tiistai 28. heinäkuuta 2015

Keskikesän herkullinen kaunotar

Myös kukintoa miedomman makuiset nuoret lehdet
ovat varsin monikäyttöisiä.
Vuoden 2015 luonnonyrttikasviksi on valikoitunut eräs omistakin suosikeistani, mesiangervo (Filipendula ulmaria). Tämä huumaava niittyjen kuningatar on parhaillaan kukassa, joten aromikkaiden kukkien maustamista herkuista pääsee nauttimaan taas. Mesiangervon kukintoröyhy kannattaa kerätä, kun alimmat kukat ovat auenneet, kukinnon yläosien kukkien ollessa vasta pieniä valkoisenvihreitä nuppuja. Kukinnan edetessä kukinnosta voi kerätä ainoastaan latvaosan juuri aukeamassa olevat kukat ja nuput. Kukinnot kannattaa kuivattaa, jolloin ihanasta mesiangervon aromista pääsee nauttimaan pitkään. 

Mesiangervoa käytetään paitsi upean makunsa, myös monien terveysvaikutustensa vuoksi. Kasvi sisältää salisylaatteja, jotka toimivat mietona tulehduskipurohtona ja alentavat kuumetta. Aspiriinille allergisten kannattaa siis suhtautua varoen kasvin käyttöön. Lisäksi mesiangervon vaikuttavia ainesosia ovat muun muassa useat flavonoidit, tanniinit, eteerinen öljy, kivennäissuolat ja C-vitamiini. Kasvi onkin varsinainen terveyspommi!

Antiseptisten ja nestettä sekä turvotusta poistavien ominaisuuksiensa ansiosta mesiangervo on suosittu myös ulkoisessa käytössä ja sanotaanpa sen myö vahvistavan hiuksia huuhteissa ja hiustenhoitotuotteissa käytettynä. Kasvivärjärit saavat mesiangervosta lankoihinsa syvänkeltaisia ja vihreitä sävyjä, jopa mustaa, riippuen puretusaineista. 

Mesiangervo taipuu siis varsin monenlaiseen käyttöön. Me olemme valmistaneet siitä niin lehdistä hiostettua herkullista yrttihauduketta kuin moninaisia maukkaita ruokiakin. Lisäksi mesiangervo on päätynyt useampaankin kotipajoissamme valmistuneeseen kosmetiikkatuotteeseen, viimeisimpänä Annukan valmistamaan, useampaakin luonnon tehokasvia sisältävään mustelmasalvaan.

Itse innostuin yhdistämään mesiangervon toiseen kesäiseen herkkuun, Brita-kakkuun. Tuloksena olikin varsin herkullinen mesiangervobrita, jossa myös muut luonnon antimet pääsivät esiin. Reseptin pohjana on Kinuskileipomo Mariannen britaohje, omilla yrttisillä lisukkeilla.


Kesäinen mesiangervobrita

pohja:
125 g voita
1 dl sokeria
1-2rkl kuivattuja mesiangervon kukintoja hienoksi jauhettuna
2 keltuaista
1,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl maitoa

marenki:
2 valkuiasta
1,5 dl sokeria

täyte:
2dl kuohukermaa
1-2dl vadelmia
2-3rkl (yrtti)tomusokeria

Vatkaa pehmeä voi ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää mesiangervon kukkia vähitellen, kunnes erotat maistelemalla omasta mielestäsi tarpeeksi voimakkaan mesiangervon maun. Kukkien annostelussa saa olla tarkkana, sillä liian reipaskätinen annostelu voi muistuttaa syöjien suussa lähinnä saippuaa. 

Erottele valkuaiset ja keltuaiset toisistaan (käytä valkuaiset marenkiin). Lisää keltuaiset yksi kerrallaan voi-sokerivaahtoon hyvin vatkaten. Sekoita lopuksi taikinaan jauhot ja maito. Levitä leivinpaperille uunipellille (tai kahdelle irtopohjaiselle pyöreälle kakkuvuoalle, kuten minä). Vatkaa marenkia varten valkuaiset ja sokeri kovaksi vaahdoksi ja levittele varovasti taikinan pinnalle. Paista 175-asteisen uunin keskitasolla 20-30 minuuttia, kunnes marenkipinta on saanut kauttaaltaan kauniin vaaleanruskean värin. Nosta kakku ritilälle jäähtymään. (Leikkaa uunipellillä paistettu levy kahtia jäähtyneenä.)

Vatkaa täytettä varten kuohukerma kuohkeaksi vaahdoksi. Itse pidän hieman pehmeästä, valuvasta vaahdosta, mutta myös kovempi, tiiviimpi vaahto on hyvä täytteenä. Levitä toisen kakkupohjan (tai leivinpaperilla paistetun levyn puolikkaan) päälle kermavaahto ja vadelmat. Ripottele/siivilöi vadelmien päälle (yrtti)tomusokeria. Käytin itse ihanaa Heikkilän yrttitilan Lyydian Lumoavaa makusokeria. Nosta päällimmäiseksi toinen kakkulevy. 

Upean herkullinen ja näyttävä kesäkakku, mesiangervobrita.

--
Herkullisia hetkiä tämän kesäisen yrttikasvimme parissa!

-Lily

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Mustelmaiset, särkevät jalat

Kävimme viime kesänä Lilyn kanssa Henriette Kressin yrttilääkintäkurssilla. Yksi kurssilta mieleen jääneistä uusista jutuista oli kuismaöljy ja siitä jalostetut erilaiset mustelma/haavasalvat.

"Ulkoisesti kuisma lisää paikallisverenkiertoa ja poistaa tukehduksia. Siksi se auttaa mustelmissa, nyrjähdyksissä ja trauman aiheuttamissa turvotuksissa -- Lisäksi kuisma auttaa pikkuhaavoissa ja arpikudoksen pienentämisessä"
Henriette Kress, Käytännön lääkekasvit

Mustelmat, varokaa!
Aioin kokeilla tätä jo viime kesänä, mutta kuismapaikkani olikin köyhtynyt. Niinpä kun nyt huomasin kuismaa puskevan pientareen kotini lähettyvillä, kävin toimeen heti. Naapurin ihmetykseksi kannoinkin pientareen komeiden kukkien sijasta kotiini ison kimpullisen vielä pääosin nupullaan olevaa särmäkuismaa. Meidän taloudessamme mustelmiin, ruhjeisiin ja nyrjähdyksiin kaivataan hoitoa alati, joten olikin mielenkiintoista päästä testailemaan salvan tekoa.


Tohelon tyypin salva (tai pienen taaperon vanhempien salva, kenties)

Särmäkuisman kukkia ja kukkanuppuja
Mesiangervon kukintoja
Piharatamon lehtiä
Oliiviöljyä
Mehiläisvahaa
Eteerisiä öljyjä

Kuismaöljy täytyy tehdä tuoreesta kasvista, sillä kuivatuista kukista tehty öljy ei tehoa samalla tavalla, ainakaan Henrietten mukaan. Niinpä keräsin kaikki kasvit piharatamoa lukuun ottamatta tuoreena (sitä sattui olemaan kuivattuna kaapissa) ja kippasin ne samaan metallikulhoon. Kuismaa oli selkeästi eniten, noin litra. Mesiangervoa oli ehkä muutama desi ja kuivattua piharatamoa saman verran. Kasvien suhteita voi vaihdella tai jättää niitä poiskin, riippuen mihin lopputulokseen pyrkii. Itse päädyin valitsemaan mukaan särkyjä poistavan mesiangervon ja haavakasvina ylivertaisen piharatamon tuodakseni lisää haluamiani vaikutuksia lopputuotteeseen.

Kasvit käsittelyssä
Kaadoin astiaan pullosta oliiviöljyä, kunnes kasvit olivat juuri ja juuri peittyneet. Melkoisen ahdasta kulhossa olikin tässä vaiheessa, mutta se on tarkoituskin. Nostin vesihauteen lämpötilaa, kunnes öljyn lämpötila oli noin 60 astetta. Sen jälkeen jätin öljyn hautumaan hiljaisella tulella seuraavaksi pariksi tunniksi, tarkistaen aina välillä ettei lämpötila noussut liian korkeaksi.

Mahtavan tumma kuismaöljy heti uuton jälkeen
Kun öljy oli uutettu, siivilöin sen huolella ja jätin öljyn kirkastumaan neljäksi päiväksi. Öljy oli saanut jo tässä vaiheessa upean tummanpunaisen sävyn. Kun olin varma siitä, että kasveissa ollut kosteus oli laskeutunut purkin pohjalle, imin 20 millin ruiskulla öljyn purkista pois, jättäen noin sentin kerroksen vesipisaroiden kirjomaa öljyä ja pieniä roskia purkin pohjalle. Lisäsin mukaan noin 1/8 öljyn painosta mehiläisvahaa ja kuumensin astiaa vesihauteessa. Mehiläisvahan sulettua öljyn joukkoon nostin kulhon pois vesihauteesta, annoin jäähtyä hetken ja lisäsin joukkoon eteerisiä öljyjä lisätehoa tuomaan. Valitsin itse laventelia ja frankinsencea. Käytin taas ruiskua ja täytin pienet salvapurkin mahdollisimman siististi ilman reunavaluja. Öljyä oli sen verran runsaasti, että kaikki varaamani purkit täyttyivät reunojaan myöten. Salvat jähmettyivät noin puolessa tunnissa.




Nyt odottelen, että seuraava kaatumis/nyrjähtämiskatastrofi iskee varmat kyntensä minuun tai johonkin läheiseeni, että pääsen testaamaan salvan tehoa käytännössä.

-Annukka

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Tourujoen partaalla

Tuntuu nololta vihdoinkin nostaa päätään täältä kesäkiireiden keskeltä ja palata blogin äärelle, kun olen niin pitkään ollut poissa. Heinäkuuni alkupuoli kului kaoottisena heittäytymisenä kaiken uuden pariin ja jätinkin blogihommat autuaasti Lilyn harteille. Nyt asetuttuani paremmin uuteen arkeeni, koetan saada loputkin langat poimittua.

Aloitin siis kuun alussa Forssassa vuoden työrupeamani. Fiiliksistä uuden äärellä ja kaikesta muusta museotyöhön liittyvästä maan ja taivaan väliltä voi lueskella jatkossa museon omasta blogista. Arkeni työn ulkopuolella on ottanut myös vihdoin rutiinien muodon ja elämässäni on taas ennakoitavuutta.

Tourujoen luontopolulla
Olemme järjestelleet asiat niin, että käytännössä joka viikko joko minä pinkaisen takaisin Jyväskylään tai muu perhe vierailee täällä. Niinpä viikko sitten vietin aikaani Jyväskylässä lämpimän kesäsään helliessä meitä. Etsin sopivaa päiväretkikohdetta lapsen kanssa tallattavaksi ja päädyin lopulta Tourujoen luontopolkuun.

Joen mutkittelua
Polku sijaitsee Jyväskylän keskusta-alueen kupeessa, Tourujoen rannalla. Reitillä ei ole mittaa kuin 700 metriä, mutta nähtävää siltä löytyy kyllä taatusti pidemmänkin retken tarpeisiin. Polulla on myös opastetauluja ohjaamassa kulkua. Koska alue on täynnä jyrkkiä törmiä ja maaperä on liettyvää, on paikalle rakenneltu paljon erilaisia siltoja, portaita ja pitkospuita. Heikkojalkaisen ei kannatakaan tälle reitille suunnata. Lasten kanssa liikkuvalle reitti sopii kyllä pituutensa puolesta hyvin, eikä maasto tuntunut olevan mitenkään haastava ainakaan meidän taloutemme tarmokkaalle 3-vuotiaallekaan.

Kaiteet olivat ainakin tukevat, kun kukaan ei päätynyt virtaan asti
Tourujoki yhdistää Palokkajärven ja Jyväsjärven ja tällä hetkellä se on padottuna. Kaupunginvaltuusto hyväksyi kuitenkin keväällä 2015, että joki tulisi joskus tulevaisuudessa virtaamaan taas vapaana, joten maisemat tulevat varmastikin muuttumaan kun tämä suunnitelma toteutuu.

Lehtopalsami aloittelemassa kukintaansa
Käenkukkaa en ollutkaan muutoin nähnyt kesän aikana
Itse rakastan eniten Tourujoen luontopolussa alueen tunnelmaa. Se on vehreänä kesäpäivänä sukellus syvänvihreään maailmaan, laiskana liikkuvaan tuulenvireeseen ja verkkaisena virtaavaan jokeen. Tunnelma on ainutlaatuinen, sekoittaen aisteja ja mieltä. Tuntuukin, että kotikaupunkinsa joen rannan sijasta askeleet tapailevat jonkin paljon eteläisemmän ja rehevämmän jokivarren pientareita.

Jos siis asut Jyväskylässä tai kuljet kaupungin keskustan kautta, kannattaa ehdottomasti uhrata tunti tai pari luontopolun läpi kulkemiseen.

-Annukka

perjantai 10. heinäkuuta 2015

Hibiscusta hellesäällä

Kesähelteillä kelpaa myös vilvoittelu vaikkapa järvessä.

Ensimmäiset upeat hellekelit on koettu sopivasti omien syntymäpäivien tienoilla ja toiveissani onkin vielä paljon lisää helteisiä kesäpäiviä. Moni muu kuitenkin kokee helteet tukaliksi, joten jaankin kanssanne toimivan vilvoitteluvinkin: hibiscustee. Tämä huonekasvinakin kasvatettavan kiinanruusun sukulaiskasvi tarjoilee maukkaan janojuoman kesäkeleille. Hibiscuksen kuivatuista kukkapohjista saa upean syvänpunaista, herkullista teetä. Lämpimillä keleillä juoma kannattaa tietysti viilentää ja tarjoilla jääteenä. 

Viilentävä hibiscusjäätee maistuu lämpimänä päivänä.
Maailmalla tästä jäähdytetystä hibiscusteestä valmistetaan lukemattomia erilaisia juomasekoituksia, joissa mausteina on hunajaa, sitruunaa, kanelia, neilikkaa, sitrushedelmiä... Mielestäni hibiscuksen maku tulee esiin oivallisesti sellaisenaankin, tai hieman hunajalla tai agavesiirapilla makeutettuna, Juomasekoituksista mieleeni ovat mausteiset, sitrusta ja tuoretta inkivääriä sisältävät versiot. Tässä eräs toimiva sekoitus:


Karibialainen hibiscusjäätee
(2 litraa)

2-3 rkl kuivattua hibiscusta (jos käytät hienonnettujen sijaan kokonaisia kuivattuja kukkapohjia, annostele noin kourallinen)
2 litraa vettä
kanelitanko
2cm pätkä tuoretta (luomu)inkivääriä 
3-4 katajanmarjaa
2-3 kokonaista kuivattua neilikkaa tai 1 maustemitallinen jauhettuna
makeuttamiseen hunajaa tai agavesiirappia maun mukaan

Kiehauta vesi ja lisää joukkoon kuivattu hibiscus sekä kanelitanko. Kuori inkivääri ja suikaloi se. Jos käytät luomuinkivääriä, voit jättää kuorimisen välistä ja vain pestä juuren ennen suikalointia. Murskaa hieman katajanmarjoja veitsen lappeella. Sekoita hibiscushaudukkeen joukkoon mausteet sekä haluamaasi makeutusainetta. Anna jäähtyä huoneenlämmössä ja jatka jäähdyttämistä vielä jääkaapissa. Tarjoile juoma jääkylmänä, mieluiten jääkuutioiden kanssa. 

--
Hibiscusteellä on todettu monia hyödyllisiä terveysvaikutuksia, joista tunnetuimpia lienee verenpainetta alentava ominaisuus. Lisäksi hibiscus toimii antioksidanttina, kiihdyttää aineenvaihduntaa ja sillä on antibakteerisia ominaisuuksia. Varsin terveellinen juoma siis! 

-Lily 

P.S. Hibiscusta voi käyttää mainiosti myös kosmetiikassa, jossa se antaa kauniin vaaleanpunaisen värin esimerkiksi hiustenhoitoaineessa tai palasaippuassa...

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Kesämielellä


Kesällä tuntuu pitävän niin kiirettä kesämenojen kanssa, ettei tunnu löytyvän aikaa blogillekaan. Me lähdemme Hedy-hauvan ka paremman puoliskon kanssa viikonloppureissuun taas, joten palataanpa ensi viikolla asiaan uudelleen. Tiedossa on ainakin värjäystarinoita ja kosmetiikkakokeiluja...


Mukavaa, lämmintä ja aurinkoista viikonloppua teillekin, nauttikaa kesästä!

-Lily