maanantai 26. lokakuuta 2015

Rouskuva aloitus päivälle

Päivä käyntiin!

Olen löytänyt viime aikoina uudelleen lapsuusaikojeni suosikkiaamupalan, myslin. Luomumyslivalikoimista löytyy useampia herkkuja, esimerkiksi Vavesaaren tilan valmistamat marjamyslit ja Myllärin herkullisen rapea muromysli. Lapsuuden makumuistoista tuttua pähkinäistä ja rapeaa mysliseosta ei kuitenkaan ole tullut vielä vastaan, joten päätin kokeilla sellaisen tekemistä itse. Internetin reseptimaailmassa paahdettu muromysli kulkee pääosin hienon kuuloisella nimellä granola, joten olkoon myös tämä oma sekoitukseni sitten pähkinäistä granolaa.


Pähkinäinen granola

6dl kaurahiutaleita
2 dl karkeasti rouhittuja pähkinöitä (minulla hasselpähkinöitä ja saksanpähkinöitä)
1dl kookoshiutaleita
1dl miedon makuista öljyä
vajaa 1dl vaahterasiirappia
1tl vaniljajauhetta
2tl kanelijauhetta
2-3rkl vaahterasiirappia

1dl kuivattuja karpaloita
1dl kuivattuja omenakuutioita

Sekoita kaurahiutaleet, pähkinät ja kookoshiutaleet kulhossa. Mausta vaniljalla ja kanelilla. Sekoita öljy ja siirappi ja lisää sekoittaen hiutaleiden joukkoon. Levitä seos leivinpaperin päälle uunipellille tasaiseksi kerrokseksi. Paahda uunin keskitasolla noin tunnin verran 100-120 asteessa. Sekoittele muutaman kerran paahtamisen aikana. Ota pelti uunista, valuta muutama ruokalusikallinen siirappia tasaisesti paahdetun hiutalekerroksen pinnalle ja laita vielä noin 5 minuutiksi uunin ylätasolle. 

Jäähdytä paahdettu granolaseos ja sekoita joukkoon kuivatut marjat ja hedelmät. Nauti!
--

Täytyy todeta, että oman muromyslin teko oli helpompaa, kuin etukäteen kuvittelin. Tämän ensimmäisen sekoituksen maku on todella kohdallaan, rakenteeseen toivoisin vielä hieman enemmän muromaisia sokerisia sattumia. Ehkä ensi kerralla kokeilen jättää suuremman osuuden siirapista vasta paahtamisen loppupuolelle lisättäväksi, syntyyhän tässä vaiheessa maukkaan rouskuvia sattumia. Pähkinöistä hasselpähkinä on ehdoton lapsuusmuistojen myslipähkinänä, mutta mukavaa makua varsinkin vaahterasiirapin kanssa saisi varmasti pekaanipähkinöilläkin. 

Kirpeät karpalot toimivat hienosti vaahterasiirapin ja pähkinöiden parina.

Annoksesta valmistui mysliä reipas annos, joten uutta granolakokkailutuokiota saa hetken odottaa. Toisaalta tämä maukas aamiaisherkku voisi toimia myös esimerkiksi joulun ajan viemisinä kauniiseen lasipurkkiin pakattuna, joten kenties granolaa tulee paahdettua lisää hyvinkin pian...

-Lily

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Syksyä päin pää pystyssä

Olen tainnut ennenkin sanoa, että rakastan syksyä samalla intohimolla kuin rakastan kaikkia vuodenaikojamme. Ne näyttävät ympäröivästä maailmasta sekä meistä itsestämme aina uusia puolia, kuitenkin muistuttaen meitä lähes iättömästä ja lohdullisestakin kierrosta. Minut uuden vuodenajan pimeys saa haikean surumieliseksi, kietomaan viltin harteilleni ja kirjoittamaan iltaisin tarinoita kynttilänvalossa. Tiedän, että monelle syksy tuo kuitenkin omat haasteensa hämärän ja kylmyyden muodossa. Niinpä päätin koota ylös asioita, jotka pitävät minut juuri tänä syksynä käynnissä.

Kesällä kuivattuja kylpy-yrttejä
Hemmottelen itseäni. Pyrin olemaan lempeä itselleni ympäri vuoden niin ajatusten tasolla kuin fyysisestikin, mutta talvikausi ja pimeys vaativat joskus erityistä paneutumista. Pyrin käymään ulkona joka päivä. Lenkit ovat pitäneet mielen virkeänä ja pakottaneet minut liikkeelle silloinkin kun keho tahtoisi vain lojua paikoillaan. Sisälle ulkoa pujahtaessa asunnon lämpö tuntuu taivaalliselta. Teen myös paljon lempeitä venyttelyjä, jotka unohdan yleensä kokonaan kesäkauden vauhdissa.

Teen ruokaa, joka tuntuu erityisen hyvältä ja oikealta. Nyt olen ollut pidemmän aikaa valtaosan viikosta täysin vegaanisella ruoalla. Vältän edelleen myös valkoista sokeria ja vehnää sekä maitotuotteita. Huomasin, että oloni kohentui, vatsaongelmat vähenivät olemattomiksi ja oloni on pirteämpi. Minulla meni pitkään löytää kriteereihini sopiva, kyllin täyttävä aamiainen. Löydettyäni tuorepuurot olenkin elänyt aamuni niiden varassa.
Neulominen kuljettaa läpi sateen ja harmauden

Teen juttuja, joista nautin. Kävelen kuulaana päivänä rahkasammalten keskellä suolla, poltan illalla kynttilöitä, neulon ja luen. Kirjoittelen tekstejä, kuuntelen musiikkia, rauhoitun. Makaan sohvalla lapsen käpertyessä kainalooni ja keksimme yhdessä satuja. Rakennamme leikkilinnoja peitoista ja kikattalemme piilotellessamme isältä puun takana. Istun nuotiolla, katselen tähtiä, vaellan vailla ajatuksia. Nauran ja rakastan. Pidän tärkeät ihmiset lähellä, kirjoitan kirjeitä, soitan yllättäen.

Vuodenajoista syksy ja talvi ovat yleensä rankimmat keholleni. Atoopikkona tuulten navakka tuiverrus tekee kepposia iholleni. Niinpä olen ottanut järeämmät aseet käyttööni. Päivävoiteena käytän tekemääni kevyttä kasvorasvaa (resepti lopussa), yöksi sipaisen kasvoilleni vatkattua vartalovoita. Itse teen oman vartalovoini käyttäen pelkkää karitevoita ja risiiniöljyä. Totesin viime talvena, että tämä vartalolle alkujaan tarkoitettu troppi on ainut, joka pitää ihoni hilseilevän kuivuuden poissa.

Vasemmalla kasvorasvaa, oikealla vartalovoita
Olen myös äitynyt kasvattamaan pitkästä aikaa luonnonkiharaa pehkoani pidemmäksi. Ärsyttävää kasvatusvaihetta helpottaa, kun ohuet ja sähköiset hiukset saa kuriin. Keittelin itselleni juuri hiusnaamioksi satsin hiustenhoitoainetta jasmiiniteestä, risiiniöljystä ja oliiviöljystä. Lisäksi kehittelen juuri ostamani ekolakan tilalle omaa versiota. Raportoin, jos onnistun kehittelemään toimivan tuotteen.

Siankärsämö, syksyni pelastaja
Joinakin päivinä on taas rehellisen kurjaa. Kylmä viima lyö ytimiin asti, yskä saa keuhkot valittamaan ja päätä jomottaa. Niinä päivinä koetan olla erityisen lempeä. Teen hyvää ruokaa, keitän pannullisen siankärsämöteetä flunssaa helpottamaan. Seuraavana aamuna flunssa tuntuu vetäytyneen joka kerran. Ihmeellinen tuo vaatimaton piennarkasvimme! Illalla levitän jumiutuneille lihaksille tekemääni salvaa. Oletin sen olevan ylivoimainen mustelmien kanssa, mutta se osoittautuikin uskomattoman tehokkaaksi lihaskipujen hoidossa. Harmittelen jo nyt, etten tehnyt sitä kokeiluerää isompaa annosta kesällä.

Tätäkin postausta on kirjoitettu salvaa niskassa


Kasvorasva päiväkäyttöön

Vesifaasi
170 g vettä, mukana ripaus aloejauhetta

Öljyfaasi
60 g safloriöljy
15 g BTMS emulgaattori

2 g Ecosafe-säilöntäainetta
Rose geranium -eteeristä öljyä

Puhdista kaikki valmistusvälineet. Kuumenna vesifaasi ja öljyfaasi kumpikin omassa vesihauteessaan 80 asteeseen ja pidä sitä kuumana noin 20 minuuttia. Kaada öljyfaasi vesifaasin joukkoon, sekoita. Jatka sekoittamista, kunnes seos on jäähtynyt. Sekoita joukkoon säilöntäaine ja tuoksu. Purkita puhtaisiin purkkeihin.


Tuorepuuro

2 dl kaurahiutaleita
2 dl kookosmaitoa
1 omena raastettuna
ripaus piparkakkumaustetta
pieni kourallinen auringonkukansiemeniä
pieni kourallinen cashewpähkinöitä

Valmista puuro illalla aamua varten. Sekoita kaurahiutaleet ja neste, lisää joukkoon muut ainekset. Sekoita, peitä kannella ja laita jääkaappiin tekeytymään yön yli. Aamulla puuro on valmista lusikoitavaksi. Aineksia voi vaihdella lähes loputtomasti: vaihda siemenet toisiin, valitse eri pohjaneste, lisää hedelmiä tai marjoja...


Ihanaa syksyä teille kaikille! Jos teillä on hyviä vinkkejä, miten selvitä syksystä ja talvesta, huudelkaa! Luulen, että etenkin Lily on niistä kiitollinen!

-Annukka


maanantai 12. lokakuuta 2015

Kanta-Hämeen helmiä

Olen koettanut sekä vapaa-ajallani että osana töitäni tutustua paremmin nykyisen toimintaympäristöni luontoon. Ehdottomina ykkösinä tutustumislistalla ovat olleet alueen kansallispuistot, Torronsuo ja Liesjärvi.

Liesjärven männikköä. Bongaa kuvasta puolukassa oleva joutsen!
Liesjärvelle eksyin perheeni kanssa jo pian muuttoni jälkeen. Tuolloin tutustuimme Hämeen luontokeskuksen näyttelyyn ja vaeltelimme Ruostejärven rannalla etsien niin marjoja kuin geokätköjäkin. Alue oli hyvin kaunista kulkea ja ilahdutti meitä moninaisilla maastoillaan sekä palveluillaan. Nuotiopaikkoja oli tiuhassa, näköalapaikoille oli kannettu levähdyspenkkejä, uimarannat tarjosivat mahdollisuuden vilvoitteluun ja Hämeen luontokeskus kahvioineen esitteli paikallista luontoa hieman eri vinkkelistä.

Rantaviivaa Ruostejärvellä
 Luontokeskuksessa esteettömyys oli otettu myös hyvin huomioon eli kohde soveltuu kaikenlaisille retkeilijöille. Reitit sen sijaan ovat pääosin polkuja ja pitkospuita, joten niiden kohdalla joutuu heikkojalkaisempi arvioimaan kunkin reitin soveltuvuutta juuri itselleen. Reittien hyvänä puolena on myös niiden vaihtelevuus. Alueella voi kiertää muutaman kilometrin pikkupyrähdyksiä tai koluta koko 200 kilometriä pitkän Ilvesreitin, joka kulkee osittain Liesjärven alueella.

Liesjärvellä on edelleen monia reittejä ja paikkoja, joissa en ole ehtinyt kulkea. Suunnittelemmekin uusia retkiä alueelle voidaksemme tutustua paremmin alueeseen. Myös erilaiset melontareitit houkuttelevat meitä vahvasti. Myös Korteniemen perinnetila kuulostaa koko perheen vierailun arvoiselta paikalta, esitteleehän se vanhan ajan pihapiirin tunnelmaa eläimineen ja erilaisina teemapäivineen.

Kiljamon tornilla maisemia kurkkimassa
 Meidän piti lähteä Torronsuolle paistamaan makkarat Kiljamon nuotiopaikalle viikko sitten. Erinomaisen hyvin varusteltu nuotipaikka torneineen tarjoaakin helpon ja myös esteettömän retkikohteen koko perheelle. Ajatuksenamme oli kiertää Kiljamon ympäri, jolloin reitille tulee matkaa noin 1,5 km. Suoluonto kuitenkin imaisi meidät mukaansa ja päätimme kulkea pitkoksilla aina "vähän pidemmälle". Lopulta päätimme tutustua Härksaaren avolouhokseen. Siellä evästaukoa pitäessämme pohdimme, kiertäisimmekö takaisin autolle lyhyempää vai pidempää reittiä. Jalat veivät meitä huomaamattamme ja lopulta kiersimme kaikkiaan 13 kilometriä maastossa. Perheen pienimmäinen ei aivan jaksanut koko matkaa kulkea, vaan taittoi matkaa välillä vanhempien kyydissä.

Pitkospuut vievät eteenpäin
Mutta mitä siitä suosta nyt voisi sanoa? Pitkospuilla kävellessä lempeänä puhaltava tuuli nimittäin karisti niin aamun unihiekat silmistä kuin kaikki ajatukset päästä. Tajusin hiljaisuuden vallassa matkaa tehdessäni ja sisääni suon tuoksua imiessäni, että tätä olen ollut vailla. Hiljaisena aavana ammottava suo rahkasammalineen, tuoksuineen ja kasveineen seisautti. Kaikki turha valui yltä pois ja jätti vain tärkeimmän. Askeleet kulkivat keveinä, ja hymy pyrki väkisin huulille.

Näkymiä luontotornilta suolle
Torronsuon reissun ainut miinus oli pidemmän reitin antikliimaksimainen lopetus. Jos olisimme suunnitelleet retken etukäteen, olisimme todennäköisesti kiertäneet reitin päinvastaiseen suuntaan. Nyt saimme spontaaniuden kiroina talsia loppupään kilometrit niin päällystämättömiä pikkuteitä kuin myös isomman ja vilkkaammin liikennöidyn tien piennarta pitkin. Etenkin viimeinen oli masentavaa kolmevuotiaan taaperon kanssa liikkuessa. Pienenä pelastuksena reitti koukkasi takaisin suolle aivan viimeisen kilometrin tienoilla ja pääsimme vielä hetkeksi lepuuttamaan katsettamme suomaisemassa.

Jos et ole näissä kansallispuistoissa vieraillut, suosittelen! Minä ainakin suunnittelen jo karpaloretkeä Torronsuolle myöhemmin syksyllä!

-Annukka






perjantai 9. lokakuuta 2015

Pukeudu pinkkiin!

Tänään vietetään Roosa Nauha - päivää. Päivän aikana saa pukeutua ihan luvan kanssa pinkkiin ja herättää tietoisuutta rintasyövästä sekä sitä vastaan taistelusta. Roosa Nauha-kampanja kerää varoja kotimaiseen tutkimukseen sekä valistukseen. 

Päivän aikana järjestetään myös useita tempauksia ja tapahtumia eri paikkakunnilla. Oman teemapäivän vietosta voi myös jakaa kuvia ja tunnelmia Facebookissa sekä muualla sosiaalisessa mediassa #roosanauhapäivä -tagia käyttämällä. 

Rintasyöpä koskettaa tavalla tai toisella meitä jokaista: naisina saatamme jossain vaiheessa elämäämme sairastua siihen itsekin. Kaikilla meillä on äitejä, tyttäriä, siskoja, tätejä ja muita naispuolisia läheisiä, joita syöpä saattaa koskettaa. Roosa Nauha -kampanja on siis erittäin tärkeällä asialla tukemalla sairauden kanssa kamppailevia sekä edistämällä hoitokeinoja kehittävää kotimaista tutkimusta.



Seuraavan kuukauden ajan mekin keräämme omaa Roosa Nauha -pottiamme. Osallistu mukaan keräykseen ja tue elintärkeää työtä! 

-Lily


lauantai 3. lokakuuta 2015

Väärin autettu

”Miksi h*lvetissä sinä niitä autat? On meillä Suomessakin ongelmia!”



Näin huusi minulle koiransa talutushihnaa raivokkaana puristava punakka mies, kun olin ollut vapaaehtoisena auttamassa vastaanottokeskuksen aamiaisruuhkassa. Kommentti tuli kirjaimellisesti puskista, sillä mokoma oli kiilannut itsensä hiekkatien kupeeseen suurten ruusupuskien lomaan. Omat askeleeni epäröivät hetken, mutta jatkoivat sitten matkaa. En koe, että olen tilivelvollinen vapaa-ajan puuhistani yhtään kenellekään.



Tähän keskusteluun törmää nyt usein. Se on ollut toki olemassa ennenkin. Kun viime jouluna osallistuin keräämällä vähävaraisille joululahjapakettia, minulta ihmeteltiin miksen antanut arkiruokaa. Miksi köyhän piti saada itselleen joulu, jos jokaisesta sentistä oli muutenkin tiukkaa? Kun neuloin lapsille lapasia Hope ry:n lapaskampanjaan, minulta tivattiin, voinko olla varma että lapaset menevät varmasti oikealle palelevalle lapselle, eivätkä vaikkapa jonkun kirpparipöytään myytäviksi. Vanhusten kanssa jutellessani unohdin nuoret ja lapset. Auttaessani maahan tuupertunutta minulle sanottiin päätään pudistellen, että ”se nyt vaan on humalassa, anna sen olla”. 

Näitä kaikkia kertoja yhdistää se, että jonkun mielestä autan väärin. En tee kylliksi, teen liikaa tai ylipäätään vain yksinkertaisesti jollakin perustavanlaatuisella tavalla väärin. Usein myös autan vääriä tahoja. Keskustelu leimaa myös auttajan vähän yksinkertaiseksi höppänäksi, jota autettavat jallittavat mennen tullen.

Toki minusta jokaisen on hyvä pohtia omaa auttamishaluaan ja motiivejaan. Toista ei auteta säälitellen tai ylemmyydentuntoisena surkutellen, vaan ihmisenä ihmiselle. Joskus me tarvitsemme kaikki apua ja voimme olla vuorotellen viivan eri puolilla. Usein tiiviimmässä auttamisessa myös toinen osapuoli auttaa vastavuoroisesti meitä, antamalla meille jotakin itsestään tai näyttämällä itsemme uudessa valossa.


Vapaaehtoistyö on nimensä mukaan vapaaehtoista. Sitä tehdään, koska jokin asia koetaan tärkeäksi ja sen eteen ollaan valmiita toimimaan. Tämä tuntuu yksinkertaiselta, mutta monelle se tuntuu olevan punainen vaate. Jos autan luontoa, minua moititaan siitä miten en auta ihmisiä. Jos autan pakolaista, laiminlyön vanhuksia. Jos annan rahallisen lahjoituksen köyhille, se on isku mielenterveystyötä kohtaan. Lista jatkuu loputtomana. Hyväntekeväisyystyö on kuitenkin myös vähän itsekästä. Jos minä annan aikaani, tavaroitani tai rahaani, minä saan päättää ketä niillä autetaan. Jos vapaa-ajallani teen jotakin, se on minun asiani mihin aikani laitan. Oleellisempaa on minusta se, että teen jotakin. Ihan mitä tahansa. Kunhan vain pyrin tekemään tästä maailmasta edes hitusen paremman paikan omilla valinnoillani.


Joskus täytyy myös vain luottaa muihin ihmisiin. Ehkä jokainen antamani euro, tavara tai hetki ei ole mennyt sille, joka sitä olisi kipeimmin tarvinnut. Minä tahdon kuitenkin luottaa siihen, että kyllin moni on mennyt. Lapsekas usko minussa tahtoo luottaa siihen, että pitkässä juoksussa aina kannattaa ennemmin auttaa kuin kääntää selkänsä. Luulen, että jatkossakin saan kuulla näitä kommentteja.



Joskus pohdin sitä, miten paljon enemmän saisimme aikaiseksi, jos toiselle ihmiselle suunnatun "väärin autettu" huudon sijasta jokainen moittija tekisi jotakin pientä auttaen juuri niitä asioita ja kohteita, jotka itse kokee tärkeäksi. Se voisi olla jännittävää se.

-Annukka