tiistai 31. maaliskuuta 2015

Teehetki hiuksille

Kaikki minua vähänkään tuntevat tietävät, että rakastan teetä. Ilman isoa mukillista teetä ei päivä tunnu lähtevän oikealla raiteella käyntiin, eikä iltapäivän tauko tunnu samalta ilman höyryävää kupillista tätä lämmintä ja hyvää tekevää juomaa. 

Niinpä ilahduinkin kovasti saadessani Annukalta testiin omatekoista hiustenhoitoainetta, jossa yhtenä pääraaka-aineena oli vihreä tee. Hoitoaine kun osoittautui vielä upean hoitavaksi, takut selvittäväksi ja hiukset kiiltävän puhtaiksi jättäväksi, oli käsissäni todellinen aarre!

Hoitoaineen raaka-ainelista ei perusmuodossaan päätä huimaa: pohjaneste, hoitavat öljyt ja kasviperäinen emulgaattoriaine. Kasvipohjaisen, hoitavan emulgointiaineen ansiosta pohjaneste sekä valitut öljyt sekoittuvat keskenään upean kermaiseksi, paksuksi emulsioksi. 

Teestä on ihanan moneksi

Testikäyttöön saadun hoitoaineen myötä rohkaistuin tilaamaan seuraavassa Saippuapajan tilauksessani myös BTMS-50 emulgaattoria ja kokeilemaan omia hoitoainereseptejä. Hoitoaineen perusreseptihän on varsin yksinkertainen ja raaka-aineita muuntelemalla saa aikaiseksi monenlaisia hiustenhoitoaineita. Alkuperäinen hoitoaineresepti löytyy Pienen tuoksukaupan reseptiarkistosta (josta muuten löytyy monia muitakin kokeilemisen arvoisia ohjeita).


Hoitava hiustenhoitoaine
(n. 3-5 käyttökertaa, hiusten pituudesta, paksuudesta ja kunnosta riippuen)

1 rkl BTMS-50 emulgaattoriraetta
2rkl kasviöljyä
8rkl vettä tai muuta haluttua pohjanestettä

Sekoita kaikki ainekset paksupohjaisessa kattilassa tai vesihauteessa. Lämmitä miedolla lämmöllä sekoitellen, kunnes emulgaattorirakeet sulavat vähitellen ja seoksesta muodostuu läpikuultamatonta, paksua voidetta. Mikäli voiteen koostumus tuntuu liiankin paksulta, voit tässä vaiheessa lisätä varovasti hieman käyttämääsi pohjanestettä tai vettä sekaan. 

Huomaa, että hoitoaineen koostumus paksunee vielä hieman sen jäähtyessä. Kun hoitoaineesi on tasaista ja sopivan paksuista, nosta kattila/vesihaude pois lämmöltä ja anna seoksen jäähtyä. Hieman jäähtyneeseen seokseen voit sekoittaa halutessasi muutaman tipan tuoksuvia eteerisiä öljyjä ja/tai muita lisukkeita (kts. alkuperäisestä ohjeesta vinkkejä).

Eteeriset öljyt antavat hoito-aineelle ihanan tuoksun

Purkita jäähtynyt hoitoaine puhtaaseen (lasi)purkkiin ja säilytä jääkaapissa. Oma säilymistestini tulos oli se, että hoitoaine vaikutti vielä reilun kuukauden päästä varsin toimivalta (ei näkyviä muutoksia värissä tai koostumuksessa, eikä omituista hajua), kunhan se säilytetään todellakin jääkaapin perimmäisessä, viileimmässä nurkassa. Säilyvyys ei kuitenkaan muodostu ongelmaksi, kun valmistaa hoitoainetta pienissä erissä. Näin saa sitä paitsi testattua myös mukavasti erilaisia yhdistelmiä. 

Itse olen ehtinyt valmistaa hoitoainetta muun muassa seuraavilla hiuksia hellivillä raaka-aineyhdistelmillä:

Kevyen kookoksinen hoitoaine
pohjaneste: kookosvesi
öljyt: ½avokadoöljy ja ½ viininrypäleensiemenöljy
eteerisinä öljyinä sitruunaeukalyptus, neroli ja atlasseetri

Ruusuinen tehohoito
pohjaneste: hibiscusta sisältävä yrttinen teeseos
öljyt: ½ risiiniöljy ja ½ manteliöljy
eteerisinä öljyinä ruusu ja atlasseetri

Sitruksisen raikas hoitoaine
pohjaneste: vihreä tee
öljyt: ½risiiniöljy ja ½oliiviöljy
eteerisinä öljyinä sitruuna, teepuu ja atlasseetri

Erilaisia raaka-aineyhdistelmiä on ollut varsin hauskaa testata ja lähipiiristä rekrytoidut koekäyttäjätkin ovat antaneet hoitoaineista positiivista palautetta. Jotkin raaka-aineet tuovat myös hoitoaineeseen väriä: esimerkiksi hibiscushauduketta käyttämällä saa ihanan vaaleanpunaisen värin ja paljon lehtivihreää sisältävillä kylmäpuristetuilla öljyillä tulee vaaleanvihreää hoitoainetta.

Itse olen jostain syystä tykästynyt risiiniöljyyn hoitoaineessa, sekä tuoksuista atlasseetriin, joka tuo mielestäni mukavan pohjatuoksun yhdessä kevyempien kukkaistuoksujen kanssa käytettynä. Makuja on kuitenkin monia ja kokeilemalla löytyvät varmasti itselle parhaat suosikit. 

Iloisia teehetkiä siis hiuksillekin!

-Lily

perjantai 27. maaliskuuta 2015

Hohtavan puhdasta

...tai ainakin kohtalaisen siistiä. Meillä ei nimittäin tarpeettoman usein hinkata asuntoamme. Perusperiaatteina on, että tietyt kodinhoidolliset toimet järjestyvät päivittäin. Näitä ovat pyykki- ja tiskihuolto sekä iltaisin käytettyjen tavaroiden, lelujen ja vaatteiden vieminen omille paikoilleen. Jos tilanne vaatii, saatamme tehdä ylimääräisen imuroinnin pitkäkarvaisten kissojemme vuoksi. Kerran viikossa meillä on virallinen siivouspäivä. Tuolloin imuroidaan, luututaan lattiat, pyyhitään pölyt ja pestään keittiö sekä kylpyhuone. Suurimman osan viikosta meillä siis ajelehtii ympäri asuntoa kissankarvoja, hiekanjyviä ja huonepölyä.

Viimeisen parin vuoden aikana ovat kaikki puhdistusaineet taloudessamme vaihtuneet erilaisiin ekoaineisiin. Niistä onkin kertynyt jo jonkin verran kokemusta, enkä enää vaihtaisi mistään hinnasta takaisin vanhoihin tökötteihin. Erityisen mukavia lempeämmät ekoaineet ovat nyt touhukkaan taaperomme kanssa, lapsi kun tahtoo osallistua siivoukseen ja auttaa käytännössä kaikissa hommissa. Tujujen myrkkyjen kanssa en laskisi lasta lähellekään, mutta itse tehtyä saippuaputsaria voi muksukin suihkutella pinnoille ja hinkata rätillä avuliaana.

Osa kodinpuhdistusarsenaalistani
Maison Belle -sarjan tuotteisiin tutustuin, kun tein viime asuntomme loppusiivousta. Tahdoin aineita, joilla saan hinkattua pahimmat tahrat irti, mutta joista olisi myös iloa uudessakin asunnossamme. Niinpä nappasin lähi-Prismasta matkaani sarjan keittiö- sekä kylpyhuonesuihkeet. Tanskalaisen firman periaatteisiin kuuluu, että puhdistusaineiden kuuluu olla tehokkaita, mutta ne eivät saa samalla sisältää mitään vaarallisia aineita. Tuotteiden tuoksut tulevat kokonaan eteerisistä öljyistä. Tuotteet on pakattu kierrätyskelpoisiin muovipulloihin. Itse käytössä tuotteet ovat olleet todella tehokkaita eli pinnat ovat kyllä säihkyneet. Tuoksut ovat ihanan raikkaita, mutta omaan nenääni hitusen voimakkaita. Toisaalta perinteisempiin siivouskemikaaleihin tottuneille nämä kuitenkin varmasti ovat tuoksumaailmaltaan lähempänä totuttua. Plussaa siitä, että kauniin ulkonäön takia pullot kehtaa jättää myös näkyville kylpyhuoneessa ja keittiössä.

Lumme-sarjasta meillä on ollut käytössä niin yleispuhdistusaineita kuin pyykinpesuaineitakin. Sarjan puhdistusaineella on Hyvä ympäristövalinta -merkki, jonka perusteisiin kuuluu mm. tuotteen biohajoavuus, myrkyttömyys, pakkausten kierrätettävyys ja ilmastovaikutusten minimointi. Etenkin pyykinpesuaineista olen pitänyt, vaikkakin myös kodinpuhdistusaineet ovat toimineet sangen kelvollisesti. Ehkä isoin miinus sarjalle on se, että puhdistusaineet ovat hieman mitäänsanomattomia. Pakkaus ei herätä minussa kovin suurta ihastusta, eikä tuotteessa ole erikseen mitään erityistä tuoksuakaan. Jotenkin se siis vähän hukkuu massaan, vaikka käytössä en siitä moitteita ole löytänytkään.


Attituden puhdistusaineisiin ihastuin aikoinani syvästi, sillä tuotteet tuntuivat erottuvan tuolloin testaamistani puhdistusaineista suuresti. Ensimmäinen mieleen jäänyt seikka oli teho. Tuotteet puhdistivat erinomaisesti tuoreet tahrat, mutta myös ne vanhat pinttyneet, joihin aiemmat viikkosiivoukseni eivät olleet purreet. Pakkaukset ovat myös mukavat suunnittelultaan, kauniit eläinhahmot vaihtuvat pakkauksesta toiseen. Sarja saa tuoksunsa eteerisistä öljyistä ja ne ovatkin ihanan raikkaita ja luontevia. Tässä sarjassa ne ovat myös hieman lempeämmät voimakkuudeltaan kuin Maison Bellella. Myös Attitude luottaa eteeristen öljyjen ja muiden kokonaan kasvisperäisten ainesosien voimaan.
Tuotteet ovat hiilineutraaleja eli valmistaja pyrkii minimoimaan tuotteen valmistuksesta ja sen kuljetuksesta syntyvät hiilipäästöt. Jäljelle jäävät päästöt hyvitetään istuttamalla puita. Tuote on Ecologo-sertifioitu. Ilmeisesti tästä sertifikaatin "outoudesta" johtuen merkin tuotteita ei esimerkiksi paikallisessa Citymarketissa ole merkitty ekotuotteiksi lainkaan.

Viimeisessä purkissa on saippuarouhetta, jonka olen raastanut saippuanjämistä. Saippuat ovat itse tekemiäni, joten tiedän tarkalleen mitä aineksia niissä on käytetty. Raastetta käytän noin teelusikallisen litran suihkepullolliseen vettä, saaden näin helposti suihkutettavaa yleispuhdistusainetta. Yleensä lisään mukaan myös hieman jotakin eteeristä öljyä, kuten teepuu- tai sitrusöljyä. Liuos toimii oikein hyvänä ja helppona perusputsarina eri pinnoille.

Mitkä ekopuhdistusaineet ovat teidän suosikkejanne viikkosiivousta ryydittämään?

-Annukka

PS. Kaikki käytössä olleet tuotteet on maksettu itse.



maanantai 23. maaliskuuta 2015

Mustista pavuista suklaaherkuiksi

Gluteeniton ja maidoton leipominen sekä ruoanlaitto ovat meillä jatkuvasti lisääntyneet. Mitään pakottavaa ruoka-allergiaa meillä ei valintamme taustalla ole, mutta havaintojemme mukaan tiettyjen ruoka-aineiden vähentäminen ja huomattavasti kohtuullisempi syöminen tekee hyvää meille kaikille. Turvotukset, epämääräiset vatsavaivat, yleinen vetämättömyys ja muut pahalaiset ovat selkeästi harvinaisia vieraita nykyisin. Monet tutut ovat myös moniallergisia, joten yhteisen aterian nauttiminen helpottuu, kun opettelee hieman kokkaamaan ruokarajoitteisilla resepteillä.


Myös sokerin määrää olemme vähentäneet ja vaihtaneet valkoisen sokerin intiaani- ja kookossokeriin. Huipputieteellisissä ihmiskokeissamme olemme yhden lapsen otannalla todenneet, että pienehkötkin määrät valkoista sokeria saavat aikaiseksi hurjan paljon isompia hepuleita kuin nuo muut sokerit isompinakaan määrinä. Ylipäätään sokeria kannattaa toki vältellä, mutta silloin kun siihen joutuu turvautumaan, suosittelen valitsemaan näitä muita vaihtoehtoja.


Mustapapubrowniet
n. 5 dl mustapapuja (liotettuja ja keitettynä)
12 pehmeää taatelia
3 munaa
1 tl leivinjauhetta
1/2 tl vaniljajauhetta
1 dl raakakaakaojauhetta
1 dl kookossokeri (tai muu sopiva makeuttaja)
loraus vettä tai kahvia
Blendaa mustapavut ja taatelit sileäksi massaksi. Lisää joukkoon loput aineet kananmunia lukuun ottamatta, tarkista maku. Lisää munat ja jatka blendaamista vielä hetki. Laita taikina leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja paista uunissa 175 asteessa noin puolisen tuntia. Brownie on valmis, kun taikina alkaa vaikuttaa kiinteältä ja sen pinta halkeilee jonkin verran. Leivonnaisen kannattaa antaa vetäytyä yön yli kylmässä, sillä maut tasoittuvat samalla huomattavasti. Hurjan hyvää ja suklaista!

-Annukka

maanantai 16. maaliskuuta 2015

Satokausikalenteria testaamassa

Olen ollut Satokausikalentereista tietoinen jo muutaman vuoden, mutten ole tullut sitä itselleni hankkineeksi. Alkuvuodesta nappasin kuitenkin kiinni kalenterin FB-sivujen tarjoukseen ja hankin meillekin seinälle moisen.

Satokausikalenterin idea on yksinkertainen. Koska eri kasvikset ovat parhaimmillaan ja ekologisimmillaan tiettyinä vuodenaikoina, kalenteri esittelee kuukausittain mitä juuri siinä kuussa kannattaisi syödä. Idea on huikean yksinkertainen, mutta hyvä. Kun syöt sesongin mukaan, vaihtelevat käyttämäsi kasvikset ympäri vuoden. Saat lautasellesi juuri niitä kasviksia, jotka ovat parhaimmillaan juuri tänä hetkenä. Se on myös ekologista, kun valitset kulloinkin järkevimmin ja helpoimmin saatavilla olevia kasviksia esimerkiksi kasvihuoneissa kypsytettyjen erikoisuuksien sijasta. Kauden kasvikset ovat lisäksi edullisia, joten sesongin mukaan syöminen on tapa huolehtia ympäristön lisäksi omasta taloudestaan.

Maaliskuun kasvisherkkuja
Satokausikalenteri tosiaan nimensä mukaisesti esittelee joka kuukausi ne kasvikset, jotka ovat juuri nyt sesongissa. Kalenteri erittelee myös esittelyissään kotimaiset kasvikset ja ulkomaalaisen tuotannon, aina yksittäisen tuottajamaan tasolle asti. Minulle kalenteri on ollut oiva apulainen muistuttamaan, mitä juuri nyt kannattaisi valita. Tietyt sesongit osaan jo ulkoa, mutta mukana on myös paljon kasviksia, jotka ovat minulle vieraampia. Kalenteri auttaakin valitsemaan kokeiluun myös sellaisia lajeja, joita emme muuten olisi tulleet testanneeksi. Kasvisten syöntimme onkin monpuolistunut entisestään. Kalenterin Facebook-sivuilla jaetaan myös ahkerasti reseptejä ja muuta materiaaleja sesonkisyömisen tueksi.

Yksi parhaista puolista on se, että Satokausikalenteri on tajunnut lähteä rohkeasti myös heti suoraan mobiilimaailmaan. Vihkosten laukuissa kantelun sijasta voi sovelluksen asentaa puhelimeensa ja käyttää älyluuriaan kaupassa vinkkaamaan, mitä kannattaisi koriinsa juuri nyt lappaa. Itse en ole vielä mobiilisovellusta ladannut, mutta se on seuraava looginen ja helppo askel.

Laukkuun helposti sujahtava taskukirja
Satokausikalenteri on myös saanut ympärilleen muita sovellutuksia, joista minun täällä Keski-Suomessa asuvana täytyy myöntää olevani hieman kateellinenkin. Sesonkikassin konsepti on minusta suorastaan nerokas ja hemmottelee myös kukkaroa. Täytyy sanoa, että vaikka kassi ei kooltaan meidän perheemme viikkotarpeiksi riittäisi mitenkään, idea on niin hyvä, että sen varmaan nappaisin matkaani jos palvelu joskus rantautuu myös Jyväskylään. Monelle kaupassa asioimista inhoavalle tai kiireiselle valmiiksi pakattu kassi myös olisi helppo ja kätevä tapa hyödyntää sesonkikasviksia. Upeaa, että fiksua ideaa on lähdetty rohkeasti viemään eteenpäin eri tavoin!

-Annukka

torstai 12. maaliskuuta 2015

Minulta teille

Välillä tuntuu, että blogin kirjoittaminen takkuaa ja ideat jumittavat mielen syövereissä. Inspiroivia ideoita ei tahdo mitenkään saada blogiin asti, aloittamisen kynnys tuntuu korkealta ja kaikki mieleen juolahtavat sanat vääriltä. 

Toisinaan sitä unohtaa itsekin, että myös tänne blogiin kirjoittaminen on luovaa työtä, eikä sitä voi määrättömiin itsestään pakottaa esiin. Luovuuden puuskaan tulisikin tarttua entistä tarmokkaammin sen iskiessä ja kirjoittaa silloin varastoon kaikki, mikä sillä hetkellä tuntuu sanomisen arvoiselta. Itsesensuuria voi harjoittaa myöhemminkin. 

Vietin viime viikonlopun itse reissussa, Suomen Orkideayhdistyksen järjestämällä päiväretkellä Tallinnaan. Vierailimme retken aikana Tallinnan kasvitieteellisessä puutarhassa orkideanäyttelyssä. Näyttely oli samalla myös myyntitilaisuus, joten kotimatkalle lähdimmekin monta euroa köyhempänä, mutta kasveja ja kokemuksia rikkaampina. 


Koska retkiseurueessa oli mukana itseni lisäksi myös Maija, tulemme varmasti kirjoittelemaan orkideoista ja retken kokemuksista myöhemmin Viidakkokirjeiden puolelle. Siis mikäli (eli kun) kirjoittajablokkini lähiaikoina väistyy...


Juuri nyt minua kutkuttaisivat hieman omaan erityisosaamiseeni liittyvät aiheet: biologia, ekologia ja ympäristöjutut. Haluaisitteko kenties kuulla niistä jotain erityistä? 



Vaikkapa erilaisiin ekosysteemeihin liittyviä juttuja tai yleisempää pohdintaa? Luonnonkasvien lajiesittelyjä? Ilmastonmuutosta, maaperän happamoitumista kaivostoiminnan seurauksena? Vesistöasiaa?

Sana on vapaa, kertokaa mielipiteenne!

-Lily

perjantai 6. maaliskuuta 2015

Hellyyttä iholle

Vasemmalla appelsiinisuklaan tuoksuinen pala on saanut värinsä australialaisista
savista (punainen ja musta), oikealla testikäytöstä selvinnyt pala au naturell.

Talvi on tunnetusti pitkä, pimeä ja kylmä. Usein se koettelee paitsi sinnikkäimmänkin suomalaisen luonnetta, myös ihoa. Pimeä vuodenaika tuokin usein tullessaan ritisevää kuivuutta ja kireyttä. Näitä (sekä toki muitakin talven lieveilmiöitä) voi karkottaa tehokkaasti varustautumalla positiivisella asenteella sekä kuorivalla hierontapalalla! Taistelu pimeyttä, kaamosmasennusta ja hilseilevän kuivaa ihoa vastaan on alkanut!

Kuoriva kosteusvoidepala 
Kosteusapala riittää useampaan käyttökertaan.


80 g kaakaovoita
80 g sheavoita
15 g manteleita
15 g riisiä
10 g adukipapuja
eteerisiä öljyjä

Hienonna mantelit, riisi ja pavut. Mitä karkeammaksi seoksen jätät, sitä kuorivampi hierontapalasi on. Oma herkän atooppinen ihoni kaipaili hyvin hellävaraista kuorintaa, joten ainesten täytyi olla todella silkkisiksi hienonnettuja.

Sulata kaakaovoi ja sheavoi vesihauteessa. Lisää joukkoon kuorivat ainekset, sekoita. Anna jäähtyä lähes kädenlämpöiseksi sekoitellen aina välillä. Lisää haluamasi eteeriset öljyt. Minä käytin laventelia ja sitruunaa, mutta myös monet muut tuoksut toimivat upeasti. Valitse suosikkituoksusi tai hae innoitusta aromaterapian puolelta.

Anna seoksen jäähtyä edelleen ja sekoittele välillä, jotta kuorivat ainekset eivät painuisi astian pohjalle. Kun seos alkaa jähmettyä hieman ja muuttua hieman vähemmän läpinäkyväksi, on aika siirtää se muotteihin. Esimerkiksi erilaiset silikoniset leivosmuotit toimivat tässä erinomaisen hyvin. Muista hieman koputella muotteja pöytää vasten, jotta mahdolliset ilmakuplat katoaisivat. Sen jälkeen muotit voi siirtää pakkasen puolelle jähmettymään kunnolla. Itse usein myös säilytän ylimääräiset palat pakkasessa odottamassa käyttöä, sillä ne säilyvät siellä huoneenlämpöä paremmin. Pala on valmis käytettäväksi heti kun se on kyllin jähmettynyt.

Palaa voi käyttää suihkussa eli pesun jälkeen hierot sitä ihollesi, suihkuttelet hieman lämpimällä vedellä ja kuivaat itsesi. Pala paitsi hieroo, myös jättää ihosi valmiiksi kosteutetuksi, joten tarvetta rasvaukselle suihkun jälkeen ei ole. Voit myös käyttää palaa kosteusvoiteen tapaan suihkun jälkeen kostealle iholle, mutta tällöin kannattaa kuorivat ainesosat tipauttaa pois reseptistä. Ihania suihkuhetkiä!

-Annukka

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Multasormia syyhyää

Taimimulta tulee tarpeeseen.

Helmikuun kasviharrastukset eivät hyötykasvien osalta päässeet vielä kovinkaan vauhdikkaasti käyntiin: mitä nyt muutama luomusitruunan siemen tuli laitettua itämään (vaikka sitruuna nyt onkin näin pohjoisessa lähinnä koristekasvina sisällä) ja ensimmäiset siemenet ostettua. 

Ensimmäiset siemenostokset tuli tehtyä muutama viikko sitten.

Muistattehan, kun tammikuun kasvipostauksessa kehotin säästämään vessa- ja talouspaperihylsyjä? Niistä olen ehtinyt askarrella idätysruukkuja. Eikä ole muuten vaikea homma, näin se käy: 

Säästä vessa- ja talouspaperihylsyt. Talouspaperihylsyt kannattaa puolittaa ruukkuja
tehdessä.

Leikkaa hylsyn alareunaan neljä muutaman sentin pituista lovea saksilla. Koeta
saada lovet suurin piirtein toisiaan vastakkain, tasaisen välimatkan päähän toisistaan.

Käännä syntyneet liuskat sisään limittäin toistensa päälle, samoin kuin
pahvilaatikkoa sulkiessa.

Jokaisen liuskan toinen puoli jää viereisen liuskan alle, toinen tulee päälle.

Nyt sinulla on valmis idätysruukku. Ruukku on varsin sopiva esimerkiksi kurpitsan ja kesäkurpitsan siemenien idättämiseen. Pienempien yrttien siemenet voi idättää myös pienessä kestoruukussa (tai kierrätysversiossa, eli puhtaassa viili-/rahkapurkissa, jonka pohjaan olet tehnyt muutaman reiän) ja koulia sitten muutaman taimen samaan pahviseen idätysruukkuun. 

Idätysruukkujen lisäksi nyt voi tehdä jo monia muitakin kasvatuspuuhia:

  • kylvetään pitkän itämisajan vaativia hyötykasveja (esimerkiksi chiliä, paprikaa, laventelia, rosmariinia, mansikoita...)
  • myös kesäkukkien siemeniä voi jo kylvää (keijunmekko, orvokki, pelargoni...)
  • tilataan nettikaupoista siemenet ja/tai suunnistetaan määrätietoisesti lähimmän marketin/huonekasvikaupan siemenosastolle
  • ikkunalaudalle/kasvilampun alle raivataan tilaa taimille
  • vanhat muoviset tarjottimet, pestyt viili- ja jogurttipurkit sekä yhdeltä pitkältä sivultaan auki leikatut maitopurkit toimivat oivallisesti idätysruukkujen alusina

Maaliskuussa kasviharrastus lähteekin jo täysin käsistä, kun suurimmalla osalla kasveista on oikea idätysaika käsillä!

-Lily