tiistai 30. kesäkuuta 2015

Neljä

Blogimme on kaikessa hiljaisuudessa ennättänyt neljän vuoden ikään, samoin kuin Villikataja ylipäätään. Kun vielä fb-sivummekin on kerännyt 400 tykkääjän rajan rikki, ajattelimme ilahduttaa teitä kaikkia pienellä kesäisellä arvonnalla. 

Tällä kertaa ilahdutamme teitä muutaman kokoamamme reseptivihkosen voimin. Arvomme neljä voittoa, ja arpaonnen suosikit saavat valita joko Villiruokaa lähiluonnosta -vihkosen tai Lempeää luonnonkosmetiikkaa -vihkosen. Nimiensä mukaisesti ensimmäinen sisältää ruokaohjeita, jälkimmäinen taas kosmetiikka- ja saippuareseptejä. Vihkoset ovat nidottuja ja ne toimitetaan voittajille postitse.

Kaikki vihkosten sisältämät ohjeet ovat itse testaamiamme ja kehittelemiämme, pohjana mahdollisesti käytettyjen ohjeiden lähteet on mainittu reseptin yhteydessä. Vihkosten johdanto-osuudessa esitellään lyhyesti luonnonkasvien keruun perusteita sekä muutama keskeinen ja monikäyttöinen kasvilaji.

Respetivihkosten ohjeista osa on julkaistu jo aiemmin blogin puolella, mutta mukana on myös monta täysin uutta ohjetta. Ja saattaapa voittopaketteihin sujahtaa mukaan myös jotain muuta pientä kivaa...

Villiruokaa lähiluonnosta sisältää esimerkiksi herkullisten
vuohenputki-porkkanakuppikakkujen ohjeen.

Kuinka sitten arvontaan osallistutaan?

Jättämällä tähän postaukseen kommentin olet mukana yhden arvan voimin. Kertomalla arvonnasta omassa blogissasi ja jakamalla linkin tähän postaukseen saat toisen arvan. Mikäli jaat blogissasi arvontalinkin, kerro siitä kommentissasi ja liitä mielellään mukaan myös linkki blogiisi. Näin pääsemme tutustumaan samalla teidän lukijoidenkin blogeihin!

Kommentointiaikaa on ruhtinaallisesti heinäkuun loppuun (31.7) asti ja voittajat arvomme elokuun alkupäivinä. Ilmoitamme voittajille sähköpostitse, joten jätä kommenttiisi oma sähköpostiosoitteesi. Mikäli emme tavoita jotakuta neljästä voittajasta viikkoon, arvomme tilalle uuden voittajan.

Mitä sitten blogikommenttiin pitäisi kirjoittaa? Kesäterveisiä, oma suosikkireseptisi, toiveita tuleviksi kursseiksi... Mitä tahansa, mitä koet haluavasi kertoa meille ja jakaa myös muiden blogin lukijoiden kanssa.

Oikein mukavia ja kesäisiä päiviä teille kaikille, sekä paljon onnea arvontaan!

-Lily & Annukka

torstai 25. kesäkuuta 2015

Itärajan ihmeitä

Juhannusviihteeseen kuului myös Hedy-koiran ja Bobby-kissan yhteiselon seuraaminen:
hienosti tulivat lopulta toimeen ja pitkän viikonlopun aikana leikkivätkin keskenään.

Juhannus sujui tänä vuonna aivan itärajan tuntumassa, lähes kivenheiton päässä rajalta, Simpeleellä. Koska juhannusseurueeseen kuului myös kolme innokasta biologia, tuli luontoelämyksiä kartutettua pitkän viikonlopun aikana oikein olan takaa.

Hiekkaranta ja lämmin kesäsää. Talviturkkihan siinä lähti!

Juhannuksenviettopaikkamme upean puutarhan, piha-alueen ja rannan lisäksi viikonloppuun sisältyi myös retki läheiselle Hiitolanjoelle. Rehevä joenvarsilehto oli upea retkikohde aurinkoisena päivänä, eikä reittikään ollut vaikeakulkuinen: joenvarteen pääsi autolla ja rannan myötäisesti kulki hyvät polut. 

Parkkipaikalta löytyivät kattavat opastetaulut.
Hiitolanjoki laskee nykyisen Venäjän puolelle ja joen koskista on saatu sähköä paperitehtaiden toimintaan. Vielä tänäkin päivänä Simpeleen kartonkitehdas on paikallisesti merkittävä elinkeino alueen asukkaille.

Voimaloiden sulkuportit ja tunnelmalliset vanhat tiilirakennukset tarjosivat lisämaustetta retkeen. Joen poikki rakennetuilta padoilta oli myös hyvä näköala sekä ylä- että alavirtaan. 

Joenvarsi tarjosi paljon ihmeteltävää: reissun aikana tajusin esimerkiksi ensimmäistä kertaa, kuinka joku saattaisi sekoittaa myrkkykeison (Cicuta virosa) vuohenputkeen tai ylipäänsä muihin putkikasveihin. Rehevä kasvupaikka oli nimittäin monen todella mahtavan myrkkykeison kasvupaikka, enkä aiemmin ole nähnyt niin suuria kasveja. 

Tavallisesti myrkkykeiso jää paljon joenvarren jättiläisiä pienemmäksi.
Kädessä tavallisen kokoinen yksilö. 

Myrkkykeison lisäksi ihastelimme monia upeita kasveja, joihin ei juuri täällä Keski-Suomessa törmää. Vastaan tuli muun muassa upea kalliorinne, jonka juurelta löytyi punaisenaan mäkitervakkoa (Silene viscaria). Mäkitervakoiden joukossa siellä täällä kukkivat valkoiset siankärsämöt ja keltaiset sarjakeltanot toivat kukkien kirkkaan aniliininpunaisen värin hienosti esiin.

Kesän kukkaloistoa ja auringonpaistetta.

Ihastelimme myös harvinaistuvaa kaunotarta, kissankäpälää (Antennaria dioica). Tämä huolestuttavasti taantuva kasvi sinnittelee siis onneksi vielä ainakin paikoin elinvoimasena. Kasvin varsin erikoiset, ihastuttavasti kissan silkinpehmeää tassua muistuttavat kukat ovat hedekukissa valkoisia, kun taas emikukinnot ovat sävyltään vaaleanpunaisia. 

Kissankäpälästä löysimme tällä kertaa valkoisia kukkia.

Paikoin polun varsi oli upeasti kukkivien metsäkurjenpolvien (Geranium sylvaticum) lähes valkoisesta violetin ja vaaleanpunaisen eri sävyin kirjoma, toisinaan taas polun vierustat täyttyivät mesimarjoista (Rubus arcticus). Myös herkkä nuokkuhelmikkä ilahdutti, samoin kuin pari vastaan tullutta, kukkivaa metsäruusua.

Mesimarja kukki innokkaasti.

Sekä polunvarsireittiä että maisemaa laajemminkin Simpeleellä leimasivat isot aukeat, joilla seisoi puolivälistä katkenneita puita. Näkymä oli kuin jostain omituisesta avohakkuuprojektista, mutta todellisuus olikin toinen. Vuoden 2010 isot myrskyt, Asta ja Veera, katkoivat puita ja aiheuttivat suuria hakkuuaukeiden näköisiä aukkoja metsään. Nämä jännittävät myrskymuistomerkit ovat osaltaan monipuolistaneet alueen luontoa, tuoden paljon lahopuuta ja valoisia aukioita maastoon. Eli jotain hyvää myrskyistäkin!

Myrskytuhojen seurauksena syntynyt pieni aukio.

Näin keskisuomalaisittain eksoottiset maisemat itärajalla tarjosivat paljon nähtävää ja ihasteltavaa. Juhannussäiden osuessa kohdalleen ja auringon paistaessa retkipäivänäkin lähes pilvettömältä taivaalta onnistuimme jopa hieman käräyttämään käsivarsiamme. Onneksi illan talviturkin heitto järvessä, puulämmitteinen sauna ja tuore koivuvihta helpottivat pientä kipristelyä iholla. Myös mielessä kupli kaikki paikallisen luonnon tarjoama jännä ja erilainen. Hyvä seura, ruoka, kirjat ja yhteiset hetket takaavat sen, että itäjuhannuksesta muodostui ikimuistoinen elämys.

Oi näitä maisemia!

-Lily

torstai 18. kesäkuuta 2015

Villi vuosi vauhdissa!


Kesäinen voikukka.
Viime vuosi oli aikamoista hullunmyllyä meidän molempien elämässä, eikä nyt puoliväliin kääntyvä kuluva vuosikaan ole tuntunut hidastavan tahtia. Tänä vuonna olemme kuitenkin saaneet nauttia voittopuolisesti positiivisistakin asioista, eikä arkea olekaan varjostanut jatkuva epävarmuuden ja ahdistuksen ilmapiiri. 

Vuosi on ollut myös villiyrttien nousun aikaa. Koemme, että suuri yleisö on viimein kiinnostunut ihanista luonnon antimista, joita valtamediakin on nostanut esiin pitkin kevättä kiitettävästi. On erilaista tunnistustestiä ja reseptiarkistoa. Onpa pieneksi hitiksikin noussut Suomen Luonnon Villivihannekset -mobiilisovellus, jota yrttiretkillä ja -kursseilla käyneet ovat kehuneet varsin toimivaksi.

Vuohenputki-porkkanakuppikakku on tämän kesän suosikkejani!

Kevään ja alkukesän antoisimpia tilanteita ovatkin olleet kohtaamiset samanhenkisten ihmisten kanssa. Kouluttajana on mahtavaa jakaa itselle jo ihan huomaamatta arkipäiväistynyttä tietotaitoaan arvokkaana uutena oppina muille. Samalla saa aina itsekin myös uusia vinkkejä ja näkemyksiä, sekä kiperiä kysymyksiä, jotka herättävät pohtimaan asioita toisinaan yllättävistäkin näkökulmista. 

Ihanat valoisat kesäillat ja herkän kauniit kukkaniityt. Mieli lepää.

Eilisellä Ladun Majan koko perheen yrttiretkellä oli erityisen palkitsevaa nähdä mukana olleiden lasten into ja kiinnostus luontoa kohtaan. "Äiti, täällä näitä hyviä kuusenkerkkiä on!", "Mikä kasvi tämä on, voiko tätä syödä?" ja "Tämä on hyvää." olivat mieltä lämmittäviä lausahduksia. Kaikkia kasveja ei tämä "yrttitätikään" tiennyt suoralta kädeltä, mutta sellaista luonnossa seikkailu on: aina tulee vastaan uusia asioita!

Kohti auringonnousua ja luontoseikkailuja!
Tänään vuorossa onkin jo juhannuksen viettoon karkaaminen, iltapäivällä suunnistamme autolastillisen kera kohti aivan toisenlaisia maisemia, Itä-Suomeen aivan rajan tuntumaan. Viikonloppuun mahtuu siis varmasti upeita luontoelämyksiä, villiyrttejä ja ennen kaikkea paljon, paljon rentoilua hyvän seuran, hyvän ruoan sekä tietysti hyvän kirjan parissa.

Viettäkäähän kaikki rentouttavaa juhannusta ja muistakaa, että luonnon aarreaitta tarjoaa monipuolisia herkkuja juhlapöytään!

-Lily

torstai 11. kesäkuuta 2015

Matkalla

Villikataja syntyi aikoinaan lähes vahingossa. Meillä oli Lilyn kanssa tapana tavata aina silloin tällöin ihan puhtaasti kuulumisten kertaamisen merkeissä. Yhtenä kertana Lily tuli paikalle melkoisen ärtyneenä. Hänen silloisen keikkatyöpaikan pomonsa oli painostanut työntekijöitä ostamaan aamuvuoron tekemät ja päivän mittaan myymättä jääneet lottokupongit. Syy myymättömyyteen kun oli kuulema saamattomien myyjien. Yrittäjä ei tahtonut ottaa itse taloudellista vastuuta omien ohjeidensa mukaan tehtyjen kuponkien suhteettomasta määrästä, vaan koetti vierittää vastuun työntekijöilleen. Päädyimme tämän uskomattomuuden ärsyynnyttäminä puhumaan siitä, mitä me köyhät ja monissa sangen epämääräisissäkin työpaikoissa riepotellut opiskelijat tekisimme, jos voisimme tehdä ihan mitä tahansa.


Me haaveilimme useamman tunnin.
Välillä vaihdoimme paikkaa, kävelimme maleksien ja haaveilimme lisää. Jotkut haaveet olivat pieniä, jotkut suuria. Jotkut olivat aivan hupsuja, naiiveja ja romantisoituja. Jotkut vaativat paljon alkupääomaa, jotkut olivat aivan ulottuvillamme. Jotkut haaveet tuntuivat pelottavilta, jotkut uskomattomilta. Haaveilimme yhdessä koko illan, menimme kotiin ja kävimme nukkumaan hyväntuulisina.

Miltei viikkoa myöhemmin jokin kutitteli edelleen kummankin mielessä. Otimme asian puheeksi ja totesimme, että tahdoimme jatkaa haaveilua yhdessä. Nyt mukana oli villin ideoinnin lisäksi myös aimo annos tervettä järkeä ja luonnontieteilijän logiikkaa. Teimme suunnitelmia, analysoimme, pohdimme. Vahvistimme osaamistamme ja haimme suuntaa. Lopulta hakeuduimme yrittäjyyskoulutukseen voidaksemme kehittää ideoitamme eteenpäin. Matkalla tapasimme monia ihmisiä, jotka antoivat meille lisää ajatuksia tai jakoivat osaamistaan. Pala palalta rakentelimme kokonaisuutta, joka oli meidän näköisemme ja palveli meidän tarpeitamme.


Villikataja ei ole koskaan ollut valmis. Se on jatkuvassa muutoksen tilassa. Alkuun ajattelimme sen näyttävän juuri tietyltä, mutta tuo kuva tuntui muokkaantuvan hieman jokaisena päivänämme. Aina kun saimme jonkin uuden (ja usein kovin villin) idean, lähdimme työntämään itseämme sitä kohden ja pohtimaan, miten voisimme kasvaa idean ympärille. Myös meidän tekijöiden läsnäolomme on vaikuttanut Villikatajaan suuresti. Kun Lily lähti aikoinaan tekemään väitöskirjaansa, Villikataja kiertyi enemmän minun osaamiseni ja mielenkiinnonkohteideni ympärille. Hain yhteistyökumppaneita ja projekteja, jotka olivat juuri minulle sopivia.
Villikataja tänään ei ole se Villikataja, joka oli aloittaessamme. Huomenna olemme taas jotakin muuta.


Nyt olemme taas yhden muutoksen ja hyppäyksen edessä. Minä lähden heinäkuun alussa töihin Forssaan luonnonhistorialliselle museolle. Olen siellä alustavasti vuoden, mutta suunnitelmat saattavat tyypillisten suunnitelmien tapaan muuttua matkalla. Sen verran olemme Villikataja-vuosistamme viisastuneet.
Jatkan edelleen blogin kirjoittajana ja kehitän omalta osaltani toimintaamme Lilyn kanssa. Päävastuu toiminnasta ja etenkin opetuksesta on kuitenkin tällä hetkellä vuorostaan Lilyn käsissä.
Tiedän, että tuolla matkalla Villikataja kasvaa taas uudenlaiseksi ja entistä kiehtovammaksi kokonaisuudeksi.

Muuttolaatikoiden keskeltä,
-Annukka

Ps. Kuvat: Tuukka Partanen

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Villiä viisautta

Resurssiviisaiden tekojen torilla riitti vilinää.

Sitran Resurssiviisaus-hankkeen tiistaina järjestämä Resurssiviisaiden tekojen tori esitteli monipuolisesti hankkeen aikana tehtyjä arjen resurssiviisaita kokeiluja sekä ekologisia ratkaisuja arkielämään. Sopivasti kansalliselle villiyrttiviikolle osunut tapahtuma nosti yhdeksi pääteemaksi myös villiyrtit: tarjottiinhan tapahtumassa osanottajille ilmaisia villiruoka-annoksia. 

  
Täältä niitä herkkuja saa!

Villiruoka-annoksissa tuli esille monipuolisesti luonnosta löytyviä yrttejä, marjoja ja sieniä. Kasvisruokakokonaisuus oli maittava ja annos kaunis. Itse olisin tosin kaivannut ruokaan hieman vähemmän suolaa ja sokeria, nyt hienot maut peittyivät turhaan näiden mausteiden alle.

Villiruoka-annoksessa kaikki tarjoiluastiat sai heittää biojätteeseen.

Itselleni annoksessa mukava uusi tuttavuus olivat pakurinamit: pakuriherkut pääsivätkin kokeellisen keittiöni idealistan kärkeen. Myös moni muu annoksen elementti jäi kiehtomaan, esimerkiksi mahla raaka-aineena sekä villiyrttien käyttö makeissa herkuissa...

Mitäs kaikkea sitä tulikaan maisteltua?

Luonnon tarjoaman villiruoan entistä parempi ja monipuolisempi hyödyntäminen tuo kaikenlaisia uusia mahdollisuuksia: esimerkiksi puhtaan pohjoisen ruoan vientipotentiaalikin on huima! Lisäksi tietysti tulevat lähes itsestään selvät hyödyt, kuten ruokavalion keventyminen ja kukkaron kuormituksen väheneminen sekä villiruoan upeat terveysvaikutukset. Puhumattakaan resurssien säästymisestä, ekologisen kuormituksen vähentämisestä... Todellista superfoodia siis monessakin merkityksessä!

Valinnoillamme ruokapöydässä on iso vaikutus ympäristöön.

Villiyrttien lisäksi torilla esiteltiin myös lastipyöriä ja -pyörälainaamoa, aurinkosähköä, biopolttoaineilla ja sähköllä toimivia autoja ja kerrostaloonkin hienosti sopivaa matokompostoria.

Ruoan ohella liikenne on toinen arjen iso resurssisyöppö.

Resurssiviisaiden tekojen torilla viihtyi mukavasti tovin jos toisenkin esittelypisteitä kiertäen ja ihan vaan omasta kotikaupungistaan ylpeyttä tuntien: olemmehan lähteneet mukaan johonkin sellaiseen, jonka vaikutukset yltävät varmasti pitkälle. Yhdessä voimme vaikuttaa vielä enemmän, resurssiviisaana kaupunkina luomme parempaa tulevaisuutta!

-Lily

maanantai 1. kesäkuuta 2015

Jokamiehenoikeudet ja luonnossa liikkuminen

Me olemme joka vuosi viimeisen neljän vuoden aikana pitäneet keväällä yrttikursseja. Jokaisen kurssin tärkeänä osana mainitaan myös jokamiehenoikeudet ja niiden rajoitukset yrttien keruulle. On tärkeää tietää, mistä kasveja saa kerätä ja missä vaiheessa tulisi yhteys maanomistajaan ottaa. Vaikka perusoikeudet ovatkin selkeät ja helpot, niihin sisältyy kuitenkin useampiakin ongelmakohtia. Usein myös käy niin, että eri asiantuntijoidenkin lausunnoista ja lehtiartikkeleiden riveiltä löytyy mitä erilaisimpia tulkintoja tutuista oikeuksista. Saako kasvien juuria kerätä ilman maanomistajan lupaa? Entä ovatko mustikka ja puolukka varpukasveina rinnastettavissa heinävartisiin kasveihin vai puihin? Saako puista ottaa mitään ilman lupaa? Voiko sienestyksen vapauden perusteella myös pakurikääpää kerätä mistä tahansa?

Ruohovartisia kasveja saa kerätä
Yleisesti ottaen ruohovartisia kasveja saa kerätä omaan elintarvikekäyttöönsä ilman maanomistajan lupaa. Tällöin täytyy huomioida kestävän keruun periaate eli kerralla tulisi kerätä korkeintaan 1/3 esiintymän kasveista. Kasvien kasvu tulee myös turvata eli huolehtia siitä, että esimerkiksi lehtiä kerätessään ei vaurioittaisi kasvin vartta, juuria tai kukkia tarpeettomasti. Monet keittiöön sopivat kasvit ovat kannaltaan elinvoimaisia ja niiden kerääminen onkin turvallista. Myös haitallisten vieraslajien joukossa on keittiöön sopivia kasveja ja niiden keruu onkin lämpimästi suositeltavaa.

Sienestäminen ja marjastus ovat sallittuja ilman lupaakin

Kasvien juurien keruu pienimuotoisessa mittakaavassa on sallittua jokamiehenoikeuksien nojalla. Olen itse törmännyt useisiin lausuntoihin, joissa juurien keruun on kerrottu olevan kiellettyä kokonaan. Olettaisin, että tässä menevät nyt sekaisin puiden juuret ja ruohovartisten kasvien juuret. Ensinnä mainittuja ei saa kerätä missään nimessä ilman lupaa. Varmistimme asian vielä erikseen Metsähallitukselta. Sieltä vastattiin, että ruohovartisten kasvien juuria saa kerätä vapaasti, kunhan maanomistajalle ei keruusta koidu "vähäistä suurempaa haittaa". Eli esimerkiksi voikukan tai kallioimarteen juuria voi kyllä kerätä, kunhan keruun suorittaa siististi ja ympäristön huomioiden. Luontoon ei tulisi keruusta jäädä jälkiä eli keruupaikka tulee siistiä.

Puuhun saa kiivetä varoen, mutta lehtien keruu vaatii luvat
Puun osia, kuten kuusen kerkkiä, ei saa kerätä ilman maanomistajan lupaa. Puusta ei saa ottaa myöskään oksia, varpuja, juuria, tuohta kuorta, pihkaa tai käpyjä ilman lupaa. Sen sijaan luonnonvaraisia marjoja saa poimia puusta. Täten esimerkiksi pihlajanmarjojen keruu ei vaadi maanomistajan lupaa. Katajan marjat puolestaan ovat käytännössä kasviteknisesti katsottuna käpyjä, mutta koska ne yleensä mielletään marjoiksi, niihinkin sovelletaan marjoja koskevia sääntöjä. Niitä saa siis vapaasti poimia ilman maanomistajan lupaa. Sen sijaan pakurikäävän irroittaminen puusta ei kuulu jokamiehenoikeuksiin, vaan vaatii aina luvat.

Mikäli kasveja kerää suurempia määriä ja käyttää keruussa apuna niittoa, täytyy toimintaan olla maanomistajan lupa. Yleensä on pidetty myös kohteliaana, että mikäli kasveja kerää myyntiin, tästä kysyisi maanomistajalta vaikka se ei varsinaisesti lupaa vaatisikaan. Usein on helppoa saada keruulupa isommille metsäalueille esimerkiksi pyytämällä luvan kaupungilta, seurakunnalta tai muulta asuinalueellaan isompia metsäalueita omistavalta taholta.

Saako esimerkiksi puolukan lehtiä kerätä ilman lupaa?
Myös ruohovartisen rajaa pidetään usein häilyvänä, ja itsekin olen tuskaillut välillä tulkintojen viidakossa. Minulle on aikoinaan opetettu, että mustikoiden ja puolukoiden lehtiä saa kerätä ilman erillisiä lupia. Myöhemmin olen törmännyt päinvastaisiin näkemyksiin. Niinpä liitimme Metsähallitukselle suuntaamaamme tiedusteluun myös kysymyksen tähän liittyen. Vastauksena oli, että lehtiä saa keräillä. MTT:n tekemien tutkimusten perusteella on myös kuulema havaittu, ettei esimerkiksi mustikan lehtien keräämisellä ole vaikutusta seuraavan vuoden marjasatoon.

Ympäristöministeriö on julkaissut kattavan oppaan, jonka löytää pdf-versiona täältä. Opas lähestyy aihepiiriä käytännönläheisesti ja mukaan onkin koottu esimerkiksi koiraharrastajan oikeudet ja velvoitteet, lennokkien lennättäminen, geokätköily, sukeltaminen ja kiipeily. Oppaasta selviää myös saako toisen maalta kaivaa onkimatoja tai kiinnittää linnunpönttöjä muualle kuin omalle pihalle. Mikäli luonnossa tulee liikuttua ja harrastettua, opas kannattaakin selailla läpi ajatuksella.

Iloisia hetkiä luonnossa liikkumiseen!

-Annukka

Linkit:

Jokamiehenoikeus luonnonvaraisten kasvien ja villiruoan keräämisessä: Metsähallitus, Suomen latu ja Elo