maanantai 23. helmikuuta 2015

Suklaapatukoita raakana

Rakas ystäväni tuli käymään viikonloppuna. Olimme sopineet, että joululahjojen vaihtelun sijasta annamme toisillemme aikaa. Niinpä sovimme kiireettömästä päivästä, jonka aikana tekisimme kaikkea kivaa ja olisimme yhdessä. Olemme molemmat myös raakaherkkujen ystäviä, joten viikonloppuun kuuluivat lähes sanattomasta sopimuksesta raakakestit. Yhtenä osiona herkkulistalla olivat suklaapatukat.

Testasin näitä ensimmäisen kerran Pyhäinpäivän tienoilla, kun illat olivat hämäriä, ja mieli teki jotakin makeaa. Resepti herkutteluun löytyi Detoxinista -sivulta. Seurasin ohjeistusta melko uskollisesti, tehden lähinnä pieniä säätöjä raaka-ainemääriin ja ulkonäköön. Nyt vasta kuitenkin muistin jakaa reseptin teillekin.



Suklaapatukat

Karamellipohja
1 dl cashew-voita (Meillä moista myi esimerkiksi Punnitse ja säästä)
1 tl hunajaa
1 tl kookosjauhoja
ripaus suolaa

Karamellitäyte
10 pehmeää taatelia
2 tl cashew-voita
ripaus suolaa
1/2 dl vettä

Kuorrutus
1 1/2 dl kaakaomassaa
1 tl kookosöljyä
(1/2 tl hunajaa)

Tee ensin pohja sekoittamalla ainekset tasaiseksi massaksi. Levitä leivinpaperille noin 1,5-2 sentin paksuiseksi ja suorakaiteen muotoiseksi levyksi. Laita levy pakkaseen jähmettymään. Sekoita sen jälkeen karamellitäyte: hienonna taatelit, lisää voi ja muut ainekset ja blendaa sileäksi.

Levitä karamellitäyte keksipohjan päälle ja työnnä koko komeus takaisin pakkaseen. Anna jäähtyä puolisen tuntia. Sillä välin voit valmistaa suklaakuorrutuksen sulattamalla kaakaomassan ja kookosöljyn vesihauteessa. Jos et ole tottunut raakasuklaan voimakkaaseen makuun, voit halutessasi lisätä hieman hunajaa makeutta tuomaan. Tarkista siis kuorrutuksen maku ennen kuin valat sen keksipohjan ja täytteen päälle.

Ota pohja pakkasesta ja leikkaa siitä noin sormen paksuisia tikkuja. Levittele suklaakuorrutus tikkujen päälle. Itse raastoin sulan suklaan päälle vielä hieman kaakaomassaa hipuiksi. Pakasta vielä noin vartti ja nautiskele!

-Annukka



perjantai 20. helmikuuta 2015

Hyvyyttä


Joskus elämä tuntuu raskaalta ja hankalalta. Mikään ei tahdo onnistua, kaikkialla on kivuliaita särmiä. Ratkaisut koskevat tai niitä ei ole. Hengittäminen on vaikeaa, ja itku kuristaa kurkkua. Sisällä asuu tumma möykky, joka ei tahdo lähteä pois.

Aina näinä hetkinä elämässäni joku on tehnyt jotakin. Usein se on ollut tuttu, joskus tuntematon. Välillä se on ollut oikeaan aikaan annettu halaus, välillä koskettavia sanoja. Toisinaan joku on kirjaimellisesti taluttanut minua eteenpäin silloin kun olisin tahtonut vain jäädä maahan makaamaan. Joskus minulle on soitettu sinnikkäästi silloinkin, kun luulin että tahdoin koko maailman pysyvän poissa.

Läsnäoloa. Apua. Rakkautta. Välittämistä.

Se pieni tunne siitä, että minulla on merkitystä ja muut tahtovat auttaa.
Se on välillä aivan hurjan tärkeää.


Viime vuosi oli minulle todella raskas, mutta selvisin siitä. En yksin, en ilman apua. Tänä vuonna tahdon pitää huolta itsestäni ja antaa itselleni mahdollisuuden toipua. Yksi askel siihen on se, että annan hyvän kiertää.


Auttaminen on voimakasta. Se voi muuttaa jonkun toisen elämän, koskettaa tärkeänä hetkenä ja muistuttaa, ettemme ole yksin. Se antaa myös auttajalle voimaantumisen tunteen. Minä voin vaikuttaa, minä voin muuttaa asioita. Edes pieneltä osin.

Niinpä minä autan siellä, missä voin. Koetan tehdä jotakin omalta pieneltä osaltani. Kun pohdin tätä pääni sisällä, tajusin, että ehkä voin laajentaa tätä piiriäni. Ehkä voin houkuttaa mukaan jonkun toisen, saada jonkun tekemään jotakin kanssani. Ehkä me yhdessä voimme tehdä taas pienen hitusen enemmän.

Joten minä pyydän teitä kaikkia tänä vuonna mukaamme tekemään hyvää. Sellaista, mihin teillä on mahdollisuus ja voimavaroja käydä omassa elämässämme. Käymään kahvilla naapurin yksinäisen kanssa, nostamaan maahan pudonneen roskan, luovuttamaan verta, kuuntelemaan tarinoita pulppuavaa lasta, antamaan rahaa hyväntekeväisyyteen, yllätysleipomaan työkavereillenne, osallistumaan yhteisiin talkoisiin, halaamaan halausta vailla olevaa. Mitä se sitten ikinä teille onkaan ja mikä tuntuu hyvältä. Pientä tai isoa, sillä ei ole merkitystä.

Mukaan matkalle hyvyyttä etsimään tahdomme haastaa kaikkien teidän tätä lukevien lisäksi erikseen muutaman blogin:

Äitien tiedot, isien taidot
Kotikemistin pieni paja
Elämän saippuakuplia

-Annukka

PS. Postauksen kuvina ovat lapaset, jotka neuloin viime viikolla iltapuhteinani Hope ry:n lapaskampanjaan.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Helmikuu, sairaskuu?

Helmikuinen heräteostos, kaaripapinkaura (Billbergia x windii).

Minun helmikuuni on kulunut lähinnä vuoteessa ja sohvalla loikoen. Eikä hyvällä tavalla, vaan sitkeän influenssan kourissa. Päivät ovat pitäneet sisällään kuumeilua, tukkoisuutta, kurkkukipua sekä lukemattomia teepannullisia, tinktuuroita, eteerisiä öljyjä, höyryhengitystä ja kaikkia keksimiäni poppaskonsteja taudin taltuttamiseksi. Toki tautia on taltutettu myös flunssalääkkein. Ja lepäämällä sen, mitä levoton mieli on sallinut. 

Eteeriset öljyt voivat tuoda helpotusta nuhakuumeisille.

Olen niitä ihmisiä (mikäli se jollekulle ei ole jo käynyt selväksi), joiden on kovin vaikea hidastaa tahtia ja levätä toimettomana, vaikka keho sitä vaatisikin. Vielä vaikeampaa tämä hidastaminen tietysti on silloin, kun päällä ei ole akuutti fyysinen sairaus, joka pakottaa pysähtymään. Viimeisen vuoden aikana olen harjoitellut tietoista läsnäoloa ja omien voimavarojen kuulostelua hieman herkemmällä korvalla. 

Alkuvuoden upea kirjalöytöni on onneksi myös kaunista katseltavaa upeine kuvineen:
niitä kelpaa kuumeisena selailla, vaikka tekstien lukemiseen ei jaksaisikaan keskittyä...

Voisi kuvitella siis, että sairasajan lepääminen olisi helpottanut harjoituksen myötä. Mutta eipä olekaan: jokaiselle päivälle löytyy jotain tekemistä, jota mieli mieluusti haluaisi puuhata. Keho vain on hieman eri mieltä. Niinpä teen mitä jaksan, koetan pitää paljon, paljon (tee)taukoja ja yrittää ottaa mahdollisimman rennosti. Siksipä minusta ei täällä blogin puolellakaan ole kuulunut paljoa, vaikka mielessä pyöriikin kiinnostavia postausaiheita.

Toisilta rentoutuminen tuntuu sujuvan ihan luonnostaan!

Kuinka te rentoudutte ja keräätte voimia sairastaessanne? Onko muilla samanlaisia 'ongelmia' pelkän olemisen ja kehon tarvitseman levon kanssa?

-Lily

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Lähiruokaa metsästämässä

Lähiruoka on ollut viime vuodet kovassa nousussa. Suomalaiset ovat kokeneet aina tärkeäksi tukea oman alueensa tuotantoa. Jatkuvasti globaalistuvassa maailmassa lähellä tuotettu on koettu myös kannanottona jatkuvasti laajenevaa ja harvempiin käsiin keskittyvää ruokatuotantoa kohtaan. Siinä missä esimerkiksi luomuruoalle on olemassa tarkka määritelmä ja sertifikointijärjestelmä, lähiruokaa ei voida paketoida samalla tavalla yksiselitteisesti tiettyihin kuoriin. Mitä se siis edes on?

Lähiruokaa?
Lähiruoan määritelmä itsessään ei ole mitenkään helppo, selkeä tai yksinkertainen. Lähtökohtaisesti lähiruoan ajatellaan olevan paikallista tai paikallisesti tuotettua ruokaa. Siihen yksimielisyys yleensä loppuukin. Tiukimmillaan lähiruoan saatetaan katsoa olevan vain tuottajalta suoraan ostettua ruokaa tai vahvasti paikallisen identiteetin omistavaa ruokaa. Usein lähiruokaan yhdistetään myös puhtaus sekä luomustatus. Toisaalta myös teollisessa prosessissa pitkälle jalostetut tuotteet voidaan ajatella lähiruoaksi.

Ei ole myöskään mitenkään itsestäänselvää, miten lähellä on "lähellä". Toisissa määritelmissä katsotaan kaiken Suomessa tuotetun ruoan olevan meille lähiruokaa, toisissa vain lähikuntien tuotanto on lähiruoan kriteerit täyttävää. Yleisesti lähiruoan katsotaan olevan tuotantoa, joka hyödyntää oman alueensa raaka-aineita ja tuotantopanoksia. Tämä puolestaan edistää alueen taloutta ja työllisyyttä, katsottiinpa alueeksi sitten koko maamme tai vain Keski-Suomi. Lähiruoan eduksi voidaan laskea myös eettisyys. Suomessa monet asiat ympäristövastuullisuudesta aina työntekijöiden oloihin ovat paremmin kuin muualla maailmassa, vaikka petrattavaa toki löytyy meiltäkin.

Ei olekaan ihme, että lähiruoka herättää voimakkaita tunteita ja kummastuttaakin ihmisiä. Viime viikonloppuna Japa ry. järjesti Jyväskylässä lähiruokaa luotaavan teemapäivän Tule hyvä soppa. Aamusta iltapäivään kestäneessä tilaisuudessa tutustuttiin Äijälän tilalla lähiruoan eri puoliin. Seminaarissa pohdittiin, voiko maailmaa muuttaa syömällä ja mitä merkitystä lähiruoalla eri ihmisille on. Itse pääsin liittymään seuraan lounaan tienoilla. Paikalla olikin runsaasti väkeä, ja tunnelma oli iloisen innostunut.

Työpaja käynnissä
Lounaan jälkeen alkoivat aamupäivän keskustelujen vastapainoksi käytännönläheiset työpajat. Aikataulut osoittautuivat alunperin ilmoitettuja tiukemmiksi, joten kiirettä piti. Onneksi väki oli ripeäliikkeistä ja aihepiiristä kiinnostunutta, joten solahtaminen osaksi työpajoja sujui hyvin. Hakolan tila esitteli vehnänjyvän matkaa spagetiksi, Japan pisteellä pelattiin ympäristövaikutuspeliä ja minä pidin Villikatajan villiruokapistettä. Toiveiden mukaisesti pisteellä käytiin läpi yrttien käyttöä omassa keittiössä sekä kokkailtiin niin lähivetoista raakaruokaa sekä yrttidippiä. Siinä sivussa käytiin mielenkiintoista keskustelua yrteistä ja niiden mahdollisuuksista tällä alueella.


Päivä oli itselleni antoisa ja törmäsin tiimellyksen keskellä myös moniin tuttuihin. Harmillista oli ainoastaan se, etten ehtinyt kuluttaa aamupäivää paikan päällä kuuntelemassa puheenvuoroja ja alustuksia aihepiiristä! Toivon hurjasti, että Keski-Suomen ruokaketjun kehittämisstrategian tavoitteet tulevat tulevina vuosina toteutumaan. Lisääntynyt lähiruoan määrä ja sen hyödyntäminen myös kunnissa ja julkisella sektorilla, yrittäjyyden tukeminen sekä ruoan tuominen laajemmin osaksi kulttuuri- ja matkailupalveluita ovat kaikki hyviä ajatuksia. Toivottavasti ne myös konkretisoituvat tulevaisuudessa!

-Annukka

---

Linkkejä:

Lisää lähiruoan määritelmiä, sen vaikutuksia ja tutkimustietoa löydät esimerkiksi Ari Paloviidan Japa ry:lle tekemästä lähiruokaselvityksestä.

Keski-Suomen alueen ruokapiirejä löydät täältä.

Lähiruoka Keski-Suomessa löytyy myös Facebookista.

Keski-Suomen ruokaketjun kehittämisstrategia vuosille 2014-2020 löytyy puolestaan täältä.

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Valoa!

Mehiläisvahakynttilöiden valmistukseen ei montaa tarviketta kulu: vahalevy,
sydänlankaa ja keittiöveitsi. Saksilla on näppärä vielä leikata langasta sopivan
pituinen pätkä.

Tänään vietetään kynttilänpäivää. Sen kunniaksi innostuin kuvailemaan teillekin pienen ohjeistuksen mehiläisvahakynttilöiden valmistamisesta. Tiedättehän, niistä ihanista vahalevyistä rullatuista kynttilöistä, joita harmillisesti tuntuu olevan todella vaikea nykyään saada mistään? 

Mehiläisvahakynttilän
tunnelmallinen valo.
Mehiläisvahakynttilät palavat kauniisti, tuovat mukavaa luonnollista tuoksua huoneeseen, eivätkä sisällä turhia ylimääräisiä raaka-aineita. Lisäksi mehiläisvaha on kynttiläraaka-aineena varsin ekologinen verrattuna vaikkapa öljynjalostuksen sivutuotteeseen parafiiniin tai palmuöljystä valmistettuun kasviperäiseen steariiniin.

Pienen epäröimisen jälkeen ratkaisin saatavuusongelman tilaamalla Lahtisen Vahavalimolta nipun mehiläisvahalevyjä sekä kynttilänsydänlankaa. Etukäteen vähän jännitin kynttilänvalmistusta, vaikka periaate onkin varsin yksinkertainen. Jännitys oli täysin turhaa, sillä juuri tämän helpommaksi ei askartelu juuri voi mennä. Lisäksi mehiläisvahalevyistä voi muotoilla monia eri mallisia kynttilöitä:  pitkiä, lyhyitä, paksuja, ohuempia, alaspäin leveneviä, pieniä tuikkukipoissa poltettavia... 

Vahalevyn voi puolittaa monella eri tavalla: vaakasuunnassa, vaakasuunnassa
vinoon, pystysuunnassa, pystysuunnassa vinoon...

Mehiläisvahalevyn puolitus onnistuu parhaiten isolla leipäveitsellä leikkuulaudan päällä. Kokeilin alkuun keittiösaksia, mutta levystä irtoava vaha jumitti ne melko pian. Kun olet leikannut levyn haluamasi mallisiksi paloiksi, pätki kynttilänsydänlangasta hieman kynttiläsi pitkää sivua pidempi pätkä. Muutama sentti riittää mainiosti.

Kynttilänsydänlanka tarttuu kevyesti painelemalla levyn pintaan.

Jätä aikomaasi sytytyspäähän levyn reunan yli menevä pätkä (esimerkiksi vinoon leikatussa levyssä tämä on levyn kapeampi pää) ja painele lanka kevyesti reunan tuntumaan (joka on siis vinoon leikatussa levyssä levyn suora reuna). Taita levy napakasti langan yli. Tässä vaiheessa ei haittaa, vaikka reuna hieman repeilisi tai kääntöjälki näyttäisi omaan silmään epätasaiselta: rullauksen aloituskäännöstä voi muutaman kierroksen ajan huoletta muotoilla painelemalla levyä sormien välissä ja alustaa vasten, sillä tämä osuus jää kuitenkin valmiin kynttilän sisään. 

Kynttilän rullaus alkutekijöissään.

Jatka levyn rullaamista napakasti, hieman alustaa vasten painaen. Ei hätää, levyn  kaunis kennokuviointi ei kevyestä painamisesta pilaannu. Huolehdi siitä, että rullaat koko kynttilän pituudelta tasaisesti siten, että kynttilän alareuna on joka kierroksella yhtä korkealla. Jos rullaat suoraan leikatusta levystä kynttilää, niin sama pätee tietysti myös yläreunaan, vinoon leikatusta vahalevystä taas on tarkoituskin tulla yläreunasta pikku hiljaa alaspäin levenevä.

Huolehdi, että rullauksen aikana kynttilän (ala)reuna pysyy tasaisena.

Kun olet päässyt rullauksessasi levyn loppuun, sinulla onkin jo käsissäsi valmis mehiläisvahakynttilä. Sekä ihanasti mehiläisvahalta tuoksuvat kädet! Ei kovin vaikeaa, vai mitä? 

Yhdestä vahalevystä valmistuu kaksi pitkää kynttilää tai
vaihtoehtoisesti kaksi lyhyempää. Tai useampi pikkukynttilä.

Kuvan kynttilöihin on käytetty yhteensä kolme mehiläisvahalevyä, joskin yksi pitkistä pystysuoraan leikatuista kynttilöistä sekä vinoon vaakasuorana leikattu lyhyempi kynttilä ovat aiemmalta askartelukerralta ja siis kuvassa mukana vain rekvisiittana... 

Seuraavaksi onkin mainio hetki sytyttää muutama omatekoinen kynttilä ja käpertyä sohvan nurkkaan hyvän kirjan ääreen. Vietetäänhän tänään kynttilänpäivän lisäksi myös hyvää lukurauhan päivää.

-Lily

--

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Tuoksuja tulvillaan

Minä en ole koskaan pitänyt suuremmin synteettisistä tuoksuista. Tiedättehän, niistä voimakkaista hajuista, joita esimerkiksi nykyisin kaikki pyykinpesuaineet, siivoustuotteet ja ilmanraikastimet on tungettu täyteen. Ne tuntuvat pieninäkin määrinä käytettyinä aivan hurjan voimakkailta. Kirpputorilta lapselle vaatteita katsellessa on täytynyt aina välillä laskea lupaava vaatekappale käsistä, kun tuoksu on hyökännyt vasten kasvoja. Tunnelma on aivan huumaava. Miten joku voi työntää noin paljon hajusteita pyykkiinsä ja vielä pukea sen päälleen? Asiaan varmasti vaikuttaa sekin, että mitä vähemmillä hajusteilla on itse tottunut olemaan, sitä vahvemmin pienetkin määrät tuntuvat omassa nenässä.

Eteeriset luomuöljyt ovat hyvä tuoksujen lähde
Toisaalta tuoksuilla on minullekin oma vahva merkitystä. Ne ovat hurjan tärkeitä. Tuoksumuistimme esimerkiksi toimii usein pelottavan tehokkaasti. Nuuhkaus tietystä kasvorasvasta palautti minulle elävästi mieleen ensimmäisen oman asuntoni kaikkine yksityiskohtineen. En ollut edes tiennyt muistavani sitä kaikkea ennen kuin tuoksu vei minut takaisin niihin päiviin. Joskus huomaan myös kaipaavani tiettyjä tuoksuja. Mausteinen piparitaikina kuuluu yhdessä kuusen kanssa erottamattomana jouluun, lämpimän voimakas männyntuoksu aurinkoisiin kesäpäiviin kotiseuduillani.

Tuoksuilla on myös käytännöllinen puolensa. Itse käytän esimerkiksi eteerisiä öljyjä myötäilemässä tai muokkaamassa mielialaani. Ollessani kovin voimaton ja apea, saatan piristää itseäni rakastamillani sitrustuoksuilla. Väsyneenä saatan rentouttaa itseäni lisää vaikkapa laventelilla tai piristää piparmintulla.

Omaperäisten tuotenimien sarjamme jatkuu
Jotkin käytännön tilanteet myös vain yksinkertaisesti vaativat hieman ylimääräistä tuoksua. Meillä kylpyhuoneessa sijaitsevat sekä lapsen potta että kissojen vessat, joten tuoksumaailma ei ole aina miellyttävimmästä päästä. Koetin selailla netistä, mitä kaupan ilmanraikastimia ekompia ratkaisuja on tarjolla. Erilaiset eteerisistä öljyistä sekoitetut huonetuoksut tulivatkin pian tutuiksi, mutta totesin ne niin yksinkertaisiksi tehdä itse, ettei tarvetta niiden ostamiselle ollut.

Huonetuoksu

(1 tl vodkaa tai muuta vahvaa alkoholia)
1 dl vettä
5-20 tippaa eteeristä öljyä. Tarkista tuoksu välillä ja lisää tarvittaessa.

Mittaa aineksen suihkepulloon ja sekoita. Siinä se sitten olikin. Simppeliä, eikö?

Vesi ja eteerinen öljy eivät sekoitu keskenään, vaan kerrostuvat pullossa. Voit joko sekoittaa pulloa aina ennen käyttöä tai lisätä mukaan alkoholia.



Voit tehdä sekoituksen esimerkiksi suosikkituoksustasi tai tehdä erilaisia sekoituksia. Toiset tahtovat valita tuoksut sen mukaan, mihin käyttötarkoitukseen ne tulevat. Kylpyhuone raikastuu esimerkiksi teepuuöljyllä tai neilikalla, kun taas makuuhuoneessa toimivat paremmin rentouttavat ja rauhoittavat öljyt, kuten laventeli. Keittiön voimakkaiden aromien vastapainona toimivat hyvin erilaiset sitrukset tuomassa raikkautta.

Tuoksujen sekoittaminen on antoisaa, mutta myös yllättävän haastavaa puuhaa. Itsekin olen sekoitellut useita kertoja kosmetiikkaa varten tuoksuja ja yllättynyt yhtä lailla välillä todella kehnoista tai upeista yhdistelmistä. Sekoittelussa auttaa, kun ymmärtää hieman tuoksujen toimintaa ja periaatteita. Niihin voi tutustua esimerkiksi täällä. Netti on myös väärällään erilaisia valmiita sekoituksia, joten riittää, kun kirjoittaa hakukoneeseen toivomansa tuoksutyypin ja suorittaa haun.

Tuoksuvia hetkiä kaikille!

-Annukka

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Kemikaalisoppaa lapsille ja lapsellisille

Kemikaalikimara-blogia pitävä kemiantekniikan diplomi-insinööri Anja Nystén on kirjoitellut jo pitkään ympäristömme kemikalisoitumisesta ja siitä, millaisia ongelmia tämä voi meille aiheuttaa. Fyysinen ympäristömme koostuu toki käytännössä kokonaan erilaisista kemiallisista aineista, vaikka asuisimme yksinämme keskellä aarniometsää. Modernissa ympäristössä meidät on kuitenkin ympäröity sadoilla uusilla kemiallisilla yhdisteillä. Niitä löytyy niin ruoasta, vaatteista, kosmetiikasta kuin lasten leluistakin. Osa niistä voi olla meille hyödyllisiä tai vaikuttaa meihin neutraalisti. Ongelmaksi muodostuu kuitenkin se jatkuvasti kasvava kemikaalien ryhmä, joka vaikuttaa niin meihin itseemme kuin luontoon ympärillämme haitallisesti. Seurauksista saamme lukea uutisista lähes päivittäin, kun tutkijat löytävät tutuista kemikaaleista uusia haittavaikutuksia tai ympäristössä havaitaan muutoksia, jonka ihmisten käyttämät kemikaalit ovat aikaansaaneet.

Pehmeäkantinen kirja sujahti kätevästi kaveriksi sohvalle linnoittauduttaessa
Olen jo useamman vuoden tehnyt hiljaista kemikaalien karsintaa omassa kodissani. Suurimman kimmokkeen edistyä projektissa isommin harppauksin antoi oma raskauteni. Olen luopunut monista kodin siivouskemikaaleista, lakannut värjäämästä hiuksiani, vaihtanut kokonaan ekokosmetiikkaan ja siirtynyt suosimaan luomua yhä useammin. Niinpä Anja Nysténin kirjoittama kirja Kemikaalikimara lapsiperheille kiinnitti huomioni jo ilmestyessään. Omaan hyllyyni opuksen hankin joitakin kuukausia sitten.

Minulla on hitusen ristiriitainen suhde tiedekirjoihin. Kaipaan niiltä faktoihin perustuvaa ja syvälle pureutuvaa otetta, mutta kovin kuivakan teknisiksi tai pikkutarkoiksi kootut oppaat saavat usein haukotuksen karkaamaan huuliltani. Anja on omassa blogissaan kuitenkin osoittanut hallitsevansa sujuvan asiatyylin, joten en ollut kovin huolissani lukukokemuksen raskaudesta.

Kemikaalikimara lapsiperheille osoittautuikin odotusteni mukaan lempeän leppoisaksi lukukokemukseksi. Siinä missä yleensä tapaan lukea tietokirjoja pätkissä ja sulatella välissä lukemaani, tämän opuksen pystyi lukemaan halutessaan kertaistumalta. Kirja olikin selkeä, sujuva ja helppotajuinen, unohtamatta kuitenkaan yksityiskohtia ja asioiden taustojen selvittämistä. 

Kodin sisustamisen vinkkejä kemikaalien näkökulmasta
Teos palvelikin erinomaisesti eri tasoisia lukijoita. Tekstistä oli helppo napata kiinni pääkohdista, vaikkei kemia tuttu aihepiiri itselle olisikaan. Kotinsa kemikaaleista huolestunut pystyykin poimimaan esimerkiksi konkreettisen listan asioista, jotka tekemällä koti muuttuu kaikille turvallisemmaksi paikaksi. Asioista syvällisemmin kiinnostuneet saivat kuitenkin myös materiaalia omille pohdinnoilleen, sillä mukaan oli liitetty usein erillisinä teemasivuina tai listoina tarkempia selvityksiä ja kemiaan paremmin pureutuvia selostuksia

Kirja on koottu luvuiksi, joissa käsitellään eri kokonaisuuksia. Oman lukunsa ovat saaneet esimerkiksi koti, raskausaika, vauvaikä, lapsuus ja teini-ikä. Jokaisessa ikävaiheessa tarkastellaan tälle tyypillisiä riskipaikkoja kemikaalialtistuksen kannalta ja annetaan myös selkeitä ja käytännönläheisiä ohjeita riskien välttämiseksi. Aihepiirijako on toimiva ja tekee asiakokonaisuuksien etsinnästä helpompaa. Sen avulla on myös kätevä sukeltaa kullekin ikäkaudelle tyypillisiin ongelmakohtiin ja pohtia juuri niiden hoitoa omassa kodissaan.

Kirjan sisällysluetteloa
Vaikka kirjan nimikin jo kertoo opuksen keskittyvän eniten lapsiperheisiin, mielestäni sen lukemista kannattaa jokaisen aihepiiristä kiinnostuneen harkita. Kirja käy kuitenkin läpi monia sellaisia teemoja, jotka koskettavat aivan jokaista. Sen syvällisempää kemian tuntemusta ei opuksen läpikahlaamiseen myöskään tarvita. Suosittelenkin kirjaan tutustumista lämpimästi kaikille, jotka tuntevat huolta nykyisestä kemikaalien kyllästämästä arjesta.


-Annukka