maanantai 31. elokuuta 2015

Kesästä syksyyn

Vietämme tämän viikon hiljaiseloa blogin puolella ja annamme vuodenajan vaihtua rauhassa, lempeästi ja pakottamatta. Minä vietän nimittäin viikkoa lomamatkoilla, Annukka taas huilaa ison työurakan jäljiltä.

Palaamme jälleen ensi viikolla entistä ehompina seuraanne. Siihen asti: hengähtäkää hetki, nauttikaa kupponen teetä ja istukaa kaikessa rauhassa hetkeksi. Kuulostelkaa tuulen liikkeitä puiden lehdistössä, ihailkaa kesän viimeisiä pääskysiä, syksyn ensimmäisiä aavistuksia kellastuvissa lehdissä ja kirpeissä aamuissa. 

Nauttikaa tästä hetkestä, kesän taittumisesta syksyä kohden.

-Lily

lauantai 29. elokuuta 2015

Luonnon juhlaa

Tänään vietetään Suomen Luonnon teemapäivää ympäri maata. Päivän aikana tarjolla on useita erilaisia tapahtumia ympäri maata: muun muassa Forssassa Annukka ahkeroi Luonnonhistoriallisen museon avoimien ovien parissa. 

Meillä täällä Keski-Suomessa tarjolla on esimerkiksi kirjaston järjestämä satupiknik Cygnaeuksen puistossa, opastettu retki Laukaan Saraakallion kalliomaalauksille, Venetsialaiset Konnevedellä tai suon ennallistamistalkoot Kuolemaistensuolla Keuruulla. Ohjelmaa siis riittää!

Juhlapäivän nettisivut tarjoavat kattavasti tietoa ja vinkkejä niin tapahtumasta, sen vietosta kuin ainutlaatuisesta luonnostammekin. Ja tiesithän, että monet tuoreet tutkimustuloksetkin osoittavat luonnolla olevan niin terveydellisiä vaikutuksia kuin taloudellistakin arvoa? Meillä on siis syytäkin juhlia monin tavoin arvokasta luontoamme.

Mikäli ohjatut retket eivät satu sopivaan saumaan tai omalla paikkakunnallasi ei järjestetä teemapäivänä ohjelmaa, voi päivää viettää myös vallan mainiosti omatoimisesti. Vinkkejä retkikohteisiin voi katsastaa vaikkapa blogimme retket -tagin alta löytyvistä postauksista, josta löydät eri vuodenaikoihin tehtyjä retkiä niin lähiseudulle kuin vähän kauemmaskin. Myös juhlapäivän nettisivuilla kannustetaan juhlistamaan päivää kekseliäästi. Suomalaista luontoa kun voi varmasti juhlistaa kukin juuri omalla, itselleen parhaalla tavalla.


Oodi pihakoivulle, maalaus lempimaisemastasi, villasukat käsin luonnonväreillä värjätyistä langoista... Millaisia luovia tapoja sinä keksit luontomme juhlistamiseksi? Kerro omasta juhlapäivästäsi vaikkapa Suomen luonnon päivän facebook-sivulla kuvan kera. Jaettu ilo kun on aina moninkertainen ilo!

-Lily

P.S. Ja kyllä mekin mielellämme luemme juhlapäivänne vietosta esimerkiksi kommenttilaatikossa tai omalla fb-sivullamme

sunnuntai 23. elokuuta 2015

Tampereen Vapriikki ja luonnontieteellinen museo

Talviluontoa luonnontieteellisellä museolla

Olen kierrellyt Tampereen Vapriikin käytäviä kahteenkin otteeseen viimeisen viikon sisällä. Ensimmäisellä kerralla kiertelin niitä viime viikonloppuna sisareni ja kolmivuotiaani kanssa. Toisella kerralla olin tutustumassa Tampereen luonnontieteellisellä museolla työasioissa tutustuen näyttelyn rakentamiseen, käsikirjoittamiseen sekä kokoelmatyöhön. Kummallakin kerralla haaviin tarttui jotakin uutta opittavaa.

Ihan ensin pitää henkäistä pakollinen ”Mene Vapriikkiin” –mantra. Sinne todellakin kannattaa mennä. Lapset pääsevät sinne ilmaiseksi, aikuisilta laskutetaan kymppi ja opiskelijoilta neljä euroa. Samoilla lipuilla saa kiertää kaikki keskuksen museot samalla kertaa vapaassa tahdissa. Me esimerkiksi kiersimme ensimmäisenä viikonloppuna lelumuseossa, luonnontieteellisellä puolella, kivikokoelmia tarkastelemassa, sotahistoriaa kauhistelemassa, paikallisnäyttelyssä, suomalaisten pyhiinvaelluksiin tutustumassa, lelumuseolla ja jääkiekkomuseolla. Ja ihan varmasti unohdin jo jonkun kohteen listalta. Vapriikissa on siis koettavaa, nähtävää ja ihmeteltävää kaikille. Voit valita yksittäisen museon, kiertää maratoonarina kaiken tai poimia vain ne kiehtovimmat palat. Kympin voi mielestäni käyttää koko lailla huonomminkin.

Puun rungon sisällä istumassa -yksi taaperon suosikkipaikoista
Museokeskus oli myös mainio käyntikohde jopa tuollaisen taaperon kera. Lapsille oli heti ovella oma tehtävärata, jonka kykeni ainakin oma ihmistaimeni ongelmitta suorittamaan. Silti haastetta kuvasuunnistuksesta löytyy isommallekin etsijälle. Jokaisessa näyttelyssä oli useita esineitä, joihin sai luvan kanssa koskea. Museokokoelmat tuotiinkin lähelle tarjoten mahdollisuuksia tutustua moniin asioihin itse kokeillen ja koskien. Itsekin löysin hieman yllättäen itseni museokäynnillämme esimerkiksi vanhan ajan polkupyörän selästä ja aikuisten koon keinuhevosen satulasta.


Miltä tuoksuu suopursu? Entä kataja?

Luonnontieteellinen museo ei ollut tähän linjaan poikkeus. Museo tarjoilee tuhdin tietopaketin suomalaisesta ja etenkin pirkanmaalaisesta luonnosta. Näyttely on kuitenkin toteutettu niin, että sen voi kiertää poimien vain kevyempiä paloja luonnosta ympärillämme. Kaikkialta löytyy kuitenkin mahdollisuuksia upottautua tarkemmin eri aihepiireihin. Näyttely myös houkuttelee eri aisteja tuoden esille niin tuoksuja, ääniä kuin kuviakin. Pidin myös tavasta, jolla näyttely konkretisoi monessa kohtaa esimerkiksi etäisiksi helposti jääviä kokoja ja painoja erilaisin hauskoin keinoin.

Ihminen ja luonto
Taapero rakasti pieniä yksityiskohtia ja lapsille jätettyjä täkyjä. Tyyppi ryömi Tammerkosken aalloissa halaten haukipehmoleluja, konttasi onton puun läpi, istui pimeässä puunrungon sisällä ja räpläsi jokaista kosketusnäyttöä, joka näyttelystä löytyi. Itse nautiskelin siitä, miten kaikki näyttelyn esittelemät tilanteet ja nostot sijoittuivat Pirkanmaan luontoon. Paikkakuntalainen saattoikin tunnistaa useita tuttuja paikkoja pitkin näyttelyä. Pidin myös erilaisista kekseliäistä havainnollistuksista sekä siitä, miten eri tiloihin oli saatu luotua niin erilaiset tunnelmat. Kosketusnäytöt tarjosivat tavan upottautua syvälle eri aihepiireihin tai testata luontotietämystään. Myöhemmällä kerralla huomasin myös kiertäessäni, miten paljon näyttelyssä oli yhä asioita, joihin en ollut ehtinyt kunnolla paneutua ensimmäisellä käynnilläni. Myös dioraamoista avautui uusia kerroksia toisella katsomiskerralla. Olikin erityisen antoisaa havaita, että näyttely tarjosi katsottavaa ja pohdittavaa usemmallekin käymiskerralle.

Toistan siis vielä kerran, menkää ihmeessä Vapriikkiin. Niin minäkin aion mennä!

-Annukka

torstai 13. elokuuta 2015

Kulutus kuriin!

Se on loppu tältä vuodelta, uusiutuvien luonnonvarojen määrä planeetallamme siis. Vaikka meillä Suomessa helposti tuudittautuu siihen, että kulutuksemme on tasapainossa luonnon tarjoamien resurssien kanssa - onhan nyt hyvänen aika meillä metsää, suota ja muuta luontoa mielin määrin - niin todellisuudessa myös me suomalaiset ylikulutamme reippaalla kädellä. Itse asiassa niin reippaasti, että jos suomalainen elämäntapa olisi käytössä kaikkialla muuallakin maailmassa, viettäisimme ylikulutuspäivää jo keväällä!

Suomalaisen keskimääräinen ekologinen jalanjälki on noin kuusi hehtaaria, kun kestävän jalanjäljen koko on vajaat kaksi hehtaaria. Meidän kulutukseemme tarvittaisiin siis useampikin maapallo. Hurjan kurjaa. Mitä sitten voisimme tehdä asialle?


"Tehtaat ja monikansalliset yritykset kuluttavat valtaosan luonnonvaroista", "ei auta säästää sähköä jos kuitenkin tekee joka vuosi lomamatkan lentäen", "mitä muka yksi automatka sinne tänne vaikuttaa" ja monia muita lannistavia lauseita kuulee jatkuvasti. Omilla valinnoilla voi kuitenkin vaikuttaa todella paljon, sillä iso osa ekologisesta jalanjäljestä muodostuu ruoasta sekä liikkumiseen ja lämmitykseen käytettävästä energiasta.

Ruokakaupassa valintoja kannattaa tehdä huolella, onhan päivittäinen ruokailu kuitenkin se helpoin tapa vaikuttaa. Kasvisruoka kuluttaa liharuokaa vähemmän resursseja, mutta tämän lisäksi muitakin ekologisia valintoja on helppo tehdä. Suosi ostoksissasi sesongin kotimaisia tuotteita, mieluiten lähiruokaa. Näin ruoan kuljetus- sekä varastointikulut pysyvät pienempinä ja bonuksena tietysti saat myös tuoreempaa ruokaa. Lihan kohdalla kuljetuskustannukset riippuvat myös eläinten teurasmatkoista, joten mahdollisimman lähellä kasvatetut ja teurastetut eläimet säästävät tältä osin eniten resursseja.

Ruokaostosten tueksi voi perehtyä esimerkiksi WWF:n Ruokaoppaaseen. Ja mikäli kasvisruokaan kokonaan siirtyminen tuntuu kauhistuttavalta ajatukselta, voi kokeilla esimerkiksi lihattoman lokakuun viettämistä: juuri niin tiukoin tai löysin säännöin, kuin itse haluaa. Ja yhden aterian vaihtaminen lihattomaan vaikuttaa omalta osaltaan.

Liikkumiseen kuluu todella paljon energiaa, useimmiten vielä fossiilista. Jokainen meistä tietää, että julkisia kulkuvälineitä sekä pyöräilyä ja kävelyä suosimalla säästää luonnonvaroja ja ympäristöämme. Myös kimppakyydit, yhteisautot ja muut yhteisöllisemmät matkustamisen muodot ovat ekologisia ja säästävät lisäksi myös silkkaa rahaa. Aina ei myöskään tarvitse omistaa itse harvemmin tarvittavia kulkuvälineitä: autovuokran lisäksi on myös mahdollista vuokrata tai lainata esimerkiksi sähköavusteista polkupyörää tai lastipyörää. 


Pohjoinen sijaintimme asettaa omat haasteensa lämmityskustannuksista pihistelyyn, mutta tähänkin on olemassa useita ratkaisuja. Ekologisten lämmitysmuotojen suosiminen sekä entistä tehokkaampi hukkalämmön talteenotto esimerkiksi lauhdevesistä pienentää lämmityskustannusten jalanjälkeä. Ja tietenkin asuinlämpötilojen tarkistus alaspäin on tehokas keino pienentää lämmitykseen käytettävää energiaa - jos tarkenee! No, ainakin on hyvä syy käyttää villasukkia ja ranteenlämmittimiä läpi talven...

(Kuva Jasmine Forsberg.)
Toki on myös monia isompia kokonaisuuksia, joihin emme yksittäisinä kuluttajina pysty suoraan vaikuttamaan. Siksi onkin mahtavaa, että sekä meillä että muualla maailmalla ollaan havahtumassa suurempien toimijoiden taholla siihen, että ekologisesti asioita tekemällä säästää paitsi ympäristöä, myös rahaa. Onhan niukkenevien resurssien aikakaudella menestyjiä ne, jotka osaavat tehdä asioita taloudellisesti, mitään hukkaan heittämättä. 

Eletään siis mahdollisuuksiemme mukaan luontoa säästäen ja vaikutetaan niillä valinnoilla, jotka voimme tehdä. Näin pääsemme toivottavasti vähentämään velkaamme tuleville sukupolville. Ehkä jo ensi vuonna maailman ylikulutuspäivä ei tulisi vastaan yhä aiemmin!

-Lily

--

torstai 6. elokuuta 2015

Viksusti Vorssassa

Mustikkaretkellä perheen kanssa
Kesä on mennyt huikeaa vauhtia eteenpäin. Minä siirsin kesä-heinäkuun vaihteessa itseni Forssaan, jossa aloitin työt luonnonhistoriallisella museolla. Päivät ovat kuluneet töissä, illat tutustumassa lenkkeillen uuteen kaupunkiin ja neuleen kanssa sohvalla. Minut on vallannut hyväntuulinen tunne, joka kantaa minut päivästä toiseen. Minulla on toki ikävä vielä toistaiseksi erossa olevaa perhettäni joka päivä ja reissaaminen takaisin kotitanhuville on raskasta puuhaa. Työni on kuitenkin ollut hyvin kiehtovaa ja tarjonnut mahdollisuuden hyödyntää rautaisinta osaamistani.

Metsälaidunta töissä ihastelemassa
Museon esittelyn, sen kuulumisia sekä satunnaisia väläyksiä museotyöstä kulissien takana voi lukea tarkemmin museon omasta blogista täällä. Toisaalta minun teki mieli esitellä museotamme paremmin täälläkin, mutta koska Luontomuseo-blogin puolella pälpätän töiden puolesta vain ja ainoastaan tästä aihepiiristä, ajattelin pyhittää oman blogimme enemmän villikatajamaiselle puuhastelulle.



Työpaikan lähellä seikkailemassa
Mikä minut on yllättänyt tänne tultuani? Ensinnäkin se, miten kaunis kaupunki Forssa on etenkin näin kesäisin. Jokirantaa kulkiessani tuntuu, että olen Suomen sijasta jossakin Hollannin tienoilla. Joenrannan viehättävät talot ja puutarhat, rantaan rakennetut laiturit ja runsas kasvillisuus tekevät alueesta hyvin kauniin. Keskustan alueella on säästetty ihastuttavan paljon vanhoja rakennuksia. Olenkin aivan rakastunut työpaikkani historialliseen miljööseen. Vanhat punatiilitalot ovat viehättävät, pienen kosken pauhatessa aivan nurkallamme. Lenkkeillessäni iltasella olen myös nähnyt niin monia viehättäviä pikku puistoja, että mieleni tekisi vain vaellella niissä loputtomasti.

Löysin punakoisoa. Paljon punakoisoa.
Luonto on myös erilaista kuin Keski-Suomessa. Vaikka pääpiirteet ovat hyvin samoja, lajistossa on jo selviä eroja tälläkin matkalla. Jyväskylästä paikoitellen niukkana löytämääni punakoisoa on kasvanut täällä kokonaisina puskina. Myös myrkkykeisoa tuntuu olevan jokaisella rannalla, johon viitsit kurkata. Samoin esimerkiksi rantakukkaa ja ratamosarpiota tuntuu olevan paljon enemmän. Tutustuimme myös isolla ruohokentällä valkomesikkään, jota en tunnusta aiemmin edes nähneeni. Luonnonsuojeluyhdistyksemme retkellä pääsimme ihmettelemään merikotkan pesää. Töissä ihastelimme myös kesätyöläiseni kanssa Suomen ensimmäistä pesivää kattohaikarapariskuntaa, joka päätti pykätä pesänsä pystyyn noin 30 kilometrin päähän.

Mainio Hämeen luontokeskus näyttelyineen oli must
Lyhyessä ajassa olen löytänyt tästä lähialueilta myös monia paikkoja, jotka tahtoisin esitellä teille paremmin. Niinpä halusitte tai ette, saatte tulevaisuudessa nauttia myös Kanta-Hämeen matkailuvinkeistä biologin näkövinkkelistä.

Salmistonmäellä lampaita seuraamassa
Kaupungilla on toki myös huonotkin puolensa. Vaikka asiaa tarkastelee miten päin tahansa, Forssa on kuitenkin pikkukaupunki. Isomman kaupungin palveluihin tottuneena välillä saa huokailla. Toisaalta vastapainona täällä on säilynyt isojen ketjuliikkeiden sijasta monia pieniä paikallisia putiikkeja. Asuntoni vieressä on paikallinen leipomo, torilta saa kolmesti viikossa tuoreet vihannekset, paikallinen konditoria tarjoilee itse tehtyä jäätelöä, kivenheiton päässä kotioveltani on raakaruokaa tarjoileva kahvila ja löysinpä vielä ekokampaajankin hiukseni leikkaamaan. Kaikessa on puolensa. 

Sain minä Lilynkin huijattua tänne. Sillä kotijäätelöllä tietty (Antin konditoria)
Niin ja toki viimeisenä pakollisena huomiona: Jos liikutte näillä nurkilla ja piipahdatte museolla, tulkaa ihmeessä moikkaamaan!

-Annukka