raakakekseiksi.

--

-Lily

perjantai 23. tammikuuta 2015

Suklaista ihanuutta

Aina välillä mieli palaa jonkin vanhan paheen luokse. Minulle yksi tällainen paheiden keskittymä ovat makeat leivonnaiset. Niissä on jotakin todella houkuttelevaa ja vastustamatonta. Syönkin niitä esimerkiksi vieraspaikoissa käydessäni tai joskus reissun päällä. Vaikka nautinkin leivonnaisten mausta suuresti, huomaan kuitenkin, että kehoni ei ole niiden taivaallisuudesta samaa mieltä. Maha oikkuilee, olo on kehno ja hiilaripöhnä tuntuu ikävältä.


Tämä pikkuleipäresepti koettaa oikoa hieman pahimpia ongelmakohtia perinteisten leivonnaisten raaka-aineissa oman kehoni kannalta ajateltuna. Samalla resepti on kyllin makea ja rasvainen kuuluakseen helposti syntilistan kärkipäähän, mutta joskus elämässä on oltava pikkuleivän kokoisia paheita. Näitä meillä tehdäänkin siis silloin, kun kaipuu leivonnaisten perään on todella poltteleva. Kauniista pikkuleipäpurkista rakkaudella kaiveltu cookie onkin oivallinen kaveri teekupilliselle niinä arjen pieninä juhlahetkinä.



Cookies (gluteeniton)

110 g voita
1,5 dl palmusokeria/intiaanisokeria
0,5 tl suola
0,5 tl ruokasooda
0,5 tl vaniljajauhetta
2,5 dl mantelijauho
2 rkl psyllium
1 kananmuna
n. 1 dl pähkinöitä rouheena
n. 0,5 dl chiasiemeniä
n. 1 dl kaakaonibsejä

Vaahdota voi ja sokeri. Vatkaa joukkoon kananmuna. Sekoita jauhot, suola, sooda, psyllium ja vaniljajauhe toisessa kulhossa. Yhdistä kuivat aineet ja sokerivaahto, sekoita huolellisesti. Lisää mukaan pähkinät ja kaakaonibsit. Niiden tilalla/lisäksi voit käyttää myös esimerkiksi rusinoita tai muita kuivahedelmiä, siemeniä ja muita. Tee taikinasta pieniä nokareita leivinpaperille. Paista 200 asteessa noin kymmenisen minuuttia. Pikkuleivät leviävät paiston aikana ja niiden tulee jäädäkin hieman tahmeiksi rakenteeltaan.
 
Suklaisin terveisin,

-Annukka

keskiviikko 21. tammikuuta 2015

Kasviharrastajan kevätunelmia

Pikkuruinen kiivin taimi.
Näin päivien hiljalleen pidetessä heräilee itselläni kasviharrastus taas talvilevolta. Ensimmäiset siemenet pääsevät hiljalleen itämään ja huonekasveistakin tulee saksittua pistokkaita juurtumaan. Huonekasvit saavat samalla perusteellisemman suihkun ja pian myös uutta multaa ruukkuihin. 

Huonekasviharrastukseni on saanut uutta pontta nyt viime syksyisestä muutosta isompaan kotiin. Nyt on tilaa toteuttaa kasviunelmia vähän isomminkin!

Uudessa kodissa on myös parveke, joten ensi kesäksi pääsee monen vuoden tauon jälkeen suunnittelemaan myös parvekeistutuksia. Haaveilen erinäisistä hyötykasveista sekä monivuotisista luonnonkasveista... Oma pieni (villi)yrttimaa parvekkeella olisi aivan mahtava. 

Palstaviljelyä. Harkitsen vielä, lähtisinkö ensi kesäksi mukaan viljelemään...

Parvekeviljelystä minulla ei olekaan ehtinyt kertyä sen isommin kokemusta, joten kaikki hyvät vinkit otetaan ilolla vastaan! Onko teillä kokemusta villiyrttien parvekekasvatuksesta? Kuinka kasvattaa niistä mahdollisimman aromikkaita, onnistuuko? Entä talvettaminen ruukuissa?

Ihanan aromaattinen tilli pääsee myös ensi kesäksi parvekkeen yrttikokoelmiin.

Viidakkokirjeiden puolella keskityn varmasti huonekasvien kevääseen, joten voisin täällä Villikatajan blogissa kertoilla hieman hyötykasvi- ja parvekeprojekteistani. Näin tammikuun loppupuolella olen jo itse ruvennut suunnittelemaan ensi kesän viljeltäviä herkkuja. nyt kun minulla on viimein myös kasvivaloja, suunnittelin jo laittavani ensimmäisiä siemeniäkin itämään lähipäivinä.

Mahtuisikohan kesäkurpitsakin parvekkeelle?

Koska aina välillä saan pyyntöjä ja toiveita kasvien salojen aukomisesta, jaan tänä vuonna kanssanne itse hyväksi havaittuja vinkkejä, niksejä ja ideoita. Aloitetaanpa kasvikoulu siis listaamalla kasviharrastajan ajankohtaisia...

Tammikuussa

  • saa aloittaa jo puutarha-/parveke-/ikkunalautaviljelyn suunnittelua
  • kannattaa tarkistaa, vaatiiko jokin suunnitelluista kasveista pitkän esikasvatuksen
  • saa selailla siemenkauppojen valikoimia
  • käynnistyy tyhjien vessapaperi- ja talouspaperihylsyjen jemmaaminen
  • ensimmäiset siemenet voi jo laittaa itämään kasvilamppujen alle


Helmikuussa kylvöt ja muut mukavat kasvipuuhat jatkuvat: silloin muun muassa askarrellaan itse taimiruukkuja kerätyistä pahvihylsyistä ja laitetaan jo siemeniä multaan!

-Lily

perjantai 16. tammikuuta 2015

Taaperoretkeilyä

Joskus viime vuoden puolella kirjoittelin lapsista, luonnossa liikkumisesta ja luonnosta vieraantumisesta täällä. Aihepiiri on itselleni hyvin ajankohtainen, onhan kotonamme paitsi kaksi retkeilyintoista aikuista, myös 2,5-vuotias tomera taapero.

Meille luonnossa retkeily on luonteva osa arkeammme. Olemme käyneet niin sieni- kuin marjaretkillä, paistaneet laavulla makkaroita ja yöpyneet teltassa. Lapsen kanssa on tehty ihan niitä samoja juttuja kuin aiemminkin, lapsen tahtiin sovellettuna. Muistan, miten monet metsäreissut ovat taittuneet kantorepussa, miten olen imettänyt lasta keskellä metsää kannolla istuen tai miten lapsi on reippaasti kävellyt pitkälti toista kilometriä metsäpoluilla nuotiopaikalle päästäkseen. Ei retkeilyn tarvitse olla hankaa lapsen kanssa! Tärkeintä on etukäteen valmistautuminen ja oikea asenne.

10 kk ikäisen kanssa Leivonmäen kansallispuistossa. Kuva: Pekka Savolainen.
Kesän siintäessä vielä kaukana, olemme alkaneet jo suunnitella ensi kesän lomaretkiä. Mikäs sen parempaa puuhaa olisikaan, kuin pakkasen paukkuessa tarkastella karttoja tai lukea kuvauksia mielenkiintoisista retkikohteista!

Suunnitelmissamme on ainakin alustavasti tehdä yksi yöpymisretki johonkin läheisistä kansallispuistoista. Tähtäimessä on myös yksi pidempi reissu ensi kesälle. Helppoutensa takia olemme parhaillaan kallellaan kanoottiretken suuntaan. Olemme käyneet itse useamman kerran Koloveden kansallispuistossa melomassa ja soutamassa, joten se tuntuisi kohteena mukavan tutulta. Koska meillä on itsellämme kanootti, on lapsemme tottunut jo moisen kyydissä lyhyempiä päiväretkiä tekemäänkin.


Vaikken mikään eräopas tai taaperoretkeilyn konkari olekaan, muutaman tärkeimmän jutun minäkin osaan ylös koota:

Suunnittele. Olipa haaveena yön yli retki laavulle, pieni eväsretki nuotiopaikalle tai luontopolun kiertäminen, valmistele retki järkevästi. Tutustu maastoon karttojen avulla, tee kyllin löyhä aikataulu ja suunnittele tavaralistat järkevästi. Kaikkeen kannattaa varata ylimääräistä aikaa, eikä kiireelle kannata antaa jalansijaa. Pohdi myös, mitä tehdään jos lapsi uuvahtaa matkalla tai jotakin sattuu.

Nelikuinen kantorepussa sieniretkellä
Varustaudu. Retken suunnitteluvaihe antaa hyvän kuvan siitä, mitä matkaan kannattaa pakata. Parin tunnin päiväretkelle pakataan mukaan eri asioita kuin yön yli kestävälle matkalle. Erityisen tärkeää on valita päälle säähän ja maastoon sopivat vaatteet sekä tarvittaessa vaihtovaatteet. Mikäli lapsi ei jaksa vielä itse kävellä, kannattaa pohtia myös mikä kantoväline toimisi parhaiten juuri hänen kantamiseensa maastossa. Meillä käytössä oli esimerkiksi eniten Manduca -kantoreppu.

Eväät ovat yksi tärkeimmistä onnistuneen retken elementeistä. Itse en lähde edes tunnin, parin sieniretkelle lapsen kanssa ilman jonkinlaisia eväitä. Lapsista ei koskaan tiedä, milloin nälkä tai jano iskee, joten eväiden mukana kantaminen voi pelastaa koko retken.

Yöretkellä myös esimerkiksi taskulamppu ja erilaiset otsalamput tulevat tarpeen. Jos yövyt teltassa, valitse sopiva malli ja sään mukaiset makuupussit ja -alustat kaikille osallistujille. Harjoittele myös etukäteen teltan pystyttämistä kotona, mikäli malli on sinulle vieras.

Usein tarpeellisia varusteita ovat myös puukko ja tulentekotarpeet. Jos näiden käyttö on itselle epävarmaa, retkitaitoja voi ja kannattaakin ehdottomasti opetella ja harjoitella ennen tosipaikkaa. Retkivarustukseen kuuluvat myös aina ensiapukamat.

Päiväunet kesäkeleillä repussa. Kuva: Pekka Savolainen
Varaudu ja varoita. Luonnon kunnioittaminen ja sen vaarallisuuskin ovat tulleet retkillämme esille ilojen lisäksi. Taaperomme tietää, että luonnossa on monia myrkyllisiä juttuja, joita ei saa laittaa suuhun. Marjoja ja muita ei suuhun laiteta ilman lupaa ja jos ei lajista ole täyttä varmuutta, kysytään aina isältä tai äidiltä.

Tappavan myrkyllinen myrkkykeiso
Matkoilla on tullut vastaan myrkkymarjojen lisäksi äkkijyrkkiä kallioseiniä, kyykäärmeitä ja monia muita vaaranpaikkoja. Niihin on otettu tiukka, mutta rauhallinen ote. Luontoa ei pidä pelätä, mutta sitä tulee kunnioittaa. Metsässä täytyy aina liikkua aistit avoimina ja seurata ympäristöään. Retkellä täytyy myös muistaa opettaa lasta toimimaan esimerkiksi nuotion lähellä tai puukon kanssa.

Vanhemman tehtävänä on etukäteen muistuttaa retken säännöistä, pitää lasta tiukasti silmällä maastossa ja tarvittaessa antaa ensiapua pahimman sattuessa. Ensiaputavaroiden lisäksi kannattaakin retkeilijän pakata mukaansa myös taidot käyttää niitä.

Pieni päiväretki jättiläiskuusi Rainerille viime kesänä
Nauti. Retkien tarkoitus on olla rentouttavia elämyksiä, ei pakkopullaa hampaat irvessä. Jos parin päivän vaellus saa kengät hiertämään ja ohimosuonet punoittamaan, tyydy pienempiin retkiin. Tärkeintä on lähteä ulos ja mennä luontoon, kukin omien mahdollisuuksiensa mukaan. Kokeile heti huomenna. Mene lapsen kanssa leikkipuiston sijasta kiipeilemään lähimetsän kiville, ihmettelemään järven jäätä tai vaikkapa tekemään nuotiotulet.

Elämysten ei tarvitse olla isoja ollakseen mieleenpainuvia. Meillä muistellaan edelleen toissakesänä löytynyttä leppäkerttua, jonka annoin kiipeillä vuorotellen omilla ja lapseni käsillä. Lopulta leppäkerttu lensi karkuun. Lapsi osaa edelleen kuvailla tapahtuneen eläväisesti ja mainitsee aina hymyillen, miten leppäkertun kintut kutittivat. Aikuiset tahtovat unohtaa, miten pienistä asioista onkaan lopulta kyse tärkeissä jutuissa.


Meidän perheemme jää suunnittelemaan kevään ja kesän retkiämme, mutta palaan asiaan varmasti retkiraporttien muodossa myöhemmin! Antoisia retkeilypäiviä myös muille!

-Annukka


Linkkejä:

Luontoon.fi: Vinkkejä eri vuodenaikoina retkeilyyn lasten kanssa

Yle.fi: Lasten kanssa luontoon retkeilemään ja vaeltamaan

Retkipaikka: Loputtomasti kiehtovia retkikohteita ympäriä Suomea. Täältä on helppo löytää läheltä itseään lapsillekin sopivia päiväretkikohteita.

tiistai 13. tammikuuta 2015

Hitaammin, lempeämmin


Uusi vuosi on tapana aloittaa aina erinäisin lupauksin, joista suurin osa liittyy oman elämänlaadun parantamiseen tavalla tai toisella. Varsin usein uuden aloittamisen into kantaa ensimmäiset viikot, mutta viimeistään maaliskuuhun mennessä uutuudenhohto on jo karissut ja useimmiten asiat ovat palanneet kutakuinkin samalle mallille, kuin ennenkin. 


Minä lähden usein mielelläni näihin "uusi vuosi, uusi elämä" -haasteisiin mukaan. Ongelmia syntyykin siinä vaiheessa, kun into laantuu ja tapahtuu ensimmäisiä herpaannuksia. Niinpä tänä vuonna tein päätöksen: suuntaan uuden vuoden intoiluni siihen, että suhtaudun itseeni lempeämmin, ainakin yritän parhaani mukaan.


Mitä siitä, jos tammikuun puolessa välissä en jaksakaan enää lähteä joka päivä lenkille? Tai ison salaattikulhollisen sijaan tuleekin syötyä sipsejä? Seuraavan kerran, kun uljas uudenvuodenpäätös ottaa hetkellisesti takapakkia, niin pysähdy. Hyväksy se, että sinusta ei yhdessä tai kahdessakaan päivässä tule automaattisesti yli-ihmistä. Ole lempeä itsellesi. Totea, että tällä kertaa suunnitelmasi ei mennyt niin kuin olit ajatellut, mutta se ei tarkoita sitä, ettet voisi ensi kerralla valita toisin.


Kohtele itseäsi samoin, kuin kohtelisit sinulle läheisiä, rakkaita ihmisiä. Kannusta, älä soimaa.

Haastankin nyt teidät lukijat mukaan lempeämpään vuoteen: tee päätös itsesi ystävällisemmästä kohtelusta. Jos haluat, voit jakaa omia onnistumisiasi ja epäonnistumisiasi sanoin ja kuvin tämän postauksen kommenteissa ja/tai fb-sivulla. Vertaistuki kun on hyvä kannustin! Pienenä porkkanana lupaan jakaa kaikille osanottajille jotain pientä mukavaa loppuvuodesta.


Tehdään vuodesta 2015 itsellemme ja läheisillemme mahtava!

-Lily



P.S. Mihin elämänparannusjuttuun sitten itse hairahduin tänä vuonna? No, lähdin mukaan vesihaasteeseen ja pyrin juomaan 2-3 litraa vettä joka päivä. Joinain päivinä olen onnistunut, toisina taas en. Mutta en ota siitä liikaa stressiä...

keskiviikko 7. tammikuuta 2015

Paahdettuja manteleita

Joulu mielletään perinteisesti ajaksi, jolloin on tapana ahmia itsensä täyteen kaikenlaisia herkkuja vailla omantunnon pistoksia tai huolia huomisesta. Kesän raskaiden murheiden ja syksyn väsymyksen jälkeen halusin siivota ruokavaliotani ja minusta tuntui siltä, etten kaivannut joulunakaan oikeastaan perinteisiä herkkuja. Niinpä lomani sujui melkoisen normaalilla ruokavaliolla. Herkuttelua varten tein piparimaustettua raakasuklaata sekä paahdettuja manteleita. Etenkin jälkimmäiset osoittautuivat niin suosituiksi muidenkin keskuudessa, että ensi kerralla niitä täytynee tehdä reilusti enemmän.

Mantelit sopivat myös mihin tahansa herkkuhetkiin, joten niitä voi hyvin tehdä esimerkiksi leffaevääksi tai vaikkapa kaveriporukan peli-iltaan naposteltaviksi.



Hunajamantelit

2-3 dl kuorimattomia manteleita
2 rkl hunajaa
2 rkl vettä
2 tl makadamiaöljyä
1/2 palmu/intiaanisokeria
1/2 tl suolaa
1-2 tl kanelia

Levitä mantelit uunipellille ja paahda niitä uunissa 225 asteessa. Paahtaminen vie aikaa noin 5-12 minuuttia, uunista riippuen.  Kannattaa pysytellä lähistöllä ja tsekkailla, että mantelit eivät pääse palamaan. Paahtuneet mantelit ruskistuvat hieman ja tuoksuvat ihanalta.

Mittaa kattilaan hunaja, vesi ja öljy ja ne kuumennetaan. Kun neste alkaa kiehua, lisää joukkoon paahdetut mantelit. Näitä kiehutellaan noin kymmenisen minuuttia tai kunnes valtaosa nesteestä on kadonnut. Sekoita sokeri, kaneli ja suola lautasella. Kippaa manteleita pieni annos kerrallaan  seokseen, pyörittele ja nosta tarjolle/puhtaaseen purkkiin.

Savumantelit

2-3 dl kuorimattomia manteleita
2 tl öljyä
2 tl savuaromia
1 tl savupaprikaa
1/2 tl merisuolaa
1/4 tl mustapippuria
ripaus chiliseosta ja valkosipulia jos näistä tykkäät

Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Sekoita mausteet huolella ja pyörittele mantelit niissä. Jos koemaistelet manteleita tässä vaiheessa, ota huomioon, että maut loivenevat jonkin verran paiston aikana. Levitä mantelit ohueksi kerrokseksi uunipellille ja paista noin puolisen tuntia.

Iloisia herkutteluhetkiä!

-Annukka